maanantai 2. toukokuuta 2016

Peiliin katsomisen kirous. 2.5.2016

Tuttu fraasi, katso peiliin. Toki se pitää yleensä paikkansa, mutta ei aina! Ja liian syvällinen peiliin katsominen voi viedä itsetunnon niin nollille, että alkaa homma vi..ketuttaa! Ajatus tuli mieleen, kun tein Cokolle 5 / 7 jäljen. (kaksi jälkeä jäljellä vielä ennen taukoa) Jälki oli noin 30 askelta pitkä, kova tuuli. Ei tarvinnut katsoa peiliin, koska koira ei kaipaa minusta mitään muuta kuin että kävelen naru kädessä sen takia, koska kisoissakin näin tehdään. Minua ei ole pellolla! Kuitenkin meinasin saada sydärin, kun Humu ja Tummu räjähti hirveään haukkuun, Heleena kurvas pihalle hirviällä asuntoautolla, sieltä purkautuivat hälisten ulos! No säikähdys ei mennyt Cokolle asti, se ei kuullut eikä nähnyt mitään muuta, kuin haistoi jäljen ilman pienintäkään reagointia tapahtumaan. Ei yksikään minun koira olisi pysynyt keskittyneenä tilanteeseen, nyt tiedän, ettei se vika aina peilissä ole.

Ei kommentteja: