Painetta pannuun

Humu on jo neljä vuotias koiravanhus, joten paineensiedon pitäsi olla pian parahimmillaan, ehkä vuosi vielä.
Testataan. Olosuhteet: Sysillä juoksu makeimmillaan, Osku myös heräämässä huomaamaan mikä on miehiään.
Sataa taivaan täydeltä.
Peltojälki! Siinäpä testipenkki. Kohtalaisen vaikean tein. (muistettakoon, että kaksi vuotta sitten kokeissa, Humu oli samassa tilassa, Sysillä juoksu päällä. Silloin koira ei jaksanut ajaa jälkeä loppuun asti).
Parituntia annoin vanheta, mukavuuden haluisena kuvittelin sateen loppuvan, enkä kastuisi.
Ei se loppunut. Pellolle vain.
On paljon poika kasvanut kahdessa vuodessa. Sysin juoksu ei tullut häiritsemään jäljen ajoa. Mutta sade sitäkin enemmän. Vettä pellolla joka kohdassa melkein viisi senttiä. Esineet uivat vastaan.
Töitä siinä Hummeri joutui tekemään. Kolmannen esineen jälkeen salamakin yritti valollaan auttaa jäljen löytymistä, karjaisikin melkein heti kumeat jylinät.
Tämäkään ei häirinnyt Hummaa. Jäljen päähän tulimme asiallisesti esineet taskussani.
Ei siitä peltojälki pisteitä olis tullut. Mutta sitkeydessä, jäljen loppuun ajamisessa Humulle voi antaa korkean arvosanan. Jälkeä ei jätetä!