Pieni lataustauko, Tummu saa sulatella tätä alkusäikähdystä ensiviikon alkuun. 30.10.2015

Joku viisas on sanonut, että harjoitus / tauko on parasta tulokseen pyrkimisessä. Koira oppii viisikymmentä  viisikymmentä porsenttia tällaisella jaksottelulla. Ehkä karrikoiden ajateltu, mutta totta juuri se toinen puoli.  Voi olla, että vaikein, ainakin minulla on tajuta tauon merkitys ja hyödyllisyys. On tullut joskus lyötyä päätä seinää juuri tälla saralla. Jospa se vanhuus viisastuttaa?

Kentän valot. 28.10.2015

Tänään Tummu sai tutustua Houraatinmäen kenttään. Olihan meillä asiaakin, tarkistaa, riittääkö kuntoradan valot koirankoulutkseen. Hyvin valaisi koko kentän. Muutamat jätöt Tummulla tein, joten uusi kenttä Tummun osalta korkattu.

Kohta kokoamisen aika. 27.10.2015.

Tummulle on yksi liike opetettu kerralla oikein, paikalla olo.  Se on juuri sellainen kuin olla pitää. Koira on rauhallinen, tarkkailee ympäristöä jopa uneliaan oloisesti, ei odota, että tultaisi vapauttamaan. Kokeilin nyt navetan siivouksen yhteydessä miten on oppi pysynyt päässä. Ei mitään muutosta vuosien aikana. Joten paikallaolo testaukset päättyivät heti alkuunsa.
Olihan meillä aivan pystymetsästäkin opeteltava liike! Liikkeestä istuminen ja maahan meno. Näitähän ei nyky bh-ssa tarvinnut. Tummu on kuunteleva koira, joten sille ei kannata pahemmin vartaloliikkeillä liikkeitä opettaa, se on myös tarkka koira, ja lukee vartaloa kuin p-- raamattua. Joten käskystä istumaan, käskystä maahan tällä taktiikalla! Tietenkään en aloittanut sitä seuraamisen yhteydessä koska siinä on vaikea jättää apuja pois. Laitetaan käskyt niin Tummun päähän, että istuu vaikka lipputangon nokkaan kun käsketään. Nyt tarvitaan sitten niitä toistoja.  Sekä "harjoituksen" paloittelua kymmeniin kertoihin päivässä. Näiden esivalmistelu kuului tämän päivän ohjelmaan.
- "kymmeniä kertoja - ? Juuri tämä kuvastaa vanhan koiran koulutusta,  vaikka Tummu on todella oppivainen, siltä puuttuu pentuaikana ja siitä vähän vanhempana tapahtunut "lukemisen" oppiminen. En tarkoita ohjaajan lukemista, vaan oppimista opiskelemaan uusia asioita.
Tämähän on pentukauden tärkein anti koiralle, kun siitä kisakoiraa tehdään.

Työpäivä. 26.10.2015

Arjen koittaessa akoi Tummulle uusi (ja minulle) treeniviikko. Viikon pohjat alla, antaa  jonkinlaisen kuvan missä mennään. Tummu on vanha koira, joten on turha jäädä tuleen makaamaan, tai muuten tulee kylty.
Seuraamista en aiokkaan ottaa pääasiaksi näissä treeneissä, mielestäni terävät perusasennot paikkaavat paljon näitä junnaavia lönköttelyjä koira sivulla. Ja kun ajattelen kisatilannetta, useimmiten tuomari kertoo pitkät litaniat koiran  käännöksistä rytmin vaihdoksista henkilörymä käyttäytymisestä jne... Sitten voi lohkaista, - arvosana tänään hyvä -. Se menee kisailijan korvien ohi, kun valuva vesi. Eikä sen tarvitsekaan muodostua elämää suuremmaksi asiaksi, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Mutta sitten kun koira kiertää hyppyesteen , tai jää seisomaan jätöissä onkin pistemenetykset lopputulokseen vaikuttavia jopa huolestuttavalla tavalla.
Mutta kumpaa me reenataan enemmän, seuraamista, sen parin pisteen takia tai varmoja jättöjä, noutoja tai hyppyjä?
Tällaiseen filosofiaan perustan Tummun treenaamisen. Nyt on muistettava, ettei meillä ole kisatavoitetta, mutta tavoitteena on saada kisakoiramainen mallikappale.
Päivän treeni oli tähän mennessä kovin ja kesti pisimpään. Perusasento reenillä aloitimme. Siitä eteentuloreeneihin. Sitten huomasin mukavan näköisen kalikan liiterin edessä, tuolla voisi kokeilla noutoa ulkona. Sisältä ulos tuotu harjoitus poikii aina pientä takapakkia, johon pitää varautua. Siksi aloitin noudon aivan yksinkertaisilla luovutus liikkeillä. Siitä vähitellen kapulaa kauemmaksi viemällä, ja vihdoin muutama heittonouto. Näillä eväillä voi Tummun noudon vahvistaa kisakuntoon pienellä työmäärällä, toistamalla helpompia tasoja mitä Tummu oikeasti osaa, varmistuu tämä yksi tärkeimmistä liikkeistä mitä koira tarvitsee.  Älykkäällä koiralla kuulee, kun hammasrattaat päässä surraavat. Parikertaa Tummu jo pääsi korjaamaan minun mokani, ensimmäinen oli huolimaton kapulaan kiinniotto, siis tumpeloin kapulan maahan, mutta en ehtinyt kissaa sanoa, kun se oli uudelleen luovutusvalmiina. Toinen oli kun heitin kapulaa, räpsähti olkapäällä oleva talutin kunnolla Tummua päin naamaa. Pieni paheksuva vilkaisu oli palkkiona. Viimeisenä liikkeenä otin luoksetulon viivästettyyn narupalloon, Tummu ei siis tiennyt, että sellainen vempain tulisi esiin kun vetää täysiä kohti. Tietenkään ei otettu istumisia eikä sivulle menoja, vaan parinsekunnin purut. Toiset ja kolmannet purut palloon, hyvillä mielin lopetimme tämän työpäivän.
Työpäivän, joka oli lähellä Tummun tämänhetken maximi jaksamista reenien suhteen. Vedin reenin yhtäkyytiä, jakaminen pitemmälle ajalle olisi tietenkin mahdollistanut aikamäärän jatkamisen vaikka kaksinkertaiseksi. Mutta halusin nähdä Tummun jaksamistason, sitähän voi tarkkailla reenien jälkeen, vetäytyykö koira yksinäisyyteen, (silloin on mennyt vähän yli) makoileeko mukavan näköisenä omalla paikalla, se tila ihanne.
Miksiköhän kirjoitan itsestään selviä asioita? Siitä on lähes kymmenen vuotta, kun olen koiraa järjestelmällisesti reenannut, toki kaikki on muistissa, mutta kirjoittaminen selkiyttää asioita.

Lepopäivä? 25.10.2015

Voisihan sitä siksi kutsua, kun ulkona ei harjoiteltu, eikä muutenkaan telmitty.  Impulssin pieneen sisätreeniin antoi huolimattomasti tyhjennetty puukoppa, kun toista pientä satsia pesään laitoin. Oli jäänyt sopivan näköinen ja kokoinen laudanpätkä kopan pohjalle. Oli niin yksinäisen näköinen, että päätin sillekin jotain aktiviteettia löytää.
Joutilaan näköinen oli Tummukin. Kun ei telkkaristakaan mitään katsottavaa tullut, niinkuin arvata saattaa, äkkikelauksella; Koski - vain lehemää - ponsse - viidakon en muista - koitolla yöhön - jne.. jne... Oli helppo viettää laatuaikaa jälleen Tummun kanssa.
Jalostetaan hyvällä mallilla olevaa noutoa vielä paremmaksi. Niin teimme, Tummu nautti kun joutui kelaamaan huoneet läpi ennenkuin  laudanpalanen löytyi. Luovutusten puhtaus sai minutkin niin hyvälle tuulelle, että kehuin Tummua! Tarkemmin ajatellen, Tummun mieliala oli varmaan koiran mielialalla mitattuna kymmenen plus! Uskon, että samoja lukemia molemmilla.
Noudon opettamiskeinoista voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta useimmat sivut olisivat paperin tuhlaamista.

Tänään pidämme lepopäivän. 25.10.2015.

Tarkkaavainen katsoja havaitsee kuvasta heti, että Tummu on aloittanut opiskelut!

Jäljen läpi kävelyä ja väsyneenä tottistelua. 24.10.2015

Myyn ja Riikan hyvässä seurassa teimme iltapäiväharkkoja.  Sain kunnian olla maalimiehenä Myylle, yritin jekuttaa koiraa menemällä muka oveliin piiloihin, ei onnistunut, löysi todella tehokkaasti ilman jäljestysapua. Haukkui niin että "vihaks" pisti. Jep! Peltojäljellä tekivät molemmat makupalattoman suorituksen, Myyllä äkkipysäyksissä vähän höystöä, Tummulla loppukapulan päällä. Pientä, Tummulla suurempaa haparointia kun ei niitä nameja ollutkaan. Mutta löysin yhden positiivisen asian, Tummu ajoi loppumakupalojen yli, näytti, että olisi alkanut mauton jälki kiinnostaa, jos jatkunut pitempään. 

Tottistreenit otin kun harjoituskaverit olivat lähteneet. 

Tummu oli jo valmiiksi kiihtynyt ja hieman väsyneessä tilassa. Pyrki kovaan kontaktiin. Miten sen estää, on aivan minun käytöksestä kiinni, olen todella tyytyväinen, että asia on näin päin. Jälleen sain huomata, kuinka herkästi koira lukee ohjaajaa, hakee koko ajan neuvoja häneltä. 

Eteentuloja otin ilman käsi ohjausta, Siitä kymmenen pistettä Tummulle. Opettavainen reenisessio, kiitän mukana olleita!

Hyvä tyttö! 23.10.2015

Tänään otin treeenit "hallissa". Sinne siirryimme remmivapaassa. Aloitin tiiviillä eteentulolla, eilisen kaltainen treeni. Vähitellen alan häivyttää käsien tasapainottavaa vaikutusta, uskon, että helppo tehtävä. Seuraavaksi perusasentojen kertausta, oikealle kiertäen. Käytin aluksi hallin seinäesteitä hyväksi, josta siirryin vapaaseen tilaan. Pieni hätäily vielä katsekontaktiin, mutta kun korjasin omaa katsettani, koira rauhoittui nopeasti suoraan perusasentoon. Seuraamisessa tein muutaman kontakti kokeilut, parempi pysyä matalalla profiililla, alkaa muuten nauraa ääneen.
Sitten juolahti mieleen, kun ehkä alo tokon liikkeet ovat mittarina, otetaan kapulan pito! Jätin koiran istumaan keskelle hallia, siirryin toisesta huoneesta etsimään jotain suuhun pantavaa, löytyi käyttämätön tunnistusnouto kapula. Käytännöllistä, jos kisaa, niitä löytyy aina järjestäjien pöydältä, ei tarvitse raahata mukana omaa. Menin koiran eteen kuten koe-ohje käskee, annoin käskystä kapulan koiralle, viisi sekuntia - irti. Siinä yksi valmis liike.
Vielä parit kunniakierrokset pysähtymisineen, sitten pieni tauko, narupalloa vähän aikaa, annoin koiralle jo mahdollisuuden taisteluun ennen pallon saantia, kaksi sekuntia ja irti. Lopetin ajoissa!
Otsikko Hyvä tyttö! Niin, pienenä välitilin päätöksenä tähän tulokseen tulin.
Hyvä tyttö siksi, että sen vietin nousun lukeminen on helppoa, sen sytyttäminen on helppoa, sen palkitseminen hyväksynnällä on helppoa, loppu leikki on helppoa!
Vielä, koira ei saa mitään ulkopuolista palkkiota harjoituksen aikana, ainut palkkio on minun hyväksyntä. Eikä sitä tarvinnut opetella, se tuli kuin tarjottimelta Hallin , Kokon Numan koulutus sessioista. Nyt kysyn itseltäni, makupalat..... mitä ne ovat?

Tiivis eteentulo. 22.10.2015

Perusasennon harjoitus alkaa tuottaa tuloksia. Vaikka vielä on hiomista siinä, että joudun itse liikaa huolehtimaan omasta käyttäytymisestä, asento ei tule luontaisesti. Huolellisella valmistelulla ja useilla virheettömillä toistoilla tämän ongelman pitäisi poistua.
Ajankuluksi otin toisen ongelman korjaamisen. (näitähän onneksi riittää, aika kuluu)
Luoksetulon epämääräisyys. Mikään ei oli niin pitkä ja hyvä, kuin koiran muisti. Tässä taasen yksi vahva peruste siihen EI KOSKAAN KÄYTETTYÄ KOIRAA!.

Vähän tästä koiran muistista, ja siitä miten se sitä käytää.
Tuolla vilahti jo Toporek menetelmä teknisten liikkeitten koulutuksessa. Sehän on teoriassa ja joskus käytännössäkin hyvä keino. Opetetaan nuorelle koiralle liikkeet "teknisesti hidastettuna" koira oppii puhtaat suoritukset oppii puhtaan luoksetulon, jossa tärkein on suora virheetön ohjaajan edessä olo ja sivulle siirtyminen? Hyvä, mutta kun tällainen harjoitus menetelmä opettaa sen luoksetulon puhtaan hitaaksikin. (hieman karrikoitu esimerkki) Entäs jos koira tehdään valmiiksi teknikoksi ja sitten sanotaan sille, nyt vauhti päälle. Jes sehän toimii! Harjoituksissa? Niimpä. Kisoissa kun ei voi enää "sanoa" koiralle, - nyt vauhti päälle - tapahtuu matkalaukkuuntuminen. Ei huono tämäkään, koska kyllä laukku pisteitä hankkii. Hmm...
Sama koskee kaikkea nuorelle koiralle annettua ja toistoilla höystettyä koulutusta. Nyt Tummun ongelmaan. Sille on opetettu juuri se tärkein, luoksetulo, onneksi vielä ripeä sellainen. Mutta jätetty puolitiehen, (tätähän näkee kisoissakin) Koiraa ei ole huolehdittu tulemaan oikealle kohdalle, on kuitenkin vaadittu niin lähelle, että saa taluttimen kiinni. Tämä hyvä taito kotikoiralle.
Mutta koira, joka pääsee tähän tilaan, on hämillään, tulee ohjaajan luokse, ohjaaja koukkaa hätäisesti pannasta, pujottaa lukon kiinni, se on siinä. Välistä voi jopa vaatia istumaan, noin puolen metrin päähän... vinoon.
Tässä lähtökohta Tummulla. Bh harkoissa annoin mennä tämänkin tuurilla, koska koiran eteentulo ja sivulle meno ei pahemmin pisteisiin vaikuta. Miksi se pitää sitten nyt saattaa kohdalleen. Ei pisteitten takia, koska mitä me niillä teemme, vaan hallinnan takia. Yksi perusjuttu on koiran vapaa käytös kun se kytketään. Ja kun koira kytketään, sen on oltava aina joko puhtaasti edessä, tai puhtaasti sivulla... Istumassa.
Yksi askel otetaan nyt Tummun kanssa eteenpäin, kun korjaan sen luoksetulon. Käytännössä en yhdistä korjaamista luoksetuloon, vaan enemmänkin asennon muuttamiseen läheisyydessäni. Puolenmetrin siirtymä riittää tähän koulutukseen.  Ja nyt tulee uusi sana rauha sen pitää olla ehdoton tämän liikkeen palkkiona. Viitisen kertaa tein Tummulle hyvässä fiilingissä korjauksia, ja sitten sai tasapainoilla narupallon (ei hyvä palkkio mutta säätää tässä vaiheessa hyvin koiran kuumenemisen) kanssa kuinka korkealle noustaan.

Pienin askelin. 21.10.2015

Lähes identtinen harjoitus kun eilen. Aikaa pidensin kuitenkin melkein puolella. Tummu oli jättänyt kalikkansa pihalle, joka olikin oiva houkutin harjoituksen ajan. Perusasento alkaa löytyä, hieman lisäsin vauhtia seuraamiseen, heti nousee kontakti ja vietti. Malttia malttia...... Koira alkaa palkita itseään jo työn aikana. Minun palkka työn jälkeen on tietenkin tervetullut, mutta ilmeestä päätellen ei välttämätön.

Malttia malttia. 20.10.2015

Perusasentojen korjaaminen olisi pitänyt tehdä jo silloin bh-kokeeseen valmistautumisessa, mutta toisaalta, olisi jäänyt mukava projektin aihe käyttämättä.
Lääkkeet alkavat vähitellen löytyä, nyt on maltti valttia, etten mene liian nopeaa eteenpäin, Vanhan koiran koulutuksessa on hyvää se, ettei tarvitse pelätä Toporek efektiä, joka nuorella koiralla herkästi tulee, kun liian matalalla vietillä jatkuvasti hinkataan liiketekniikkaa sisään.  Tummulla pysyy syttymiskynnys hyvin herkässä, toivoisin  hieman kuminauhaa tekniikan ja vietin väliin, onhan  se hauskaa kun aina on kipinä valmiina sitä tarvittaessa. Vieläkin malttia, loppupalkka on siinä hyvänä kontrollina, narupalloa juuri sen verran, että silmät alkavat palaa, kaksi sekuntia suussa, - irti - tätä muutaman kerran se on siinä. Jatkuu huomenna....

Perusasennon korjausta.

Vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia. Kokon ajalta periytynyt seinänvieri konsti käytössä. Tummulla näköjään vielä hoksottimet tallella. On koira, jota turha mekaanisesti alkaa muutella paikasta toiseen, kun pysähdys tulee, on koiran oltava suorassa, korjaamiseen ei Tummulla kannata ryhtyä. Eikä tämä ole ongelma, vielä kirkaasti "ajattelevalla" koiralla.
Noin viisi minuuttia kesti harjoitus, huonoa palkaa narupallolla, ei Tummun mieleen. Huomenna uusi vempain käyttöön. Palkka vai kun koko harjoitus on ohi. Nyt en käytä välipalkkaa, niin kauan kun asentoja ja koiran paikkoja korjataan. Samat löylyt huomenna.

Korkattu on. 17.10.2015

Kun nuin hyvin leikattu areena odottaa, turhaa sitä on lumen alle jättää. Tällaisessa tilassa täytyy ennakkovalmistelujen olla tarkkoja. Toista se, kun esim. Kokon kanssa reenattiin, rakennukselta kahvitauolle, siinä rakennusmiesten seassa muutamat liikkeet, koira häkkiin tai jäi pihalle.
Eiköhän se Tummunkin kanssa tasaannu. Ilman mitään houkuttimia tapahtui tämä ensikosketus tottismaailmaan. Parinvuoden tauko ei ole  ainakaan Tummulle tehnyt hyvää. Muisti juuri ne puutteet, jotka havaitsin jo bh-seen valmistautuessa. Tummu on käynyt, valitettavasti, Jyväskylässä koirakoulussa pahimmoitten, tarkoituskin vain saada siviilitottista, istumisineen ja maahanmenoineen. Vähän seuraamista myöskin. Tämä tuli selville bh harjoituksissa, vinot kaukana tapahtuvat istumiset, hakee sieltä jonkinlaista katsekontaktia, kun korjausliike tapahtuu, pyrkiin takaisin, on kai saanut palkkiot vähän huolimattomasti. Vieläkin muistutan, ettei koiralle ole aiottukaan kisatottista, niin paljon vain, että pelaa kotona. Tämähän se pahin vaihtoehto on kun alkaa koiraa kisakuntoon laittaa. Nyt on niitä hammastahnatuubeja monta laatikollista täytettävänä.
Mutta tämä onkin juuri tarkoitus, tutkia, saako tällaisista pohjista enää minkanlaista tulosta.
Tummu täyttää helmikuussa kahdeksan, joten on siinä urakkaa, tai olisi jos pakonomainen tarve tuloksiin.
Yhden testin tein, kun Tumulla on nyt hallintakausi päällä, onko siitä tullut pelkkä matkalaukku.
Joopa joo. Vaikka patoamista en harrastanut, syttyi koira kuin salama, kun vähän tuluksia näytin.
Jatkossa ensimmäisenä perusasennon korjaus kello puoli yhdeksästä kello kuuteen. Nyt on otettava seinänvierustat käyttöön, Tummu on vähän tarkka tyttö, mekaanista korjaamista ei sille kannata tehdä.

Toko toko. 17.10.2015

Tummu jo kuivahrjoittelee tulevalla tottisarenalla.

Optimisti ei heitä kirveellä koiraa.... 17.10.2015

Pentukuumeen riivaama kirjoittelija ei saa rauhaa, millään. Ehkä tällainen pohdiskelu antaa kuitenkin  apuja enmimpiin tuskiin.
Meillä on tiimi, johon kuuluvat Riikka, Minna ja Jenni. Jennillä Helka spn. Riikalla Myy spn. Minnalla Hertta rwn.
Tiimissä on keskusteltu livenä, sekä facebookin viesteillä koirankoulutuksesta, niiden luonne eroista, sekä missä on parannettavaa, missä on menty oikeaan suuntaa.
Hallinta: Se on noussut tänä syksynä tapetille.  Oli vähällä etten ajatellut, miksi eivät laita koiriaan hallintaan, kunnes tulin kotiin!!!! - Mikäs siinä läähää, ai Tummu iliman muuta ulos, vaikka vasta tulit! - Oho jopas huutaa rumasti kuistin ovella. Äkkiä ovi auki, niin pääsee tuosta. Näin meillä koirat hallinnassa! Humu asia erikseen, vanhuuden viisaudella (oveluudella) pyörittelee koko porukkaa miten haluaa. Mutta sen päätöksen tein, Humu olkoon, sillä loppuu kilometrit mittarista hieman liiankin nopeaa, hallitkoon.
Tummu?
Tummu joutaa olla projektikoirana,  josta teen havaintoja useita kertoja päivässä. Tämä havainnointi ei ole helppoa, koska koira herkästi vaistoaa "tapetilla olon". Mutta jos nyt katsottaisiin minun elettyjä kilometrejä, onhan sieltä täytynyt jotain käteen jäädä.
Tummulla on opetettu ovelle istuminen, jonka jatkumosta en ole enää aikoihin huolehtinut. Seura koira! Otetaampas taasen käyttöön. Kyllä se istui, mutta huuto sen mukaista. Tästä tulee mielenkiintoista. Se tiesin, etten pelkällä ovella saa mitään aikaseksi, menee liian kauan kitkeä tuo huuto pois. Sen päätin, että mitä Tummulle sanon, on ulos, tänne, hyvä.
Sitten aloin kiinnittää Tumuun huomiota, vaivavihkaa. (vaikeaa). Kaunis koira, joka tietää sen, ja se tietää senkin, että kun katsoo minua kosteilla silmillään, olen pelkää sulaa voita. Toimenpide: Katsoa saa, mutta en vastaa! Ei sitten missää tilanteessa. En ulos päästäessä, sisälle ottaessa, ruokaa antaessa, en missään vaiheessa. Muuten käsittelen koiraa kuten ennenkin, paitsi, jos rapsutan, käsken sen viereen täysin liikkumattomaksi, siinä ei kiehnätä, rapsutan, ja se  on siinä.
MUUTOS, DRAMAATTINEN:  Tummusta katosi kaikki uhoaminen.  Ovella se on täysin korrekti, vaikka en sitä mitenkään erityisemmin opettanut. Ei ryntää, istuu, ja kun normaalisti menivät Humun kanssa kamalalla kiroilulla portaat alas, nyt ei mitään.
Helppoa kuin heinänteko?
Olisikin. Tämä käy minun luonnon päälle, vielä tällä hetkellä ajan alas Tumuun vähitellen noussutta hallintaa, vasta noin viikon päästä voin antaa sille tunnustuspalkkion toiminnasta, Miten se tapahtuu?
Alan kouluttaa vaikkapa tokon alokasluokan liikkeitä, nostelen sen viettiä, lasken sitä, kävelen teräslangalla!
Kuitenkin tämä projekti lähentää Tummua ja minua, nyt se tietää paikkansa, toki sillä vielä kehrää sisässä tavaton hämmennys mitä on tapahtunut, ihmisen näkökulmasta ei oikeastaan mitää, - pieni askel ihmiselle - suuri askel koiralle.