Rauhaisaa koti-iltaa. 28.9.2016

 Pientä voimistelua ennen nukkumaan menoa. Liina on sama, jonka Coko sai pentuliinaksi Riitalta.

Pienen jumpan jälkeen maistuu uni. Coko on ominut tuon paikan iltanokosilleen.

Cokon tokokokeen korkkaus 15 joulukuuta. Kirjoitetun sanan vaikeus. 30.9.2016

Nyt kun tavoite on asetettu, alkaa jo lievästi suunniteltu pentu peruskoulutuksen jatkokurssi. Kentällä otin reviirin muodostumista liinan avulla.  Käytännössä tavattoman helppoa tajuta, kuinka ei sana on tarpeeton suurimmassa osassa koulutusta. Kuinka koiran huomion herättäminen ja toiminnan tätä kautta käynnistyminen, sen hyväksyminen on monta kertaa tehokkaampaa. Toki sanottava, että Coko on loisto oppilas.  Sillä on palikat kohdallaan, se leimaantumisaste paranee koko ajan, se osaa odottaa, ja syttyä.
Mukavalla mielellä eteenpäin!

Kyllä siitä jälkikoira kehkeytyy. 22.9.2016

Cokolla on nyt 25 jälkiharjoitusta takana, yhteensä noin 800 metriä. Tämä on ensimmäinen koira, jota olen malttanut harjoittaa "sordiino" päällä. Jokainen jälki mieluummin liian helppo ja lyhyt. Kuitenkin yritän jälki jäljeltä tehdä hieman haastavampaa tehtävää koiralle. Ensimmäinen sääntö, jokaiseen askeleeseen napu niin kauan, että koira alkaa varmasti tajuta myös sen poljetun maan merkityksen. Alusta asti jälki ei ole saanut seurata peltoon muodostuneita uria. Jäljen päässä aina stoppi, ja "kuosmaset". Neljänkymmenen viiden asteen kulmia teen, ne tuntuvat helpoilta senkin takia, että koira ei reagoi pellon uriin. Vauhdin pidän niin vakaana kuin ikinä osaan. Siihen auttaa kankainen jälkiliina. Kun vauhti ei kiihdy, koiran nenä pysyy  syvällä, ryntäilevä koira herkästi nostaa kuonon maasta. Tuulen olen valinnut, kun vain mahdollista takaa tulevaksi, tai sivusta.
Näillä eväillä alkaa rakentua hyvä jäkikoira, joka itse tietää mitä pitää tehdä. Annan sille alusta asti niin paljon painetta, että se on itsekään tietämättä siihen tottunut.
Nyt koira pienelle tauolle. Näitä olen pitänyt, kun jokin tavoite saavutettu, usein niin, että ennen taukoa on ollut se "vaativin jälki".

Miehen tiellä. 12.9.2016

 Panta koirasta miehen tekee! Nyt on pentupannat heitetty muistojen laatikkoon, tässä Cokon ylpeyden aihe. Kuvassa pannan pää vielä tuunaamatta.

Silloin on kaikki hyvin, kun uuden pannan kanssa uni maistuu. Nyt pääkin tuunattu riippumasta.

Viralliset poseerauskuvat koirista. 7.9.2016

Evergrey`s Manota.  Humu. 12vuotta, 9 kuukautta. 

 Evergreys`s Gapri. Tummu. 8 vuotta. 8 kuukautta.

Evergrey`s Julle. Coko  7 kuukautta. 21 päivää.

Koirilla oli hyvä fiilinki, aurinko paistoi sopivasti, päätin ottaa muutamat poseeraukset. Fiilinki koostui siitä, että koirat putsasivat "täydellisiltä" peltojäljiltä mukavan välipala aterian!

Jonkinlainen rohkeuskoe, tai sitten ei? 5.9.2016

 Coko on täysin kuuro tuolle hirmuiselle melulle?

Ilmavirta pöllytteli silloin tällöin turkkia.

Kylmäilmakuivuri peräkärryssä. Huutaa suoraa huutoa, hyvin epämiellyttävä mennä esim. käynnistämään tuosta stöpselistä. Koiran pitäisi pysyä laitteesta kaukana? Kun puhallin vielä vuotaa ilmaa ulospäin on ihmisjärjellä ajatellen luonnetestilaite mitä hirmuisin. Ei ole, koira ei koe tuota uhkana, eikä epämiellyttävänä.

Jonkinlainen rohkeuskoe, tai sitten ei? 5.9.2016

 Coko on täysin kuuro tuolle hirmuiselle melulle?

Ilmavirta pöllytteli silloin tällöin turkkia.

Kylmäilmakuivuri peräkärryssä. Huutaa suoraa huutoa, hyvin epämiellyttävä mennä esim. käynnistämään tuosta stöpselistä. Koiran pitäisi pysyä laitteesta kaukana? Kun puhallin vielä vuotaa ilmaa ulospäin on ihmisjärjellä ajatellen luonnetestilaite mitä hirmuisin. Ei ole, koira ei koe tuota uhkana, eikä epämiellyttävänä.

Ikäkausia. 2.9.2016

Coko on nyt ihmisen iässä noin 4 ja puolivuotias. Ihmisälykkyydessä on se jäänyt jälkeen jo huimasti. Mutta vietit ja vaistot ovat paljon edellä, tietenkin mös fyysinen voima ja liikkuminen.
Koulutuksessa tuleekin tässä kohti paljon ajattelemisen aihetta? Mitä sille kannattaa opettaa esim. tottelevaisuuden osalta? Ei mitään muuta kuin toistojen kautta refleksi suorituksia, esim. ovelle istutaan,  luokse tullaan jne... Nämä koiran perusmuistiin.  Luokse kannattaa tulla, kun aina saa jotain mukavaa ja hengissäpysymisen vietti sitä vaatii. Samoin ovelle istuminen,  sehän ei ole luonnollinen tapa, mieluiten koira menisi heti aukaisusta ulos. Nyt se kuitenkin istuu, kun on aina istunut. Ja kun se kannattaa.
Mitä nämä höpinät?  Jälkipellolla koiranpentu on täysin viettiensä varassa, sitä ajaa eteenpäin ravinto jota se saa siitä tehtävästä. Mutta tämä eteenpäin meno ei ole helppoa, koiran on pidettävä itsensä ravinnon päällä nenän avulla, kun ravinnon alta tulee tuttua kengän hajua, oppii koira pian yhdistämään sen poluksi jota kannattaa seurata.  Mutta kun kyse neljä ja puolivuotiaasta ipanasta, ei keskittyminen riitä kovin vaikeaan tehtävään.
Olen monesti pohtinut, mikä on mennyt pieleen edellisillä koirilla, kun eivät pellolla ole olleet toivotunlaisia?  Coko on opettanut nyt sen, älä tee liian vaikeita jälkiä liian aikaisin. Mene aina koiran suorituskyvyn rajoissa, mieluummin hieman liian alhaalla kuin siinä rajalla. Kuitenkin niin, ettei junnaamista tapahdu.
Tässähän on kaksi elementtiä, jotka vaativat vähtellen jäljen vaikeuttamista, yllä mainituissa rajoissa.
Koira kehittyy hyvin nopeasti tässä iässä, ja tehdyt toistot tekevät koirasta pätevämmän jäljestäjän.
Näiden kahden kehityskäyrän huomioiminen on mielestäni perusedellytys, että koirasta kehittyy kelpo peltokoira.

Nyt tuntuu hullulta. 1.9.2016

Kuva otettu 23 päivä maaliskuuta, kaksi viikkoa pennun tulon jälkeen.

Kun pennunottoa harkittiin yksi suuri kanto oli kaskessa. Miten käytettynä taloon tullut, leikattu Tummu-narttu suhtautuu uuteen rääpäleeseen. Pistääkö nahoiksi ennenkuin ehtii silmää räpäyttää.
  Pitäisi pyytää Tummulta epäilyjä anteksi, samoin Humulltakin. Ovat olleet  mallikelpoisia kasvattajia Cokolle. Pakko sanoa, ettemme me ihmiset ole läheskään noiden tasolla siinä, miten pentuun pitää suhtautua. Ne ovat kasvattaneet Cokosta tasapainoisen nuorukaisen, tavattoman pitkällä kärsivällisyydellä, ovat viihdyttäneet sitä, samalla itseään iltakaudet kun en ole ollut oikein halukas "huomioimaan eläinten  lajinomaisia  tarpeita "... Tässä parin viikon ystävyys kuvana.

Cokon 228 päiväs synttärikuva. 31.8.2016

 Cokolla on mietteliäs katse, ja isot korvat.

Lepohetket ovat Cokolle tärkeitä, hyvin se nekin hallitsee.

Mikäs se tuo on? 29.8.2016

Kun katselin, miten voisin tehdä tuosta napukäpistä tukkeutumattoman, sattui silmiin yksinäisyyttä poteva suojahiha! Coko oli sopivasti pihalla, pitihän sitä, hmm... ei niin oikeaoppisesti testata. Heti ensimmmäinen puru meinas vetää överiksi, koira tuli niin agressiivisesti, että otti hihaan kiinni selkäpuolelta, toki päästin heti kantamaan. No, äkkiä kyllä tajusi mistä kiinni kannattaa ottaa. Pari hurjaa hyökkäystä, yhtään ei tarvinnut näytellä häviämistä, se vei hihan käsistä. Eipäs hätää laitetaan tumppu oikeaoppisesti käteen. Kolme kertaa annoin koiran hyökätä, kolmannella kerralla päätin ettei tällä hihalla taida kannattaa jatkaa, vaikka sitä on purrut Humu ja moni muu. Meins pistää vihaksi kun  käsivarsi joutui ruuvipenkkiin.
Tavattomalla voimalla Coko työtä teki, mutta ei ajanut kuitenkaan överiksi. Olisi siinä varjelukoiraa moneen lähtöön!

Sähäläämistä. 29.8.2016

Kun on mennäkseen pieleen, se menee. Laitoin Cokolle jäljen maunonmaalle, aivan sen tasoisen polun, kuin Cokolle nyt viime aikoina. Höystöt asetin napukäpillä, joksi koppasin pätkän lypsykoneen maitoputkea.  Jäljen teko oli näin helpompaa, vaikka vanhasta muistista joku napu lipsahti käpin ohikin.
Minna ja Jenni olivat häirönä.  Vein Cokon paalulle, se lähti haparoiden, koskaan ei tuollaista ole Cokolle tapahtunut, vaivaloisesti tuli ensimmäiseen mutka etappiin. Siinä söi ne kolme napua. Mutta haparointi jatkui, sanoin Cokolle, - nyt taitaa riittää..- Siinä olikin hämmästelemistä.
Päätin heti aamulla, kun luvattu myrsky antoi vielä hengähdystaikaa tehdä paikkaavan jäljen. Profiili jokseenkin samanlainen kuin illalla.
Coko söi paalulta naput, lähti epävarmasti liikkeelle. Ajoi hieman varmemmin kuin illalla, nyt jopa loppuun asti. Söi suunnanvaihto naput, ja jäljeltä pari kolme. Nyt alkoi olla ihmetys huipussaan kui ei kelpaa jälki, eikä edes jäljellä olevat naput. Haravoimme jälkea pari kertaa edes takaisin, ei mitään. Ajattelin jo, että myyrä olisi ehtinyt.... Eipäs auta täällä pellolla vanheta. otin loppupaaluna olleen napuputken mukaan nakkasin sen olalle, samalla alkoi virrata napuja kedolle, kahden jäljen verran. Kostea maa oli tukkinut sen niin, etten meinannut saada auki millään.
Coko on tottunut vielä täyteen höystöjälkeen, joten pelkkä jälki hämmensi sitä kovasti.
Tänään tei profiililtaan samanlaisen jäljen tuvan taakse, huolehdin siitä, että käppi pysyi auki. Coko huolehti siitä, että jälki ajettiin täydellisesti, eikä napuja jätetty peltoon.
Nyt pitää modifoda tuo käppi sellaiseksi, ettei kostea maa sitä tuki!

Jälkikausi on meneillään. 21.8.2016

Kuukautta ennen otin varaslähdön Cokon jälkiharjoitteluun. Nyt on tehty kolme peltojälkeä. Pituudet noin kolmestakymmenestä kuuteenkymmeneen askeleeseen. Viimeinen jälki porrasteli hieman kylvökoneella kylvetyn ja maahan niitetyn kedon pinnalla. Aina portaan alaosaan laitoin pienen kasan, noin kolme-neljä napua. Huomaamatta koira vaihtoi suuntaa vinoon raitoja vasten. Ei tuntunut ongelmia olevan. Muutenkaan kertomiset jää vähiin, koska jäljet ovat helppoja, koira keskittyy niihin alusta loppuun, että hyvältä näyttää...

Uiminen on Cokon juttu. 2.8.2016

Coko on omassa elementissään myös vedessä. Aion huolehtia siitä, että koira saa jatkossakin harrastaa tuota, johon se on hurahtanut kuin hullu golfiin.

Ensimmäinen uimareissu. 26.7.2016

 Tekniikka tuli kuntoon parilla uintiringillä

Näissä maisemissa kelpaa vilvoitella.

Hyvin onnistui veteenmeno ilman houkutintakin.

Kaukana kierteli Coko.

Taitaa olla ensimmäinen plontaus.

Tässäkin vielä haparointia.

Nyt on jo vauhti päällä.

Koko ajan Cokon uinti varmistui.

Tässä jo kuin vanhat tekijät.

Tällaisella ilmalla oli hyvä totuttaa Coko veden valtakuntaan. Monttujen komeissa maisemissa koira nautti ensimmäisistä uintireissuista. Pienintäkään epäröintiä veteen menossa, eikä siellä olossa ollut havaittavissa. Hyvä Coko!

Työn puutetta. 14.7.2016

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Cokon energialataus vaatii kunnon purkauskanavia, siis töitä. Peltojälki olkoon yksi kanava. Lenkkien pitäisi olla jo niin pitkiä, että aikaa kuluisi liikaa.
Tuumasta toimeen, onneksi Jari viimeisteli eilen muutaman hehtaarin pläntin ihanteelliseksi alustaksi jälkiharjoitteille.

Kehitys kehittyy. 8.7.2016

Koko ajan Cokon kehitys kulkee kohti aikuista koiraa, jonka ominaisuudet tulisi olla niin tasapainossa, kuin mahdollista. Paljonko niitä pitäisi jo nyt muokata? Sehän on aina pennun kanssa se ikuinen kysymys? Jos nyt en luoksetuloa vahvista, jääkö se vajaaksi? Jos nyt en paikalla oloa vahvista, jääkö se vajaaksi? Jos nyt en seuraamista aloita, jääkö se vajaaksi? jne... jne.... Nämä ovat täysin mekaanisesti toteutettavia toimenpiteitä, pitäisikö niitä tehdä, siinäpäs pulma. Molemmat, et tee, tai teet ovat kuitenkin veteen piirrettyjä viivoja. Koirasta voi tulla aivan kelpo peli kummalla tavalla hyvänsä. Ehkä tärkein on miten ohjaaja reagoi koiraan, itseensä, ympäristöön. Paremminkin, miten ei reagoi! Ympäristöstä tulevat singanaalit ovat jopa herkemmin koiraan tarttuvia, kuin sen itse aiheuttamat.
Kaikkihan on koirakohtaista. Aloitin Mancon kanssa seuraamis harjoitukset seitsemän kuukautisena. Soitin heti Riitalle, "hae koirasi pois".  Vaikka Riitta ei silloin vielä kovin kokenut koiraihminen ollut, hän lipsuautti, "odota vuotiaaksi". Odotin, eikä Mancon seuraamisessa paljon petrattavaa ollut, sen kisauran  aikana.

Tässä pari täytekuvaa Pahojen kentältä.

Coko nautiskeli pienestä tihkusateesta, hajut veivät mennessä. En puuttunut.

Tyytyväisyys taattu! 2.7.2016

Tässä vaiheessa pennun kehitykseen ei ohjaajalla ole paljoa nokan koputtamista, parasta antaa ympäristön toimia "kouluttajana".
Vaasan tokokoe oli juuri tuollainen opinahjo. Jätin auton "pahimpaan" paikkaan jossa hermostuneet kisailijat ottivat koiria autoista, laittoivat takaisin, ottivat uudelleen ulos, näinhän me kaikki teemme hermostuksissa! Koirat räksyttivät, ohjaajatkin välillä....
Ilma oli niin kuuma, että kaikki räppänät auki autossa, myös takaluukku. Seurasin muutaman tauon aikana Coko käyttätymistä "nurkan takaa" siitä tuo otsikko. Palkkoksi korrektista käytöksestä Coko sai treffata Varhaman Minna saksantuonnin kanssa. Melkein saman kokoinen oli nelikuinen! täysmusta uros.  Asaiallinen oli myös treffitapaaminen. Salmelan Timolla on samasta pentueesta musta uros, joka kuulemma vielä jytympi Minnan koiraa!

Tulipahan mieleen!! 29.6.2016

Tuohon edelliseen osioon vielä. Muistan usein käytetyn lauseen: "opeta koira leikkimään". Aivan oikein, pitäähän sellainen koira, joka ei osaa leikkiä siihen opettaa.
Mutta tässä on tainut mennä sekaisin puurot ja vellit! Koiralla, jolla on sisäsynnynnäinen taisteluhalu, on myös leikkimisen taito. Kun tällaista koiraa "opetetaan" leikkimään, ollaan hyvin äkkiä ojasta allikossa.

Kas kummaa! 28.6.2016

Rapila näkyi tulleen samaan tulokseen kuin allekirjoittanut pennun ominaisuuksien huomioimisessa. Kirjoitti koestaneensa uudella tulokkaalla sen saalisviettiä ja puruominaisuuksia  tuloksella, kaikki patukoilla jne. tehtävät taisteluleikit pannaan äkkiä!
Koira kahdeksan kuukautta.
 No, nyt on helppo uskoa itseään, kun on vertaisryhmän tuki takana.
Kaikki vähääkään taisteluleikkeihin viittaavat ilmeet ja elkeet Cokon kanssa pannaan määrättömäksi ajaksi. Muuten tulee Etelä-Pohojalaisittain sanottuna rumihia!

Antaa pennun kehittyä. 23.6.2016

Coko on nyt viisi kuukautta, kuusi päivää vanha. Vieläkin sen käyttäytyminen menee lyhyimmillään päivän sykleissä, joskus saattaa olla pitenpikin jakso samanlaista, mutta lyhyitä ovat. En pidä mitenkään tärkeänä puuttua näihin "omituisuuksiin". Esimerkkinä maanantaina koira on kuin jostain krypton planeetalta pudonnut. Haistelee jokaisen ruohonkorren, korvat ovat sillä tyystin poissa käytöstä, jne.... Tiistaina se pitää alle kymmenen metrin reviirin ohjaajaan, on terävänä, kuulee jokaisen käskyn ja kehoituksen.  jne.....
Ei kannata huolestua noista krypton päivistä.
Mutta kun tullaan vajaa vuoden ikään alkavat kaudet pidetä ja silloin kannattaa käyttää koulutuksessa hyödyksi näitä muutoksia. Krypton kausi hyvää jälkiharjoittelu aikaa, Tiistain ominaisuudet voidaan jalostaa pelkäksi tottelevaisuudeksi jne....

Otetaanpas takaisin. 22.6.2016

Nyt on aika päivittää Cokon kehitystä vähän pitemmän ajan jälkeen:

1. Onko koira ahmatti?  Koira on ahmatti mutta hallittavissa.
2. Onko koira sytytettävä? Tulilanka lyhenee koko ajan, määrätty toiminta räjäyttää heti.
3. Onko koira kyltymätön? Ei meinaa luovuttaa edes käskemällä, jatkaa toimintaa esim. tuvassa
    käynnin jälkeen.
4. Onko koira yhden ihmisen koira? On, tarkkana ettei ala puolustaa. Muuten erittäin sosiaalinen.
5. Onko koira vilkas? Pysynyt samana, ei erityisen vilkas, Sopivan vilkas.
6. Onko koira rohkea? Ei pelkää mitään.
7. Onko koira laumaviettinen? Koira on itsenäinen, seuraa ohjaajaa mieluummin kuin laumaa.
8. Onko koira saalisviettinen? Tässä kohtaa tapahtunut koko ajan samaa kehitystä kuin tuossa
    edellisessä päivityksessä. Koira haastaa hurjasti, saaliin kanssa esim. muita koiria. Omistaa
    "rajusti" saaliin.

   Kehitys on Cokolla jatkunut suotuisaan suuntaan. Koira on yhden käskyn koira. (ohjaajalle
   tiedoksi) Nyt on oltava tarkkana, että ohjaajakin pysyy yhden käskyn ohjaajana. Coko ei ole
   sylikoira. Se voi nukkua toisessakin huoneessa, vaikka muut koirat ovat ohjaajan jalkojen juu-
   ressa. Kehitys näyttää menevän siihen suuntaan, etteivät toiset koirat ole mitään maailman
   ihmeitä. Enemmänkin alkaa suhtautua välinpitämättöästi muihin koiriin. Tämä kehitys on toki
   vielä kesken.

Tässä 26 huhtikuuta tehty arvio.

1. Onko koira ahmatti?              - Koira on ahmatti. super ahmatti. 

2. Onko koiraa "sytytettävä?"      -   On sytytettävä.Jos oikea toiminta, ei!

3. Onko koira "kyltymätön?"        - Ainakin sitkeä, kun ottaa jonkun kohteen, ei hellitä. Super kyltym.

4. Onko koira yhden ihmisen koira?          - Näyttää leimaantuvan yhteen ihmiseen. Ok.

5. Onko koira vilkas?                                    - Ei erityisen vilkas.Sopivan vilkas. 

6. Onko koira rohkea?            - . On rohkea. Hullunrohkea.

7. Onko koira laumaviettinen?      - Koira on yhden ihmisen koira, itsenäinen koira. Jättää lauman.  Leimaa ohjaajaan.      Jota paimentaa. 

8. Onko koira saalisviettinen?        - Saalisvietti on keskitasoa, mutta jokin vastus, esimerkiksi lumen     laaseminen saa koiran raivon valtaan. Ei näe eikä kuule mitään. Yrittää ottaa kiinni ja pitää! . Koira     on enemmän pitävä kuin perään menevä. ok.  Vahvistuu käsitys vahvasta, itsenäisestä koirasta.           Nopea rauhoittuminen,  hyvä suhde muihin  omiin koiriin. KOVA.

Coko on nyt kolme kuukautta kymmenen päivää vanha.  Kaikki nuo vähän yli kahdenkuukauden iässä tehdyt huomiot pitävät. 

Rohkeus vahvistuu enemmän ja enemmän.  Jos mörkö näkyy, se on sekunnissa ohi. 

Sitten koiran tulevaisuuteen ja siihen mikä olisi sen paras käyttöalue. 

Cokosta olisi purukoiraksi ominaisuuksiensa puolesta.  Hakukoira on ehkä kauimpana sen vahvuuksista. Tarkka jäljestäjä voi olla kakkosvahvuus.  

Mutta harmi kun perällinen ei oikein syty tuohon puruhommaan. 

Mielenkiinnolla kyllä seuraan koiran reaktioita miten se käyttäytyy määrätyissä saalistilanteissa. 

Humu on hyvä vertailukohta ylikehittyneen saalisvietin, ja vähemmälle jääneen agren omistajana.  Humu puree mielellään, mutta kun se saa purtua, tuntuu, että siinä se viettipäämäärä oli! 

Kantaa kyllä hihaa, mutta jonkinlainen toimintakyvyn puute näkyy.  Saalisvietti ei riitä peittämään sitä, eikä aggressio tule tarpeeksi vahvana apuun. 

Cokolla on päinvastainen käyttäytyminen, puruun tulo on vahva, ja kun on kiinni, yrittääkin jatkaa painostusta saaliiseen päin! Vetäminen on rauhallista ja lujaa, jos saalis häviää, tapetaan se, ja tarjotaan uudelleen taisteltavaksi. Ulkona heitetyn patukan jälkeen lähtee vauhdilla, tekee tappohypyn, ärähtää juuri kun puree sen suuhunsa. Tapporavistelu, se on siinä. Ei ala mälväämään, joskus tuo, mutta homman itu näyttää olevan se kiinniotto ja ravistelu.  Kyllä pentua on mukava lukea!

Pitkästä aikaa kuvapäivitystä. 13.6.2016

 Tämän laupean kuvan laitoin faceen.

 Eihän tämäkään mikään hirviön kuva ole.

Coko on edestäpäin vanhanaikaisen näköinen!

Muutama otos Cokosta vajaa viisikuukautisena. Mustan vihakka nuoripoika siitä on tullut. Vakava ja tulinen, rauhallinen ja sopeutuva. Ehkä nyt vallitsevat luonteen piirteet. 

Ruokapalkka ja lupakoodi. 12.6.2016

Humulle koulutin liikkeet yhden koodin ruokapalkalla, muistona siitä vielä muutama arpi kädessä. Ehkä olisi kannattanut käyttää kahden laista koodia, mutta en silloin hoksannut tätä. Ehkä Humun patotaipumus ei olisi siitä edes hyötynyt?
Coko on siinä mielessä helppo tapaus, että sille käy molemmat. Rauhoittava, ja salaman nopea. Koira on hyvin sisäistänyt nämä kaksi elementtiä. Joskus hämmästyn kuinka hyvin! Näköjään, kun vanha hieman lipsuu, nuorukainen korjaa sen töppäyksen.  Koko ajan vahvistan  koodi riippuvuutta molemmissa tavoissa. Siinä on mukava valmennus sessio ennen tositoimiin ryhtymistä.

Maltti olisi valttia. 7.6.2016

Coko on nyt kymmentä päivää vaille viisi kuukautta. Pentu, jonka kehtityksen luulisi menevän tasaista viivaa päivästä päivähän. Ei mene! Jokainen päivä on erilainen.
Mutta otsikkoon. Coko on luontainen paimenkoira. Mielestäni kun en metsästä, paimenkoiran ominaisuudet sopivat minun koiralle parhaiten.  Tähän ominaisuuteen kuuluu nopea, joskus jopa koulutuksen edellä menevä oppiminen. Tekisi mieli kysyä Cokolta, "kuka sinulle tuon on opettanut".  Nopeaa oppimista edistää hyvä rauhan saavuttaminen. Jos vertaa Humuun, Humun rauha oli lähempänä patoutumista kuin rentoutumista.
Kun vain malttaisi pitää näpit irti koirasta vielä muutaman kuukauden, vaikeaa se on, erittäin vaikeaa....

Miten se nyt menikään? 29.5.2016

Tuure laukoi tässä tannoin kanakoiramiesten ja naisten aforismeja. Yksi oli ylitse muiden, kiteytti hyvin palveluskoirakoulutukseenkin hiipineen ongelman. Aforismi sanasta sanaa:

" Vietti ei koskaan saa mennä tottelevaisuuden, hallinnan yli"!

Se on hyvin sanottu. Eikä lainkaan tarkoita, etteikö viettiä pitäisi olla ja sitä hyödyntää, päin vastoin. Kun vietti on hallinnassa, sen hyötykäyttö on maksimaalista. Jos ei ole, tapahtuu toimintakyvyn menetys, aikalailla yhtä aikaa koiralta ja ohjaajalta.
Näin yksinkertainen totuus pakkaa unohtumaan meiltä jokaiselta.

Kyytiä tuli! 27.5.2016

Coko ja Hannan murrosikäinen pääsivät telmimisen makuun, kun tsekkasimme pajukosken tulevia kisoja varten. Hannan koira oli jo fyysinen ja nopea, antoi tulla täydeltä laidalta. Cokolta meinasi aluksi konseptit seota, annoimme niiden telmiä kovimmat höyryt pellolla, ennen kuin lähdimme jälkeä kävelemään. Kun metsään pääsimme, meillä oli kaksi hyvin käyttäytyvää koiranuorta, tutustumiset oli suoritettu koiramaisella tavalla voitiin keskittyä keväiseen metsämaastoon.
Coko, joka vielä kuukausi sitten vaelteli siellä sun täällä, kun lähdimme metsälenkeille, oli hyvin laumatietoisesti koko ajan tuntumassa. Samoin tietenkin Hannan koira!  Tällaista "koulutusta" lisää, niin hyvä tulee!
 Cokolle on yllättäen, tai ei nyt aivan yllättäen kehittynyt luonteenpiirre... tulisuus. Pitääpä alkaa välttää niitä tilanteita, joissa se pääsee kukoistamaan, tai muuten tulee tupenrapinat!

Monipuolinen valikoima. 24.5.2016

Pahojen kentällä oli vähän mutta hyviä koiria tiistai harkoissa. Pennut tulivat puolikuudelta, Paha ja Coko. Samalla reenasi Salla paikalla oloa koirallaan, ja Pietarsaaresta aussi teki liikkeitä. Sitten tuli makupala Cokolle ja Pahalle, hoffin pentu. Kaksitoista viikkoa! Ensin nämä veijarit uskottelivat sille, että tässä nyt kavereiden kanssa vähän leikitään! Kun huomasivat hoffin kestävän kovempaakin käsittelyä, alkoi tosi meininki. Kaksi vastaan yksi! Mutta mikä parempaa harjoittelua hallintaan, kun kutsua pentu siitä kasasta pois. Harjoitusvastustaja piti tästä lepotuokioita antavasta koulutuksesta, sai vähän hengähtää. Mutta ei malttanut olla motivoimatta näitä kahta mustaa aina vain hurjempiin otteluihin. Yllättävän hyvin Coko ja Paha tottelivat, hoffista puhumattakaan. Leimaantuminen alkaa Cokolla vahvistua päivä päivältä. Taisin olla turhaa huolissani. Ripaus pitää sekaan laittaa periaatetta " tänne, tai itketkö ja tulet" karrikoituna.  Coko on vielä toista mieltä, irtaantuu helposti muiden koirien seurasta. Jep!

Mukavaa totuttelua. 21.5.2015

Riikka ja Hänen koiransa kasvattaja vierailivat jälkipellolla keskiviikkona. Paha ja kaksi muuta tzekkiä sekä Coko saivat harrastella koiramaista ärripurria mielin määrin jälkien jälkeen.  Sopuisaa oli maaottelu. Kuitenkin selvä jako, Paha ja vieraileva pentu vastaan Coko. Hyväntahtoista valmennusta tulevaa elämää varten. Jäljet Cokolle multapeltoon, tuhina oi voimakkaampaa kuin nurmella, voi kuvitella mitä Cokon nenä keräsi jäljen aikana! Vesi maistui mahtavalta kun haistelu suoritettu. Tarkkaa ajoa jälleen.
Illalla sitten oli yhteistilaisuus koulun pihalla, Pahoilla oma pisteensä. Mukana Anjo herra, musta noutajaherra, Paha ja Coko. Pienen ja vähän isommat ihmiset saivat paijata koiria mielin määrin, Taasen hyvää valmennusta tulevaa elämää varten.
Pieni väliarvio: Cokolla on odottamisen taito!

Cokolle uusi probleema! 25.5.2016

 Nyt on Cokolla haastetta. Ydinluun sisään sullottu lelurääsy.

 Tummukin yrittää neuvoa.

 Ei tuosta kakarasta ole!

Aika tulee pitkäksi.

 Ydinluun sisään sullottu lelurätti on mukava haaste pennulle. Miten koira ymmärtäisi vetää sitä suoraan ulospäin? Toisella jalalla pitiäisi pitää luu paikallaan, ja ja.... Taitaa olla mahoton yhtälö?