Kevään odotusta. Kenkä on lahja Oskulta

Omituisen näköinen koira!

Auktoriteetti

                                                                                   (foto Petra)

"Käytä auktoriteettia, sulla ei oo auktoriteettia". Tuttuja lauseita koirakentällä.

Sana on helppo ymmärtää, kun se sanotaan jossain yhteydessä koiran koulutuksessa, luokkahuoneessa, kokoustilassa… jne.

Mitä tarkoittaa auktoriteetti koiran ja ihmisen välillä?

Laumanjohtajuus? Ei välttämättä. Kun kyse ihmisen ja koiran välisestä suhteesta.

Miten auktoriteetti esiintyy koiran ja ihmisen välillä?

- Koira ei nouse auktoriteetin omaavaa henkilöä vastaan konflikti / ääritilanteessa -

Koiran kanssa voi "tapella" koira voi murista ja näykkiä, jopa pureksia leikkitilanteessa, mutta kun auktoriteetti haluaa,  voi hän kiskoa vaikka hampaan kerralla koiran suusta kokematta vastarintaa. (karrikaatio)

Miten auktoriteetti syntyy?

Alistamalla koira? Pänttäämällä se? Pitämällä nälässä? Pitämällä kovassa kurissa?

Ei! Päinvastoin.

Auktoriteetti syntyy koiran ja ohjaajan välisessä kanssakäymisessä, mutta hyvin oleellinen seikka on ohjaajan käyttäytyminen muita, ihmisiä, (ei kovin tärkeä) eläimiä kohtaan.

Koira on suurimman osan elämästään, vaikka onkin petoeläin, puolustuskannalla.(Hengissäpysymisen vietti).  Tämähän ei kotikoiralle ole hyväksi. Siitä tulee helposti kettua muistuttava jokaista rasahdusta säikkyvä otus.

Auktoriteetti on se, joka helpottaa koiran elämää tässä suhteessa.

Ensimmäinen helpottava tekijä on ruoka. Auktoriteetti ruokkii koiran.  On siis hyvä saalistaja. Ensimmäiset pisteet hankittu.

Jos omistaa navetan, tai tallin, ja käsittelee siellä olevia eläimiä niin kuin niitä pitää käsitellä, ja koira on pienestä pitäen mukana, on auktoriteetin luominen jo hyvin pitkällä.

Koira oppii luottamaan siihen, että tuo hallitsee koko maailman, kun pystyy isolle lehmälle tai hevoselle tekemään mitä vain, ilman saalisvietin nousua.

Auktoriteetin luomisvaiheessa on oikeudenmukainen kohtelu koiraa kohtaan erittäin tärkeää.  Tässä olisi käytettävä lauman sisäista hierarkiamallia hyväksi.

Valitettavasti saavutettua auktoriteettia käytetään usein väärin.

"Minä potkin sua niin paljon kuin haluan". Tällainen uhoaja ei tiedä, ettei hänellä olisi mitään mahdollisuutta, jos esim. saksanpaimenkoira päättäisi sanoa irti auktoriteetti sopimuksen.  Ei se koira heikko siinä tilanteessa ole.

Onko Humulla auktoriteetti Oskuun? En usko,  niiden välinen  suhde on "voiman ja kauhun tasapainon" säilyttämistä.  Mistä päättelen? Jos niille tulee yhteenotto, ei kummankaan auktoriteetti riitä lopettamaan konfliktia.

En oiken hyväksy sitä mallia, että koiralaumalla olisi suvereeni auktoriteetti keskuudessaan.

Lauman harmonia kärsisi siitä. 

90% tunnetta, 10 järkeä pitää koiraa ympäri vuoden.

                              (foto Päivikki P-O)

Perusteluja, se maksaa, se sitoo 365 vrk vuodessa, esimerkiksi saksanpaimenkoira vaatii kokoajan silmälläpitoa, kuka jättäisi ladatun aseen keittiön lattialle?

Kuraa, lunta, karvoja, siivousta, ovien raapimista, remonttia.....  Huolta sessen terveydestä... jne..

Nyt pitäisi saada kymmellä prosentilla puolusteltua tuo hulluus. Joopa joo.  Pitkä on aasinsilta seruaavaan: Miksi sitten pidämme? Yksi vahva syy on, minun koira on ainutlaatuinen, paras, best, huippu! Ja jos minä vain viitsin, tuosta lyhytlantioisesta, pystyhännästä tulee vaikka maailman voittaja näyttelyssä! Jos minä vain viitsin, tuo koira voittaa fh-suojelu-tokon mm tittelit.  Ja tuo koira kykenee siihen vain minun avulla.

Varoitus: Koskaan ei saa aliarvioida omaa koiraansa. Sen huomasimme Kaijan kanssa, kun Nassesetä oli meidän surkein koira, meidän mielestä. (ehkä myös muiden).  Vielä piste iin päälle oli, kun vein sen luonnetestiin, joka vahvisti koiran surkeuden. 

Muuten viimeinen testi, johon koirani vien, jos en sitä jalostukseen aio käyttää. Perustelut: Koirissa on aina vikoja, ja niitä löytyy testatessa,  ja kun vikoja ei voi selittää ohjaajan töpeillä, on soppa valmis. 

Mutta testaamaton koira on se, josta voin rakentaa vaikka mitä, kun rajana vain olen minä!!!

Nuolen hakupalkkio

Täältä alkoi haku.
Nopeasti koira paikallisti haettavan, ja nyt tuli kiire....
Löytö ei olisi paljoa auttanut, jos kallis hiilikuitu  olisi käynyt Humun hampaissa.
Käskyjä se ei pahemmin kuuntele tässä tilassa.
foto Anselmi K.

Ennenvanahaa, kun poikaset leikki jousipyssyillä, oli nuolten katoaminen suuri riesa. Ei mitään uutta auringon alla! Meidän isotpojat ostivat, huom. ostivat jousipyssyn, ja sitä piti lähteä kokeilemaan.  Tietenki nuoli hukkui.  Humu asialle,  kuva ei anna kuvaa, kun lumi pöllysi koiran ottaessa kontaktia syvälle heinikkoon sukeltaneeseen "ammukseen".
Palkkioksi vähän krouvempi "nuoli". Sitä piti tuulettaa kunnolla, ja juosta niin läheltä, että tuo käpin pää teki kipeää....
Tässä Humulle nolosti päättynyt toinen palkitsemisheitto.
Heiton vaarallisin vaihe. Ei Humulle, vaan heittäjälle, tuo koira käy kuumana!
Kuva latistaa jälleen, Humu kävi kuumana!
Nyt se ei näe enää muuta kuin lentoon lähtevän käpin. 
Mitäs noloa tässä? Onneksi kameramies oli myöhässä, sillä Humu paukautti täysillä noiden kahden paalun väliin. Luuli että kyllä se läpi menee......

Raivo!

Vaarallista on koiran kouluttaminen, vaarallista.. Meillä Hummerin kanssa on ollut pieni lisäsitkeyden harjoite, kun tv,tä töllötän. Otan jonkun sukkamytyn, joka piiloutuu kouraan, ja olen heittävinäni sen pois. Ovelana kouluttajana en tietenkään heitä, vaan olen siirtänyt jo ajat sitten mytyn toiseen käteen, ja piilotan sen sillä aikaa kun koiran huomio hetkeksi kiinnittyy heittoon. Piiloja löytyy näinkin pienestä "miehestä" useita, kainalot, paidan alle, istun päälle, jne..
Humu on ollut aika touhukas tässä etsinnässä, jos ei puoleen tuntiin ole löytänyt, (silloin esine ei saa toisin olla minulla enää) voi pitää koira pienen tauon, mutta hakee niin kauan, että varmasti löytää.
Nyt vanhemmiten touhuun on tullut niin paljon rajuutta, että joutuu harkitsemaan leikin jatkamista. HYVÄ KOIRA!

JOULUA!

Humun johtama kuusen kaatoporukka saaliin äärellä. Muikeat ilmeet puhukoon puolestaan....

Mietittävää, kumpi mieluumpi?

Asiaan: Toivotamme Humun kanssa riemullista JOULUA kaikille koiramielisille. Erityisesti Lohtajan Pahoille, pitäkää lippu korkealla, lisääntykää ja täyttäkää maa, se tietää hyvää jäsenmäärälle.....

Toivoton tehtävä

Eilen saimme "hälyytyksen" esine etsintään. Gps laite oli pudonnut metsurilta risusavotta alueelle. Lunta oli metsässä jonkin verran. Alue oli isohko, kaadettua taimistoa ristiin rastiin, ja pohja ainakin minulle vaikeakulkuista. Aloitimme etsinnän. Suurimman vaikeuden aiheuttivat maahan kaadetut puut. Koira joutui pomppimaan jatkuvasti niiden yli. Toista tuntia Humu haki, kunnes alkoi hämärtää, ja kotiin alkoi tehdä mieli, minulla. Huomasin, että koira juuttui noin viisikymmentä metriä takarajalta kiertelemään tuollaista parinkymmenen metrin aluetta. Mutta ei tärpännyt. Palkitsin koiran salaa pudottamllani hanskalla, jonka ilmaisi helposti ja toi.
Lähdimme hieman apealla mielin takaisin.
Mutta tänään metsuri soitti, vanhana koiramiehenä, (spu) oli reagoinut Humun juuttumisen siihen yhteen alueeseen. Oli vuokrannut miinaharavan, heti oli piipannut. Kepsi oli ollut parinkymmenen sentin syvyisessä rahkakolossa.
Koira teki esityön, ja tekniikka viimeisteli.
Miksi Humu ei saanut tarkaa ilmaisua esineestä? Mielestäni vastasatanut lumi suurin syy, syvällä olevan esineen ilmaisuvaikeuksiin. Toinen ehkä tuo pomppiva kulku, koira ei voinut kunnolla keskittyä hajuvanan tarkaan seurantaan. Tiedä häntä. Mutta en ole koskaan nähnyt koiraa, joka työskentelee toistatuntia intensiivisesti tuollaisessa maastossa.

Riskitön elämä tylsää....

"Nyt jos sitkeyttä olisi, jatkaisin kokeilua, koska kenttä, muut koirat jne... luovat aivan uuden houkutuksen Humulle."
Ei tästä näin helpolla irti pääse.
Voiko Humua muuttaa? Siinäpä ropleema? Kokeillaan....

Siinäkö se oli

Normi oloissa on vinkuminen jäänyt pois. Joskus vahingossa meinaa piipata, mutta huomaa ettei kannata ja on hiljaa.
Päätän projektin tähän, tulipahan todistettua että tuo on mahdollista.
Nyt jos sitkeyttä olisi, jatkaisin kokeilua, koska kenttä, muut koirat jne... luovat aivan uuden houkutuksen Humulle.
Vinkuminen ei ole poistunut koirasta, koira on vain oppinut, ettei tietyissä tilanteissa kannata vinkua.
Vaarana vielä, jos alan kentällä toimimaan sillä tavalla ettei koira vingu, se tuo ongelmia muihin osioihin.

ps. Mitään pakotteita ei tarvinnut käyttää, mutta omat kädet ja liikkeet piti kontrata aika tarkkaan. Koirahan, silloin kun se haluaa saada jotain, tulkitsee ihmisen liikkeistä 99% luvan myöntämisliikkeiksi.
esim. Koira ei reagoi mitenkään kun käännät kirjan sivua. Mutta kun laitat kannet kiinni, valpastuu koira heti, -nyt lähdetään johonkin.-

Oho!

Muutoksen rajuus pistää syviin mietteisiin.
En ala täällä niitä analysoimaan, mutta mutta.......
Sen verran, että viivan positiiviselle puolelle muutokset ovat suurimmalta osalta menneet.

Purku löytyy

Yllättävän nopeasti projekti etenee, ja yllätyksiä täynnä. Positiivinen viesti Humulta on se, että kun toistoilla, koulutuksella on saatu oire lähes parantumaan on tautikin alkanut hellittää.
Yksi parantava lääken on piippauksen pois jääminen! Ja kun se on hallinnassa onkin yksi koiraa kiihdyttävä tekijä eliminoitu.
Olisihan tuo pitänyt huomata, että naukuminen ruokkii itseään.
Tämä oli positiivinen päiväkirjamerkintä, mitä tulossa, se nähdään.

Mietittävää huhhuuu......

Naukuprojekti etenee, vastaan tulee uusia, ja uusia kysymyksiä.
Vaikka asia vaikuttaa yksinkertaiselta, "yritä saada tuo koira hiljaiseksi," ei se sitä taida olla?

Hyötynäkökohdat: Ohjaajan hermot... Vuotavan pannun energia kaikki talteen, ja työhön... Koiran "itsehillinnän" vahvistuminen.

Haitat: Jääkö purkautumaton energia käyttämättä, ja suuntautuuko se yllättäen väärille urille? Tuleeko koirasta umpimielinen? Väheneekö "vuoropuhelu" ohjaajan ja koiran välillä? Tapahtuuko joskus isoräjähdys!?

Paljon asioita, joihin liittyy vielä koirakohtaiset ja ohjaajakohtaiset ominaisuudet.
Hyötynäkökohdista tuo ohjaajan hermot vähiten tärkeä. Oon tottunut noihin pilleihin, eikä se pahemmin hetkauta. Tietenkin mielihyvä onnistuneesta projekstista aina plussaa. (jos onnistuu). Humulla on saalisviettiä niin paljon, ettei pannun vuotaminen työskentelyä paljoa haittaa, näkyvänä olisi tietenkin itsevarman voimakkuuden lisääntyminen työssä.
Koiran itsehillintä on toivottava ominaisuus, mutta..... Nyt miinuksiin.

Aika näyttää onnistummeko kanavoinnissa? Huom! Koira ei ole kone, ja aina on asialla se toinenkin puoli. Umpimielinen? Projektin alussa näkee selvästi, että koira ainakin on ymmällään. Vuoropuhelussa ohjaajalla tärkeä osa, pitää ymmärtää koiran "hätä". Alkuräjähdys!? Voi olla, että jos olisi johtajuusongelmia, voisi tapahtua. Purkautumisia tapahtuu ainakin.

Väliraportti: Asian laajuus, ja siihen liittyvät seurannaiset yllättivät. Tällähetkellä oire, (valitettavasti vain oire) on hallinnassa. Siihen ei paljoa tarvittu "steriilissä" ympäristössä. Vaikutteiden voimakkuutta lisäämällä piippaa tulee varmasti, mutta nyt edetään lyhyin askelin.
Vaikeus, suuri vaikeus on kanavoida tuo "estyminen" oikeisiin uomiin. Varoa sijaistoiminnalle päästämistä jne....
Muuten tämä on yksi mielenkiintoisimmista jutuista pitkään aikaan. Ei tämä kirjoitettu juttu, vaan tämä rojekti.

Neutraalissa tilanteessa

29.11
Huomattava linjanmuutos tapahtunut. Yllättävää, että on vaikea todeta, onko muutos koulutuksen tulos, tai koiran omassa käyttäytymisessä tapahtunut? Toivoisin, että tuo jälkimmäinen!

Piipaa koira (t)

Olli tuolla Pahojen sivulla analysoi asiallisesti piippauksen perusteita, ja syitä.
Samojen elementtien satoa tässä niittelee itse kukin.
Vaarana on, kun pyrstön saa tervasta irti tarttuu nokka siihen, jne... vanhoja satuja muistellen.

Perimästä piippaus on kiinni. Koiran ja ohjaajan. Uskoisin, että vaikka saisin mykän koiran itselleni, vähän ajan päästä se piippaisi.
Mutta tämän kylkiäisenä taasen tulee ne kymmenen minuutin seuraamiset vietin juurikaan laskematta. Siinä se pyrstö - ja nokka teoria käytännössä. Mutta en usko, että piippauksen loppuminen, jos se joskus tapahtuisi, tuohon vaikuttaisi, ehkä kävisi päinvastoin, sitä kaivattua voimaa tulisi lisää, kuten Ollikin tuumaili?
Miten tuon projektin aloitan. Peiliin katsomalla, miettimällä omaa toimintaa, reagointia koiraan, vartalon, käsien, jalkojen, korvien, ison nenän, tukan ja vaikka minkä asentoja tarkaten.
Pitää löytää jokin yhteys miksi koira määrätyssä tilanteessa alkaa piippaamaan, ja miksi ei?
Jossakin patovaiheessa tulee äänettömyys! Koiran keskittyminen, (kanavointi) ylittää jonkin rajan, ja piippaus loppuu. Tällöin on havaittavissa juuri sitä voimakkuuden kasvua koiran olemuksessa. Tähän perustan ajatuksen, että vähäinen toivonkipinä voisi kiillellä jossain avaruudessa.
Harjoitteet aloitamme siviilissä. On kaksi hyvää paikkaa, kun alan hapuilla lakkia päähän, ja toinen ruuan odottaminen.
Näissä tapauksissa vain oire paranee, jos saan koiran hiljaiseksi. Piippaus jää koiran sisään, eikä sillä itse asian kanssa suuria tekemisiä ole. Projekti on vain mielenkiintoinen episodi koiran itsehillinnän kehittämisestä toistojen, mustavalkoisuuden avulla.
Mutta seuraavaksi olisikin sitten haettava oikea pato, ja sen purkaminen.
28.11
Projektista tulee mielenkiintoinen. Ei riitä, että pyrstö lähtee irti, ja nokka tarttuu, voi toinen siipikin siinä sivussa tervaantua, puhumattakaan varpaista.
Esim. Uloslähtö vinkumisen saa hallittua, patouttamalla koira tiukkaan katsekontaktiin. Onneksi Humu tässä vaiheessa voi pitää pannun kasassa. Mutta, "ulos!" käsky tietenkin vapauttaa energiaa niin paljon, että lähtölaukaus tapahtuu. No, onko siinä jo edistystä, että näin tapahtuu. Uskon että on? Koiran täytyy samalla jo purkaa painetta vauhtiin, ja sehän on plussaa.

ikuisuusaihe

Palkattiinko koiraa seistsemänkymmen luvun koulutuksessa? Vastaus: Kyllä.
Palkkio tuli ohjaajan hyväksynnällä ja suullisella kehumisella. Harvemmin siinä oli mitään apuvälineitä käytössä. Usein apuväline tuli esille harjoituksen lopussa, heiteltiin sesselle kapulaa.
Tämä ei varsinaista palkitsemista ollut, ehkä teho oli koiran rentouttamisessa harkkojen paineesta.
Numalla pelasin jalkapalloa tuntikaudet kisakaudella. Koira selvästi tarvitsi tällaista terapiaa. Mutta palkkiona en sitä pitäisi.
Siihen aikaan piti ohjaajan olla vielä enemmän kaksijakoinen kuin nykyään, on helppo muuttaa pakote palkkioksi esim. patukalla, tai nameilla. Mutta kun käytössä vain suullinen ja henkinen hyväksyntä, vaati se toisenlaista paneutumista koulutukseen.
Hyviä esimerkkejä suurista epäonnistujista tuli aina silloin tällöin vastaan, ja syy useimmiten, pakote ilman hyväksyntää, (palkkaa). Nykyaikana harvemmin törmää tällaisiin, koska mekaaninen palkkaus sujuu jotenkuten vaikka sielu kiehuisi. Huom. jotenkuten!
Mekaaniset palkkiot alkoivat hiipiä kentille noutokapulalla riehumisen kautta. Harvemmin kuitenkin käytettiin siihen tarkoitukseen tehtyä (patukkaa). Ipo tottis toi patukat kentälle.
Pallo ei ollut aivan tuntematon käsite silloin alkuaikoinakaan.
"Henkinen" palkkio antoi palautetta onnistuessaan koiran suoritusvarmuutena. Mutta sillä on kuitenkin vaikea saada koira tekemään liikkeet niin "riehakkaasti" kuin nykyään vaaditaan.
Nykypäivään:
Koiran koulutus, ja työskentelyyn houkuttelu perustuu suurelta osin palkkioihin. Opetetaan koira pennusta asti siihen, että jokin suoritus kannattaa tehdä koska siitä saa hyötyä. Toinen palkan tehtävä on ohjata koira toivottuun toimitaan. Esim. nopea istuminen maasta, koira tietää, että mitä nopeammin istuu, sitä nopeammin kuono on ohjaajan kädessä, josta ruokaa tulee. Tai pallo tai......
Aivan mahtavia apuvälineitä. Mutta ei niin hyvä, etteikö vähän ahistaisikin.
Kisakoiraa ajatellen ei riitä, että koira tekee temppunsa, saadakseen syödä, tai retuuttaa rättiä. Kisoissahan nuo tehosteet ovat ankarasti kielletty. Vaatii siis loppupeleissä palaamista kolmenkymmenen vuoden takaisiin tunnelmiin, joissa koiralle annettu palaute tuli henkiseltä, ja ohjaajan kehonkäytön puolelta.

Miten palkataan:
Helppo sanoa alussa, riippuu koirasta. Pitäisi ehkä lisätä, ja ohjaajasta.
Sovitaan, molemmista.
Tekisi mieli vähän saarnata tähän kohtaan. Katselin silläsilmällä viime torstain dognesin touhuja, paljon oli hyvää ilmassa, tunnelma, koirien sosiaalinen käytös, ja useiden koirakkojen valtava kehittyminen muutamassa kuukaudessa.
Mutta aina olisi parantamisen varaa, ja kannattaa parantaa, koska se ei vaadi juuri mitään uhrauksia, pientä aivovoimistelua ja asian tarkastelua.

Namupalkat: Koiralla pitää olla nälkä. Jatkossa tosin koira oppii hyväksymään palkan jopa kylläisenä.
Mutta lähtökohta nälkä. Palkan pitää olla oikean kokoinen, ja koiralle todella tavoittelemisen arvoinen. Ei, "otampas velvollisuudesta". Vaan: "tänne se napu, tai sormes lähtee".
Koira pitää opettaa tavoittelemaan napua, jopa raivoisasti. Tällöin sen teho tulee lähelle patukan tehoa. Joskus ehkä ylittääkin. En tässä vielä ala tuumailemaan miten palkitaan, se jääköön tuonnemaksi.

Patukka: Koiran pitää osata nauttia patukasta, en sano raivoisasti, koska harva ohjaaja kykenee tällöin pysymään ajantasalla. Mutta koiralla pitää olla halu riistää liikkuva patukka ohjaajalta. Miksi liikkuva? Koira joka oppii tavoittelemaan liikkumatonta patukkaa on vaikea käsitellä.
Patukka ei ole koiralle "tutti". Sitä ei kannata syöttää koiralle jatkuvasti, se menettää hohtonsa alta aikayksikön. Voi kuvitella, että koira syö napun noin sekunnissa, kahdessa, samoin patukan pitäisi poistua koiralta sekunnin kahden kuluessa. Tässä huomasin puutteita Dogness hallin harjoituksissa.

Dognesissa!!

Pitkästä aikaa tuli käytyä katselemassa Dognesin hyörinää. Hyvältä näytti meininki.
Koirat olivat mukavasti sopeutuneet toisiinsa, eivät ottaneet paineita kavereista.
Luxusta tuo halli.

Yrittänyt laitetaan...

Tänään tein pitkästä aikaa jäljet kedolle. Lähtö länspohjoista kohti. Vähän höystöjä jäljelle, kulma melkein länteen, tai paremminkin lounaaseen, takaisin länspohjoista kohti. Hanska putos. Kulma taasen lounasta kohti, muutaman askeleen päästä suunta kaakkoon. Pitkä suora jonka päässä viimeinen esine.
Päivikki teki viereisille kedoille Bubballe ja Ticolle.
Jäljet vanhenivat n. puolitoista tuntia.
Jäljet vanhenevat aina vain, ovat n. 15 cm syvyydessä, väärin päin. Ketutti vähän päivällä.

Älä palkkaa kontaktista projekti

Tuottaa tulosta. Humu on nyt valmiina työstettäväksi SM-kuntoon. Palikat alkavat loksahdella paikalleen. Mutta nyt pitää pistää jäitä hattuun, malttia... malttia....

Salaisuus paljastui

Humun idoli on kuulemma ollut aina Heikki Hilander. Pettyi pahasti kun kerroin, että hänen oikea nimensä on Paavo Klipponen.

Historian havina jatkuu... Nouto. Mitähän tuohon lisäisi?

Nouto:
Nouto on hyvä, kun koira hakee kaupulan ripeästi, istuu riittävän lähelle ohjaajaa, odottaa rauhallisesti loppuun asti luovutusta, siirtyy ripeästi sivulle. Virheenä en näe sitä, että koira on kiinostunut noutoesineestä koko noudon ajan. Tietenkään tämä ei saa häiritä teknistä suoritusta, vert. vino istuminen, yritys ottaa kapula ohjaajalta jne..
Noudon periaate on tuoda lauman johtajalle leikkiesine perille asti. Miksi se ei toimi, vaikka olet lauman johtaja?
Se toimii juuri niin kuin pitääkin! Koira tuo sinulle esineen pudottaa sen turvallisen matkan päähän! Jos et ole täysin suvereeni johtaja, voi koirasi nopeuteensa luottaen, jopa alkaa taistella tämän omistamisesta! Luonnollista, kyllä.

Leikkinouto:
Sinun on saatava koira kiinnostumaan ja uskaltautumaan taistelemaan esineestä lähietäisyydellä. Tämä onnistuu helposti, koska koiran leikkivietti liikkuvaan esineeseen yleensä ylittää luonnollisen laumanjohtajan kunnioituksen. Huomaa, että joudut tinkimään hieman laumanjohtajan suvereeniuudesta! Seuraavaksi on onnistuttava kääntämään koiran taistelutahto halukkuudeksi luovuttaa esine. Tällöin palkkiot tulevat mukaan, usein makupalat, tai laumanjohtajan hyväksyntä, tai uuden esineen saantimahdollisuus. Kun tämä on hallinnassa on harjoitettava koira saamaan rauha luovutusvaiheessa. Tällöin leikkivietin taso tulisi olla mahdollisimman alhaalla.
Leikkinoutoa voi harjoittaa jo aivan pennusta lähtien.

Ns. pakkonouto:
Koiralta karsitaan opetus-koulutusvaiheessa leikkivietti noudettavaan esineeseen. Toisinsanoen koira opetetaan käskystä mekaanisesti ottamaan sille osoitettu esine, kantamaan sitä, tuomaan tai viemään se ohjaajan käskyn mukaan. Tämä saadaan aikaan useilla toistoilla, antamalla koiralle rauha vasta kun se on suorittanut toivotun toiminnan. Pakkonoudon opetuksen kesto riippuu ohjaajan määrätietoisuudesta, kyvystä ajoittaa pakote, kielto, palkitseminen, rauha oikeisiin aikoihin. Koiran luonteella ei ole paljon merkitystä noudon onnistumisessa. Kun koira tuo esineen mekaanisen tottelevaisuuden perusteella, voidaan ottaa vietit mukaan, lauma-ja leikkivietti päällimäisinä. Onnistunut pakkonouto laukaisee usein koiralla joka ei ole ennen kiinostunut esim. heitetyistä esineistä leikkivietin, jota koira ei ole ehkä uskaltanut tuoda esille. Nyt se on saanut luvan tähän. Pakkonoutoa ei kannata kouluttaa alle vuoden ikäiselle koiralle.

Tässä viidentoista vuoden takaisia mietteitä koulutuksesta.

Historian siipien havinaa, Amigalla alunperin kirjotettua höpinää.

Koirien tarkastus:
Toivottavaa olisi että ohjaajat toisivat koirat keskittyneenä jo tässä vaiheessa tulevaan
kilpailuun, koira vaistoaa herkästi ohjaajan huolimattomuuden, jos koira saa otteen
ohjaajasta jo tässä vaiheessa, on hyvin vaikeaa saada hallittu suoritus aikaan.
Tarkistuksessa koirien on istuttava ohjaajan vasemmalla puolella, myös
sen ajan, kun tuomari tarkistaa muita koiria, tässä vaihessa ylös pomppiva ja turhia
käskyjä vaativa koira ei anna vakuuttavaa kuvaa. Itse suorituksessa tulisi ohjaajan
psyykata itsensä pois koko tilanteesta, parempi on ajatella aivan muita asioita, kuin
meneillään olevaa hampaitten näyttöä, tällöin ohjaajan jännitys ei siirry koiraan.

Paikalla makuu:
Kannattaa harjoittaa koira tottelemaan välittömästi maahan käskyä pitkänkin istu-
misen jälkeen. Tässä ilmenee vaikeuksia. Lisäksi kannattaa harjoittaa pitkää vii-
vettä ennenkuin poistutaan koirilta.
Koiralta poistumisessa tehdään usein se virhe että lähdetään ”kaatumaan” eteen-
päin jo ennen, kun paikalla käsky on kunnolla mennyt koiralle perille.
Toivottavaa olisi, selvä paikalla käsky, - pieni viive ja poistutaan koiralta.
Tietenkin on selvää, ettei kannata vilkuilla taakse koiria jätettäessä, sekä jättää turhat
liikkeet pois, kun ollaan koiriin päin kääntyneinä. Vapaa, jännittämätön ohjaajan seisoma-asento rauhoittaa koirankin.
Koiralle paluu kannattaa tehdä rauhallista vauhtia, ei kuitenkaan hiipimällä.
Varma koiralle meno on takeena koiran pysymisessä rauhallisena.
Harjoituksissa aina makupala koiran jalkojen väliin, näin saadaan koira odottamaan rauhallisena, ja korvat pystyssä. Eikä se hätäile ylös, kun on jotain puuhaa. Kisoissa ei tietenkään näin tehdä, eikä siitä haittaa, koira on vain entistä tarkempi, kun odottaa palkkiota.
Ennen istumakäskyä on varmistettava, että koira on valpastunut kontaktiin ja odot-
taa käskyä. Koiran istuuduttua, vaikka kuinka tekisi mieli, - niin hillitty kehu,
tukeva taputus riittää. Tämä on järkevää myös koulutuksellisessa mielessä, riehuminen paikalla olon jälkeen luo koiralle vain turhia paineita nousta liian aikaisin ylös.
Arvosanojen näytön aikana koirat ovat koko ajan rauhallisessa
perusasennossa.
Kehästä poistuminen kannattaa tehdä harkiten.Vaikka pyrimme poistamaan jännitystä itsestämme ja koirastamme, saattaa jotain jäädä jäljelle ja huolimaton koiran käsittely poistuttaessa kehästä voi aiheutta sen, että koira
purkaa paineita, ja kohde on usein lähin kilpakumppani.

Seuraaminen:
Merkillistä, että seuraamisien yleisimmät virheet ovat alemmissa luokissa
liikesuorituksen alkuosassa ja ylemmissä sen loppupuolella.
Syitä: alo avo. Ohjaajat eivät malta keskittyä liikesuoritukseen. Ehkä koulutuksessakin tehdään virheitä, koulutusohjaaja ei ole tarpeeksi tarkka suojattinsa edesottamuksista tämän, ehkä vaikeimman liikesuorituksen opettamisessa.
Seuraaminen, kuten muuutkin liikkeet koostuu useista osasuorituksista, jotka kuitenkin on nidottava yhteen siten, että syntyy jouheva liikesarja.

Aloitus; virheitä: Ei huolehdita että koira on suorassa perusasennossa, lähdetään liikkeelle ennen kun kontakti on varma. Ohjaajan epävarmuus lähtötilanteessa voi pilata koko seuraamis suorituksen. Ohjaajan on muistettava, vaikka liikkeenohjaaja on antanut liikkeelle käskyn,- voi hän odottaa sopivaa hetkeä ennen, kun lähtee liikkeelle. Tietenki liioittelu on pahasta. Ohjaajan eteenpäin kaatumiset ennen, kun hän on antanut koiralle seuraa- käskyn, ovat tavallisia virheitä. Usein tämä tapa heijastuu muhinkin liikkeisiin. Käyntinopeus on ohjaaja- ja koirakohtainen. Kannattaa harjoituksissa hakea se oikea rytmi. Käännöksissä esiintyy joskus tahatonta tai tahallistakin koiran auttamista.
Vinkki: Harjoituksissa käännösten, myös täyskäännöksen jälkeen kannattaa parantaa vauhtia, tällöin koira oppii siihen, ettei ohjaaja odota sitä käännösten jälkeen. Muuten sekin yleinen virhe. Alo ja avoluokkien hätäilyt seuraamisen alkuosassa, voidaan eliminoida ottamalla harjoituksissa ennen kehässä suoritettavaa seuraamista kehän ulkopuolella muutama tiukka käännös ja siitä sitten liikkeenohjaajan komennettavaksi kehään. Näin koira tottuu rauhoittumaan seuraamisliikkeeseen alusta lähtien.

Voittaja ja evl;ssä seuraamisen huononeminen lopussa johtuu koiran motivaation heikkenemisestä. Tässä vaaditaan koulutusohjaajalta tarkkuutta ja koirasilmää opettaessaan koiraa ja ohjaajaa kestämään jopa kymmenen minuutin pituisen suorituksen. Miksi muuten koira ei jaksa pitää motivaatiota yllä kuin lyhyen ajan?

Vastaus: Koiran peruskoulutuskaudella on päästetty jossakin vaiheessa seuraamis motivaatio putoamaan, jolloin liike on lopetettu, tai jatkettu tällä matalalla motivaatiolla tarpeettoman pitkään. Koira huomaa nopeasti, että pudottamalla motivaation se pääsee pois kehästä ja mikä pahinta, leikkimään motivaationkohottamisleikkiä kehän ulkopuolelle. Tällöin koira on päässyt ei toivottuun päämäärään. Jos koira on koulutettu alusta alkaen motivaatiopainotteiseen seuraamiseen on jatkettava kärsivällisesti samalla linjalla. Kuitenkin niin päin, että motivaatio kohotetaan ennen suoritusta eikä sen jälkeen. Ja että motivaatio nousee suorituksen aikana.
Juuri ennen kun koiran motivaatio, (taitaa Suomenkin kielestä löytyä jopa parempikin sana) halukkuus, alkaisi lopahtaa, kannattaa pysäyttää suoritus, suorittaa halukkuuden nosto ja jatkaa eteenpäin. Vaatii jonkin verran koiratuntemusta.
Jos nyt aloitan uuden pennun koulutuksen huolehdin siitä, että seuraamisen opettamisen kokonaisuuteen liittyy kiinteästi, - motivaation nosto - pakote - palkkio- ja rauha. Riippuen koiran viettirunsaudesta, kovuudesta, kipukynnyksestä on näitä tasapainoitettava koirakohtaisesti.

Luoksetulo:
Kilpailuluoksetulon tulee tapahtua täysillä! Vauhti tietenkin riippuu koirasta, mutta koiran on yritettävä kaikkensa. Törmäys lopussa osoittaa, joko koulutusvirhettä, tai koiran pomottelua ohjaajaa kohtaan.
Jos koira voidaan kouluttaa pennusta asti, tulee luoksetulokoulutuksen kuulua ensimmäisiin totuttautumisharjoituksiin. Yksinkertaisesti on tehtävä itsestä koiralle, niin tärkeä olento, että sen halukkuus luoksetuloon on sataprosenttinen. Tärkeää luoksetulokoulutuksessa on tehdä koiralle selväksi paikalle jäämisen tarpeellisuus, vaikka muuten kaikki toiminnot ovat kytketty liikkumiseen ohjaajaa kohti. Myös paikalle jäämisen tulee vahvistaa tätä uskoa sinne pääsemisestä. On suuri virhe pitkittää harjoituksissa luoksetulokäskyä liikaa. Tällöin menetetään koiran luottamus siihen, että jäämällä paikalle, vaikkakin moottori käyden tulee se kutsu tähän odotukseen liittyen. Karhunpalvelus tulee siinä, jos koiran annetaan odottaa esim. kolme minuuttia (muka sen vuoksi, ettei ala varastamaan) jonka jälkeen kutsutaan. Siinä tuhotaan paikalla olo, tuhotaan koiran luottamus nopean luoksetulon oikeutukseen jne..Luoksetulon periaate: Koiran on tiedettävä mistä on kysymys - jäämällä paikalle "moottori käyden" koiran valmiudet kasvavat räjähtävään lentoon. Jos koira jää "paikalle - paikka" on ristiriita suuri, koiran luoksetuloon tulee epäröintiä, joskus jopa ennakointia.

Mahdoton yhtälö?

Etsi koirallesi koulutustapa, joka sille sopii.
Etsi? Miten? Siinäpäs se,- mahdoton yhtälö.

(jatkuu)

Uusi harjoitus A-este

On harjakorkeudessaan Pahojen kentällä. Mutta Varning: Este ei ole vielä ylityskunnossa, teräviä nauloja on lautain läpi. Tosin laiton siihen rimoja niin, että jos ei nyt aivan harkkahimoinen ole, ei kukaan mene koiraansa siitä yli laittamaan. Huomenna viimeistelen esteen, joten sitten HARJOITTELEMAAN A-ESTETTÄ.

Askelrytmi, vartaloavut, täyskäännös, juoksu, hidas

Seuraaminen käännöksineen koe tilanteessa paljastaa usein koulutuksen hyvät ja vähemmän hyvät tulokset.
Näistä puhui myös tuo gurumme Hyvinkäällä.
Höh, pieni juttuhan tuo, tuskin mikään virhe lainkaan, tulee helposti ajateltua.
Mutta tarkemmin......
Ohjaaja antaa kaksi käskyä liikkestä maahan menossa. Kaikki huomaa:
Ahaa, kaksois käsky, kaksi pois! Ohjaaja tulee täyskäännökseen, tekee sen terävästi, huokaamme: Hienosti menee?? Tuomari kertomuksessa: Koira seuraa hyvässä kontaktissa, mutta täyskäännöksissä ohjaaja antaa koiralle voimakkaan lisäkäskyn, muuttaen nopeutta ja rytmiä! Oho.. Näinhän se kuitenkin voisi olla.
No miksi noin pieniin asioihin pitäisi puuttua? Siksi, että koira voi ohjaajan kääntyessä "normaalisti" mennä täysin tolaltaan, kun ei tullutkaan "käskyä". Samoin juosuun lähdettäessä, voimakas vartalo apu, samalla kun tulee sallittu "seuraa" käsky. Ja hidastettaessa sama juttu.
Harjoituksissa kannattaa nuorelle koiralle tehdä noita liioteltuja pyörähdyksiä, ja liioteltuja juoksuun lähtöjä, mutta näistä on vähitellen päästävä pois, samoin kuin käsimerkeistä.
Miten? Oikea aikaisella palkkamisella tuo tulee kuntoon.

Dongess,in hallivuorot

Taitavat jäädä tältä talvelta Hummerin kanssa väliin.
Syynä hyötynäkökohtien vähyys.
Pientä perustelua: Koko tunnin ohjattu koulutus jo hieman edistyneille koirakoille ei mielestäni palvele tarkoitusta. Jälleen perustelu: Olen antanut itselleni ymmärtää, että ohjatun koulutuksen suola on siinä, kun voimme tarkkailla par aikaa kentällä ohjauksessa olevaa koirakkoa, analysoida sitä mielessä, tai jopa kavereiden kanssa.
Näen mahdottoman tilanteen, että ohjaisin jotain koirakkoa, vaikkapa poistaisimme pientä koulutusvirhettä, niin vieressä muutamat harjoittelisivat vietin nostoa?
Samoin voin kysyä, onko tehokasta, ja järkevää, kun me humun kanssa panemme ranttaliksi toisella puolen hallia (erittäin tarpeelista ja tehokasta aina joskus) samaan aikaan otetaan ohjatussa vaikka paikalla oloa?
Vielä kysyn, riittääkö kouluttajien motivaatio ränkkyyttää koko talven täyttä tuntia, joskun harvenevaa, joskus jopa kaikki paikalla olevaa porukkaa?
Nämä mietteet eivät tulleet lennosta päähän, mietein "parannusta" tuohon systeemiin jo viime talvena, silloinhan juttu hajosi myös käsiin. Tovottavasti nyt ei hajoa.
Näillä mietteillä perustelen tuota ensimmäistä lausetta.

Niin se "parannusehdotushan oli: Ohjattua koulutusta sitä haluaville ensimmäinen n. puolituntia, ja sen jälkeen vapaata vietin nostoa, laskua, noutoja, luoksetuloja ryhmien läpi ym.....

Kiitettävän vaikeaa

Myöhäisleikattu aiv keto, johon ei ole kasvanut enää piikin piikkiä vihreää. Ja isäntä, joka pelkää rehujen loppuvan kesken, niin pistetään Varsta liki kedon pintaa. On helpompi fältätä kun ei heinän sänki jää kiivun väliin.
Tässä oiva alusta, ja kun tuuli riepotteli kohtalaisen kovasti olosuhteet loistavat.
Täydellä narulla tietenkin. Koeteltiin.

Hitaasti kiiruhtaen

Nyt toimin vastoin omaa "luonnettani," kiiruhdan hitaasti. Humu joutuu myös luonteensa vastaisesti näin tekemään.
Se on meille hektisille "nuorille" vaikeaa, mutta samalla erittäin puhdistavaa kokemusta.
Normaalisti on jälkiharjoittelut jääneet tuonne kymmenen harjoitusjäljen paikkeille kesässä, (Manco, Seiko, Koko, jne...) Numa oli poikkeus, ja surullinen oli lopputulos.
"Älä tee mitään, vältyt virheiltä." On hyvä lauseke.
Mutta, ihminen on utelias. Ja kokeilun haluinen tässäkin iässä.
Hummerin kanssa kokeilemme tätä uutta systeemiä.
Kaipa siihenkin sopeutuu. Tällä hetkellä menossa, (kriitikot teroittakoot kynänsä) jakso, jossa koiralle tehdään niin vaikeita tehtäviä ratkaistavaksi, että yli stressiä on vaikea välttää.
Eikä tarvekkaan. (oppiipa lukemaan koiraa) Periaate, kun helpotetaan tasoa, esim. tavallisen peltojäljen tasolle, on juttu helppo nakki......
Vaarana on, etten osaa lukea tarpeeksi hyvin koiraa, mutta tämähän onkin kokeilu.

Koulutusvirheitä

Helpompi luetella ne ei virheet. Niitä ovat..... hmm..... ootappa............. antaa olla.
Suurin, pahin, vaikeimmin poistettava, sitkeästi uusiutuva on OHJAAJAN VÄÄRÄNLAINEN VAIKUTUS KOIRAAN.
Siinäpä se totuus.
Metsäjäljellä tämä peikko on kummitellut niin kauan, kuin koiraharrastusta on ollut, ja mörkö on edelleen voimissaan. Kuitenkin metsäjälki on siitä armollinen, että koira oppii antamaan anteeksi ohjaajan kompurointia, puiden ympärille kietoutuvan jälkiliinan äkkipysäytykset, ohjaajan viisastelut. "ei se sinne mene," (ei se aina näitäkään anteeksi anna). Mutta peltojälki on armoton.
Se kostaa heti ohjaajan töpeksinnät.
Koska Humusta ei kisakoiraa tule, pidän sitä testikappaleena ko. koemuodolle.
Toivon, että testeistä olisi hyötyä nimen omaan muille.
En kuitenkaan aio julkaista noita, melkein askel askeleelta kirjotettuja anlyysejä, vaan poimin sieltä täältä eteen tulevia kummallisuuksia.
Joskus voisi tietenkin hyvässä seurassa analoogisesti höpistä peltojäljen saloista.
No, tässä yksi "mauste".
Eilen oli päivä, jolloin sain Humun lähes kilpailustressitlanteeseen.
Siihen oli monta syytä, joita en ala luettelemaan.

Jälki oli suora parisataa metriä pitkä, vain suora jälki!
Jäljellä yksi kapula lopussa. Kolme napupistettä välillä. (Historiaa, nyt viimeiset n. kymmnen jälkeä olen tehnyt niin, että kulmissa on ollut makupalat. Ei muualla. )
Humu tuli makupalalle, otti sen ja veti komean kulman tyhjään peltoon! Pari metriä meni kuin unessa, kunnes heräsi, ja korjasi oikealle jäljelle. Näin jokaisen kolmen kohdalla.
Toivottavasti tämä esimerkki antaa vinkkiä millaisissa atmosfääreissä liikutaan kun harjoitellaan peltojälkeä.

Välitilinpäätös peltojälki

Tässä on nyt aloitettava loputtomien koulutusvirheiden purkaminen, ja niiden haittojen minimointi.
Mielenkiintoinen plaji tuo peltojälki.

Jos haluaisi asettaa vastakkain täysin erilaiset koelaji tyypit, tässä vähän yritystä.
Ja vastakkain ovat juuri ne lajit, joiden koulutus poikkeaa toisistaan mielestäni eniten.

Peltojälki ----------- Ajokoe
toko evl -------------Metsäjälki
Suojelu hiha -------- Linnunhaukku
Etsintäkoe ---------- Agility

Samoja piirteitä: Nome ------- Pk- haku------ Pk-tottis--------Kaer--------toko avo voi.

Voi olla hakuammuntaa, kommentteja ja lisää mietelmiä!