Motivaatio? 12.12.2015

Kymmenkirjaimisen sanan täytyy olla todella tärkeä, kun noin pitkäksikin on venytetty. Onko motivaatio työntävää, tai vetävää voimaa, voisiko se olla molempia. Tulisiko ilman motivaatiota elämästä mitään, olisiko edes elämää?
Ai tämä oli koira blogi.
Koiran motivaatiot?  Motivaatio pysyä hengissä, siihen se taitaa suurin osa alamotivaatioista kiertyä. Että pysyy hengissä on oltava olemassa, ja jatkettava samankaltaisten olemassaoloa. Ei koira varmaan ajattele, että hänen pitää syödä nukkua ja löytää elämänkumppani, että viidenkinkymmenen vuoden kuluttua olisi hänen jälkeläisiään täällä maan päällä. Ei, koska siitä motivaatiosta huolehtii vietit ja vaistot.  Nälkä on suuri motivaattori.  Nälkään on  yhdistetty motivaatio syödä juuri sitä, josta on hyötyä, tämä menee usein maku - ja hajuhermojen kontolle.
Höh Koirankoulutusblogi?
Jätetään pentu yksin synkkään sateiseen metsään, sellaiseen lukkopantaan, joka aukeaa noin kymmenen minuutin kuluttua. Siinä ajassa ohjaaja ehtii lähes kilometrin päähän.  Lukko aukeaa, pentu huomaa olevansa vapaa.  Ei epäilystäkään, etteikö pentu olisi sataprosenttisesti motivoitunut etsimään äsken poistuneen emon sijaisen. Ja kun motivaatiomoottori käy täysillä, pennun kaikki aistit ovat käytössä, ei ole lopputuoksesta epäselvyyttä.
Otetaan vasta ruokaansa sulatteleva koira sohvalta, lähdetään koulutuskentälle. (koira saanut maukkaan lihaisan aterian tunti sitten).  Jätetään koira kentän päähän makaamaan , vielä hieman epämääräiseen tilaan, kun joskus on pitänyt maata häiriöistä huolimatta liikkumatta. Nyt kutsumme hyvinsyöneen koiran luoksemme, houkuttimena puolikourallista napuja, voisi varmaan verrata näiden kahden tapauksen motivaatioiden voimakkuutta?

Arkipäiväinen motivaatio: Tummun pitää nykyelämässä istua ennen ulos menoa. -  Ajattelen, että Tummun olisi varmaan hyvä käydä ulkona. - Tummu on toista mieltä. Mutta kun vaihtoehto sen mielestä kai, menenkö ulos, tai itkenkö ja menen? Niin tottakai ensimmäinen ehto parempi. Mutta kun vielä pitää istua! Iiiiistunhan minä, kun ei mihinkään kiire. (arvostelu puutteellinen ei motivoitunut) . Annas olla kun Tummulle tulee hätä, kiertää muutaman kerran eteinen, keittiö, makuuhuone, tv huone, ympyrää, pitäähän tuo huomioida!
No, niin lähetään ulos! Nyt se kuulee jokaisen ulos viittaavan sanan, näkee jokaisen eleen joka sinne päinkään, ja istuminen on salaman nopea!
Koulttajan ongelma alkaa tästä.... Miten saada Tummu istumaan nopeasti myös silloin, kun ulos meno on lähinnä velvollisuus? Toki voi motivoida heittämällä ovenraosta mehevän ydinluun portaille Tummun nähden? Tässä tosin saattaa ylimotivaatio tulla esteeksi, koiralla nousee yksityisyrittäjän henki päälle, jospa vain menisin ilman manöövereja.
Mutta kun pitäisi saada se motivaatio muuten vireille. Pitääkö sitä vain hakea tilanteeseen sopiva ratkaisu, esim. laumavietistä  yhdistettynä saalisviettiin.
Käytännössä minä olen menossa hirveällä ryminällä ulos Tummua hetsaten, mutta ähä.... ennen kynnystä stop! Joopas istui nopeaan.
Uskoisin, että tätä menetelmää käyttäisin, jos pitäisi tuo tavoite saavuttaa, koska: Tummu kusee harvoin, toistoja ei millään tarpeeksi, eikä sen älli siihen riittäisikään yhdistää niitä. Lihanpaloja ei ole aina saatavilla, tehoa kyllä siitäkin löytyisi.
Kuitenkin pidän siitä, että koiran saan minä! Ei lihanpala motivoitua nopeaan kurin alaiseen toimintaan.
Motivaation alla tapahtuva koulutus on tarkkaa hommaa, helposti tulee luistettua, teempähän tuon liikkeen, kun minä ja koira sen osaamme, eikä tule huolehdittua siitä, että koiran ja minun motivaatio olisi kaakossa!