Lainalaisuuksia. 7.5.2016

Niinhän se menee Cokokin samaa rataa kuin edelliset pennut. Eikä tunnu oppi ojaan kaatuvan!
Päiväsellä kokeilin miten pätevät vanhat päätelmät maahanmenoon tällä vintiöllä.
Periaate, alusta asti, vain käsky - maahan - on impulssi.
Coko istumaan, käsi koiran eteen pystyyn, saa nähdä, että kädessä on makupala. Nyt tarvitaan hieman kärsivällisyyttä. Koska suoritus ei ole fyysisesti, eikä psyykkisesti ohjaajaa kuormittava, kannattaa kärsivällisyys. Cokolle toistin - maahan, maahan, maahan - niin kauan, että sen pää ehti kelata kaikki vaihtoehdot läpi, mitä tarkoitan! Mutta pystyssä oleva käsi piti koiran mielenkiinnon niin vireillä, ettei alkanut tarjoamaan mitään ihmeellisiä työsuorituksia, eikä tuota maahan käskyä tarvinnut toistaa kuin ehkä kymmenisen kertaa, niin jopas poika pisti makuulle. Nyt sai olla vikkelänä toinen käsi tarjotessaan koiralle jepin saattelemana makupalan. Pitäisikö mainita, että olimme molemmat lattialla hyvässä karmassa, ja yhteistyö haluisia.  Kun koira on siinä iässä, että oppi menee perille, toinen maahan meno ei tarvinnut enää kuin puolet edellisen toistosta. Eikä aikaakaan, kun Coko putosi ensimmäisestä käskystä ja taidontarkistuksessa iltapäivällä oli oppi mennyt perille.

Mitä siinä tapahtui: En käyttänyt fyysistä kontaktia. En ohjannut koiraa kädellä maahan, koska se kostaantuu tulevaisuudessa kun painetta luodaan kentällä. Tärkeä tekijä on pystyssä oleva käsi, jossa makupala, jota koira ei saa.  Se auttaa koiraa keskittymään ja kuuntelemaan. Kun toiminta tapahtuu, jää käsi pystyyn, palkkio tuleekin muualta. Tämä on aika hyvä konsti, sanoisin erinomainen!