Seuraaminen.
Cokolle teen sen kahdessa eri muodossa.
Alkeita on tietenkin tehty imuttamalla koira vapaana, tämä on antanut sille viitteitä, että ohjaajan vasemmalla puolen on se paikka. Mutta lähinnä koiraa viihdyttävää ja kiihdyttävää ruokkimista se on ollut.
Toinen vaihe imuttamisessa oli tehdä asiasta juttu, joka alkaa ja päättyy. Se laittoikin koiran miettimään syntyjä syviä. Kun palkka vielä vaihteli kädestä toiseen joskus jopa molemmissa käsissä, meinasi koira mennä hieman ymmälle. Kun siihen vielä yhdistettiin liikkeestä istuminen Coko pikkuisen pää alkoi entistä enemmän mennä pyörälle.
Miten koira siihen vastasi? Odotetusti! Hei äijä, ei tämä ole enää hauskaa, pistetään vähän rockia kenttään.
Nyt alkoi varsinainen kakkosvaihe:
Taikakalu! Coko kojoottiseuruuseen, aluksi napujakin oli jommassa kummassa, tai molemmissa käsissä, häipyen vähitellen tyhjiin. Nyt tehdään koiralle paikkaa, juuri sellaista paikkaa, ettei se tiedä, että toisenlaista olisikaan.
Kontaktista viis, vietti hieman keskitasoa korkeammalla, vaihtelevalla nopeudella, mikä tärkeintä, palkka tuleekin pitemmän session jälkeen palkkana, ei paikan näyttäjänä.
Tätä vaihetta vedetään niin kauan, että koira unissaankin pyrkii oikealle paikalle.
Paluu ykkösvaiheeseen on lyhyt, muutamia vetoja joskus imuttamalla ja viettiä ylös nostamalla. Ykkösvaiheessa koira parikertaa meinasi todella pistää lekkeriksi, kakkosvaiheessa vain kerran löi liinat kiinni.
Jos liinain kiinnilyöntiin olisin reagoinut, työmäärä moninkertaistunut.
On niitä vaistomaisia oppeja vielä näköjään jäänyt kassaan iso kasa.
maanantai 31. lokakuuta 2016
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
Koiran ei anneta tehdä virheitä. 30.10.2016
Pentu oppii istumaan oven eteen, ennen ulos menoa. Tottelevaisuutta? Ei. Pentu ei tiedä vain toista tapaa. Sama pätee paikallaoloon, koira oppii nopeasti, kun se ei pääse kertaakaan karkaamaan, ettei toista tapaa ole. Tottelevaisuutta? Ei. Opittu tapa. Tosin voi seuraaminenkin olla opittu tapa, mutta siinä tapahtuu niin paljon erilaisia liikesuorituksia ja yllätyksiä, ettei sitä voi soveltaa käytänön asioihin kuten noita edellisiä. Muuten koiran pitäisi olla aina ohjaajan sivulla.
30.10.2016 Höh, kaikkea sitä höpisee, tottakai koiran voi opettaa seuraamaan niin, ettei se muusta tiedä, kuin sivulla olosta. Ei pitäisi unimielissä viisastella . Nythän on Cokolla se menossa!
Edellisissä päivityksissä on puhuttu lihasmuistista peltojäljellä, sinne se sopii hyvin, koska muuttuvia tekijöitä on vähän.
Ongelma tottelevaisuuskoulutuksessa on kun koira, "näin on aina tehty" estetäänkin sitä tekemästä.
Esimerkki, Humu tönäisi pennelin joka istui, kun ei tiedä mistään muusta, ovelta ulos. Siihen meni koko yhdeksän kuukauden "koulutus" koiralla välähti, näinhän voikin tehdä. No, toki esikoulusta se hyöty, että palautumisoppi tapahtui nopeasti, mutta ilman huolellista palauttamista ruotuun, koira olisi mennyt joka kerta suoraan ulos. (se siitä lihasmuistista) Paha paha, jos paikalla olo on reenattu samalla systeemillä (Humu) sattuisi jokin tilanne, jonka koira käsittäisi sille tarkoitetuksi, se lähtisi, eikä ymmärrä takuulla ohjaajan kuumenemista ja takaisin komentelua.
Oppi; Kannattaa muutaman kerran tällaiselle koiralle tehdä hallituja "virheitä" ne kun korjaa, on koiran oven edessä istuminen ja paikkamakuu aika varmalla pohjalla.
30.10.2016 Höh, kaikkea sitä höpisee, tottakai koiran voi opettaa seuraamaan niin, ettei se muusta tiedä, kuin sivulla olosta. Ei pitäisi unimielissä viisastella . Nythän on Cokolla se menossa!
Edellisissä päivityksissä on puhuttu lihasmuistista peltojäljellä, sinne se sopii hyvin, koska muuttuvia tekijöitä on vähän.
Ongelma tottelevaisuuskoulutuksessa on kun koira, "näin on aina tehty" estetäänkin sitä tekemästä.
Esimerkki, Humu tönäisi pennelin joka istui, kun ei tiedä mistään muusta, ovelta ulos. Siihen meni koko yhdeksän kuukauden "koulutus" koiralla välähti, näinhän voikin tehdä. No, toki esikoulusta se hyöty, että palautumisoppi tapahtui nopeasti, mutta ilman huolellista palauttamista ruotuun, koira olisi mennyt joka kerta suoraan ulos. (se siitä lihasmuistista) Paha paha, jos paikalla olo on reenattu samalla systeemillä (Humu) sattuisi jokin tilanne, jonka koira käsittäisi sille tarkoitetuksi, se lähtisi, eikä ymmärrä takuulla ohjaajan kuumenemista ja takaisin komentelua.
Oppi; Kannattaa muutaman kerran tällaiselle koiralle tehdä hallituja "virheitä" ne kun korjaa, on koiran oven edessä istuminen ja paikkamakuu aika varmalla pohjalla.
Koiran ei anneta tehdä virheitä. 30.10.2016
Pentu oppii istumaan oven eteen, ennen ulos menoa. Tottelevaisuutta? Ei. Pentu ei tiedä vain toista tapaa. Sama pätee paikallaoloon, koira oppii nopeasti, kun se ei pääse kertaakaan karkaamaan, ettei toista tapaa ole. Tottelevaisuutta? Ei. Opittu tapa. Tosin voi seuraaminenkin olla opittu tapa, mutta siinä tapahtuu niin paljon erilaisia liikesuorituksia ja yllätyksiä, ettei sitä voi soveltaa käytänön asioihin kuten noita edellisiä. Muuten koiran pitäisi olla aina ohjaajan sivulla. Edellisissä päivityksissä on puhuttu lihasmuistista peltojäljellä, sinne se sopii hyvin, koska muuttuvia tekijöitä on vähän.
Ongelma tottelevaisuuskoulutuksessa on kun koira, "näin on aina tehty" estetäänkin sitä tekemästä.
Esimerkki, Humu tönäisi pennelin joka istui, kun ei tiedä mistään muusta, ovelta ulos. Siihen meni koko yhdeksän kuukauden "koulutus" koiralla välähti, näinhän voikin tehdä. No, toki esikoulusta se hyöty, että palautumisoppi tapahtui nopeasti, mutta ilman huolellista palauttamista ruotuun, koira olisi mennyt joka kerta suoraan ulos. (se siitä lihasmuistista) Paha paha, jos paikalla olo on reenattu samalla systeemillä (Humu) sattuisi jokin tilanne, jonka koira käsittäisi sille tarkoitetuksi, se lähtisi, eikä ymmärrä takuulla ohjaajan kuumenemista ja takaisin komentelua.
Oppi; Kannattaa muutaman kerran tällaiselle koiralle tehdä hallituja "virheitä" ne kun korjaa, on koiran oven edessä istuminen ja paikkamakuu aika varmalla pohjalla.
Ongelma tottelevaisuuskoulutuksessa on kun koira, "näin on aina tehty" estetäänkin sitä tekemästä.
Esimerkki, Humu tönäisi pennelin joka istui, kun ei tiedä mistään muusta, ovelta ulos. Siihen meni koko yhdeksän kuukauden "koulutus" koiralla välähti, näinhän voikin tehdä. No, toki esikoulusta se hyöty, että palautumisoppi tapahtui nopeasti, mutta ilman huolellista palauttamista ruotuun, koira olisi mennyt joka kerta suoraan ulos. (se siitä lihasmuistista) Paha paha, jos paikalla olo on reenattu samalla systeemillä (Humu) sattuisi jokin tilanne, jonka koira käsittäisi sille tarkoitetuksi, se lähtisi, eikä ymmärrä takuulla ohjaajan kuumenemista ja takaisin komentelua.
Oppi; Kannattaa muutaman kerran tällaiselle koiralle tehdä hallituja "virheitä" ne kun korjaa, on koiran oven edessä istuminen ja paikkamakuu aika varmalla pohjalla.
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
Selkenevää. 26.10.2016
Cokolla nyt vajaa neljäkymmentä jälkeä takana. Aivan pentujäljestä aloitettiin, vähitellen on tullut mukaan pientää haastetta, peltopohjat ovat olleet alusta asti vaihtelevia, jälkiä ei ole tehty "golf viheriöille".
Coko on ensimmäinen koira, jonka olen "kouluttanut" järjestelmällisesti ajamaan syvällä nenällä pellolla olevaa jälkeä. Apuna on ollut joka jälkeen asetettu napu.
Tulosta on tullut, kertaakaan ei koira ole päätään pellosta nostanut, vaikka on sortunut ( harvinaista) pois jäljeltä. Poikkeuksena kaksi jälkeä, joissa teknisen ongelman vuoksi ei ollut napuja. Tämäkin nostaminen tapahtui viime vaiheissa.
Näyttäisi, että nämä neljäkymmentä jälkeä riittävät alkuun koiran lihamuistin asettamiseen oikeaan uomaan.
- Nyt sitten pohjaa tämän hetken tapahtumiin, ja siihen mitä tästä eteenpäin. Jäljenajon teoriaan en aio puuttua, se on lauma ja saalisperäistä viettiä, yksi koiran hengissäpysymisen edellytys.
Jäljen ajo on maasta nousevan hajun seuraamista, kun maata rikotaan esim. kengillä!
Miksi sitten napuja jäljelle. Aivan siksi, että saadaan nenä pysymään pellolla maan pinnassa. Jopa syntyjään maavainuinen alkaa joskus sitä nostella, kun jäljestä tulee joko liian helppo, tai vaikea. Tästä luontaisesta tavasta tulee koiralle äkkiä epätoivottava tapa!
Kaksi kva koira opetin jäljelle ilman makupaloja. Seikolle vasta käytin vauhdin hiljentämiseen joskus kasaa metsäjäljellä.
Humulle pellolla, mutta en metsässä.
Takaisin Cokoon. Miten koiran saa ajamaan naputonta jälkeä, kun se on siihen totutettu? No se ei ole raketti tiedettä. Jokainen tämän tekee. Eri asia tiedämmekö miksi se onnistuu?
Tässäkin kannattaa mennä koiran ehdoilla. Coko alkaa tulla siihen pisteeseen, että napujen alla oleva jälki alkaa haastamaan sitä! - esimerkki: En huomaa tätä muutosta!!! Jatkan vaikka sataan jälkeen asti napujen kanssa --- teoriassa.... - Mitä tapahtuu, näen sieluni silmin täysin ikävystyneen kyllästyneen koiran syövän pellolla napuja napujen perään, kävelevän, huom. kävelevän napulta toiselle.
On mahtava huomata, että koira tekee napujen poistosta luonnollisen tapahtuman, kiinnostumalla ja haastamalla itseään pelkän jäljen ajoon.
Teknisesti ei tietenkään heti poisteta kaikkia, kuten jokainen näin ajatteleekin, vaan tehdään se vähitellen, koiran taidot huomioon ottaen.
Turha sepustus siinä mielessä, että näinhän me teemme. Mutta parit Cokon reaktiot aukaisivat silmät sille, että niiden vähitellen poistaminen ei ole negatiivinen ilmiö koiralle, vaan positiivinen.....!!
Coko on ensimmäinen koira, jonka olen "kouluttanut" järjestelmällisesti ajamaan syvällä nenällä pellolla olevaa jälkeä. Apuna on ollut joka jälkeen asetettu napu.
Tulosta on tullut, kertaakaan ei koira ole päätään pellosta nostanut, vaikka on sortunut ( harvinaista) pois jäljeltä. Poikkeuksena kaksi jälkeä, joissa teknisen ongelman vuoksi ei ollut napuja. Tämäkin nostaminen tapahtui viime vaiheissa.
Näyttäisi, että nämä neljäkymmentä jälkeä riittävät alkuun koiran lihamuistin asettamiseen oikeaan uomaan.
- Nyt sitten pohjaa tämän hetken tapahtumiin, ja siihen mitä tästä eteenpäin. Jäljenajon teoriaan en aio puuttua, se on lauma ja saalisperäistä viettiä, yksi koiran hengissäpysymisen edellytys.
Jäljen ajo on maasta nousevan hajun seuraamista, kun maata rikotaan esim. kengillä!
Miksi sitten napuja jäljelle. Aivan siksi, että saadaan nenä pysymään pellolla maan pinnassa. Jopa syntyjään maavainuinen alkaa joskus sitä nostella, kun jäljestä tulee joko liian helppo, tai vaikea. Tästä luontaisesta tavasta tulee koiralle äkkiä epätoivottava tapa!
Kaksi kva koira opetin jäljelle ilman makupaloja. Seikolle vasta käytin vauhdin hiljentämiseen joskus kasaa metsäjäljellä.
Humulle pellolla, mutta en metsässä.
Takaisin Cokoon. Miten koiran saa ajamaan naputonta jälkeä, kun se on siihen totutettu? No se ei ole raketti tiedettä. Jokainen tämän tekee. Eri asia tiedämmekö miksi se onnistuu?
Tässäkin kannattaa mennä koiran ehdoilla. Coko alkaa tulla siihen pisteeseen, että napujen alla oleva jälki alkaa haastamaan sitä! - esimerkki: En huomaa tätä muutosta!!! Jatkan vaikka sataan jälkeen asti napujen kanssa --- teoriassa.... - Mitä tapahtuu, näen sieluni silmin täysin ikävystyneen kyllästyneen koiran syövän pellolla napuja napujen perään, kävelevän, huom. kävelevän napulta toiselle.
On mahtava huomata, että koira tekee napujen poistosta luonnollisen tapahtuman, kiinnostumalla ja haastamalla itseään pelkän jäljen ajoon.
Teknisesti ei tietenkään heti poisteta kaikkia, kuten jokainen näin ajatteleekin, vaan tehdään se vähitellen, koiran taidot huomioon ottaen.
Turha sepustus siinä mielessä, että näinhän me teemme. Mutta parit Cokon reaktiot aukaisivat silmät sille, että niiden vähitellen poistaminen ei ole negatiivinen ilmiö koiralle, vaan positiivinen.....!!
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Lihasmuisti. 19.10.2016
Kauan, kauan on pohdituttanut peltojäljen paras opetustapa nuorelle koiralle myös vanhemmalle.
Häiritseviä tekijöitä on ollut ajatus, koira on hyvä silloin kun se ajaa heti pelkkää jälkeä. Hyvä, tämä toimii metsäjäljellä.
On todella harvinaista, että toimiiko pellolla loppuun asti. Miksi pitäisi riskeerata, kun voi rakentaa asian yksinkertaisesti ja helposti oikealle tolalle.
Askeleet pellolla, miksi koira niitä seuraa? Ehkä suurin vietti on laumavietti. Jos lyhyen jäljen päähän jätetään useasti jokin palkkio, voipi ruuanhankintavietti herätä, tai jopa saalisvietti?
No, se että koira haluaa nopeasti jäljen päähän ei sovellu oikein hyvin peltojälki filosofiaan.
Ihanne on, että koira ilmaisee jokaisen jäljenkävelijän kengistä lähteneen jäljen. Kaikki koirat eivät kiinnostu pelkästä kengän tekemästä hajusta, on koiria jotka kiinnostuvat aivan lopullisen taidon saavuttamiseen asti.
Mutta miten saada tämä keskikasti hyväksi peltojälki koiraksi. Tehdään koiran lihasmuistiin niin vahva tahtotila kuonon pysymiseksi jäljen päällä, että siitä tulee koiralle luonnollinen tila jossa koira voi käyttää omia viettejään ja nauttia siitä työskentelystä, sekä itsensä kuormittamisesta.
Tähän määränpäähän on keksitty hyvä keino. Palkitaan koira joka kerta kun se painaa kuonon lähelle jäljentekijän jälkeä! Palkitaan niin useasti, että siitä tulee koiralle refleksi, lihasmuistiin mennyt tila, tila jossa koira ei osaa muuta kuin mennä kuono maassa jäljen päällä.
Nyt se joka minua haitannut kun olen funtsannut tätä asiaan. Miten kun jäljen päällä ei olekaan palkkioita? Pari lausetta takaisin päin: Koira ei osaa enää ajaa jälken muuten kuin kuono maassa! Se on houkuteltu siihen lukemattomilla toistoilla, viidensadan askeleen jäljellä viidellä sadalla toistolla! Tämä on tehokas tapa saada koiran lihasmuisti pitämään kuono varmasti maassa.
Kun muisti on taatusti tehnyt tehtävänsä voidaan palkkiot vähitellen vähentää, lopulta poistaa kokonaan.
Jos koira näyttää nyt vahvan jäljenajon ei palkkioita tarvitse sinne sirotella. Mutta jos siitä tulee epävarma, huolimaton palataan alkuun.
Tässä näemme, että hyvän fh-koiran työstäminen vie aikaa vuosi on tässä prosessissa lyhyt pätkä!
Häiritseviä tekijöitä on ollut ajatus, koira on hyvä silloin kun se ajaa heti pelkkää jälkeä. Hyvä, tämä toimii metsäjäljellä.
On todella harvinaista, että toimiiko pellolla loppuun asti. Miksi pitäisi riskeerata, kun voi rakentaa asian yksinkertaisesti ja helposti oikealle tolalle.
Askeleet pellolla, miksi koira niitä seuraa? Ehkä suurin vietti on laumavietti. Jos lyhyen jäljen päähän jätetään useasti jokin palkkio, voipi ruuanhankintavietti herätä, tai jopa saalisvietti?
No, se että koira haluaa nopeasti jäljen päähän ei sovellu oikein hyvin peltojälki filosofiaan.
Ihanne on, että koira ilmaisee jokaisen jäljenkävelijän kengistä lähteneen jäljen. Kaikki koirat eivät kiinnostu pelkästä kengän tekemästä hajusta, on koiria jotka kiinnostuvat aivan lopullisen taidon saavuttamiseen asti.
Mutta miten saada tämä keskikasti hyväksi peltojälki koiraksi. Tehdään koiran lihasmuistiin niin vahva tahtotila kuonon pysymiseksi jäljen päällä, että siitä tulee koiralle luonnollinen tila jossa koira voi käyttää omia viettejään ja nauttia siitä työskentelystä, sekä itsensä kuormittamisesta.
Tähän määränpäähän on keksitty hyvä keino. Palkitaan koira joka kerta kun se painaa kuonon lähelle jäljentekijän jälkeä! Palkitaan niin useasti, että siitä tulee koiralle refleksi, lihasmuistiin mennyt tila, tila jossa koira ei osaa muuta kuin mennä kuono maassa jäljen päällä.
Nyt se joka minua haitannut kun olen funtsannut tätä asiaan. Miten kun jäljen päällä ei olekaan palkkioita? Pari lausetta takaisin päin: Koira ei osaa enää ajaa jälken muuten kuin kuono maassa! Se on houkuteltu siihen lukemattomilla toistoilla, viidensadan askeleen jäljellä viidellä sadalla toistolla! Tämä on tehokas tapa saada koiran lihasmuisti pitämään kuono varmasti maassa.
Kun muisti on taatusti tehnyt tehtävänsä voidaan palkkiot vähitellen vähentää, lopulta poistaa kokonaan.
Jos koira näyttää nyt vahvan jäljenajon ei palkkioita tarvitse sinne sirotella. Mutta jos siitä tulee epävarma, huolimaton palataan alkuun.
Tässä näemme, että hyvän fh-koiran työstäminen vie aikaa vuosi on tässä prosessissa lyhyt pätkä!
torstai 13. lokakuuta 2016
Hallinta vs. hillintä. 13.10.2016
Hallinta ja hillintä, kaksi melkein saman kuuloista sanaa. Koirahommissa kuitenkin niillä on oma vahva merkityksensä.
Hillintä on lähinnä ylikierroksilla käyvän koiran rauhoittamista, ohjaajan omalla käytöksellä, sekä välttämällä tilanteita joissa koira saattaa lähteä ylikierroksille.
Kuitenkin on muistettava, että ylikerroksiakin tarvitaan, muuten koiran koneisto "nokeentuu".
Hallinta on saada koira tottelemaan ohjaajaa. Yksinkertaisesti.Tähän liittyy normaalit, koira ei karkaa ohjaajan otteesta, koira tulee pois sille mielenkiintoisesta tilanteesta käskyllä, koira tekee sille epämieluisatkin tehtävä ohjaajan vaatiessa.
Nykyaikana noin kirjoitettuna kuulostaa vanhanaikaiselta käskypolitiikalta.
Mutta eri asia onkin keinot, miten noihin kriteereihin päästään.
Hallinnan koulutuksessa ei saisi tapahtua virheitä. Koiran pitäisi olla aina hallinnassa, huom.. jos ei koulutus toista vaadi!
Hallinta parantaminen pitää aloittaa matalalta vaatimustasolta. Tähän kuuluvat esim. helpot toko-pk liikkeet. Istumiset, maassa olot, odottamiset, ehdottomat luoksetulot, ehdottoman ohjaajan määräämän reviirin pito jne.... Näillä päästään jo hyvään hallintaan, mutta se ei riitä!
Nämä toimivat neutraaleissa olosuhteissa, alhaisen häiriön tiloissa. Aikaa myöten näiden toistolla päästään tosin lähes hyvään tasoon hallinnassa, tasoon, jossa koira voi toimia vaikka koko elämänsä ajan.
Kuitenkin sataprosenttinen hallinta on jokaisen, tai pitäisi olla jokaisen koiranohjaajan se "vuoren huipulle pääsy".
Perushallinnan saavuttanut koira kannattaa jalostaa vähitellen ärsykkeitä lisäämällä lähemmäksi sataa prosenttia.
Vielä tärkeämpää on saada täydelliseen hallintaan koira ja ohjaaja jotka sitä ovat jo hiukan menettäneet! Siksi, että koira alkaa kokeilla, liukuu, liukuu vähitellen pois käsistä.
Jos koiralla on esimerkiksi taipumus lähteä autojen perään, tulee tämä ominaisuus kitkeä hyvin "jyrkällä" koulutuksella. Eliminoidaan mahdollisuus lähteä perään, vaikka tilanteita tulisi tiheään. Ensimmäisenä eliminointi, sitten kielto, sen jälkeen hyväksyntä kun koira on totellut. Toistoja kymmeniä, satoja.
On tärkeää ettei koira opeteta harjoitustilanteessa kiihtymään autoista, koska kielto on silloin tehoton. Opetus tulee tapahtua alussa hyvin alhaisessa vietissä, niin että "koira kävelee" ajoneuvon perään. Tällöin se vielä kuulee EI... HYVÄ... käskyt.
Esim. Cokolla on kiitollinen hallinnan opeteustilanne, vieroittaminen kepakoista.
Kuitenkin niin, että on huolehdittava siitä, ettei koiralle tule kepakko kauhua, (myös autovieroituksessa oltava tarkkana ettei koira ala pelkäämään tai vihaamaan autoa). Tätä "kepakkokauhua" lievitän antamalla koiran nuuskasta kiihottavaa esinettä, siitä palkkio. Mutta ei ottaa. Tällöin koira ei turhaudu niin helpolla koulutuksessa. Pk-koiralla pitää olla valmiudet ilmaista myös isompia kepakoita, jos tarve tulee.
Nyt menemme hallintaan jälleen. Cokon kepakkokoulutus ei tarkoita, että sen mielenkiinto kepakkoihin laimenisi! Sen on vain toteltava ohjaajan käskyä, olla ottamatta sitä suuhun. Mahdoton on valvoa, kun koira esim. on yksin ulkona, etteikö se käsittelisi ajankuluksi käppejä.. Eikä tämä ole tarkoituksenmukaistakaan, eikä korosta hallintaa, hallintaa on se, kun ohjaaja keskeyttää esiintulollaan koiran keppileikit, ensin käskyllä vähitellen jo omalla olemuksellaan.
Sitten ollaankin jo pitkällä!
Hillintä on lähinnä ylikierroksilla käyvän koiran rauhoittamista, ohjaajan omalla käytöksellä, sekä välttämällä tilanteita joissa koira saattaa lähteä ylikierroksille.
Kuitenkin on muistettava, että ylikerroksiakin tarvitaan, muuten koiran koneisto "nokeentuu".
Hallinta on saada koira tottelemaan ohjaajaa. Yksinkertaisesti.Tähän liittyy normaalit, koira ei karkaa ohjaajan otteesta, koira tulee pois sille mielenkiintoisesta tilanteesta käskyllä, koira tekee sille epämieluisatkin tehtävä ohjaajan vaatiessa.
Nykyaikana noin kirjoitettuna kuulostaa vanhanaikaiselta käskypolitiikalta.
Mutta eri asia onkin keinot, miten noihin kriteereihin päästään.
Hallinnan koulutuksessa ei saisi tapahtua virheitä. Koiran pitäisi olla aina hallinnassa, huom.. jos ei koulutus toista vaadi!
Hallinta parantaminen pitää aloittaa matalalta vaatimustasolta. Tähän kuuluvat esim. helpot toko-pk liikkeet. Istumiset, maassa olot, odottamiset, ehdottomat luoksetulot, ehdottoman ohjaajan määräämän reviirin pito jne.... Näillä päästään jo hyvään hallintaan, mutta se ei riitä!
Nämä toimivat neutraaleissa olosuhteissa, alhaisen häiriön tiloissa. Aikaa myöten näiden toistolla päästään tosin lähes hyvään tasoon hallinnassa, tasoon, jossa koira voi toimia vaikka koko elämänsä ajan.
Kuitenkin sataprosenttinen hallinta on jokaisen, tai pitäisi olla jokaisen koiranohjaajan se "vuoren huipulle pääsy".
Perushallinnan saavuttanut koira kannattaa jalostaa vähitellen ärsykkeitä lisäämällä lähemmäksi sataa prosenttia.
Vielä tärkeämpää on saada täydelliseen hallintaan koira ja ohjaaja jotka sitä ovat jo hiukan menettäneet! Siksi, että koira alkaa kokeilla, liukuu, liukuu vähitellen pois käsistä.
Jos koiralla on esimerkiksi taipumus lähteä autojen perään, tulee tämä ominaisuus kitkeä hyvin "jyrkällä" koulutuksella. Eliminoidaan mahdollisuus lähteä perään, vaikka tilanteita tulisi tiheään. Ensimmäisenä eliminointi, sitten kielto, sen jälkeen hyväksyntä kun koira on totellut. Toistoja kymmeniä, satoja.
On tärkeää ettei koira opeteta harjoitustilanteessa kiihtymään autoista, koska kielto on silloin tehoton. Opetus tulee tapahtua alussa hyvin alhaisessa vietissä, niin että "koira kävelee" ajoneuvon perään. Tällöin se vielä kuulee EI... HYVÄ... käskyt.
Esim. Cokolla on kiitollinen hallinnan opeteustilanne, vieroittaminen kepakoista.
Kuitenkin niin, että on huolehdittava siitä, ettei koiralle tule kepakko kauhua, (myös autovieroituksessa oltava tarkkana ettei koira ala pelkäämään tai vihaamaan autoa). Tätä "kepakkokauhua" lievitän antamalla koiran nuuskasta kiihottavaa esinettä, siitä palkkio. Mutta ei ottaa. Tällöin koira ei turhaudu niin helpolla koulutuksessa. Pk-koiralla pitää olla valmiudet ilmaista myös isompia kepakoita, jos tarve tulee.
Nyt menemme hallintaan jälleen. Cokon kepakkokoulutus ei tarkoita, että sen mielenkiinto kepakkoihin laimenisi! Sen on vain toteltava ohjaajan käskyä, olla ottamatta sitä suuhun. Mahdoton on valvoa, kun koira esim. on yksin ulkona, etteikö se käsittelisi ajankuluksi käppejä.. Eikä tämä ole tarkoituksenmukaistakaan, eikä korosta hallintaa, hallintaa on se, kun ohjaaja keskeyttää esiintulollaan koiran keppileikit, ensin käskyllä vähitellen jo omalla olemuksellaan.
Sitten ollaankin jo pitkällä!
keskiviikko 5. lokakuuta 2016
Melkein yhdeksän kuukautta. 5.10.2016
Cokon kehitysarviot koottuna tämän päivän tilanteeseen. Lihavoidut 5.10.2016.
1. Onko koira ahmatti? Koira on ahmatti mutta hallittavissa. Arvio sama
2. Onko koira sytytettävä? Tulilankaa ei tarvita.
3. Onko koira kyltymätön? Ei meinaa luovuttaa edes käskemällä, jatkaa toimintaa esim. tuvassa
käynnin jälkeen. Tämä ominaisuus tuntuu vahvistuvan.
4. Onko koira yhden ihmisen koira? On, tarkkana ettei ala puolustaa. Muuten erittäin sosiaalinen. Arvio sama
5. Onko koira vilkas? Pysynyt samana, ei erityisen vilkas, Sopivan vilkas. Arvio sama
6. Onko koira rohkea? Ei pelkää mitään. Mörkökaudet alkavat olla ohi. Arvio sama
7. Onko koira laumaviettinen? Koira on itsenäinen, seuraa ohjaajaa mieluummin kuin laumaa. Arvio sama
8. Onko koira saalisviettinen? Tässä kohtaa tapahtunut koko ajan samaa kehitystä kuin tuossa
edellisessä päivityksessä. Koira haastaa hurjasti, saaliin kanssa esim. muita koiria. Omistaa
"rajusti" saaliin. Saalis ja agressiovietti ovat korkeat. Niitä ei saa vahvistaa pienimmässäkään määrin.
Kehitys menee toivottuun suuntaan, Coko suhtautuu hyvin neutraalisti toisiin koiriin ja ihmisiin. Kuvaus, ne ovat sille kuin ilmaa! Se on yhden ihmisen koira, mutta ei koe tarvetta puolustaa. Koulutuksessa pitää olla koko ajan "sordino" päällä, virhearviointeihin ei kannata mennä. Koiralla on niin vahvat saalis ja agressiovietti, että homma voi herkästi kiehua yli.
Coko oppii hyvin vähäisenkin toiston kautta, on jo parempi muistinen kuin ohjaajansa.
Cokolle ei on samalla hyvä!
Hiomaton timantti, jonka voi pilata liian karkealla hiomaaineella.
keskiviikko 22. kesäkuuta 2016
Otetaanpas takaisin. 22.6.2016
Nyt on aika päivittää Cokon kehitystä vähän pitemmän ajan jälkeen:
1. Onko koira ahmatti? Koira on ahmatti mutta hallittavissa.
2. Onko koira sytytettävä? Tulilanka lyhenee koko ajan, määrätty toiminta räjäyttää heti.
3. Onko koira kyltymätön? Ei meinaa luovuttaa edes käskemällä, jatkaa toimintaa esim. tuvassa
käynnin jälkeen.
4. Onko koira yhden ihmisen koira? On, tarkkana ettei ala puolustaa. Muuten erittäin sosiaalinen.
5. Onko koira vilkas? Pysynyt samana, ei erityisen vilkas, Sopivan vilkas.
6. Onko koira rohkea? Ei pelkää mitään.
7. Onko koira laumaviettinen? Koira on itsenäinen, seuraa ohjaajaa mieluummin kuin laumaa.
8. Onko koira saalisviettinen? Tässä kohtaa tapahtunut koko ajan samaa kehitystä kuin tuossa
edellisessä päivityksessä. Koira haastaa hurjasti, saaliin kanssa esim. muita koiria. Omistaa
"rajusti" saaliin.
Kehitys on Cokolla jatkunut suotuisaan suuntaan. Koira on yhden käskyn koira. (ohjaajalle
tiedoksi) Nyt on oltava tarkkana, että ohjaajakin pysyy yhden käskyn ohjaajana. Coko ei ole
sylikoira. Se voi nukkua toisessakin huoneessa, vaikka muut koirat ovat ohjaajan jalkojen juu-
ressa. Kehitys näyttää menevän siihen suuntaan, etteivät toiset koirat ole mitään maailman
ihmeitä. Enemmänkin alkaa suhtautua välinpitämättöästi muihin koiriin. Tämä kehitys on toki
vielä kesken.
Tässä 26 huhtikuuta tehty arvio.
1. Onko koira ahmatti? Koira on ahmatti mutta hallittavissa.
2. Onko koira sytytettävä? Tulilanka lyhenee koko ajan, määrätty toiminta räjäyttää heti.
3. Onko koira kyltymätön? Ei meinaa luovuttaa edes käskemällä, jatkaa toimintaa esim. tuvassa
käynnin jälkeen.
4. Onko koira yhden ihmisen koira? On, tarkkana ettei ala puolustaa. Muuten erittäin sosiaalinen.
5. Onko koira vilkas? Pysynyt samana, ei erityisen vilkas, Sopivan vilkas.
6. Onko koira rohkea? Ei pelkää mitään.
7. Onko koira laumaviettinen? Koira on itsenäinen, seuraa ohjaajaa mieluummin kuin laumaa.
8. Onko koira saalisviettinen? Tässä kohtaa tapahtunut koko ajan samaa kehitystä kuin tuossa
edellisessä päivityksessä. Koira haastaa hurjasti, saaliin kanssa esim. muita koiria. Omistaa
"rajusti" saaliin.
Kehitys on Cokolla jatkunut suotuisaan suuntaan. Koira on yhden käskyn koira. (ohjaajalle
tiedoksi) Nyt on oltava tarkkana, että ohjaajakin pysyy yhden käskyn ohjaajana. Coko ei ole
sylikoira. Se voi nukkua toisessakin huoneessa, vaikka muut koirat ovat ohjaajan jalkojen juu-
ressa. Kehitys näyttää menevän siihen suuntaan, etteivät toiset koirat ole mitään maailman
ihmeitä. Enemmänkin alkaa suhtautua välinpitämättöästi muihin koiriin. Tämä kehitys on toki
vielä kesken.
Tässä 26 huhtikuuta tehty arvio.
1. Onko koira ahmatti? - Koira on ahmatti. super ahmatti.
2. Onko koiraa "sytytettävä?" - On sytytettävä.Jos oikea toiminta, ei!
3. Onko koira "kyltymätön?" - Ainakin sitkeä, kun ottaa jonkun kohteen, ei hellitä. Super kyltym.
4. Onko koira yhden ihmisen koira? - Näyttää leimaantuvan yhteen ihmiseen. Ok.
5. Onko koira vilkas? - Ei erityisen vilkas.Sopivan vilkas.
6. Onko koira rohkea? - . On rohkea. Hullunrohkea.
7. Onko koira laumaviettinen? - Koira on yhden ihmisen koira, itsenäinen koira. Jättää lauman. Leimaa ohjaajaan. Jota paimentaa.
8. Onko koira saalisviettinen? - Saalisvietti on keskitasoa, mutta jokin vastus, esimerkiksi lumen laaseminen saa koiran raivon valtaan. Ei näe eikä kuule mitään. Yrittää ottaa kiinni ja pitää! . Koira on enemmän pitävä kuin perään menevä. ok. Vahvistuu käsitys vahvasta, itsenäisestä koirasta. Nopea rauhoittuminen, hyvä suhde muihin omiin koiriin. KOVA.
Coko on nyt kolme kuukautta kymmenen päivää vanha. Kaikki nuo vähän yli kahdenkuukauden iässä tehdyt huomiot pitävät.
Rohkeus vahvistuu enemmän ja enemmän. Jos mörkö näkyy, se on sekunnissa ohi.
Sitten koiran tulevaisuuteen ja siihen mikä olisi sen paras käyttöalue.
Cokosta olisi purukoiraksi ominaisuuksiensa puolesta. Hakukoira on ehkä kauimpana sen vahvuuksista. Tarkka jäljestäjä voi olla kakkosvahvuus.
Mutta harmi kun perällinen ei oikein syty tuohon puruhommaan.
Mielenkiinnolla kyllä seuraan koiran reaktioita miten se käyttäytyy määrätyissä saalistilanteissa.
Humu on hyvä vertailukohta ylikehittyneen saalisvietin, ja vähemmälle jääneen agren omistajana. Humu puree mielellään, mutta kun se saa purtua, tuntuu, että siinä se viettipäämäärä oli!
Kantaa kyllä hihaa, mutta jonkinlainen toimintakyvyn puute näkyy. Saalisvietti ei riitä peittämään sitä, eikä aggressio tule tarpeeksi vahvana apuun.
Cokolla on päinvastainen käyttäytyminen, puruun tulo on vahva, ja kun on kiinni, yrittääkin jatkaa painostusta saaliiseen päin! Vetäminen on rauhallista ja lujaa, jos saalis häviää, tapetaan se, ja tarjotaan uudelleen taisteltavaksi. Ulkona heitetyn patukan jälkeen lähtee vauhdilla, tekee tappohypyn, ärähtää juuri kun puree sen suuhunsa. Tapporavistelu, se on siinä. Ei ala mälväämään, joskus tuo, mutta homman itu näyttää olevan se kiinniotto ja ravistelu. Kyllä pentua on mukava lukea!
maanantai 3. lokakuuta 2016
Kapulaa. 3.10. 2016
Laiskana, (saa istua) aloitin kapulareenit Cokolla. Suu on kuin rotanloukku, auki kiinni, ei mitään välivaiheita. Mukavia huomioita siitä, miten koiran saisi pennusta asti paineistumaan kapulaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)