Viimeistä viikkoa viedään, sunnuntaina on virallinen luovutuspäivä. Täytyy Riitan kanssa sopia, onko silloin liian kova ryysis. Lauantaikin sopisi, ei tarvitsisi enää odottaa niin pitkään....
En edes muista, mitä valmisteluja pitää tehdä, kun pentu tulee taloon, tai pitääkö tehdä mitään? Pieni panta on Mancon ajoilta odottamassa, tai voi olla jopa vanhempaakin perua. Ruokakuppeja jopa valittavaksi. Lepohäkki on hankittu, eipäs tässä muutakuin jatkaa minuuttien laskemista!
maanantai 29. helmikuuta 2016
keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Ratkeaako mysteeri? 24.2.2016
Pieni mutta kiinnostava. Olen tainut täällä jo aiemminkin pohtia seuraavaa:
Noin kerran kuukaudessa, kun koirat tulevat tupaan, katoaa Tummu kuin kaste maahan! Nyt jo tiedän mihin. Se luimistelee saunan lauteitten alla, johon raivaa tiensä kahden oven kautta. Toki tulee heti pois, kun maanittelen. Keittiöön päästyä kaikki on ok. Pieni kulmain rypistys Humulta kertoo, miten asiat on. Miten ne ovat? Ulkona tapahtuu jotain, Humu laittaa jollakin konstin Tummun ruotuun, miksi?
Tänään tapahtui taasen edellä mainittu ilmiö. Mutta kun nyt jälkeenpäin menimme Tummun kanssa ulos, se kaivoi hangesta "uusilelu" nimisen pennusta asti Tummulla olleen kumisen luun mallisen leikkikalun. Aamulla kun päästin koirat ulos, on Tummulla täytynyt olla lelu suussa. Mitä sitten on tapahtunut? Onko tässä selitys, ainahan muutenkin löytyy pihalta kannettavia kappaleita, joita Tummu innokkaana omistaa. Tuleeko jossain vaiheessa riitä näistä aarteista, tänä aamuna "uudestalelusta"? Ja palautuminen kestää vielä sisälläkin?
Noin kerran kuukaudessa, kun koirat tulevat tupaan, katoaa Tummu kuin kaste maahan! Nyt jo tiedän mihin. Se luimistelee saunan lauteitten alla, johon raivaa tiensä kahden oven kautta. Toki tulee heti pois, kun maanittelen. Keittiöön päästyä kaikki on ok. Pieni kulmain rypistys Humulta kertoo, miten asiat on. Miten ne ovat? Ulkona tapahtuu jotain, Humu laittaa jollakin konstin Tummun ruotuun, miksi?
Tänään tapahtui taasen edellä mainittu ilmiö. Mutta kun nyt jälkeenpäin menimme Tummun kanssa ulos, se kaivoi hangesta "uusilelu" nimisen pennusta asti Tummulla olleen kumisen luun mallisen leikkikalun. Aamulla kun päästin koirat ulos, on Tummulla täytynyt olla lelu suussa. Mitä sitten on tapahtunut? Onko tässä selitys, ainahan muutenkin löytyy pihalta kannettavia kappaleita, joita Tummu innokkaana omistaa. Tuleeko jossain vaiheessa riitä näistä aarteista, tänä aamuna "uudestalelusta"? Ja palautuminen kestää vielä sisälläkin?
maanantai 22. helmikuuta 2016
Pitäisikö tähän uskoa? 22.2.2016
Aivan huvikseni olen talven mittaan ottanut Humulla noutoa tuolla - hyväksy vasta irroitus - menetelmällä, harkka tiheys noin kerran, kaksi kuukaudessa. Nyt sattui, että ulkona putosi hanska, ei edes harjoitusmielessä hankeen. Huomasimme Humun kanssa asian melkein yhtä aikaa. Tällaisia tilanteita varten noutavat koirat ovat! Olisinhan voinut tuon parikymmentä metriä itsekin kävellä, mutta mitä turhia. Mitään epäselvyyttä ei kymmeneen vuoteen ole ollut etteikö Humu sitä toisi, jopa ilman käskyä.
Eri asia miten? Otetaan muutama vuosi pois. Humu hyökkää hanskaan, tappaa sitä tuodessaan, ja vielä luovuttaessa. Tämä hetki. Humu hyökkäsi hanskaan, ravistelee kuoliaaksi, tuo kuin pahanen noutajakoira, erona että Humun ote on hellä ja luja, noutajalla vain hellä. Luovutus kuin oppikirjassa, Humusta näki, että se tiesi, miten piti tehdä! Kai sitä pitää uskoa????
Eri asia miten? Otetaan muutama vuosi pois. Humu hyökkää hanskaan, tappaa sitä tuodessaan, ja vielä luovuttaessa. Tämä hetki. Humu hyökkäsi hanskaan, ravistelee kuoliaaksi, tuo kuin pahanen noutajakoira, erona että Humun ote on hellä ja luja, noutajalla vain hellä. Luovutus kuin oppikirjassa, Humusta näki, että se tiesi, miten piti tehdä! Kai sitä pitää uskoa????
keskiviikko 17. helmikuuta 2016
Hurjan Humun tuumailut. 17.2.2016
Laitetaan Humu suurennuslasin alle. Ehkä hieman helpompi tulkita kuin Tummu.
Ihmisdiagnoosissa Humun voisi luokitella adhd neurootikko.
Humun elämä on koko ajan suorittamista, liikkeellä oloa, valmius asemassa oloa. Huom, koko elämä. Sanotaan, että kyllä se rauhoittuu kun vanhenee, höpö höpö.
Sitten samaa testiä kuin Tummulla.
Toimntakyky:
Menisi noin plus ykköseen. Toimntakyvyn vie Humusta se, ettei koira kykene erottamaan toimintaa toimintaan valmistautumisesta, lataaminen vie enemmän voimaa kuin itse tehtävä.
Taistelutahto:
Humulla on lähes ihanteellinen taistelutahto, jaksaa, mutta ei lukitse.
Puolustushalu:
Tämä alue myös yllättävän hyvin hallinnassa.
Hermorakenne:
Nippa nappa plus ykkönen.
Tempperamentti:
Käyttökoiraksi lähes ihanteellinen, mutta, mutta, pannun kiehuminen yli alentaa arvosanaa.
Kovuus:
Humu on kohtuullisen kova. Ei jätä jälkikäyntiä itseensä.
Luoksepäästävyys:
Tässä ei ole ongelmia, ystävällinen koira.
Laukauspelottomuus:
Käytännössä peloton, mutta ei verrattavissa esim. Kokojoen vahvuuteen.
Pennusta asti Humu on ollut jatkuvassa menossa, jos ei saanut tarpeeksi äkösniä, juoksi pallon kanssa suoraa seinään! Takaisin toiseen seinään!
Helppo koulutettava, täysin yhden ihmisen koira. Jos Humun koulutus olisi ollut vielä tarkempaa ja järjestelmällisempää, se olisi ollut kova sana tottiksessa. Miinusta pannun kiehumisesta, ja tuo toimintakyvyn ykkönen pienenä rasitteena.
Maastossa toimintakyvyn hienoinen puute esti aivan täydellisiä suorituksia. Varmaan tässäkin tarkempi koulutus olisi auttanut.
Pellolla Humun hermorakenne ja virheitten pelko tuli hyvin esille. Ohjaajasta tuleva paine pani Humun työskentelemään ylikierroksilla, ja pakka hajosi. En tiedä, olisiko jotain tapahtunut jossakin. Itse en tietoisesti tiedä tehneeni tällaista. Mutta Humun luonteen tuntien ei siinä herkässä hetkessä paljoa saa töpätä, kun koiran nenä menee täysin tukkoon.
Kuitenkin Humulla joissakin tapauksissa nenä pysyi auki, se teki muutaman ihmelöydön, johon en olisi koiran koskaan uskonut pystyvän. Humulla myös sellainen ominaisuus, se tiesi mitä piti etsiä, tähän eivät kaikki koirat kykene.
Nyt en enää Humua tällaisilla kuormita, mutta jos vantu "vahingossa tipahtaa vaikkapa elosuojaan, on Humulle suuri asia löytää ja hakea se, ei taidot ole mihinkään kadonneet.
Ihmisdiagnoosissa Humun voisi luokitella adhd neurootikko.
Humun elämä on koko ajan suorittamista, liikkeellä oloa, valmius asemassa oloa. Huom, koko elämä. Sanotaan, että kyllä se rauhoittuu kun vanhenee, höpö höpö.
Sitten samaa testiä kuin Tummulla.
Toimntakyky:
Menisi noin plus ykköseen. Toimntakyvyn vie Humusta se, ettei koira kykene erottamaan toimintaa toimintaan valmistautumisesta, lataaminen vie enemmän voimaa kuin itse tehtävä.
Taistelutahto:
Humulla on lähes ihanteellinen taistelutahto, jaksaa, mutta ei lukitse.
Puolustushalu:
Tämä alue myös yllättävän hyvin hallinnassa.
Hermorakenne:
Nippa nappa plus ykkönen.
Tempperamentti:
Käyttökoiraksi lähes ihanteellinen, mutta, mutta, pannun kiehuminen yli alentaa arvosanaa.
Kovuus:
Humu on kohtuullisen kova. Ei jätä jälkikäyntiä itseensä.
Luoksepäästävyys:
Tässä ei ole ongelmia, ystävällinen koira.
Laukauspelottomuus:
Käytännössä peloton, mutta ei verrattavissa esim. Kokojoen vahvuuteen.
Pennusta asti Humu on ollut jatkuvassa menossa, jos ei saanut tarpeeksi äkösniä, juoksi pallon kanssa suoraa seinään! Takaisin toiseen seinään!
Helppo koulutettava, täysin yhden ihmisen koira. Jos Humun koulutus olisi ollut vielä tarkempaa ja järjestelmällisempää, se olisi ollut kova sana tottiksessa. Miinusta pannun kiehumisesta, ja tuo toimintakyvyn ykkönen pienenä rasitteena.
Maastossa toimintakyvyn hienoinen puute esti aivan täydellisiä suorituksia. Varmaan tässäkin tarkempi koulutus olisi auttanut.
Pellolla Humun hermorakenne ja virheitten pelko tuli hyvin esille. Ohjaajasta tuleva paine pani Humun työskentelemään ylikierroksilla, ja pakka hajosi. En tiedä, olisiko jotain tapahtunut jossakin. Itse en tietoisesti tiedä tehneeni tällaista. Mutta Humun luonteen tuntien ei siinä herkässä hetkessä paljoa saa töpätä, kun koiran nenä menee täysin tukkoon.
Kuitenkin Humulla joissakin tapauksissa nenä pysyi auki, se teki muutaman ihmelöydön, johon en olisi koiran koskaan uskonut pystyvän. Humulla myös sellainen ominaisuus, se tiesi mitä piti etsiä, tähän eivät kaikki koirat kykene.
Nyt en enää Humua tällaisilla kuormita, mutta jos vantu "vahingossa tipahtaa vaikkapa elosuojaan, on Humulle suuri asia löytää ja hakea se, ei taidot ole mihinkään kadonneet.
tiistai 16. helmikuuta 2016
Tutkimattomat ovat Tummun tuumailut. 16.2.2016
Ehkä eniten meidän koirista on minua askarruttanut Tummun luonne ja käyttäytyminen.
Jotta voisi aukaista hieman mistä on kysymys käytän luonnetestin otsakkeita summittaisena apuna.
Vaikeuksista suurin on Tummun tulo käytettynä meille. Esimerkkinä Numalla oli kaksijakoinen luonne, pehmeä ja kova, mutta oli helppo anlysoida paljonko siinä ympäristö tekijöitä mukana.
Tummun toimintakyky on rajallinen, johtuen ääniherkkyydestä, josta johtuu taas epäluulo melkein kaikkea kohtaan.
Terävyys on - kolmoseen menevä juuri ylireagointien vuoksi.
Puolusutus ja taistelutahto ovat Tummulla hyvässä kontrollissa, vaikka taistelussa kääntää vähitellen agression puolelle, joka voisi päättyä hillittömään reaktioon.
Hermorakenne peilautuu terävyydestä ja ääniherkkyydestä, se on pitkällä miinuksella.
Tempperamentti, kohtuullisen vilkas.
Kovuus on kinkkinen juttu. Arkuus ja pehmeys eivät kulje käsi kädessä. Tummulla on luonteessa myös kovia kohtia, täysin periksi antamatonta kovuutta.
Luoksepäästävyys, Tummu peittää terävyyttään menemällä "yli" luoksepäästävyydessä.
Paukkuarkuus on suuri tekijä edellämainittuihin päätelmiin.
Mystiseksi Tummun tekee sen Jekyl ja Hyde käyttäytyminen.
Esim. Tummu raivoaa häkissä, kun kuulee, että joku on tulossa. Mutta, makupala saa täysin hysteerisen koiran unohtamaan kaiken mitä se oli sekunti sitten tehnyt!
Voisiko olla näin suurta sijaistoimintaa??
Mikä vie Tummun rajan yli, kun joku esim. tulee meille? Ei sen tarvitse olla konna eikä koukku. Tummu raivoaa ikkunasta aivan samalla lailla, onko tulija talonväkeä tai isis taistelija. Tosin jälkimmäisiä ei ole näkynyt, mutta sanotaan, että vieras henkilö. Tummun tilaa voi sanoa transsiksi. Se on kuuro ja sokea kaikelle, paitsi makupalalle!!
Autossa sama juttu, jos Tummu näkee jotain epäilyttävää, sen haukkumista ja vaipumista transsiin ei estä mitkään komennot, ei uhkailut, ei autolla jarruttamiset, paitsi makupalan kun heittää häkkiin, niin....
Epäluulo:
Tummu on ollut meillä kohta puolet elämästään, vieläkään en tiedä, mistä sen epäluulo johtuu. Se nukkuu pää sylissä iltakaudet kun lösyän sohvalla, ja kiroan huonoja tv ohjelmia.
Mutta, kun Tummu tulee istumaan ja hakemaan kontaktia, se ei haluakaan sitä! Jos aiot rapsuttaa koiraa, silmiin tulee pakenevan kauriin katse, ja Tummu vetäytyy. Mutta seuraavassa hetkessä se etujalalla vaatii huomiota. Pitäisi koskettaa ja rapsuttaa, mutta ei pitäisi??
Olen yrittänyt kaikki keinot, että saavuttaisin Tummun katseeseen luottamuksen, ei, pelokas katse, ja väistö.....
Lisää vettä myllyyn. Jos estän Tummun väistön, se rauhottuu, ja tuntuu nauttivan rapsutuksesta.
Tämä nyt on jotenkin kuitenkin selitettävissä. Näinhän monet eläimet tekevät.
Tummu ei ole, kuten Humu kosketusherkkä. On tämä vanhapiika melkoinen koiranluonteen korkeakoulu, kun sitä yrittää ymmärtää..
Jotta voisi aukaista hieman mistä on kysymys käytän luonnetestin otsakkeita summittaisena apuna.
Vaikeuksista suurin on Tummun tulo käytettynä meille. Esimerkkinä Numalla oli kaksijakoinen luonne, pehmeä ja kova, mutta oli helppo anlysoida paljonko siinä ympäristö tekijöitä mukana.
Tummun toimintakyky on rajallinen, johtuen ääniherkkyydestä, josta johtuu taas epäluulo melkein kaikkea kohtaan.
Terävyys on - kolmoseen menevä juuri ylireagointien vuoksi.
Puolusutus ja taistelutahto ovat Tummulla hyvässä kontrollissa, vaikka taistelussa kääntää vähitellen agression puolelle, joka voisi päättyä hillittömään reaktioon.
Hermorakenne peilautuu terävyydestä ja ääniherkkyydestä, se on pitkällä miinuksella.
Tempperamentti, kohtuullisen vilkas.
Kovuus on kinkkinen juttu. Arkuus ja pehmeys eivät kulje käsi kädessä. Tummulla on luonteessa myös kovia kohtia, täysin periksi antamatonta kovuutta.
Luoksepäästävyys, Tummu peittää terävyyttään menemällä "yli" luoksepäästävyydessä.
Paukkuarkuus on suuri tekijä edellämainittuihin päätelmiin.
Mystiseksi Tummun tekee sen Jekyl ja Hyde käyttäytyminen.
Esim. Tummu raivoaa häkissä, kun kuulee, että joku on tulossa. Mutta, makupala saa täysin hysteerisen koiran unohtamaan kaiken mitä se oli sekunti sitten tehnyt!
Voisiko olla näin suurta sijaistoimintaa??
Mikä vie Tummun rajan yli, kun joku esim. tulee meille? Ei sen tarvitse olla konna eikä koukku. Tummu raivoaa ikkunasta aivan samalla lailla, onko tulija talonväkeä tai isis taistelija. Tosin jälkimmäisiä ei ole näkynyt, mutta sanotaan, että vieras henkilö. Tummun tilaa voi sanoa transsiksi. Se on kuuro ja sokea kaikelle, paitsi makupalalle!!
Autossa sama juttu, jos Tummu näkee jotain epäilyttävää, sen haukkumista ja vaipumista transsiin ei estä mitkään komennot, ei uhkailut, ei autolla jarruttamiset, paitsi makupalan kun heittää häkkiin, niin....
Epäluulo:
Tummu on ollut meillä kohta puolet elämästään, vieläkään en tiedä, mistä sen epäluulo johtuu. Se nukkuu pää sylissä iltakaudet kun lösyän sohvalla, ja kiroan huonoja tv ohjelmia.
Mutta, kun Tummu tulee istumaan ja hakemaan kontaktia, se ei haluakaan sitä! Jos aiot rapsuttaa koiraa, silmiin tulee pakenevan kauriin katse, ja Tummu vetäytyy. Mutta seuraavassa hetkessä se etujalalla vaatii huomiota. Pitäisi koskettaa ja rapsuttaa, mutta ei pitäisi??
Olen yrittänyt kaikki keinot, että saavuttaisin Tummun katseeseen luottamuksen, ei, pelokas katse, ja väistö.....
Lisää vettä myllyyn. Jos estän Tummun väistön, se rauhottuu, ja tuntuu nauttivan rapsutuksesta.
Tämä nyt on jotenkin kuitenkin selitettävissä. Näinhän monet eläimet tekevät.
Tummu ei ole, kuten Humu kosketusherkkä. On tämä vanhapiika melkoinen koiranluonteen korkeakoulu, kun sitä yrittää ymmärtää..
maanantai 15. helmikuuta 2016
Se motiivi, se motiivi! 15.2.2016
Motiivi silloin kun koiraa koulutetaan, motiivi silloin kun koira tekee koulutuksen mukaisen työn! Tätä pitää pähkäillä oikein ajan kanssa.
Juolahti vain mieleen, kun olen katsellut Tummun askareita jo muutaman vuoden ajan.
Nopeus: Tehtävien suorittamisnopeus sisäistetään koiralle heti peruskoulutuksessa. Vaikka on Toporek mentelmä käytössä, ( mennen talven lumia?) pitäisi huolehtia, että ohjaaja saa koiran syttymään ja tekemään työt nopeasti ja halukkaasti.
Tummulta ei ole vaadittu nopeutta, kunhan jossain vaiheessa teet, niin ihan kiva. Siinä olisi pieni arpeetteri saada kasivuotias kunnolla sähäkäksi.
Useimmiten koira yhdistää nopeuden viettipäämäärän saavuttamiseen, olkoon se rauha, motivaatiosaalis, tai ruokapalkka.
Kun Tumulle sanoo esim. -istu- se on noin parinsekunnin prosessi, paitsi jos koira on sivulla. Silloin ehkä sekunti riittää. Humun kymmenesosa sekuntia vastaan. (ruokapalkalla tehty nopeus)
Tänään Tummu teki elämänsä nopeusennätyksen istumisessa.
Humu saa mennä ensin ulos ilman rituaaleja. Tummun kanssa on palattu vanhaan syksystä, (tiimin perustamisesta) lähtien. Olen kokeillut Tummun pysyvyyttä heittämällä, kun se istuu, napuja portaille. Siitä lähdetään sähäkästi, kun lupa tulee. Tummu istuu automaattisesti ovelle, sen verran on vanhaa koulutusta tullut takaisin. Tänään kokeilin pientä jäynää, Humu meni ulos heittämällä ja minä heitin kourallisen napuja Humun perään, Tummu tuli kuin salama eteisestä kuistiin, kun näki tilanteen. Harvoin olen nähnyt nopeampaa istumista ilman käskyä! Onneksi olin sen verran näppäimellä, että palkistsin Tummun - mene - luvalla ehkä samalla hetkellä, kun perskarvat kosketti maata. Se motivaatio! SM!
Juolahti vain mieleen, kun olen katsellut Tummun askareita jo muutaman vuoden ajan.
Nopeus: Tehtävien suorittamisnopeus sisäistetään koiralle heti peruskoulutuksessa. Vaikka on Toporek mentelmä käytössä, ( mennen talven lumia?) pitäisi huolehtia, että ohjaaja saa koiran syttymään ja tekemään työt nopeasti ja halukkaasti.
Tummulta ei ole vaadittu nopeutta, kunhan jossain vaiheessa teet, niin ihan kiva. Siinä olisi pieni arpeetteri saada kasivuotias kunnolla sähäkäksi.
Useimmiten koira yhdistää nopeuden viettipäämäärän saavuttamiseen, olkoon se rauha, motivaatiosaalis, tai ruokapalkka.
Kun Tumulle sanoo esim. -istu- se on noin parinsekunnin prosessi, paitsi jos koira on sivulla. Silloin ehkä sekunti riittää. Humun kymmenesosa sekuntia vastaan. (ruokapalkalla tehty nopeus)
Tänään Tummu teki elämänsä nopeusennätyksen istumisessa.
Humu saa mennä ensin ulos ilman rituaaleja. Tummun kanssa on palattu vanhaan syksystä, (tiimin perustamisesta) lähtien. Olen kokeillut Tummun pysyvyyttä heittämällä, kun se istuu, napuja portaille. Siitä lähdetään sähäkästi, kun lupa tulee. Tummu istuu automaattisesti ovelle, sen verran on vanhaa koulutusta tullut takaisin. Tänään kokeilin pientä jäynää, Humu meni ulos heittämällä ja minä heitin kourallisen napuja Humun perään, Tummu tuli kuin salama eteisestä kuistiin, kun näki tilanteen. Harvoin olen nähnyt nopeampaa istumista ilman käskyä! Onneksi olin sen verran näppäimellä, että palkistsin Tummun - mene - luvalla ehkä samalla hetkellä, kun perskarvat kosketti maata. Se motivaatio! SM!
perjantai 12. helmikuuta 2016
Korjauksia. 12.2.2016
Piti alkaa miettimään vaarallisia ja vähemmän vaarallisia liikkeitä, siltä kantilta miten niiden korjaaminen onnistuu, jos peruskoulutuksessa pieleen menevät.
Korjauksen pitäisi toimia myös stressaavassa kilpailutilanteessa. Laitan oman listani, hieman top meinigillä.
ykköskategoria.
1. Paikalla olo. Voi olla koiran ja ohjaajan painajainen koko kisa uran ajan.
1. Painaminen seuraamisessa. Samaa luokkaa edellisten kanssa, stressitilanteessa usein pitkänkin korjausjakson jälkeen palaa painaminen takaisin.
1. Kapulan pureskelu ja levoton ote. Vaatii koko kapulafilosofian uudelleen koostamisen, paineessa palaa usein takaisin jopa kapulaan lukkiutumisena.
kakkoskategoria.
2. Vinot asennot. Nämä tulevat heti pentuvaiheessa väärin koulutettua, erittäin vaikeita mutta ei mahdottomia korjata.
Kolmoskategria.
3. Liian matalat hypyt. Kipeälle koiralle uran loppu. Terveelle koiralle helpohko korjata.
3. Liian väljä, tai liian ahdas edessä olo. Liittyy usein myös vinous. Helpohko korjata.
3. Ohjaajasta irtautuminen liikkeitten välillä, epävarmat luoksetulot. Ei vaarallinen tauti.
Korjauksen pitäisi toimia myös stressaavassa kilpailutilanteessa. Laitan oman listani, hieman top meinigillä.
ykköskategoria.
1. Paikalla olo. Voi olla koiran ja ohjaajan painajainen koko kisa uran ajan.
1. Painaminen seuraamisessa. Samaa luokkaa edellisten kanssa, stressitilanteessa usein pitkänkin korjausjakson jälkeen palaa painaminen takaisin.
1. Kapulan pureskelu ja levoton ote. Vaatii koko kapulafilosofian uudelleen koostamisen, paineessa palaa usein takaisin jopa kapulaan lukkiutumisena.
kakkoskategoria.
2. Vinot asennot. Nämä tulevat heti pentuvaiheessa väärin koulutettua, erittäin vaikeita mutta ei mahdottomia korjata.
Kolmoskategria.
3. Liian matalat hypyt. Kipeälle koiralle uran loppu. Terveelle koiralle helpohko korjata.
3. Liian väljä, tai liian ahdas edessä olo. Liittyy usein myös vinous. Helpohko korjata.
3. Ohjaajasta irtautuminen liikkeitten välillä, epävarmat luoksetulot. Ei vaarallinen tauti.
Talikkomies. 12.2.2016
Käsite -talikkomies- syntyi Pahojen kentällä joskus vuosituhannen vaihteessa. Esikuvana historiallinen henkilö, joka kuiskuttelee talikko kädessä ihmispoloisen olkapäällä istuen, pääasiallisesti kiusallisia, kiusauksiin johtavia ohjeita ja neuvoja.
Pahojen talikkomies erikoistui koulutus-koiranluku ohjeiden antajaksi. Talikkomiestä on alussa vaikea ymmärtää, koska ihminen on epäuskoinen. Sen välähdyksenomaiset neuvot sivutetaan usein pienellä hämmentyneellä ajatuksen poikasella. (Esimerkki: katselet koiraa kun se telmii pihalla, talikkomiehen kuiskaus tulee kuin tuulesta, etujalka pettää. Koira jatkaa telmimistä, voi olla että kiinnitit huomiota siihen sekunniksi. Illalla koira linkuttaa pahasti!)
Tämän päivän talikon mietelmät:
Astianpesu kone käydessään on Tummulle melkoista, sen oikean talikkomiehen asuinseutua. Olosuhteitten pakosta joutui tänään kärsimään noin kymmenen minuuttia siitä. Taasen yksi myytti vahvisti itseään. Ei se minuun turvautunut. Ennemmin alkoi kartella, ei se mennyt saunaan lavojen alle, johon olisi ollut vapaa pääsy. Ei, se kiersi tuota meidän huoneisto ympyrää koko ajan, tarkkaille ympäristöä, pitäen kauhun itsellään. Sitten kun aika koitti, lähdin päästämään ulos. Nyt niihin talikkomiehen takaumiin:
Luulisi, että Tummu istuisi salaman nopeasti ovelle päästäkseen ryntäämään ulos? Ei se oli sanottakonn " kauhusta jäykkä istuminen".
Talikkomiehen vuosien takaisen kuiskuttelun opetus:
" Koiran liikkeet eivät nopeudu pakkokeinoilla!" Tämä pitäsi alkaa uskoa myös käytännön toimissa. Pakkokeinoilla voidaan saada koira hallintaan, esim. talutin, mutta sen pitäsi jäädä siihen.
ps.
Poikkeus vahvistaa, tai ei vahvista aina sääntöä. Kokojoen luoksetulo, jossa käytin narua pakotteena. Se ei vahvistanut sen luoksetulon nopeutta, vaan pakotti koiran tulemaan luokse. Nopeus vahvistettiin muilla keinoilla.
Pahojen talikkomies erikoistui koulutus-koiranluku ohjeiden antajaksi. Talikkomiestä on alussa vaikea ymmärtää, koska ihminen on epäuskoinen. Sen välähdyksenomaiset neuvot sivutetaan usein pienellä hämmentyneellä ajatuksen poikasella. (Esimerkki: katselet koiraa kun se telmii pihalla, talikkomiehen kuiskaus tulee kuin tuulesta, etujalka pettää. Koira jatkaa telmimistä, voi olla että kiinnitit huomiota siihen sekunniksi. Illalla koira linkuttaa pahasti!)
Tämän päivän talikon mietelmät:
Astianpesu kone käydessään on Tummulle melkoista, sen oikean talikkomiehen asuinseutua. Olosuhteitten pakosta joutui tänään kärsimään noin kymmenen minuuttia siitä. Taasen yksi myytti vahvisti itseään. Ei se minuun turvautunut. Ennemmin alkoi kartella, ei se mennyt saunaan lavojen alle, johon olisi ollut vapaa pääsy. Ei, se kiersi tuota meidän huoneisto ympyrää koko ajan, tarkkaille ympäristöä, pitäen kauhun itsellään. Sitten kun aika koitti, lähdin päästämään ulos. Nyt niihin talikkomiehen takaumiin:
Luulisi, että Tummu istuisi salaman nopeasti ovelle päästäkseen ryntäämään ulos? Ei se oli sanottakonn " kauhusta jäykkä istuminen".
Talikkomiehen vuosien takaisen kuiskuttelun opetus:
" Koiran liikkeet eivät nopeudu pakkokeinoilla!" Tämä pitäsi alkaa uskoa myös käytännön toimissa. Pakkokeinoilla voidaan saada koira hallintaan, esim. talutin, mutta sen pitäsi jäädä siihen.
ps.
Poikkeus vahvistaa, tai ei vahvista aina sääntöä. Kokojoen luoksetulo, jossa käytin narua pakotteena. Se ei vahvistanut sen luoksetulon nopeutta, vaan pakotti koiran tulemaan luokse. Nopeus vahvistettiin muilla keinoilla.
torstai 11. helmikuuta 2016
Kyllä tuosta koira saadaan. 11.2.2016
Onhan Coco tässä vähän tiukan näköinen, mutta seuraava kuva....
Lieventää hieman ilmettä. Oikea tuimuus on katseessa.
tiistai 9. helmikuuta 2016
Koirankynnen leikkaaja. 9.2.2016
Koirankynnen leikkaus. Yksinkertainen helppo toimenpide. Tämä teksti tuli mieleen, kun leikkasin Tummun ja Humun kynnet. Huomasin yhtä äkkiä, tässähän on juuri se tunnetila koiralla ja ohjaajalla, jota pitää hakea! Ykkösenä luottamus. Luottamus molemmin puolista. Siihen latautuu jonkinlainen hyvänolon tunne, vaikka Humullakin on joskus käynyt siellä kipeän puolella, tuntuu, että se on ymmärtänyt sen ei tahalliseksi. Aina pitää ajatella, miten tällaisen yhteenkuuluvaisuuden saisi jatkumaan myös muissa elämän tilanteissa. Samaa on joskus jäljellä, kun koira tietää tarkalleen missä mennään, ja minä olen hukassa. Siinä syntyvä luottamus kääntyy hetkessä kunnioitukseksi koiraa kohtaan, jonka se varmasti vaistoaa, eikä halua pettää ohjaajan luottamusta.
Kukkosen kanssa keskustelimme vähän samasta asiasta expossa, silloin kun koira osoittaa sitä taitoa mitä se osaa ja mihin ihminen ei ikinä pysty, syntyy luottamus ja kunnioitus, joka varmaan kääntyy molemminpuoliseksi.
Kukkosen kanssa keskustelimme vähän samasta asiasta expossa, silloin kun koira osoittaa sitä taitoa mitä se osaa ja mihin ihminen ei ikinä pysty, syntyy luottamus ja kunnioitus, joka varmaan kääntyy molemminpuoliseksi.
torstai 4. helmikuuta 2016
Aika käy pitkäksi. 4.2.2016
maanantai 1. helmikuuta 2016
Miksi tehdä koirasta ja itsestä toispuolisia? 1.2.2016
Koiralla ei varmaan ole visioita täysillä elämisesta, tai ei. Kipu on varmaan sama riesa koiralla kuin ihmiselläkin, kipuhan ei ole paha kun sen saa esim. pyörällä kaatumisesta, siinä on itsetunto vain koetuksella. Jos kipu tulee lepohetkiin se on paha.
Tuota mietein kun tuo pentu tulee, miten saisi sen koulutuksen järkevämmälle pohjalle? Kun tavoitteet eivät enää niin hirveän tärkeitä, korkealla kuitenkin voi aina vähän kokeilla uutta. (paha tapa) Se uusi on, että opetan koiran kulkemaan yhtä luonnollisesti oikealla ja vasemmalla puolen. Nythän sitä on niin vasemmistolainen, että varmaan selkärangastakin sen huomaa itsestä, puhumattakaan koirista. Heti ensimmäisestä päivästä kun pentu tulee, se saa huomion myös oikealla puolella, tarkoitan kun koira on irti ohjaajasta. Koiranohjaajan tunee siitä, että se kävelee vasentajalkaa hidastaen ja vasen olkapää takempana. (karrikoitu). Kuitenkin oikeakätinen nyrkkeilijä menee vasen kylki edellä!
No niin koulutussuunnitelmaan. Seuraamista yhtä paljon molemmin puolin. Poikkeus siinä, että koira ei saa istua koskaan oikealle puolelle. Muuten tulee kisoissa tupenrapinat. Mutta seuraamista tasan tarkkaan yhtä paljon. Tällä toivottavasti eliminoin sen, ettei koira paineessa vaihda jommalle kummalle puolen. Nyt esim. Humu tekisi sen varmasti kisoissa, vaikka reenaisin kuukausi kaupalla oikeaa puolta. En tarkoita Rally-tokoa, siellä koirat ovat eri tilassa kuin pk-kokeissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)