Hallinta ja hillintä, kaksi melkein saman kuuloista sanaa. Koirahommissa kuitenkin niillä on oma vahva merkityksensä.
Hillintä on lähinnä ylikierroksilla käyvän koiran rauhoittamista, ohjaajan omalla käytöksellä, sekä välttämällä tilanteita joissa koira saattaa lähteä ylikierroksille.
Kuitenkin on muistettava, että ylikerroksiakin tarvitaan, muuten koiran koneisto "nokeentuu".
Hallinta on saada koira tottelemaan ohjaajaa. Yksinkertaisesti.Tähän liittyy normaalit, koira ei karkaa ohjaajan otteesta, koira tulee pois sille mielenkiintoisesta tilanteesta käskyllä, koira tekee sille epämieluisatkin tehtävä ohjaajan vaatiessa.
Nykyaikana noin kirjoitettuna kuulostaa vanhanaikaiselta käskypolitiikalta.
Mutta eri asia onkin keinot, miten noihin kriteereihin päästään.
Hallinnan koulutuksessa ei saisi tapahtua virheitä. Koiran pitäisi olla aina hallinnassa, huom.. jos ei koulutus toista vaadi!
Hallinta parantaminen pitää aloittaa matalalta vaatimustasolta. Tähän kuuluvat esim. helpot toko-pk liikkeet. Istumiset, maassa olot, odottamiset, ehdottomat luoksetulot, ehdottoman ohjaajan määräämän reviirin pito jne.... Näillä päästään jo hyvään hallintaan, mutta se ei riitä!
Nämä toimivat neutraaleissa olosuhteissa, alhaisen häiriön tiloissa. Aikaa myöten näiden toistolla päästään tosin lähes hyvään tasoon hallinnassa, tasoon, jossa koira voi toimia vaikka koko elämänsä ajan.
Kuitenkin sataprosenttinen hallinta on jokaisen, tai pitäisi olla jokaisen koiranohjaajan se "vuoren huipulle pääsy".
Perushallinnan saavuttanut koira kannattaa jalostaa vähitellen ärsykkeitä lisäämällä lähemmäksi sataa prosenttia.
Vielä tärkeämpää on saada täydelliseen hallintaan koira ja ohjaaja jotka sitä ovat jo hiukan menettäneet! Siksi, että koira alkaa kokeilla, liukuu, liukuu vähitellen pois käsistä.
Jos koiralla on esimerkiksi taipumus lähteä autojen perään, tulee tämä ominaisuus kitkeä hyvin "jyrkällä" koulutuksella. Eliminoidaan mahdollisuus lähteä perään, vaikka tilanteita tulisi tiheään. Ensimmäisenä eliminointi, sitten kielto, sen jälkeen hyväksyntä kun koira on totellut. Toistoja kymmeniä, satoja.
On tärkeää ettei koira opeteta harjoitustilanteessa kiihtymään autoista, koska kielto on silloin tehoton. Opetus tulee tapahtua alussa hyvin alhaisessa vietissä, niin että "koira kävelee" ajoneuvon perään. Tällöin se vielä kuulee EI... HYVÄ... käskyt.
Esim. Cokolla on kiitollinen hallinnan opeteustilanne, vieroittaminen kepakoista.
Kuitenkin niin, että on huolehdittava siitä, ettei koiralle tule kepakko kauhua, (myös autovieroituksessa oltava tarkkana ettei koira ala pelkäämään tai vihaamaan autoa). Tätä "kepakkokauhua" lievitän antamalla koiran nuuskasta kiihottavaa esinettä, siitä palkkio. Mutta ei ottaa. Tällöin koira ei turhaudu niin helpolla koulutuksessa. Pk-koiralla pitää olla valmiudet ilmaista myös isompia kepakoita, jos tarve tulee.
Nyt menemme hallintaan jälleen. Cokon kepakkokoulutus ei tarkoita, että sen mielenkiinto kepakkoihin laimenisi! Sen on vain toteltava ohjaajan käskyä, olla ottamatta sitä suuhun. Mahdoton on valvoa, kun koira esim. on yksin ulkona, etteikö se käsittelisi ajankuluksi käppejä.. Eikä tämä ole tarkoituksenmukaistakaan, eikä korosta hallintaa, hallintaa on se, kun ohjaaja keskeyttää esiintulollaan koiran keppileikit, ensin käskyllä vähitellen jo omalla olemuksellaan.
Sitten ollaankin jo pitkällä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti