On moninaiset vaikutukset. 24.9.2018

Hallinta ei ole kaikille koirille sama asia. Numan kanssa piti olla lähes tasa-arvoinen suhde saadakseen siitä tehot irti. Tosiasia vain, ettei kaikki koirat kestä, eivätkä tarvitse sataprosenttista hallintaa. Ei edes Coko. Mutta kun hallinta on kahdenkymmenen prosentin luokkaa, ja luotan siihen, että koira on nyt valmis kisakone, metsään menee.
Ihminen sokeutuu esim. auton valojen heikkenemiselle, tai silmälasien. Esimerkkejä lukemattomia. Koira osaa käyttää hyväkseen tätä hallinnan lipsumis sokeutta. Ei koiran loppuelämän tarvitse olla hallinnan kanssa painimista,  koira hallinnan  siinä, kuin käskystä istumisen tai noutamisen.  Toki pitää alussa olla skarppina ettei itse tuudittaudu helppoon "elämään".  Mutta äkkiä sen oppii. Dominanssi koiralla hallinnan pitää olla pikkutarkkaa puuhastelua.  Kaikki pitäisi huomioida,  varsinkin alussa.  Koira haluaa tulla takaisin siihen entiseen elämään, josta se on riistetty, vielä riistetty sen pyrkimys lauman ylärekisteriin, ei tarvitse ihmetellä, miksi se niin tekee.  Yksi käskyn tottelemattomuus vielä menee, mutta jo toisen lipsuminen, hälytyskellon soimaan!

Miksi se hallinta on niin tärkeä? Ei se ole jokaiselle koiralle eikä ohjaajalle, se on valinta kysymys. Miksi minä siitä puhun. Hallinan tutkiminen on tällä hetkellä minun "peltojälki" hobby. Aivan yhtä mielenkiintoinen projekti menossa kuin jos SM-kokeisiin reenaisi. Koska olosuhteet ovat ihanteelliset voin tehdä omaa tutkimusretkeä melkein laboratoriossa.

Havaintoja:  Koiran yleinen rauhoittuminen, sen lepohetket tulevat tehokkaiksi, kun ei tarvitse reagoida jokaiseen muutokseen. Ennen:  Lähdin sohvalta, koira lähti kiihtyen myös. Joku tuli meille, koiran tervehti ylitsevuotavasti, lähes neljänkymmenen kilon voimalla. Tässä kaksi esimerkkiä. Miten nyt?   Hassua, etten ole kieltänyt koiran perään tulosta!  Alku-aikoina kielsin vieraiden vastaan oton, ehkä pari kolme kertaa... Tänään esim. Heleena toi perunoita, kovalla tohinalla, koira seisoi välinpitämättömänä keittiön lattialla,  ilme oli se joka meinasi vetää tipan silmään, koira nautti omasta tilastaan!  Viikko sitten olisin joutunut roikkumaan pannassa kiinni, sehän olisi meidän suhdetta parantanut!
Tämä kaikki on tullut arkipäivän pienien toimintojen hallintaan saattamisella, ovet  yllättävän tärkeät, palkkioitten ajoitukset, asioihin puuttuminen, mieluummin ennen kuin mitään tapahtuu, esim. Coko näki kapulan pihalla, juuri kun se oli saamaisillaan, kielto.  Toisen kerran se näkee kapulan pihalla, kun se vilkaisee kapulaan, kielto! Näin edeten koira korjaa itse nopeasti huonoille teille johtavan ajatuksen reagoida käpinpaloihin. Tässä pitää olla todellinen nolla toleranssi. Mutta viikko poistaa suurimman osan halusta repiä käppejä pihalla.  Tämä  "liike" vaatii liikkeen sisällä kouluttamista, mutta kun yleishallinta kunnossa, on se lapsellisen helppoa, kuukausi sitten olisi ollut aivan turhaa kieltää Cokoa ottamasta käppejä pihalta,  sekunnin olisi kuunnellut, ja sitten rumba päälle.
Hienointa se,  ettei koira näytä kärsivän vähääkään tästä ettei saa riekkua käppien kanssa. Jokin purkutie pitää olla, se on nyt Cokolla pelkkä juoksu. Se on kuin vinttikoira painellessaan ketoja pitkin, uskon että koira on onnellinen. Ei se ollut onnellinen kun pyöri käppi suussa huutaen minuutti kaupalla pihalla.
Jossakin vaiheessa luulin, ettei tuota saa pois. Ei sitä olisi saanutkaan kieltämällä. Mutta "nurkantaka" koulutus puuttumalla koiran viettitoimintoihin pienemmillä toimenpiteillä, on lähes ainut tapa saada koira kunnolla käsiin.
Tärkeää on, että hallinta tehdään "nurkantaka" kouluttamisella. Esim. Koira ei pysy kokeessa maassa.  On riskialtista alkaa sitä kouluttamaan koulutuskentällä, voidaan mennä ojasta allikkoon. Mutta lähes täydellisen hallinan saattaminen koiralle poistaa usein tuollaiset ongelmat, koira pysyy maassa! Yhdeksänkymmentä prosenttia korjausliikkeistä kannattaa tehdä, ettei korjata sitä liikettä, vaan korjataan hallintaa. Sen jälkeen liikkeen opetus sujuu hetkessä.
Sitten "liikkeen sisällä hallinnan opetus" esimerkkinä kapulan riekuttaminen pihalla. Siinä koiralla  voidaan kayttää suoraa kouluttamista, kun se on ensin saatu hallintaa, samoin  jos tottunut vieraiden rajuun vastaan ottoon. Mutta kun hallinta kunnossa parikymmenen prosentin teho riittää tuloksen saamiseen. Ennen hallintaa oikeastaan mikään ei riitä!!
Vaikea uskoa, mutta palkkiona on rotumääritelmän mukainen, tasapainoinen, rauhallinen, valpas, itseensä ja ohjaajaan luottava saksanpaimenkoira.

Paimennus ja puru. 20.9.2018.

 Hyväntahtoisesti kiersi väsymättömästi leikkuria.

Ei vilkaissutkaan lavetin kimpussa äheltäviä jätkiä, vaikka ajoin aivan vierestä ringin.

Cokon dominanssin tullessa hallintaan, alkaa löytyä koira, jollaista ei tässä talossa ole ollut. Ja Kaksi viettiä ylitse muiden, vahva paimennus, ja ankara puru!

Tänä aamuna molemmat tulivat testattua.  Coko on aina viihtynyt ruohonleikkurin lähettyvillä, mutta sen olotilaa on sotkenut pakonomainen kapulain silppuaminen ja kantaminen. Nythän se on kiellettyä, koira voi keskittyä siihen tehtävään, johon sen vietit sitä ohjaa, paimennukseen. Oli  pysähdyttävän näköistä, miten koira suoritti tehtävää, pienintäkään herpaantumista ei tapahtunut, koko kedon leikkuun aikana. Häiriöinä toimi jätkät jotka ähelsivät perunapuimuria lavetilta.  Turha kysyä Cokolta, minkä nimisellä laitteella puimuri tuotiin.

Toinen testi aamulla, kun siivosin navettaa, kompastuin suojahihaan!
Pitihän sitä kokeilla, toki vain patukan asemasta, mutta mutta... Metri oli melkein liikaa, kun koira tuli hihaan kiinni, napakka paukahdus kun puru meni niin syvälle kuin mennä voi, ja heti oli lukko päällä. Onneksi tähän pätee liikkumattoman irroitus, suu aukeaa kuin noutajakoiralla, hmmm... noutajalla tuskin noin rauhallisesti. Kerran annoin koiran ottaa hihan vapaasti. Pelottava tapporavistelu, lukkopurulla lopetti tämän testin. Hieman kylmäsi se ankara voima mikä räjähti sekunniksi toimintaan.

Tässä mennään Coko. 17.9.2018

Tällaisesta ilmeestä pitäisi jo höperömmänkin päätellä, millainen kultakimpale täällä asustaa.

Tässä mennään, eikä yhtään liian aikaisin.  Kaksi koiraa on ollut dominanssikyvyssään ylitse muiden, hah... Kokojoe ja yllätys yllätys poikansa Unclenasse.

Kokojoe oli Kaijan koira, joten meikäläisen suhde ei ollut niin "pyhä" kuin esim. Cokon kanssa. Sen koulutus ei mennyt niin tunteisiin, saatoin keskittyä enemmän liikkeisiin. Noo, kyllä keskityttiin, tiedossa oli Mikkelissä SM-koe elokuussa,  Cokolla väljä seuraaminen, (huonot pohjat) koira Täyttäisi kohta seitsemän vuotta!  Lokakuussa aloitin työstämään seuraamista, kymmenen kuukautta säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Miten muistan noin tarkasti? Aamu ja iltanavetta! Kokollakin oli teräsniska, (suvi???)  taluttimesta ei mitään tehoa. Enkä oikein usko, että taluttimesta nykkiminen väljää koiraa tekee sen tiheämmäksi! Toki silloin ei imuttamisesta puhuttu mitään, ei makupaloista, ei palloista, koira seurautettiin!  Onneksi navetassa on kolme vapaata seinää. Muistan, että ensimmäiset kuukaudet pyyhkivät seinän puhtaaksi noin puolenmetrin korkeudelta parinkymmenen sentin levyisenä viivana. Siinä Koko seurasi myötäpäivään kaksi kolme kertaa joka aamu ja ilta. Vastapäivään koira sai mennä omia aikojaan takaisin. Kokosta tuli samalla navetassa asuva maitovasikka. ps. Kokojoe sai Mikkelin sm-istä toiselta kympin ja toiselta tuomarilta ysin. Silloin näytettiin kuin tokossa nyt lapuilla pisteen. Notta kyllä se hiveli.

Nassesta en jaksa edes kirjoittaa sen omapäisyydestä, sen verran, että en ymmärtänyt Nassen naukumista osoitukseksi "kaikki mulle ja äkkiä" vaatimuksista.

Nyt on Coko, paljon jämerämpi kuin nuo esihistorialliset koirat. Sen hallitsemattomuus alkoi varmaan jo aivan pentuna. Olihan se hauskaa, kun koiralla vietit jylläsivät. Jylläävät vieläkin. Mutta nyt oli viimeinen aika saattaa Coko ruotuun.  Korjaamiseen ei mitään ruudinkeksijää tarvitse. Motto: "koira tekee sen mitä minä haluan, juuri silloin kun haluan, juuri sillä vauhdilla, vauhdittomuudella kun haluan".  Voihan tuon sanoa yhdellä sanalla hallinta.  Mutta vaikka sana on vain yksi kahdeksankirjaiminen sana, sisältää se niin paljon, ettei aina tule sitä tajuttua. Tällä hetkellä hallinnan työstäminen on alkuvaiheessa, Coko onneksi on sitä sorttia, ettei ala ruikuttamaan, kun huomaa menettävänsä hallintaa vähitellen.

Hienoa on huomata, kuinka tarkkaavainen opinhaluinen ja fiksu koira paljastuu tuon mustan naaman takaa, kun koira huomaa , että elämässä on muutakin, kuin valta-aseman hakua, pienin askelin saavutettua jalansijan vahvistamista.  Puhutaan koiran oikeasta mielentilasta. Kyllä, mutta usein se liitetään siihen miten saadaan kun tullaan harjoituksiin koiralle oikea mielentila. Tylysti sanoisin, ei mitenkään, jos sitä ei löydy edes omalla pihalla, ei löydy myöskään harkoissa.
Mielentilan pitää tulla koiralle hallinnan, luottamukseen ohjaajan taitoihin, sekä ohjaajan luottamuksesta koiraan. Toisin sanoen hallintaan..  Kun koira on hallinnassa sillä on varmasti nenän käyttö paljon helpompaa, maneereiden korjaaminen helpompaa,  ennenkaikkea sen on keskityttävä ohjaajan toimintaan, koska hallinta on siirtynyt sinne!

Missä mennään Coko?

Ehkä Coko voisi kysyä samaa minulta? Koira jollaista ei ole ennen tässä taloudessa näkynyt, eikä kuulunut.  Normaalisti koulutksessa haetaan koiralta ptentiaalia, viettiä, potkua ym.... Tähän asti olen Cokoa sammutellut.  Tiedän, että määränsä jäärälläkin sammuttelussa, tarkkana kuin porkkana, milloin se kääntyy vastaan! 
Joskus olen kuvitellut, että olisi mukava ajaa jollakin kahden ja puolensadan hevosvoiman ratapyörällä mutkateitä.  Heti kättelyssä tiedän sen olevan tuhoon tuomittu, ehkä liikkeellä pääsisi, mutta sitten pyörän ominaisuudet ylittäisivät niin paljon kuskin taidot, ettei hommasta tulisi yhtään mitään.
Nyt minulla on tuollainen "ratapyörä" koirana. Onneksi olen "ajannut" rataa niin paljon, etten aivan kylmiltään Cokon kanssa seikkaile.
 Cokolla rajuuden lisäksi on ominaisuus....... "älä kouluta sille yhtään virhe liikettä, niitä on melkein mahdoton korjata".  Koira on niin ohjaaja keskeinen, että kun sille sanotaan ja neuvotaan jokin asia, se sitten on  "kiveen hakattu".  Ominaisuus, joka oiken käytettynä loistava etu palveluskoiralle, mutta virheellisesti työstettynä tettää  lähes loputtomasti töitä. 
Jos Coko tekee jonkin tehtävän väärin, vastauksen " miksi" voi kaivaa, joko lähmenneisyydestä, tai kaukaisemmista tapahtumista. 
Cokon rehellisyys on ollut pennusta asti yksi parhaita sen ominaisuuksia,  se ei ole lintsausherkkä koira. Eihän mikään koira tahallan tee ohjaajaa vastaan, mutta on eroja juuri siinä, "en minä nyt tuota kuuntele" eikä aina voi sanoa koulutuksen syyksi.  Joskus on voinut ajatella jonkin koiran kohdalla, että minä olisin parempi ohjaaja kuin tuo koira, no tämähän on höpö höpö ajatus. Cokon kohdalla ei tule edes pieneen mieleen tuollainen ajatus.