Optimisti ei heitä kirveellä koiraa.... 17.10.2015

Pentukuumeen riivaama kirjoittelija ei saa rauhaa, millään. Ehkä tällainen pohdiskelu antaa kuitenkin  apuja enmimpiin tuskiin.
Meillä on tiimi, johon kuuluvat Riikka, Minna ja Jenni. Jennillä Helka spn. Riikalla Myy spn. Minnalla Hertta rwn.
Tiimissä on keskusteltu livenä, sekä facebookin viesteillä koirankoulutuksesta, niiden luonne eroista, sekä missä on parannettavaa, missä on menty oikeaan suuntaa.
Hallinta: Se on noussut tänä syksynä tapetille.  Oli vähällä etten ajatellut, miksi eivät laita koiriaan hallintaan, kunnes tulin kotiin!!!! - Mikäs siinä läähää, ai Tummu iliman muuta ulos, vaikka vasta tulit! - Oho jopas huutaa rumasti kuistin ovella. Äkkiä ovi auki, niin pääsee tuosta. Näin meillä koirat hallinnassa! Humu asia erikseen, vanhuuden viisaudella (oveluudella) pyörittelee koko porukkaa miten haluaa. Mutta sen päätöksen tein, Humu olkoon, sillä loppuu kilometrit mittarista hieman liiankin nopeaa, hallitkoon.
Tummu?
Tummu joutaa olla projektikoirana,  josta teen havaintoja useita kertoja päivässä. Tämä havainnointi ei ole helppoa, koska koira herkästi vaistoaa "tapetilla olon". Mutta jos nyt katsottaisiin minun elettyjä kilometrejä, onhan sieltä täytynyt jotain käteen jäädä.
Tummulla on opetettu ovelle istuminen, jonka jatkumosta en ole enää aikoihin huolehtinut. Seura koira! Otetaampas taasen käyttöön. Kyllä se istui, mutta huuto sen mukaista. Tästä tulee mielenkiintoista. Se tiesin, etten pelkällä ovella saa mitään aikaseksi, menee liian kauan kitkeä tuo huuto pois. Sen päätin, että mitä Tummulle sanon, on ulos, tänne, hyvä.
Sitten aloin kiinnittää Tumuun huomiota, vaivavihkaa. (vaikeaa). Kaunis koira, joka tietää sen, ja se tietää senkin, että kun katsoo minua kosteilla silmillään, olen pelkää sulaa voita. Toimenpide: Katsoa saa, mutta en vastaa! Ei sitten missää tilanteessa. En ulos päästäessä, sisälle ottaessa, ruokaa antaessa, en missään vaiheessa. Muuten käsittelen koiraa kuten ennenkin, paitsi, jos rapsutan, käsken sen viereen täysin liikkumattomaksi, siinä ei kiehnätä, rapsutan, ja se  on siinä.
MUUTOS, DRAMAATTINEN:  Tummusta katosi kaikki uhoaminen.  Ovella se on täysin korrekti, vaikka en sitä mitenkään erityisemmin opettanut. Ei ryntää, istuu, ja kun normaalisti menivät Humun kanssa kamalalla kiroilulla portaat alas, nyt ei mitään.
Helppoa kuin heinänteko?
Olisikin. Tämä käy minun luonnon päälle, vielä tällä hetkellä ajan alas Tumuun vähitellen noussutta hallintaa, vasta noin viikon päästä voin antaa sille tunnustuspalkkion toiminnasta, Miten se tapahtuu?
Alan kouluttaa vaikkapa tokon alokasluokan liikkeitä, nostelen sen viettiä, lasken sitä, kävelen teräslangalla!
Kuitenkin tämä projekti lähentää Tummua ja minua, nyt se tietää paikkansa, toki sillä vielä kehrää sisässä tavaton hämmennys mitä on tapahtunut, ihmisen näkökulmasta ei oikeastaan mitää, - pieni askel ihmiselle - suuri askel koiralle.