Miten se nyt menikään? 29.5.2016

Tuure laukoi tässä tannoin kanakoiramiesten ja naisten aforismeja. Yksi oli ylitse muiden, kiteytti hyvin palveluskoirakoulutukseenkin hiipineen ongelman. Aforismi sanasta sanaa:

" Vietti ei koskaan saa mennä tottelevaisuuden, hallinnan yli"!

Se on hyvin sanottu. Eikä lainkaan tarkoita, etteikö viettiä pitäisi olla ja sitä hyödyntää, päin vastoin. Kun vietti on hallinnassa, sen hyötykäyttö on maksimaalista. Jos ei ole, tapahtuu toimintakyvyn menetys, aikalailla yhtä aikaa koiralta ja ohjaajalta.
Näin yksinkertainen totuus pakkaa unohtumaan meiltä jokaiselta.

Kyytiä tuli! 27.5.2016

Coko ja Hannan murrosikäinen pääsivät telmimisen makuun, kun tsekkasimme pajukosken tulevia kisoja varten. Hannan koira oli jo fyysinen ja nopea, antoi tulla täydeltä laidalta. Cokolta meinasi aluksi konseptit seota, annoimme niiden telmiä kovimmat höyryt pellolla, ennen kuin lähdimme jälkeä kävelemään. Kun metsään pääsimme, meillä oli kaksi hyvin käyttäytyvää koiranuorta, tutustumiset oli suoritettu koiramaisella tavalla voitiin keskittyä keväiseen metsämaastoon.
Coko, joka vielä kuukausi sitten vaelteli siellä sun täällä, kun lähdimme metsälenkeille, oli hyvin laumatietoisesti koko ajan tuntumassa. Samoin tietenkin Hannan koira!  Tällaista "koulutusta" lisää, niin hyvä tulee!
 Cokolle on yllättäen, tai ei nyt aivan yllättäen kehittynyt luonteenpiirre... tulisuus. Pitääpä alkaa välttää niitä tilanteita, joissa se pääsee kukoistamaan, tai muuten tulee tupenrapinat!

Monipuolinen valikoima. 24.5.2016

Pahojen kentällä oli vähän mutta hyviä koiria tiistai harkoissa. Pennut tulivat puolikuudelta, Paha ja Coko. Samalla reenasi Salla paikalla oloa koirallaan, ja Pietarsaaresta aussi teki liikkeitä. Sitten tuli makupala Cokolle ja Pahalle, hoffin pentu. Kaksitoista viikkoa! Ensin nämä veijarit uskottelivat sille, että tässä nyt kavereiden kanssa vähän leikitään! Kun huomasivat hoffin kestävän kovempaakin käsittelyä, alkoi tosi meininki. Kaksi vastaan yksi! Mutta mikä parempaa harjoittelua hallintaan, kun kutsua pentu siitä kasasta pois. Harjoitusvastustaja piti tästä lepotuokioita antavasta koulutuksesta, sai vähän hengähtää. Mutta ei malttanut olla motivoimatta näitä kahta mustaa aina vain hurjempiin otteluihin. Yllättävän hyvin Coko ja Paha tottelivat, hoffista puhumattakaan. Leimaantuminen alkaa Cokolla vahvistua päivä päivältä. Taisin olla turhaa huolissani. Ripaus pitää sekaan laittaa periaatetta " tänne, tai itketkö ja tulet" karrikoituna.  Coko on vielä toista mieltä, irtaantuu helposti muiden koirien seurasta. Jep!

Mukavaa totuttelua. 21.5.2015

Riikka ja Hänen koiransa kasvattaja vierailivat jälkipellolla keskiviikkona. Paha ja kaksi muuta tzekkiä sekä Coko saivat harrastella koiramaista ärripurria mielin määrin jälkien jälkeen.  Sopuisaa oli maaottelu. Kuitenkin selvä jako, Paha ja vieraileva pentu vastaan Coko. Hyväntahtoista valmennusta tulevaa elämää varten. Jäljet Cokolle multapeltoon, tuhina oi voimakkaampaa kuin nurmella, voi kuvitella mitä Cokon nenä keräsi jäljen aikana! Vesi maistui mahtavalta kun haistelu suoritettu. Tarkkaa ajoa jälleen.
Illalla sitten oli yhteistilaisuus koulun pihalla, Pahoilla oma pisteensä. Mukana Anjo herra, musta noutajaherra, Paha ja Coko. Pienen ja vähän isommat ihmiset saivat paijata koiria mielin määrin, Taasen hyvää valmennusta tulevaa elämää varten.
Pieni väliarvio: Cokolla on odottamisen taito!

Cokolle uusi probleema! 25.5.2016

 Nyt on Cokolla haastetta. Ydinluun sisään sullottu lelurääsy.

 Tummukin yrittää neuvoa.

 Ei tuosta kakarasta ole!

Aika tulee pitkäksi.

 Ydinluun sisään sullottu lelurätti on mukava haaste pennulle. Miten koira ymmärtäisi vetää sitä suoraan ulospäin? Toisella jalalla pitiäisi pitää luu paikallaan, ja ja.... Taitaa olla mahoton yhtälö?

Hyde alkaa löytyä. 15.5.2016

Siinä sitä viattomana katsotaan valokuvauskonetta!

Nyt kohta neljä kuukautta vanha on Coko poika.
Lelukoiran saa unohtaa tämän hurjimuksen titteleistä! Se katkaisija, jota en ole sinne ON puolelle vielä painanut painui vahingossa tänä aamuna päälle!  Taidan vakuuttaa tuon koiran suuresta summasta, on siinä sellainen kasa ominaisuuksia, notta huh huh.....

Olisiko tauon paikka? 12.5.2016

Nyt on päästy hyvään alkuun peltojälki harjoituksissa.  Kehitys  ollut toivotun suuntaista. Plussaa se, etteivät jäljet ole olleet steriilissä maastossa, vaan alusta ollut hyvin vaihtelevaa jopa vaikeaa.  Vielä ehkä viikon verran tilanne jatkuisi, ennenkuin kasvava nurmi tekee tehtävänsä. Tähän saumaan kannattaa tehdä vielä pari jälkeä. Kehitystä on tullut monella osa-alueella. Tärkein tärkein havainto,  koira ei vedä itseään niin piippuun kuin alussa, vaikka keskittyminen on yhtä intensiivistä.
Tässä vaiheessa olen aikaisemmin mennyt  liian nopeaa vauhtia ruuattomiin osuuksiin. Koirasta / koirista on tullut levottomia, kun  kuormitus on kasvanut.
Pikku hiljaa, pikku hiljaa.....

Lainalaisuuksia. 7.5.2016

Niinhän se menee Cokokin samaa rataa kuin edelliset pennut. Eikä tunnu oppi ojaan kaatuvan!
Päiväsellä kokeilin miten pätevät vanhat päätelmät maahanmenoon tällä vintiöllä.
Periaate, alusta asti, vain käsky - maahan - on impulssi.
Coko istumaan, käsi koiran eteen pystyyn, saa nähdä, että kädessä on makupala. Nyt tarvitaan hieman kärsivällisyyttä. Koska suoritus ei ole fyysisesti, eikä psyykkisesti ohjaajaa kuormittava, kannattaa kärsivällisyys. Cokolle toistin - maahan, maahan, maahan - niin kauan, että sen pää ehti kelata kaikki vaihtoehdot läpi, mitä tarkoitan! Mutta pystyssä oleva käsi piti koiran mielenkiinnon niin vireillä, ettei alkanut tarjoamaan mitään ihmeellisiä työsuorituksia, eikä tuota maahan käskyä tarvinnut toistaa kuin ehkä kymmenisen kertaa, niin jopas poika pisti makuulle. Nyt sai olla vikkelänä toinen käsi tarjotessaan koiralle jepin saattelemana makupalan. Pitäisikö mainita, että olimme molemmat lattialla hyvässä karmassa, ja yhteistyö haluisia.  Kun koira on siinä iässä, että oppi menee perille, toinen maahan meno ei tarvinnut enää kuin puolet edellisen toistosta. Eikä aikaakaan, kun Coko putosi ensimmäisestä käskystä ja taidontarkistuksessa iltapäivällä oli oppi mennyt perille.

Mitä siinä tapahtui: En käyttänyt fyysistä kontaktia. En ohjannut koiraa kädellä maahan, koska se kostaantuu tulevaisuudessa kun painetta luodaan kentällä. Tärkeä tekijä on pystyssä oleva käsi, jossa makupala, jota koira ei saa.  Se auttaa koiraa keskittymään ja kuuntelemaan. Kun toiminta tapahtuu, jää käsi pystyyn, palkkio tuleekin muualta. Tämä on aika hyvä konsti, sanoisin erinomainen!

Kolme plus ulkojäsen ovat lauma! 4.5.2016

Terapiaa parhaimmillaan on seurailla kolmen koiran puuhastelua näin leppoisana kevätaamuna. Toki siinä on sivilisaation tuomaa ristiriitaa, koirien käytös ei tietenkään ole villien esi-isien tapaista. Kuitenkin sitäkin vilahtaa esille aina silloin tällöin. Ehkä pennun reaktioissa vanhuksia kohtaan.. Sen eleet ovat varmasti vielä aitoja. Mutta osaavatko puolikoulutetut aikuiset niitä tulkita?
Ehkä pentu opettaa pikkuhiljaa, kunnes kasvaa itse isoksi, eikä tarvitse enää alkukantaisia refleksejä. Nyt niitä vielä on!
Miten minä kuulun laumaan, kun en hyppää kepakko suussa ympäri pihaa ja ärähdä siinä sivussa liian lähelle tulevalle kaverille?
Ehkä olen se Alfa, joka tarkkailee kivenpäältä populaansa puuttuen harvoin sen edesottamuksiin?
Ajattelin tuossa, vaikka en koskaan pennulle edes istumista opettaisi, nämä hetket korvaavat sen hankkimisen lisättynä tietenkin muihin hyviin hetkiin.
Kun Alfa katsoo, että nyt riittää, pieni vihje Cokolle, pysähtyy sen toiminta kuin narusta nykäistynä, ja muu lauma unohtuu samalla hetkellä.
Ihme nelikuinen, on saanut olla ja saa olla kuin pellossa, kuitenkin käytös jalostuu koko ajan juuri toivottuun suuntaan!

Peiliin katsomisen kirous. 2.5.2016

Tuttu fraasi, katso peiliin. Toki se pitää yleensä paikkansa, mutta ei aina! Ja liian syvällinen peiliin katsominen voi viedä itsetunnon niin nollille, että alkaa homma vi..ketuttaa! Ajatus tuli mieleen, kun tein Cokolle 5 / 7 jäljen. (kaksi jälkeä jäljellä vielä ennen taukoa) Jälki oli noin 30 askelta pitkä, kova tuuli. Ei tarvinnut katsoa peiliin, koska koira ei kaipaa minusta mitään muuta kuin että kävelen naru kädessä sen takia, koska kisoissakin näin tehdään. Minua ei ole pellolla! Kuitenkin meinasin saada sydärin, kun Humu ja Tummu räjähti hirveään haukkuun, Heleena kurvas pihalle hirviällä asuntoautolla, sieltä purkautuivat hälisten ulos! No säikähdys ei mennyt Cokolle asti, se ei kuullut eikä nähnyt mitään muuta, kuin haistoi jäljen ilman pienintäkään reagointia tapahtumaan. Ei yksikään minun koira olisi pysynyt keskittyneenä tilanteeseen, nyt tiedän, ettei se vika aina peilissä ole.

Jäljen ajon rasittavuus! 1.5.2016

Simahtaminen tuli välittömästi, vintille jaksoi kiivetä ja sitten  unien maille ajamaan jälkeä uudestaan.


Tällainen hihariehuminen ei vie koirasta puhtia lainkaan.

Oli hyvä sattuma, että tajusin Cokon selvästä merkistä toisen jäljen ajon jälkeen, että ei se niin läpihuuto juttu olekaan. Lepo suorituksen jälkeen on näköjään hyvin tärkeä asia. Nyt kun alkaisi tottistelemaan, taitaisivat molemmat kärsiä, vielä kärsisi koira ja ohjaajakin!