Tässä mennään, eikä yhtään liian aikaisin. Kaksi koiraa on ollut dominanssikyvyssään ylitse muiden, hah... Kokojoe ja yllätys yllätys poikansa Unclenasse.
Kokojoe oli Kaijan koira, joten meikäläisen suhde ei ollut niin "pyhä" kuin esim. Cokon kanssa. Sen koulutus ei mennyt niin tunteisiin, saatoin keskittyä enemmän liikkeisiin. Noo, kyllä keskityttiin, tiedossa oli Mikkelissä SM-koe elokuussa, Cokolla väljä seuraaminen, (huonot pohjat) koira Täyttäisi kohta seitsemän vuotta! Lokakuussa aloitin työstämään seuraamista, kymmenen kuukautta säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Miten muistan noin tarkasti? Aamu ja iltanavetta! Kokollakin oli teräsniska, (suvi???) taluttimesta ei mitään tehoa. Enkä oikein usko, että taluttimesta nykkiminen väljää koiraa tekee sen tiheämmäksi! Toki silloin ei imuttamisesta puhuttu mitään, ei makupaloista, ei palloista, koira seurautettiin! Onneksi navetassa on kolme vapaata seinää. Muistan, että ensimmäiset kuukaudet pyyhkivät seinän puhtaaksi noin puolenmetrin korkeudelta parinkymmenen sentin levyisenä viivana. Siinä Koko seurasi myötäpäivään kaksi kolme kertaa joka aamu ja ilta. Vastapäivään koira sai mennä omia aikojaan takaisin. Kokosta tuli samalla navetassa asuva maitovasikka. ps. Kokojoe sai Mikkelin sm-istä toiselta kympin ja toiselta tuomarilta ysin. Silloin näytettiin kuin tokossa nyt lapuilla pisteen. Notta kyllä se hiveli.
Nassesta en jaksa edes kirjoittaa sen omapäisyydestä, sen verran, että en ymmärtänyt Nassen naukumista osoitukseksi "kaikki mulle ja äkkiä" vaatimuksista.
Nyt on Coko, paljon jämerämpi kuin nuo esihistorialliset koirat. Sen hallitsemattomuus alkoi varmaan jo aivan pentuna. Olihan se hauskaa, kun koiralla vietit jylläsivät. Jylläävät vieläkin. Mutta nyt oli viimeinen aika saattaa Coko ruotuun. Korjaamiseen ei mitään ruudinkeksijää tarvitse. Motto: "koira tekee sen mitä minä haluan, juuri silloin kun haluan, juuri sillä vauhdilla, vauhdittomuudella kun haluan". Voihan tuon sanoa yhdellä sanalla hallinta. Mutta vaikka sana on vain yksi kahdeksankirjaiminen sana, sisältää se niin paljon, ettei aina tule sitä tajuttua. Tällä hetkellä hallinnan työstäminen on alkuvaiheessa, Coko onneksi on sitä sorttia, ettei ala ruikuttamaan, kun huomaa menettävänsä hallintaa vähitellen.
Hienoa on huomata, kuinka tarkkaavainen opinhaluinen ja fiksu koira paljastuu tuon mustan naaman takaa, kun koira huomaa , että elämässä on muutakin, kuin valta-aseman hakua, pienin askelin saavutettua jalansijan vahvistamista. Puhutaan koiran oikeasta mielentilasta. Kyllä, mutta usein se liitetään siihen miten saadaan kun tullaan harjoituksiin koiralle oikea mielentila. Tylysti sanoisin, ei mitenkään, jos sitä ei löydy edes omalla pihalla, ei löydy myöskään harkoissa.
Mielentilan pitää tulla koiralle hallinnan, luottamukseen ohjaajan taitoihin, sekä ohjaajan luottamuksesta koiraan. Toisin sanoen hallintaan.. Kun koira on hallinnassa sillä on varmasti nenän käyttö paljon helpompaa, maneereiden korjaaminen helpompaa, ennenkaikkea sen on keskityttävä ohjaajan toimintaan, koska hallinta on siirtynyt sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti