torstai 10. maaliskuuta 2016

Mustan koiran kuvaamisen vaikeus. 10.3.2016

Tummun, Humun ja Cokon yhteiselo sujuu hyvässä harmoniassa.

Otsikkoon. Mustasta koirasta saa yleensä mustan möykyn, kun yrittää kuvata sitä.


Tässä spontaanisti ajateltu tämän hetken tilanne:

1. Onko koira ahmatti?              - Koira on ahmatti.
2. Onko koiraa "sytytettävä?"      - Poikkeeaa entisistä,  on sytytettävä.
3. Onko koira "kyltymätön?"        - Ainakin sitkeä, kun ottaa jonkun kohteen, ei hellitä.
4. Onko koira yhden ihmisen koira?          - Näyttää leimaantuvan yhteen ihmiseen.
5. Onko koira vilkas?                                    - Ei erityisen vilkas.
6. Onko koira rohkea?            - Vielä ei ole ottanut takapakkia. On rohkea.
7. Onko koira laumaviettinen?      - Koira on yhden ihmisen koira, jättää lauman.
8. Onko koira saalisviettinen?        - Saalisvietti on keskitasoa. Koira on enemmän pitävä kuin

                                                          perään menevä. 

   Erityisenä plussana pennulle, rauhoittumisen taito. Tulee jalkojen juureen lepäämään, ja pysyy siinä, saa tapahtua ympärillä aika paljon, ennen kuin häiriintyy. Ei hötkyile turhista, mutta kun toimintamoodi tulee päälle, asia viedään läpi ja tässä asiassa koiralla on hyvä muisti! Eräs ominaisuus joka on silmiin pistävä, koira pitää ottamastaan esineestä kiinni kuin minkki! Tämä on mielestäni juuri se ominaisuus, jota olen hakenut koirasta, Turhaan korjaava ei ole varma koira, no tuon nyt tietää kaikki. Mutta näinhän se on. Tietenkin lukkoja on aikakoiralla monenlaisia, monesta syystä syntyneitä. Mutta Coko onkin pentu!
Tämän hetken arvio on, jos pieleen menee, niin vika on 100 % remmin yläpäässä!


Ei kommentteja: