Alkoi kiinnostaa miten pennun käytös vaikuttaa sen loppuelämään. En tarkoita, jos sitä hakataan, tai ylipaijataan, vaan lähinnä sen luontaista käyttäytymistä.
Mitä tarkoittaa paimennusvietti. Saalisvietti. Laumavietti, jota kuulemma ei ole olemassakaan. Saalisvietin eri asteet on helpoin todeta, meneekö koira herkästi muirinalle rätissä, onko ote luja, tai näplivä, yrittääkö tulla päin tai vätääkö rättiä jne....
Laumaviettikin tulee ilmi kuinka hanakasti koira seuraa lenkillä, jääkö omiin nuuskuihinsa kiinni jne... Paimennusvietti ilmenee jos on käytettävissä vaikka viiden hengen porukka, tekeekö koira pientä paimeenusliikettä, hätääntyykö, jos joku jää jälkeen.
Mutta sitten se joka aamulla juolahti mieleen, jolle saa nauraa, joka on täysin mutu tuntumaa. Lenkillä pennun estäminen! Humu on mielestäni saaliin ilmaisija, ja etukäteis tiedustelija. Se oli pennusta asti parikymmentä metriä edellä, tutkien usein ilmavainulla maastoa. Coko taasen yrittää ohjata askelia painamalla jalkoihin melkein jatkuvasti. Seikolla sama tyyli.
Uskon kyllä, että tätä esiintyy myös rottiksillakin, vaikka ovat eri ihmisten tekemissä ryhmissä luokiteltuna. En kuitenkaan usko, etteikö rottiskin voisi paimentaa, paimennushan on vain yksi ravinnonhakkimisen alatoiminto.
Vielä yksi epäilys: Varmasti katselen Cokoa ruusunpunaisten lasien läpi, kun halusin paimenviettisen koiran, näen sitä nyt melkein joka toiminnassa. Jos näin ei olisi, täällä olisi halpa seefferin pentu luovutuksessa.
ps. Miksi muuten vietistä sekaisin oleva pk-koira painaa ohjaaja hullun lailla seuratessa, viekö tässäkin ohut lanka saalispaimennukseen, koira on anteeksi vain korkeassa ressitilassa, haluaa paimentaa ohjaajan pois kentältä??
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti