Jotku viisaat ovat sanoneet, ettei susi kesyynny samalla lailla kuin koira. Tässä ovat varmasti oikeassa. Syynkin löytäneet, susi kasvaa elinkaaren aikana pennusta aikuiseksi, siitä vanheten loppuun asti. Koira sitävastoin kasvaa pennuksi, mutta nyt se ero, se myös jää osittain pennuksi.
Mitä tämä höpinä?
Olen katsellut - luonto-ohjelmaa - pohjolan susista, yksi ominaisuus pistää naamaan kun tarkkailee susien käyttäytymistä haaskalla. Niillä kaikilla on kova hätä saada varastettua jonkinlainenkaan nahan palanen, joka sitten kiikutetaan hirmuista kyytiä kauaksi metsään, - Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän - sanoo raamattu, jos sudet hikoilis, tämä pätisi niihin paljon paremmin kuin nykyajan ihmisiin.
Koirat, esimerkkinä Tummu ja Humu, Tummu söi jotain ihmisiltä jäänyttä ruokaa, Humuakin se kiinnosti, niin tuo julkesi nuolla Tummun suupieliä sen syödessä! Pentu, mikä pentu!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti