Tarina peltojäljestä jatktuu

Pieni selvennös alkuun. Humua en treenaa peltojälki kisoihin. Sen ominaisuudet eivät sovellu siihen lajiin. Treenaan koska se on mielestäni mielekästä, hauskaa, opettavaista, ja jopa kuntoa kohottavaa. Koiraan sopii varmaan myös nuo samat määreet. Koiran voi kouluttaa hyväksi metsäjälkikoiraksi myös pelkässä metsässä. Ai niin tuosta jäi yksi tärkeä pointti pois, pellolla on paljon helpompi kävellä.
Tämän päiväiseen. Humulle tein kiilaan. Entinen isomännyn sarka. (rauha männyn muistolle) Jälki oli kolmikulmainen, kunnes ennen kuutosta puikkasi vielä n. viiden metrin piston tien varteen, siin nelikulmainen. Alta kaksi tuntia vanha. Lähtö oli asiallinen, ensimmäinen suora ja kapula myös. Kulmakin yllätys, yllätys meni kohtuullisesti. Toinen suora ei aiheuttanut paljoa päänvaivaa Humulle. Kapulat ilmaisi nopeasti ja suoraan. Kulma Humun ajamaksi aivan mukiin menevä. Kolmas suora ja siinä olevan kapula ilmaisu olivat aivan kelvollisia. Samoin kolmas kulma. Lähestyimme jippoa. Myrkkytraktorin raiteet hämäsivät Humun ajamaan kulman yli. Kääntyi kuitenkin tietä kohti, mutta noin pari metriä liian kaukana.
Nyt teki metsäjälkikoira sen, mihin olen erittäin tyytyväinen. Ei hypännyt tielle, vaan palasi korjaamaan ylimenneen kulman, ilmaisi n. 20 cm tiestä olevan kapulan.
Vaikka lopussa ajoi kulma yli, lopun korjaus vei taasen hieman eteenpäin tavoitetta, hyvää metsäjälkikoira kohti. Nyt olisi tullut tulos myös peltojäljeltä, hmm. jopa ykkös, ja metsästä täydet.