Päätin kokeilla, miten nouto onnistuu kun koira ei suostu aukaisemaan suutaan? Ensin piti saada koiran suu kiinni. Helppo nakki. Helläkoukkua kun vähän aikaa kalisteli Tummun hampaissa, jopas ymmärsi vanhapiika pistää joskus kovastikin puhuvan leipäläpensä kiinni. Melkein pysyvän näköisesti. Tavoite yksi saavutettu. Nyt sitten oli tahallaan, tai tahttomasti unohdettu autuaasti irroittamisen jälkeiset palkat ym...
Otetaampas asiaksi. Palkka käteen, kuin ennenkin, hah.... Se olisi kelvannut Tummulle ilman mitään työntekoa, siitä tulikin sille elämää suurempi juttu. Suun aukaisemisesta viis, kunhan saa tuon ruokapalan. Havaittavissa selvää sijaistoimintaa. Mutta eihän palkan tarvitse tulla oikeastaan mistään, kunhan tulee, (pennulla eri juttu). Otetaampas alusta: Tummu tietää saavansa makupalan kunhan irroittaa otteen hellakoukusta, mutta ensin pitäisi ottaa se otekin. Nyt ei tullutkaan avuksi sitä pientä saalisvietin poikasta, joka aina ennen puukapulaan tuli. Ja pari kertaa myös koukkuun, kun vähän ruuvattiin. Nyt tuo koukku oli ikävä vehe. Mutta kun makupalat olivatkin näkyvällä paikalla, Tummu varmasti tiesi, että sieltä niitä saa, tuli suun aukaiseminen paljon helpommaksi, jopa erittäin helpoksi, niin tämäkin ropleema ratkaistiin. Jonkin verran ajoitusten kanssa myös pelasimme, mutta palkan houkutus olisi se suurin tekijä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti