torstai 20. syyskuuta 2018

Paimennus ja puru. 20.9.2018.

 Hyväntahtoisesti kiersi väsymättömästi leikkuria.
Ei vilkaissutkaan lavetin kimpussa äheltäviä jätkiä, vaikka ajoin aivan vierestä ringin.

Cokon dominanssin tullessa hallintaan, alkaa löytyä koira, jollaista ei tässä talossa ole ollut. Ja Kaksi viettiä ylitse muiden, vahva paimennus, ja ankara puru!

Tänä aamuna molemmat tulivat testattua.  Coko on aina viihtynyt ruohonleikkurin lähettyvillä, mutta sen olotilaa on sotkenut pakonomainen kapulain silppuaminen ja kantaminen. Nythän se on kiellettyä, koira voi keskittyä siihen tehtävään, johon sen vietit sitä ohjaa, paimennukseen. Oli  pysähdyttävän näköistä, miten koira suoritti tehtävää, pienintäkään herpaantumista ei tapahtunut, koko kedon leikkuun aikana. Häiriöinä toimi jätkät jotka ähelsivät perunapuimuria lavetilta.  Turha kysyä Cokolta, minkä nimisellä laitteella puimuri tuotiin.

Toinen testi aamulla, kun siivosin navettaa, kompastuin suojahihaan!
Pitihän sitä kokeilla, toki vain patukan asemasta, mutta mutta... Metri oli melkein liikaa, kun koira tuli hihaan kiinni, napakka paukahdus kun puru meni niin syvälle kuin mennä voi, ja heti oli lukko päällä. Onneksi tähän pätee liikkumattoman irroitus, suu aukeaa kuin noutajakoiralla, hmmm... noutajalla tuskin noin rauhallisesti. Kerran annoin koiran ottaa hihan vapaasti. Pelottava tapporavistelu, lukkopurulla lopetti tämän testin. Hieman kylmäsi se ankara voima mikä räjähti sekunniksi toimintaan.

Ei kommentteja: