Cokolla nyt vajaa neljäkymmentä jälkeä takana. Aivan pentujäljestä aloitettiin, vähitellen on tullut mukaan pientää haastetta, peltopohjat ovat olleet alusta asti vaihtelevia, jälkiä ei ole tehty "golf viheriöille".
Coko on ensimmäinen koira, jonka olen "kouluttanut" järjestelmällisesti ajamaan syvällä nenällä pellolla olevaa jälkeä. Apuna on ollut joka jälkeen asetettu napu.
Tulosta on tullut, kertaakaan ei koira ole päätään pellosta nostanut, vaikka on sortunut ( harvinaista) pois jäljeltä. Poikkeuksena kaksi jälkeä, joissa teknisen ongelman vuoksi ei ollut napuja. Tämäkin nostaminen tapahtui viime vaiheissa.
Näyttäisi, että nämä neljäkymmentä jälkeä riittävät alkuun koiran lihamuistin asettamiseen oikeaan uomaan.
- Nyt sitten pohjaa tämän hetken tapahtumiin, ja siihen mitä tästä eteenpäin. Jäljenajon teoriaan en aio puuttua, se on lauma ja saalisperäistä viettiä, yksi koiran hengissäpysymisen edellytys.
Jäljen ajo on maasta nousevan hajun seuraamista, kun maata rikotaan esim. kengillä!
Miksi sitten napuja jäljelle. Aivan siksi, että saadaan nenä pysymään pellolla maan pinnassa. Jopa syntyjään maavainuinen alkaa joskus sitä nostella, kun jäljestä tulee joko liian helppo, tai vaikea. Tästä luontaisesta tavasta tulee koiralle äkkiä epätoivottava tapa!
Kaksi kva koira opetin jäljelle ilman makupaloja. Seikolle vasta käytin vauhdin hiljentämiseen joskus kasaa metsäjäljellä.
Humulle pellolla, mutta en metsässä.
Takaisin Cokoon. Miten koiran saa ajamaan naputonta jälkeä, kun se on siihen totutettu? No se ei ole raketti tiedettä. Jokainen tämän tekee. Eri asia tiedämmekö miksi se onnistuu?
Tässäkin kannattaa mennä koiran ehdoilla. Coko alkaa tulla siihen pisteeseen, että napujen alla oleva jälki alkaa haastamaan sitä! - esimerkki: En huomaa tätä muutosta!!! Jatkan vaikka sataan jälkeen asti napujen kanssa --- teoriassa.... - Mitä tapahtuu, näen sieluni silmin täysin ikävystyneen kyllästyneen koiran syövän pellolla napuja napujen perään, kävelevän, huom. kävelevän napulta toiselle.
On mahtava huomata, että koira tekee napujen poistosta luonnollisen tapahtuman, kiinnostumalla ja haastamalla itseään pelkän jäljen ajoon.
Teknisesti ei tietenkään heti poisteta kaikkia, kuten jokainen näin ajatteleekin, vaan tehdään se vähitellen, koiran taidot huomioon ottaen.
Turha sepustus siinä mielessä, että näinhän me teemme. Mutta parit Cokon reaktiot aukaisivat silmät sille, että niiden vähitellen poistaminen ei ole negatiivinen ilmiö koiralle, vaan positiivinen.....!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti