Merkkipäivänä tulee väistämättä mieleen muistoja, niin hyviä, kun vähemmän hyviä. Humun taival on ollut kokonaisuutena tähän asti normaalia koiran elämää. Humu itse ei ole normaali koira! Sillä on itsetuhoavia ominaisuuksia sisäänrakennettu. Sen aivot pumppaa lihaksiin vielä silloinkin, kun pitäisi hellittää testostereonia, rikkihän siinä vähitellen menee. Humu antaa sellaisen kuvan, että se olisi vihainen! Kertaakaan se ei ole osoittanut ihmisille pahoja aikeita. Eikä se ole kaikkein pahin toisia koiriakaan kohtaan. Piirre, joka vielä rasittaa Humun psyykettä ja ehkä fysiikkaakin on sen "yhdenihmisen" koira ominaisuus. Sille kaikki muu aika on odottamista. Ylipaineisen testosteroni pumpun seurauksena Humun on vaikea rentoutua, sen lihakset ovat aina lähtökuopissa. Tällaisen elämän lahjan saaneen koiran luulisi olevan jo mullan alla aikoja sitten, onneksi tässä kohtaa ennusteet eivät pidä paikkansa.
Juolahti mieleen, kun Humun ikää pohdein, mitä jos.... Koiran tehollinen ikä olsi sama kuin ihmisen? Kuvitelma, Humu olisikin se minun ensimmäien koira, iältään nyt vähän päälle neljän kymmenen. Mies parhaassa iässä. Millainen suhde meillä olisi, voisimme käydä kisoissa vielä monta vuotta, lähinnä minulle se rajoitus tulisi. Olisiko Humu millainen kokeissa, kun niitä takana jo nelisenkymmentä vuotta, miten meidän yhteistyö pelaisi? Vai onko koiran kapasiteetti pakattu niin, että se oppii ne asiat kuukausissa, joissa tällaisella ylipitkä ikäisellä menisikin vuosia?
En vedä ajatushöpinää niin pitkälle, että muuttaisin koiran älykkyyden kasvamaan sitä enemmän mitä vanhemmaksi se tulee. Älykäs Humu on nyt, mutta tuollainen se on ollut jo kymmenen vuotta!
HUMPALLE PITKÄÄ IKÄÄ JA ONNEA TÄSTÄ HETKESTÄ!
ps. Humun luonnetta kuvaa sekin, kun sille pentuna opetin määrättyyn paikkaan tuijottamisen, (kontaktin) sen päässä se on niin vahvana, etten uskalla edes testata kuinka vahvana. Nyt asetin pari napua tuolin päälle, Humu otti kontaktin vasempaan olkapäähäni. Se olisi ollut tuossa asennossa maailman tappiin. Otin aika kauan noita kuvia, voi olla ykkös ja kolmoskuvan välillä monta minuutta ja Humu tuijottaa.... Ihme otus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti