Coko ja Hannan murrosikäinen pääsivät telmimisen makuun, kun tsekkasimme pajukosken tulevia kisoja varten. Hannan koira oli jo fyysinen ja nopea, antoi tulla täydeltä laidalta. Cokolta meinasi aluksi konseptit seota, annoimme niiden telmiä kovimmat höyryt pellolla, ennen kuin lähdimme jälkeä kävelemään. Kun metsään pääsimme, meillä oli kaksi hyvin käyttäytyvää koiranuorta, tutustumiset oli suoritettu koiramaisella tavalla voitiin keskittyä keväiseen metsämaastoon.
Coko, joka vielä kuukausi sitten vaelteli siellä sun täällä, kun lähdimme metsälenkeille, oli hyvin laumatietoisesti koko ajan tuntumassa. Samoin tietenkin Hannan koira! Tällaista "koulutusta" lisää, niin hyvä tulee!
Cokolle on yllättäen, tai ei nyt aivan yllättäen kehittynyt luonteenpiirre... tulisuus. Pitääpä alkaa välttää niitä tilanteita, joissa se pääsee kukoistamaan, tai muuten tulee tupenrapinat!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti