Jossakin vaiheessa jokin koulutus kääntyy "itseään" vastaan. Tämä, jos joku on koirakohtaista. Kovin viriili ja villi uros, tai narttukin voi olla asiasta toista mieltä.
Mutta harkitseva, jo kypsään ikään ehtinyt vanhapiika on ensimmäisen lauseen koiria.
Miksi tällaista yksinkertaista totuutta pitää blogiin kirjoittaa? Siksi, että se pitää huomioida kun kisakoiraa ruuvataan kuntoon.
Seuraavassa lyhyt esimerkki, asian voisi ajatella positiivisella mielellä, jota se ei ole.
Ovesta ulos: Tummu on nyt joka kerta pysäytetty istumaan ennen ulos menoa, pari kertaa piti korjata ja palauttaa kun meinasi mennä omin takein portaille.
Ja sitten se asia: Tummu huomasi, että vähimmällä pääsee, kun ei mene ulos lainkaan.
Siirretään kilpakentille tämä: Esim. Z ta liikkeen liikkeestä istumisen toisessa osiossa, kun ohjaaja tulee koiran takaa, ottaa sen vauhtiin mukaan, voisi Tummu jäsähtää paikalle, jos ei koko ajan varo koulutuksessa tämän ominaisuuden esille tuloa. Toinen varottava seikka Tummun luontosella jätöt, ja niiden harjoittelu. Huolimattomasti harjoiteltuna Tummu alkaisi tarjota niitä esim. seuraamisen yhteydessä. Tällaisia koirakohtaisia "ongelmia" löytyy. Jotku koirat saattavat kestää yllämainttujen aisioiden huolimattomankin koulutuksen läpi elämänsä ilman ongelmia.
lauantai 26. joulukuuta 2015
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Padon purku. 20.12.2015
Joulunaikana pitää koirienkin elää hillittyä, keskiluokkaista maalaiselämää. Tähän yhtenä osana kuuluu varominen, ettei kuusi kaadu, ettei ylisuuret pöytäliinat lähde mukana, ettei ikkunoissa olevat koristeet varise lattialle, ja suurimpana riesana, etteivät umpimatot mene yhteen sykkyrään, kun tulee äkkilähtö.
Äkkilähdöt voi eliminoida vähiin ennakoimalla koirien liikkeet. Tummu portaitten alle häkkiin, Humu pesuhuoneeseen. Nyt voi vieraat tulla, jotka ovat suurin houkutus panna ranttaliksi, siinä unohtuu kokoon menevät matot.
Tässä tilanteessa saan Tummun pysähtymään käskyllä niille jalansijoille, millä se seisoo. Tämä onnistuu myös elävässä elämässä. Tähän asti kaikki hyvin.
Mutta Tummu alkaa padota! Miten sen purkaa. Tietenkin voi kopata koiran syliin ja kantaa vieraiden ohi, heittää portailta ulos..... Mutta siinä koira ei opi mitään.
Kumma kyllä, padon voi purkaa saamalla Tummun pää alas. Se käy näppärästi laittamalla napuista jonon ulko-ovelle asti. Siinä se purkautuu niitä napostellessa kuin tuhka tuuleen.
No oppiiko koira mitään? Pitäisikö sen oppia kun homma toimii aika mukavasti. Mutta........Hyödyllinen taito koiralle ja ohjaajalle olisi pystyä purkamaan pato kivuttomasti. Tummulle käyttäisin ruokaa, ja joitain hullua käskysanaa joka jonkin ajan kuluttua painaisi Tummun pään maahan, no, Tummuhan luulisi että siinä on makupala.
Humulla padon purku voi voi. Ensinnäkin Humun pato liittyy niin vahvasti laumaviettiin, ohjaaja keskeisesti, että sen on vaikea ymmärtää miksi pitäisi luopua käytännöstä, jota on hiestetty vuosi kausia. Kai sekin ruualla jotenkin onnistuisi.
Äkkilähdöt voi eliminoida vähiin ennakoimalla koirien liikkeet. Tummu portaitten alle häkkiin, Humu pesuhuoneeseen. Nyt voi vieraat tulla, jotka ovat suurin houkutus panna ranttaliksi, siinä unohtuu kokoon menevät matot.
Tässä tilanteessa saan Tummun pysähtymään käskyllä niille jalansijoille, millä se seisoo. Tämä onnistuu myös elävässä elämässä. Tähän asti kaikki hyvin.
Mutta Tummu alkaa padota! Miten sen purkaa. Tietenkin voi kopata koiran syliin ja kantaa vieraiden ohi, heittää portailta ulos..... Mutta siinä koira ei opi mitään.
Kumma kyllä, padon voi purkaa saamalla Tummun pää alas. Se käy näppärästi laittamalla napuista jonon ulko-ovelle asti. Siinä se purkautuu niitä napostellessa kuin tuhka tuuleen.
No oppiiko koira mitään? Pitäisikö sen oppia kun homma toimii aika mukavasti. Mutta........Hyödyllinen taito koiralle ja ohjaajalle olisi pystyä purkamaan pato kivuttomasti. Tummulle käyttäisin ruokaa, ja joitain hullua käskysanaa joka jonkin ajan kuluttua painaisi Tummun pään maahan, no, Tummuhan luulisi että siinä on makupala.
Humulla padon purku voi voi. Ensinnäkin Humun pato liittyy niin vahvasti laumaviettiin, ohjaaja keskeisesti, että sen on vaikea ymmärtää miksi pitäisi luopua käytännöstä, jota on hiestetty vuosi kausia. Kai sekin ruualla jotenkin onnistuisi.
Ase koiraa myöten! 20.12.2015
Joskus koirat tekevät tekoja, joita on vaikea tulkita. Mikä tämän kuvasarjan takana on? Tummu on käynyt niin monta kertaa liiterissä, että tietää turhaksi sinne puolimärkiä puita kantaa. Mutta nyt taisi selviä tämän projektin tarkoitus.
Ensin se nuuski maata, minäkin muka olisin siinä nähnyt suden, tai peräti karhun jäljet! Onneksi vieressä oli kunnon astalo jonka Tummu raappas hampaisiinsa kotiin lähtiessä. Se otti aseen mukaan! Näin meillä koiria luetaan!
maanantai 14. joulukuuta 2015
Mitäs se pato on? 14.12. 2015
Pato on maatiaiskielellä sanottuna, jokeen poikittain rakennettu este veden kululle, koirakielellä yllyttämistä, mutta ei päästämistä. Kuitenkin on monenlaista yllyttämistä, on suoranaista riehaantumista, jossa koira mukana. Riehuva koira harvoin patoaa, tarkemmin, ei koskaan siinä tilassa. Mutta tehokkain pato saadaan aikaan kun riehuva koira altistetaan patoamaan niin nopeasti kuin mahdollista. Voisiko tätä sanoa kevättulvaksi?
Tämä ei ole edes vaarallista, tällöin padosta tulee niin lyhyt, että koira pääsee toteuttamaan pyrkimystään viettipäämäärään juuri oikealla tavalla.
Kettumaisin pato tulee siitä, kun jo valmiiksi itsensä kuumentanutta koiraa aletaan patouttamaan. Helposti tulee tammeen murtumia ja vuotoja.
Laitetaampas molemmista pieni demostraatio:
Koiralle mieluisa patukka, jonka koira on tottunut saamaan heiton jälkeen haltuunsa. Pistetään koiran pää sekaisin onnesta riehumalla patukan kanssa niin, ettei koira sitä kuitenkaan saa itselleen. Kun klimaksi korkeimmalla, koira joko istumaan tai maahan tämän käskyn tulee tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta, koiran on sitä myös toteltava samalla lailla, nyt sitten ohjaajan energialla padotaan koira muutamaksi sekunniksi, patukka ilmaan, koira perään... hyvin suorittuna ja ajoitettuna melekonen mielenkohotus ja mielenhallinta temppu!
Kakkosdemo:
Koira naukuu ovella, sillä on joko kusihätä tai muuten ulkohätä. Tässä voi toimia neljällä lailla: Vedetään koira pois ovelta. Päästeään koira ulos, Päästetään koira ulos kun on hiljaa. Ja se viheliäisin tapa: Padotaan koira olemaan hiljaa ja päästetään sitten karmien kanssa ulos. Jos löytyisi desibelimittari jolla voisi mitata, a: Se vinkumisen volymimäärän jonka koira tuhlaa kun kitisee ulos menoa, b: Sen raivoisan karjaisun jonka koira päästää kun pato sortuu, näiden kahden kokonaisvolymi energiat voisivat olla hyvin lähellä toisiaan.
Tästähän se nimikin tulee, hiljaa soljuva virta, vinkuminen, äkkiä murtuva pato, vesiryöppy!
Joen rannalla syntyneen pitäisi näköjään enemmän käyttää näitä vesistötermejä.
Tämä ei ole edes vaarallista, tällöin padosta tulee niin lyhyt, että koira pääsee toteuttamaan pyrkimystään viettipäämäärään juuri oikealla tavalla.
Kettumaisin pato tulee siitä, kun jo valmiiksi itsensä kuumentanutta koiraa aletaan patouttamaan. Helposti tulee tammeen murtumia ja vuotoja.
Laitetaampas molemmista pieni demostraatio:
Koiralle mieluisa patukka, jonka koira on tottunut saamaan heiton jälkeen haltuunsa. Pistetään koiran pää sekaisin onnesta riehumalla patukan kanssa niin, ettei koira sitä kuitenkaan saa itselleen. Kun klimaksi korkeimmalla, koira joko istumaan tai maahan tämän käskyn tulee tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta, koiran on sitä myös toteltava samalla lailla, nyt sitten ohjaajan energialla padotaan koira muutamaksi sekunniksi, patukka ilmaan, koira perään... hyvin suorittuna ja ajoitettuna melekonen mielenkohotus ja mielenhallinta temppu!
Kakkosdemo:
Koira naukuu ovella, sillä on joko kusihätä tai muuten ulkohätä. Tässä voi toimia neljällä lailla: Vedetään koira pois ovelta. Päästeään koira ulos, Päästetään koira ulos kun on hiljaa. Ja se viheliäisin tapa: Padotaan koira olemaan hiljaa ja päästetään sitten karmien kanssa ulos. Jos löytyisi desibelimittari jolla voisi mitata, a: Se vinkumisen volymimäärän jonka koira tuhlaa kun kitisee ulos menoa, b: Sen raivoisan karjaisun jonka koira päästää kun pato sortuu, näiden kahden kokonaisvolymi energiat voisivat olla hyvin lähellä toisiaan.
Tästähän se nimikin tulee, hiljaa soljuva virta, vinkuminen, äkkiä murtuva pato, vesiryöppy!
Joen rannalla syntyneen pitäisi näköjään enemmän käyttää näitä vesistötermejä.
lauantai 12. joulukuuta 2015
Motivaatio? 12.12.2015
Kymmenkirjaimisen sanan täytyy olla todella tärkeä, kun noin pitkäksikin on venytetty. Onko motivaatio työntävää, tai vetävää voimaa, voisiko se olla molempia. Tulisiko ilman motivaatiota elämästä mitään, olisiko edes elämää?
Ai tämä oli koira blogi.
Koiran motivaatiot? Motivaatio pysyä hengissä, siihen se taitaa suurin osa alamotivaatioista kiertyä. Että pysyy hengissä on oltava olemassa, ja jatkettava samankaltaisten olemassaoloa. Ei koira varmaan ajattele, että hänen pitää syödä nukkua ja löytää elämänkumppani, että viidenkinkymmenen vuoden kuluttua olisi hänen jälkeläisiään täällä maan päällä. Ei, koska siitä motivaatiosta huolehtii vietit ja vaistot. Nälkä on suuri motivaattori. Nälkään on yhdistetty motivaatio syödä juuri sitä, josta on hyötyä, tämä menee usein maku - ja hajuhermojen kontolle.
Höh Koirankoulutusblogi?
Jätetään pentu yksin synkkään sateiseen metsään, sellaiseen lukkopantaan, joka aukeaa noin kymmenen minuutin kuluttua. Siinä ajassa ohjaaja ehtii lähes kilometrin päähän. Lukko aukeaa, pentu huomaa olevansa vapaa. Ei epäilystäkään, etteikö pentu olisi sataprosenttisesti motivoitunut etsimään äsken poistuneen emon sijaisen. Ja kun motivaatiomoottori käy täysillä, pennun kaikki aistit ovat käytössä, ei ole lopputuoksesta epäselvyyttä.
Otetaan vasta ruokaansa sulatteleva koira sohvalta, lähdetään koulutuskentälle. (koira saanut maukkaan lihaisan aterian tunti sitten). Jätetään koira kentän päähän makaamaan , vielä hieman epämääräiseen tilaan, kun joskus on pitänyt maata häiriöistä huolimatta liikkumatta. Nyt kutsumme hyvinsyöneen koiran luoksemme, houkuttimena puolikourallista napuja, voisi varmaan verrata näiden kahden tapauksen motivaatioiden voimakkuutta?
Arkipäiväinen motivaatio: Tummun pitää nykyelämässä istua ennen ulos menoa. - Ajattelen, että Tummun olisi varmaan hyvä käydä ulkona. - Tummu on toista mieltä. Mutta kun vaihtoehto sen mielestä kai, menenkö ulos, tai itkenkö ja menen? Niin tottakai ensimmäinen ehto parempi. Mutta kun vielä pitää istua! Iiiiistunhan minä, kun ei mihinkään kiire. (arvostelu puutteellinen ei motivoitunut) . Annas olla kun Tummulle tulee hätä, kiertää muutaman kerran eteinen, keittiö, makuuhuone, tv huone, ympyrää, pitäähän tuo huomioida!
No, niin lähetään ulos! Nyt se kuulee jokaisen ulos viittaavan sanan, näkee jokaisen eleen joka sinne päinkään, ja istuminen on salaman nopea!
Koulttajan ongelma alkaa tästä.... Miten saada Tummu istumaan nopeasti myös silloin, kun ulos meno on lähinnä velvollisuus? Toki voi motivoida heittämällä ovenraosta mehevän ydinluun portaille Tummun nähden? Tässä tosin saattaa ylimotivaatio tulla esteeksi, koiralla nousee yksityisyrittäjän henki päälle, jospa vain menisin ilman manöövereja.
Mutta kun pitäisi saada se motivaatio muuten vireille. Pitääkö sitä vain hakea tilanteeseen sopiva ratkaisu, esim. laumavietistä yhdistettynä saalisviettiin.
Käytännössä minä olen menossa hirveällä ryminällä ulos Tummua hetsaten, mutta ähä.... ennen kynnystä stop! Joopas istui nopeaan.
Uskoisin, että tätä menetelmää käyttäisin, jos pitäisi tuo tavoite saavuttaa, koska: Tummu kusee harvoin, toistoja ei millään tarpeeksi, eikä sen älli siihen riittäisikään yhdistää niitä. Lihanpaloja ei ole aina saatavilla, tehoa kyllä siitäkin löytyisi.
Kuitenkin pidän siitä, että koiran saan minä! Ei lihanpala motivoitua nopeaan kurin alaiseen toimintaan.
Motivaation alla tapahtuva koulutus on tarkkaa hommaa, helposti tulee luistettua, teempähän tuon liikkeen, kun minä ja koira sen osaamme, eikä tule huolehdittua siitä, että koiran ja minun motivaatio olisi kaakossa!
Ai tämä oli koira blogi.
Koiran motivaatiot? Motivaatio pysyä hengissä, siihen se taitaa suurin osa alamotivaatioista kiertyä. Että pysyy hengissä on oltava olemassa, ja jatkettava samankaltaisten olemassaoloa. Ei koira varmaan ajattele, että hänen pitää syödä nukkua ja löytää elämänkumppani, että viidenkinkymmenen vuoden kuluttua olisi hänen jälkeläisiään täällä maan päällä. Ei, koska siitä motivaatiosta huolehtii vietit ja vaistot. Nälkä on suuri motivaattori. Nälkään on yhdistetty motivaatio syödä juuri sitä, josta on hyötyä, tämä menee usein maku - ja hajuhermojen kontolle.
Höh Koirankoulutusblogi?
Jätetään pentu yksin synkkään sateiseen metsään, sellaiseen lukkopantaan, joka aukeaa noin kymmenen minuutin kuluttua. Siinä ajassa ohjaaja ehtii lähes kilometrin päähän. Lukko aukeaa, pentu huomaa olevansa vapaa. Ei epäilystäkään, etteikö pentu olisi sataprosenttisesti motivoitunut etsimään äsken poistuneen emon sijaisen. Ja kun motivaatiomoottori käy täysillä, pennun kaikki aistit ovat käytössä, ei ole lopputuoksesta epäselvyyttä.
Otetaan vasta ruokaansa sulatteleva koira sohvalta, lähdetään koulutuskentälle. (koira saanut maukkaan lihaisan aterian tunti sitten). Jätetään koira kentän päähän makaamaan , vielä hieman epämääräiseen tilaan, kun joskus on pitänyt maata häiriöistä huolimatta liikkumatta. Nyt kutsumme hyvinsyöneen koiran luoksemme, houkuttimena puolikourallista napuja, voisi varmaan verrata näiden kahden tapauksen motivaatioiden voimakkuutta?
Arkipäiväinen motivaatio: Tummun pitää nykyelämässä istua ennen ulos menoa. - Ajattelen, että Tummun olisi varmaan hyvä käydä ulkona. - Tummu on toista mieltä. Mutta kun vaihtoehto sen mielestä kai, menenkö ulos, tai itkenkö ja menen? Niin tottakai ensimmäinen ehto parempi. Mutta kun vielä pitää istua! Iiiiistunhan minä, kun ei mihinkään kiire. (arvostelu puutteellinen ei motivoitunut) . Annas olla kun Tummulle tulee hätä, kiertää muutaman kerran eteinen, keittiö, makuuhuone, tv huone, ympyrää, pitäähän tuo huomioida!
No, niin lähetään ulos! Nyt se kuulee jokaisen ulos viittaavan sanan, näkee jokaisen eleen joka sinne päinkään, ja istuminen on salaman nopea!
Koulttajan ongelma alkaa tästä.... Miten saada Tummu istumaan nopeasti myös silloin, kun ulos meno on lähinnä velvollisuus? Toki voi motivoida heittämällä ovenraosta mehevän ydinluun portaille Tummun nähden? Tässä tosin saattaa ylimotivaatio tulla esteeksi, koiralla nousee yksityisyrittäjän henki päälle, jospa vain menisin ilman manöövereja.
Mutta kun pitäisi saada se motivaatio muuten vireille. Pitääkö sitä vain hakea tilanteeseen sopiva ratkaisu, esim. laumavietistä yhdistettynä saalisviettiin.
Käytännössä minä olen menossa hirveällä ryminällä ulos Tummua hetsaten, mutta ähä.... ennen kynnystä stop! Joopas istui nopeaan.
Uskoisin, että tätä menetelmää käyttäisin, jos pitäisi tuo tavoite saavuttaa, koska: Tummu kusee harvoin, toistoja ei millään tarpeeksi, eikä sen älli siihen riittäisikään yhdistää niitä. Lihanpaloja ei ole aina saatavilla, tehoa kyllä siitäkin löytyisi.
Kuitenkin pidän siitä, että koiran saan minä! Ei lihanpala motivoitua nopeaan kurin alaiseen toimintaan.
Motivaation alla tapahtuva koulutus on tarkkaa hommaa, helposti tulee luistettua, teempähän tuon liikkeen, kun minä ja koira sen osaamme, eikä tule huolehdittua siitä, että koiran ja minun motivaatio olisi kaakossa!
perjantai 11. joulukuuta 2015
Ei se niin monimutkaista ollutkaan. 11.12.2015
Humulla ja Tummulla on tapana laittaa ranttaliksi, ei nyt päivittäin, mutta muutaman kerran viikossa. Humun kunnon kohenemismittarina tämä oiva apu.
Suoritus tapahtuu niin, että Tummu ottaa yhden sen lempileluista, alkaa haastaa Humua laittaa päänsä Hummerin selänpäälle, siitä se show alkaa. Rähinää painimista, painimista rähinää, välillä vähän nuuskitaan, sitten jatketaan. Tuntikin voi olla lyhyt aika.
Tuohan aivan hassun näköstä hommaa? Onko lelu Tummulla osoittamassa sen vaarattomuutta, osittain. Mutta yksinkertainen syy, kun tarkemmin seurailin hommaa, niin aivan arkipäiväinen syy löytyi.... Tummu raukka yrittää tarjota sitä lelua Humulle kisailtavaksi, Humun jokin, ehkä auktoriteetti, tai sen menettämisen pelko estää sitä ottamasta siihen kiinni, yksi syy myös, kun joskus Humu on erehtynyt koppaamaan edessä heiluvaan leluun, Tummun tosikkomainen vanhanpiian luonto ei annakaan ottaa alussa rauhallisesti, vaan suuttuu silmittömästi, eihän Humu turhaan halua tappelua aloittaa, kun minäkin vielä katselen.
Asa ja Nasse, äiti ja poika olivat tässä asiassa mestareita, saattoivat puolikin tuntia vetää kapulavetoa, välillä vähän löysäten ja leväten. Joskus niinkin, että toinen oli häkissä, toinen ulkopuolella, jompikumpi tarjosi käpin häkin verkon läpi, sitten alkoi veto. Tämän leikin kielsin, kun aina jomman kumman ikenet verillä.
Suoritus tapahtuu niin, että Tummu ottaa yhden sen lempileluista, alkaa haastaa Humua laittaa päänsä Hummerin selänpäälle, siitä se show alkaa. Rähinää painimista, painimista rähinää, välillä vähän nuuskitaan, sitten jatketaan. Tuntikin voi olla lyhyt aika.
Tuohan aivan hassun näköstä hommaa? Onko lelu Tummulla osoittamassa sen vaarattomuutta, osittain. Mutta yksinkertainen syy, kun tarkemmin seurailin hommaa, niin aivan arkipäiväinen syy löytyi.... Tummu raukka yrittää tarjota sitä lelua Humulle kisailtavaksi, Humun jokin, ehkä auktoriteetti, tai sen menettämisen pelko estää sitä ottamasta siihen kiinni, yksi syy myös, kun joskus Humu on erehtynyt koppaamaan edessä heiluvaan leluun, Tummun tosikkomainen vanhanpiian luonto ei annakaan ottaa alussa rauhallisesti, vaan suuttuu silmittömästi, eihän Humu turhaan halua tappelua aloittaa, kun minäkin vielä katselen.
Asa ja Nasse, äiti ja poika olivat tässä asiassa mestareita, saattoivat puolikin tuntia vetää kapulavetoa, välillä vähän löysäten ja leväten. Joskus niinkin, että toinen oli häkissä, toinen ulkopuolella, jompikumpi tarjosi käpin häkin verkon läpi, sitten alkoi veto. Tämän leikin kielsin, kun aina jomman kumman ikenet verillä.
torstai 10. joulukuuta 2015
Nouto se mukavaa on, vai onko? 10.12.2015
Päätin kokeilla, miten nouto onnistuu kun koira ei suostu aukaisemaan suutaan? Ensin piti saada koiran suu kiinni. Helppo nakki. Helläkoukkua kun vähän aikaa kalisteli Tummun hampaissa, jopas ymmärsi vanhapiika pistää joskus kovastikin puhuvan leipäläpensä kiinni. Melkein pysyvän näköisesti. Tavoite yksi saavutettu. Nyt sitten oli tahallaan, tai tahttomasti unohdettu autuaasti irroittamisen jälkeiset palkat ym...
Otetaampas asiaksi. Palkka käteen, kuin ennenkin, hah.... Se olisi kelvannut Tummulle ilman mitään työntekoa, siitä tulikin sille elämää suurempi juttu. Suun aukaisemisesta viis, kunhan saa tuon ruokapalan. Havaittavissa selvää sijaistoimintaa. Mutta eihän palkan tarvitse tulla oikeastaan mistään, kunhan tulee, (pennulla eri juttu). Otetaampas alusta: Tummu tietää saavansa makupalan kunhan irroittaa otteen hellakoukusta, mutta ensin pitäisi ottaa se otekin. Nyt ei tullutkaan avuksi sitä pientä saalisvietin poikasta, joka aina ennen puukapulaan tuli. Ja pari kertaa myös koukkuun, kun vähän ruuvattiin. Nyt tuo koukku oli ikävä vehe. Mutta kun makupalat olivatkin näkyvällä paikalla, Tummu varmasti tiesi, että sieltä niitä saa, tuli suun aukaiseminen paljon helpommaksi, jopa erittäin helpoksi, niin tämäkin ropleema ratkaistiin. Jonkin verran ajoitusten kanssa myös pelasimme, mutta palkan houkutus olisi se suurin tekijä.
Otetaampas asiaksi. Palkka käteen, kuin ennenkin, hah.... Se olisi kelvannut Tummulle ilman mitään työntekoa, siitä tulikin sille elämää suurempi juttu. Suun aukaisemisesta viis, kunhan saa tuon ruokapalan. Havaittavissa selvää sijaistoimintaa. Mutta eihän palkan tarvitse tulla oikeastaan mistään, kunhan tulee, (pennulla eri juttu). Otetaampas alusta: Tummu tietää saavansa makupalan kunhan irroittaa otteen hellakoukusta, mutta ensin pitäisi ottaa se otekin. Nyt ei tullutkaan avuksi sitä pientä saalisvietin poikasta, joka aina ennen puukapulaan tuli. Ja pari kertaa myös koukkuun, kun vähän ruuvattiin. Nyt tuo koukku oli ikävä vehe. Mutta kun makupalat olivatkin näkyvällä paikalla, Tummu varmasti tiesi, että sieltä niitä saa, tuli suun aukaiseminen paljon helpommaksi, jopa erittäin helpoksi, niin tämäkin ropleema ratkaistiin. Jonkin verran ajoitusten kanssa myös pelasimme, mutta palkan houkutus olisi se suurin tekijä.
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Pentupäivitys. 6.12.2015
Tähän ensimmäinen pentupäivitys. Hätäisen laskelman mukaan hakupäivän takaraja olisi 18.3.2016! Siihen on nyt 6.12. 102 aamua. Kohta on satanen rikki! Toki pitää käydä itseään rääkkäämässä ainakin yksi jos ei kaksi välikatselukeikkaa Vaajakoskella.
perjantai 4. joulukuuta 2015
Humulla tusina täyteen. 4.12.2015
Merkkipäivänä tulee väistämättä mieleen muistoja, niin hyviä, kun vähemmän hyviä. Humun taival on ollut kokonaisuutena tähän asti normaalia koiran elämää. Humu itse ei ole normaali koira! Sillä on itsetuhoavia ominaisuuksia sisäänrakennettu. Sen aivot pumppaa lihaksiin vielä silloinkin, kun pitäisi hellittää testostereonia, rikkihän siinä vähitellen menee. Humu antaa sellaisen kuvan, että se olisi vihainen! Kertaakaan se ei ole osoittanut ihmisille pahoja aikeita. Eikä se ole kaikkein pahin toisia koiriakaan kohtaan. Piirre, joka vielä rasittaa Humun psyykettä ja ehkä fysiikkaakin on sen "yhdenihmisen" koira ominaisuus. Sille kaikki muu aika on odottamista. Ylipaineisen testosteroni pumpun seurauksena Humun on vaikea rentoutua, sen lihakset ovat aina lähtökuopissa. Tällaisen elämän lahjan saaneen koiran luulisi olevan jo mullan alla aikoja sitten, onneksi tässä kohtaa ennusteet eivät pidä paikkansa.
Juolahti mieleen, kun Humun ikää pohdein, mitä jos.... Koiran tehollinen ikä olsi sama kuin ihmisen? Kuvitelma, Humu olisikin se minun ensimmäien koira, iältään nyt vähän päälle neljän kymmenen. Mies parhaassa iässä. Millainen suhde meillä olisi, voisimme käydä kisoissa vielä monta vuotta, lähinnä minulle se rajoitus tulisi. Olisiko Humu millainen kokeissa, kun niitä takana jo nelisenkymmentä vuotta, miten meidän yhteistyö pelaisi? Vai onko koiran kapasiteetti pakattu niin, että se oppii ne asiat kuukausissa, joissa tällaisella ylipitkä ikäisellä menisikin vuosia?
En vedä ajatushöpinää niin pitkälle, että muuttaisin koiran älykkyyden kasvamaan sitä enemmän mitä vanhemmaksi se tulee. Älykäs Humu on nyt, mutta tuollainen se on ollut jo kymmenen vuotta!
HUMPALLE PITKÄÄ IKÄÄ JA ONNEA TÄSTÄ HETKESTÄ!
ps. Humun luonnetta kuvaa sekin, kun sille pentuna opetin määrättyyn paikkaan tuijottamisen, (kontaktin) sen päässä se on niin vahvana, etten uskalla edes testata kuinka vahvana. Nyt asetin pari napua tuolin päälle, Humu otti kontaktin vasempaan olkapäähäni. Se olisi ollut tuossa asennossa maailman tappiin. Otin aika kauan noita kuvia, voi olla ykkös ja kolmoskuvan välillä monta minuutta ja Humu tuijottaa.... Ihme otus!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)