Simahtaminen tuli välittömästi, vintille jaksoi kiivetä ja sitten unien maille ajamaan jälkeä uudestaan.
Tällainen hihariehuminen ei vie koirasta puhtia lainkaan.
Oli hyvä sattuma, että tajusin Cokon selvästä merkistä toisen jäljen ajon jälkeen, että ei se niin läpihuuto juttu olekaan. Lepo suorituksen jälkeen on näköjään hyvin tärkeä asia. Nyt kun alkaisi tottistelemaan, taitaisivat molemmat kärsiä, vielä kärsisi koira ja ohjaajakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti