Kuvasarja Cokosta. 27.3.2016

Eilen kun kävi sellaisia vieraita, jotka eivät Cokoa olleet pariin viikkoon nähneet, hämmästelivät sen kasvamista. Siksi ei ole koskaan liian paljon pentuajan kuvia koirista, pentu muuttuu päivä päivältä, eikä tallaista pentua ole enään huomisen kuvissa.

Coko poseeraa trullien kera.26.3.2016

Tästä ei seura parane, Coko ylpeänä poseeraa, Saagan ja Piitun kanssa.

Tänäpäivän sai Coko tutustua uuteen alaan, noituuteen, alkuun vähän ihmetteli risutyttöjä, mutta sitten alkoi sopeutuminen. Äkkiä laskettuna kuusi noitaa teki Cokon päivän ikimuistoiseksi.

Pieni ylpeydenpoikanen meinasi nostaa päätään. 25.3.2016

 Korvat pystyssä, lisää uskottavuutta!

Hyvin on piiruvärkki kasassa, kun kestää jo vaakasuoran kuormituksen.

Eilen tuli koirille uusi Kepon tekemä häkki. Kunhan lumi sulaa, ja maa asettuu, voi häkin asennus alkaa. Tosin niin helppo homma, että minäkin sen ilman käyttöohjeita osaan koota.

Otsikkoon. Olin ylpeänä esittelemässä pystykorvaista Cokoa pitkänperjantain! luin oikein, pitkänperjantain! Hulinassa Salen pihalla. Ensin käytiin Systeemin ritiläportaat kokeilemassa, hyvin pelas. Nyt sitten ostoksia kantavien ihmiten sakkiin. Lisämaustetta toi Seijan yksitoistavuotias.... Tiibetinspanieli? Josta ääntä lähti kuin pienestä koiratarhasta,  ruokakelloa soitettaessa. Meinasi paniikki iskeä, kun Seija ketoi koiralleen, "mennään katsomaan pentua". Sain hillittyä taluttimen lujuustestauksen, (Tummun temput vielä selkärangassa). Coko laittoi istumaan, katseli vähän aikaa kummaa räksyttävää karvapalloa ja menetti kiinnostuksensa. Siinä puheltiin muutama minuutti, sovittiin, että aina kun sopii, annetaan koirien tutustua toisiinsa. Oli mahtavaa käveleskellä autoon kun koira ei vetänyt hullun lailla loittonevan karvapallon perään.  Niin, nyt on narun yläpäästä kiinni, että suotuisa kehitys jatkuisi. Materiaali alapäässä on korkealuokkaista!

Komeasti korvat pystyssä. 23.3.2016

 Kuvaamisen vaikeus parhaimmillaan.

 Kyllä ne korvat ovat pystyssä!

Tässäkin sen näkee.

Eilen vielä lepatti oikea korva ja vasenkin oli hieman allapäin. Tänä aamuna molemmat komeasti pystyssä,  Mukava seurata, montako kertaa tämän lupalle, ylös, lupalle, ylös Coko vielä läpi käy, ennenkuin lapiot lopullisesti taivasta kohti. Hampaitten vaihtuminen yksi, joka usein kaataa korvat alas.

Nyt kohta kolme viikkoa täällä, päivitetään tämä testiarvio.

1. Onko koira ahmatti?              - Koira on ahmatti. super ahmatti. 

2. Onko koiraa "sytytettävä?"      - Poikkeeaa entisistä,  on sytytettävä. Jos oikea toiminta, ei!

3. Onko koira "kyltymätön?"        - Ainakin sitkeä, kun ottaa jonkun kohteen, ei hellitä. Super kyltym.

4. Onko koira yhden ihmisen koira?          - Näyttää leimaantuvan yhteen ihmiseen. Ok.

5. Onko koira vilkas?                                    - Ei erityisen vilkas. Sopivan vilkas. 

6. Onko koira rohkea?            - Vielä ei ole ottanut takapakkia. On rohkea. Hullunrohkea.

7. Onko koira laumaviettinen?      - Koira on yhden ihmisen koira, jättää lauman.  Leimaa ohjaajaan.      Jota paimentaa. 

8. Onko koira saalisviettinen?        - Saalisvietti on keskitasoa, mutta jokin vastus, esimerkiksi lumen     laaseminen saa koiran raivon valtaan. Ei näe eikä kuule mitään. Yrittää ottaa kiinni ja pitää! . Koira     on enemmän pitävä kuin perään menevä. ok.  Vahvistuu käsitys vahvasta, itsenäisestä koirasta.           Nopea rauhoittuminen,  hyvä suhde muihin  omiin koiriin. KOVA.

                                                          

Luonto tikanpojan tolppaan vetää, ja Cokon paimentamaan. 20.3.2016

 Kotitikkamme käpykuorimo toiminnassa.

 Näille kantohangille läksimme testaamaan Cokon paimennusviettiä.

Testit käy työstä, On taas päikkäreiden aika.

Tikka on alkanut jokakeväisen naputtelun vanhassa sähkötolpassa, tolpan juurelle on jo kertynyt kunniotettava määrä käsiteltyjä kuusenkäpyjä. Kumma kyllä nämä kävyt ovat Cokolle kuin ilmaa, mutta tavallinen, puustapudonnut on paljon kiinnostavampi tapaus.

Kun paimennusvietistä on tullut jo höpistyä ennenkin, päätin tai oikeastaan Coko päätti näyttää minulle mitä se käytännössä tarkoittaa.
Nythän on loistavat hankikannot, voi kulkea aivan missä vain. Tulee helpon kulun vuoksi ehkä liiankin pitkiä reittejä käveltyä. Aamulla lähdimme virkeinä Cokon kanssa kiertämään Pörkkiön aukiota. Emme aivan ääririnkiä tehneet. Mutta kun olimme niin kaukana, että aloin harkita kaarrosta kotiin päin, tekikin Coko oman ratkaisunsa. Ei niin, että olisi ottanut ritolat ja painanut pihalle suorinta tietä.Ei, vaan alkoi painaa minua oikealta puolen kaartamaan tupaa kohti, ensin ihmettelin mistä kyse, mutta äkkiähän se selvisi. Pitihän sitä totella, ja alkaa muuttaa suuntaa kotiin päin. Oli koira pikkusen tyytyväisen näkönen kun tajusi, nyt mennään oikeaan suuntaa, eikä tuota tarvitse enää ohjata.
Oliko tuo sattuma. Totta kai jäi kaivelemaan. Iltapäivällä uusi testi. Mutta kiersimme toiselle suunnalle, Talo jäi nyt oikelle puolelle, ei aikaakaan, kun tunsin vasemmassa jalassa määrätietoisia töytäisyjä, olisi äijä parasta kääntyä kotiin päin. Pitihän sitä totella, taasen toistui sama kuin aamulla. Ei näitä testejä viitsi joka päivä tehdä, koska molemmilla kerroilla piti Coko väsyttää, eihän se muuten olisi pyrkinyt pihalle, perus utelias pentu, jolla ohjelmaa riittää vaikka muille jakaa lenkeillä.

Kävimme Pahojen kentällä. 16.3.2016

 Pahojen kentän laidalla oli tutkimista.

 Tämä on jo väljemmiltä hangilta.

Mystinen metsätyömies tutkii hakkuualueen maastoja.

Pahojen kentälle ajelimme Cokon kanssa joutesa kauniina maaliskuun päivänä. Siellä oli pennulle hommaa koko rahan edestä, itse kenttä ei kiinnostanut, vaan kentän reunassa oleva savotta. Parin metsureilta huomaamatta jääneet koivunvesat piti perkata ennen autoon nousua.
Rekat kasitiellä olivat ilmaa vaan!

Cokon kanssa ensimmäistä kertaa metsälenkillä. 16.3.2016

 Tällainen kauriinpesä löytyi tiipinkankaalta.

 Cokokin hetken ihmetteli.

 Nenän avulla selvitteli asiaa, tietää varman paljon enemmän, mutta ei kerro.

 Tällä kelillä kumisaapas vielä joutusampi kuin pentu.

 Päättäväisesti tultiin.

Pokka piti loppuun asti, ei pahemmin ruikutellut kun jätettiin.

Cokon metsäretkien korkkaus tänä aamuna. Käytiin kauriiden pesällä, ja kierreltiin valmiiksi polutettuja puidenvälejä Tiipin kankaalla. Eihän nyt lunta ole kuin nimeksi, kun se vielä on poljettu tiiviiksi pienillä sorkilla, on mukava liikkua tutussa metsässä. Niin tuumi Cokokin. Mutta kymmensenttinen pehmeä hanki meinasi hieman haitata. Lämpöä kolme plussaa, lumi sulanut ja tiivistynyt, tiet puolittain sulia rapakkoisia väyliä.

Kaniini kävi vierailulla. 15.3.2016

 Cokon iltaunet häiriintyivät totaalisesti kun kani pomppi huoneeseen.

 Tummulle kiire kerätä possu turvaan.

 Alkututustelu sujui hieman nihkeästi.

 Mutta kyllähän ne alkoivat sopeutua.

 Ruoka on hyvä konsulentti.

Ei voi vähempää kiinnostaa...



Petra ja Janne toivat kanin vierailulle. Aluksi tuntui, ettei hommasta tule mitään, Cokolle kääntyi jänisjahti moodi päälle. Mutta eihän se käynyt laatuun, vähän valtakunnan sovitteluapua niin alkoi homma luistaa. Kanilla olisi todella kovat aseet käytössä, jos se niitä haluaisi käyttää, hampaatkin kuin hevosella, ja jaloissa vankat kynnet. Mutta matalaa profiilia pitämällä säilyy pahemmilta konflikteilta.

Taas sekundafilosofi pohtii. 15.3.2016

Alkoi kiinnostaa miten pennun käytös vaikuttaa sen loppuelämään. En tarkoita, jos sitä hakataan, tai ylipaijataan, vaan lähinnä sen luontaista käyttäytymistä.
Mitä tarkoittaa paimennusvietti. Saalisvietti. Laumavietti, jota kuulemma ei ole olemassakaan.  Saalisvietin eri asteet on helpoin todeta, meneekö koira herkästi muirinalle rätissä, onko ote luja, tai näplivä, yrittääkö tulla päin tai vätääkö rättiä jne....
Laumaviettikin tulee ilmi kuinka hanakasti koira seuraa lenkillä, jääkö omiin nuuskuihinsa kiinni jne... Paimennusvietti ilmenee jos on käytettävissä vaikka viiden hengen porukka, tekeekö koira pientä paimeenusliikettä, hätääntyykö, jos joku jää jälkeen.
Mutta sitten se joka aamulla juolahti mieleen, jolle saa nauraa, joka on täysin mutu tuntumaa. Lenkillä pennun estäminen! Humu on mielestäni saaliin ilmaisija, ja etukäteis tiedustelija. Se oli pennusta asti parikymmentä metriä edellä, tutkien usein ilmavainulla maastoa.  Coko taasen yrittää ohjata askelia painamalla jalkoihin melkein jatkuvasti. Seikolla sama tyyli.
Uskon kyllä, että tätä esiintyy myös rottiksillakin, vaikka ovat eri  ihmisten tekemissä ryhmissä luokiteltuna. En kuitenkaan usko, etteikö rottiskin  voisi paimentaa, paimennushan on vain yksi ravinnonhakkimisen alatoiminto.

Vielä yksi epäilys: Varmasti katselen Cokoa ruusunpunaisten lasien läpi, kun halusin paimenviettisen koiran, näen sitä nyt melkein joka toiminnassa. Jos näin ei olisi, täällä olisi halpa seefferin pentu luovutuksessa.
ps. Miksi muuten vietistä sekaisin oleva pk-koira painaa ohjaaja hullun lailla seuratessa, viekö tässäkin ohut lanka saalispaimennukseen, koira on anteeksi vain korkeassa ressitilassa, haluaa paimentaa ohjaajan pois kentältä??

Oikea ilme. 14.3.2016

Tässä alkaa löytyä Cokon tyypillistä ilmettä. Lepposa koira katseesta huolimatta!

Korvat ensimmäistä kertaa pystyssä. 13.3.2016

 Kuvaamisen vaikeus!

Nyt vähän parempi onni.

Neljä päivää vajaat kaksikuukautta ja Cokolla korvat pystyssä. Kyllä ne vielä parikertaa lopahtaa, mutta sainpahan kuvat tästä ensimmäisestä kerrasta. Eilen oli Cokon ympärilllä hyörintää, oli lapsia ja vanhempiakin. Tänään onkin sitten vedetty lonkkaa eilisenkin edestä.

Mustan koiran kuvaamisen vaikeus. 10.3.2016

Tummun, Humun ja Cokon yhteiselo sujuu hyvässä harmoniassa.

Otsikkoon. Mustasta koirasta saa yleensä mustan möykyn, kun yrittää kuvata sitä.


Tässä spontaanisti ajateltu tämän hetken tilanne:

1. Onko koira ahmatti?              - Koira on ahmatti.

2. Onko koiraa "sytytettävä?"      - Poikkeeaa entisistä,  on sytytettävä.

3. Onko koira "kyltymätön?"        - Ainakin sitkeä, kun ottaa jonkun kohteen, ei hellitä.

4. Onko koira yhden ihmisen koira?          - Näyttää leimaantuvan yhteen ihmiseen.

5. Onko koira vilkas?                                    - Ei erityisen vilkas.

6. Onko koira rohkea?            - Vielä ei ole ottanut takapakkia. On rohkea.

7. Onko koira laumaviettinen?      - Koira on yhden ihmisen koira, jättää lauman.

8. Onko koira saalisviettinen?        - Saalisvietti on keskitasoa. Koira on enemmän pitävä kuin

                                                          perään menevä. 

   Erityisenä plussana pennulle, rauhoittumisen taito. Tulee jalkojen juureen lepäämään, ja pysyy siinä, saa tapahtua ympärillä aika paljon, ennen kuin häiriintyy. Ei hötkyile turhista, mutta kun toimintamoodi tulee päälle, asia viedään läpi ja tässä asiassa koiralla on hyvä muisti! Eräs ominaisuus joka on silmiin pistävä, koira pitää ottamastaan esineestä kiinni kuin minkki! Tämä on mielestäni juuri se ominaisuus, jota olen hakenut koirasta, Turhaan korjaava ei ole varma koira, no tuon nyt tietää kaikki. Mutta näinhän se on. Tietenkin lukkoja on aikakoiralla monenlaisia, monesta syystä syntyneitä. Mutta Coko onkin pentu!

Tämän hetken arvio on, jos pieleen menee, niin vika on 100 % remmin yläpäässä!

Ei niinkään pidä pehmoleluista. 9.3.2016

Tämä pallo on Cokolle mieluhinen.

Pehmolelu pudistellaan kerran ja jätetään siihen. Mutta kun iili tulee, ei hellitä irti millään, pakko irroittaa käsin. Täytyy välttää sellaisia tilanteita.

 Pieni kysymysmerkki oli, miten vanha leikattu narttu suhtautuu pentuun, ymmmärtääkö se, ettei kysymyksessä ole esim. kissa? (heti henki pois) Kyllä suhtautui aivan samalla tavalla kun narttu suhtautuu. Kuvassa tulos.

 Pahojen kentältä aloitimme tottiskoulutuksen. Istuminen jo kaksi sekuntia!

 Tohveli alkoi saada kyytiä aina vain kiihtyvällä tempolla.

Ylemmältä tuli käsky, ettei noin hyviä, (viisi vuotta sitten kun edellisen kerran tuon näin) tossuja koiralla pureteta!

Coko kotiutuu hyvää kyytiä, on hyvää pataa Tummun ja Humun kanssa. Leimaantuminen on aikataulussa. Pennun luonne on enemmän harkitsevan rauhallinen, kun raju villi.
Puuta pitää koputtaa, tämä blogi kertoo, onko tuo arvio pysyvä.

Coko kotiutunut! 7.3.2016

Tässä ensi tutustuminen Perkkiön maisemiin.

Vielä tuntuu ohjaaja kiinnostavan.

Leimaantuminen alkanut. 

Tässä Cokolle tyypillinen julmuri ilme.

Huomenna täällä! 6.3.2016

On se taasen jännittävää aloittaa "alusta" pennun kanssa, yli kaksitoista vuotta siitä, kun oma pentu on viimeksi ollut talossa. Osku tässä välissä, mutta sehän on Petran koira. Mielenkiintoista!

Aina ei kaikki mene kuin Strömsöössä. 5.3.2016

Mitäpä tuohon lisäämään.

Lahjottu "hallinta" ei ole hallintaa. 4.3.2016

Otsikko tuli jälleen selväksi, kun käytin Tummu koekappaletta tutkimuksiini. Kokeet tehtiin postinhakureissulla, tarkasti valvotuissa olosuhteissa. Testin kulku:
Koira kaukana, - kutsu - palkkio kun tuli. Kolmannella kerralla vauhtia jo 90 % koiran kapasiteetista. Koe jakuu: Tauko.  Koira kaukana ohjaajasta - kutsu - koira viivana luokse, noin 90% kapasiteestista. Palkiona, "hyvä tyttö".  Kolmannella kerralla kapasiteetti n. 50%. !!

Tässä tuloksessa on syvällisempäänkin pohdintaan aineksia. Testit ovat hyväksi!

"Äärimmäinen" testi. 3.3.2016

Tummun nouto on koekenttä liikkeen opettamiselle "hieman" tavallisuudesta poikkeavalla, ei ainutlaatuisella tavalla. Kuitenki siinä on uutta verrattuna edellisiin menetelmiin.

Vähäisistä toistoista huolimatta on pelittänyt aivan tyydyttävästi jopa vaihtelevissa oloissa. Mutta, koiran pitäisi toimia myös korkeassa vietissä hallitusti.  Miten tuo on unohtunut? Harkat olleet lähinnä pyrkimystä steriiliin liikkeeseen. Helppo nakki!

Tummu on raju pakkaus, kun sen saalista kohottaa, merkillisen nopeasti muuttaa ag painotteiseksi. Toteamus, "älä kokeile tätä kotona" on enemmän kuin paikallaan.

Päätin kuitenkin rikkoa tätä sääntöä ajatuksella, jos en Tummua hallitse, turha pahemmin koirien kanssa enää pelleillä. 

Ajassa mitattuna viisi sekuntia riitti saamaan Tummu todelliseen raivon extaasiin. Kerran se jo ajatteli mennä minun läpi tavoittelemaan selän takana ollutta kapulaa. 

Mutta tuhannen pistettä Tummulle, siis Tummulle! Kuinka nopeasti vietinvaihto tapahtui, kun käskin sen  istua eteen!  En taaskaan nähnyt koiraa,  kun käskin sen ottaa kapulan, (alo toko) ja pitää sitä vähintään kymmenen sekuntia, ei korjannut kertaakaan, otin kapulaan kiinni, viisi sekuntia, irti. -

Tumulla on tyyli vetää päänsä pois kapulasta irti käskyllä, sitten kyllä palkitsin ja kehuin sen maasta taivaaseen! En uskonut yhteen kertaan, vaan toistin edellä kerrotun vielä kaksi kertaa, ei mitään eroa!

Tässä nyt on sormi suussa, mitä ajatella?  Ainakin sen, että Tummun vietinvaihdot ovat alle sekunnin, ne vaihdot pitävät kunnes tulee uutta toimintaa, tuo uudenmallinen noutokoulutus taitaa olla aika hyvä? 

Harmin aihe: Mikä kultakimpale,  ehkä? Tummu olisi ollut, jos tullut jo pentuna tänne. 

Olen toki huomannut tuon vietinvaihto ominaisuuden Tummussa monessa muussakin asiassa. tämä oli kuitenkin huippu!