Koiralla ei varmaan ole visioita täysillä elämisesta, tai ei. Kipu on varmaan sama riesa koiralla kuin ihmiselläkin, kipuhan ei ole paha kun sen saa esim. pyörällä kaatumisesta, siinä on itsetunto vain koetuksella. Jos kipu tulee lepohetkiin se on paha.
Tuota mietein kun tuo pentu tulee, miten saisi sen koulutuksen järkevämmälle pohjalle? Kun tavoitteet eivät enää niin hirveän tärkeitä, korkealla kuitenkin voi aina vähän kokeilla uutta. (paha tapa) Se uusi on, että opetan koiran kulkemaan yhtä luonnollisesti oikealla ja vasemmalla puolen. Nythän sitä on niin vasemmistolainen, että varmaan selkärangastakin sen huomaa itsestä, puhumattakaan koirista. Heti ensimmäisestä päivästä kun pentu tulee, se saa huomion myös oikealla puolella, tarkoitan kun koira on irti ohjaajasta. Koiranohjaajan tunee siitä, että se kävelee vasentajalkaa hidastaen ja vasen olkapää takempana. (karrikoitu). Kuitenkin oikeakätinen nyrkkeilijä menee vasen kylki edellä!
No niin koulutussuunnitelmaan. Seuraamista yhtä paljon molemmin puolin. Poikkeus siinä, että koira ei saa istua koskaan oikealle puolelle. Muuten tulee kisoissa tupenrapinat. Mutta seuraamista tasan tarkkaan yhtä paljon. Tällä toivottavasti eliminoin sen, ettei koira paineessa vaihda jommalle kummalle puolen. Nyt esim. Humu tekisi sen varmasti kisoissa, vaikka reenaisin kuukausi kaupalla oikeaa puolta. En tarkoita Rally-tokoa, siellä koirat ovat eri tilassa kuin pk-kokeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti