Joulunaikana pitää koirienkin elää hillittyä, keskiluokkaista maalaiselämää. Tähän yhtenä osana kuuluu varominen, ettei kuusi kaadu, ettei ylisuuret pöytäliinat lähde mukana, ettei ikkunoissa olevat koristeet varise lattialle, ja suurimpana riesana, etteivät umpimatot mene yhteen sykkyrään, kun tulee äkkilähtö.
Äkkilähdöt voi eliminoida vähiin ennakoimalla koirien liikkeet. Tummu portaitten alle häkkiin, Humu pesuhuoneeseen. Nyt voi vieraat tulla, jotka ovat suurin houkutus panna ranttaliksi, siinä unohtuu kokoon menevät matot.
Tässä tilanteessa saan Tummun pysähtymään käskyllä niille jalansijoille, millä se seisoo. Tämä onnistuu myös elävässä elämässä. Tähän asti kaikki hyvin.
Mutta Tummu alkaa padota! Miten sen purkaa. Tietenkin voi kopata koiran syliin ja kantaa vieraiden ohi, heittää portailta ulos..... Mutta siinä koira ei opi mitään.
Kumma kyllä, padon voi purkaa saamalla Tummun pää alas. Se käy näppärästi laittamalla napuista jonon ulko-ovelle asti. Siinä se purkautuu niitä napostellessa kuin tuhka tuuleen.
No oppiiko koira mitään? Pitäisikö sen oppia kun homma toimii aika mukavasti. Mutta........Hyödyllinen taito koiralle ja ohjaajalle olisi pystyä purkamaan pato kivuttomasti. Tummulle käyttäisin ruokaa, ja joitain hullua käskysanaa joka jonkin ajan kuluttua painaisi Tummun pään maahan, no, Tummuhan luulisi että siinä on makupala.
Humulla padon purku voi voi. Ensinnäkin Humun pato liittyy niin vahvasti laumaviettiin, ohjaaja keskeisesti, että sen on vaikea ymmärtää miksi pitäisi luopua käytännöstä, jota on hiestetty vuosi kausia. Kai sekin ruualla jotenkin onnistuisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti