Vierähti muutama huomen ennenkuin pääsin rauhottumaan koneen äärelle ajatuksien kanssa. Tottiksessa katseen tuhoava vaikutus ei ole niin tuhoava, kuin esim. jälkeä ajettaessa.
Peltojälkeen keskityn. Koira kai kommunikoi ohjaajan kanssa ohjaajan hajun, vartalon, käsien, jalkojen, äänen ja ennenkaikkea katsekontaktin avittamana.
Hajuun emme voi vaikuttaa, vaikka kuinka dödöjä suihkisi, löytää koiran melkein yliluonnollisen erottelukyvyn omaava nenä ne tärkeimmät hajut. Epävarman ja kiihtyvän ohjaajan hajut ovat kai koiralle niitä, joita se ei haluaisi haistaa. Mutta sen on totuttava siihen. Paha paha on yhdistelmä haju, kiukkuinen käsky koiralle, ja kun nämäkään eivät riitä, olemme ottaneet käyttöön elukoiden keskenään käyttämän vihaisen tuijotuksen. Siitä soppa syntyy.
Hajulle emme mahda mitään, totta kai mahdamme. Kun kaikki menee hyvin, ei meidän tarvitse haista koiralle epämiellyttävästi.
Suukin on helppo pitää kiinni, kun vain kovasti harjoittelee, vielä kun harjoittelee positiivisissa kohtauksissa sitä käyttämään hillitysti, siitä on jopa apua.
Tuijotuksen ja tai mulkaisun pois jättäminen onkin vaikeampi juttu. Kun siihen liittyy vahvana primitiivinen reaktio, on tiedossa pitkä ja kivinen tie. Tässäkin pätee kiusallisen kivuliaasti totuus, kerran pilatun parantaminen on hikinen urakka.
Ajetaan peltojälkeä, koiralle tulee pieni vaikeus, ensimmäinen viesti tulee ohjaajan hajusta. Sen vielä koira varmasti kestäisi, mutta kun se sekunnin murto-osassa vilkaiseen ohjaajaa, joka tuijottaa huolestuneena koiran selkämystä, vaikeus ei olekaan enää pieni. Helppo korjata, joo jos joku korvanappi koko ajan hokisi, - älä katso koiraa, älä katso koiraa - . En väitä, että koira kuin koira ajaisi erinomaisen fh-tuloksen vai siksi, että jätimme katsomatta sitä.
"Pyyteettömän luonteeni" johdosta uhraudun jälleen tiimin koekaniiniksi ja olen näkemättä meidän koiria vähäintään kuukauden ajan! Alku on ollut tavattoman vaikeaa, jopa henkisesti. Mitä tapahtuu? Alku hämmennyksen jälkeen esim. Tummusta on tullut paljon tarkempi, ja kontakti hakuisempi. Siihenkin pitäisi reagoida? Olen kokeillut sanaa "hieno tyttö" kun on tuntunut, että nyt on se aika. Kuinka vaikea se on sanoa, ilman mulkaisua koiraan! Toisaalta se on paljon palkitsevampi kehu, kunhan antaa vain koiran pitää sen kontaktin.
Teami ajattelee, taas satavuotiaalla on liian paljon luppoaikaa höpöttää itsestään selvyyksiä, voi olla, mutta miksi sitten teemme jatkuvasti näitä "helppoja" virheitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti