Voisihan sitä siksi kutsua, kun ulkona ei harjoiteltu, eikä muutenkaan telmitty. Impulssin pieneen sisätreeniin antoi huolimattomasti tyhjennetty puukoppa, kun toista pientä satsia pesään laitoin. Oli jäänyt sopivan näköinen ja kokoinen laudanpätkä kopan pohjalle. Oli niin yksinäisen näköinen, että päätin sillekin jotain aktiviteettia löytää.
Joutilaan näköinen oli Tummukin. Kun ei telkkaristakaan mitään katsottavaa tullut, niinkuin arvata saattaa, äkkikelauksella; Koski - vain lehemää - ponsse - viidakon en muista - koitolla yöhön - jne.. jne... Oli helppo viettää laatuaikaa jälleen Tummun kanssa.
Jalostetaan hyvällä mallilla olevaa noutoa vielä paremmaksi. Niin teimme, Tummu nautti kun joutui kelaamaan huoneet läpi ennenkuin laudanpalanen löytyi. Luovutusten puhtaus sai minutkin niin hyvälle tuulelle, että kehuin Tummua! Tarkemmin ajatellen, Tummun mieliala oli varmaan koiran mielialalla mitattuna kymmenen plus! Uskon, että samoja lukemia molemmilla.
Noudon opettamiskeinoista voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta useimmat sivut olisivat paperin tuhlaamista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti