Humulla ja Tummulla on tapana laittaa ranttaliksi, ei nyt päivittäin, mutta muutaman kerran viikossa. Humun kunnon kohenemismittarina tämä oiva apu.
Suoritus tapahtuu niin, että Tummu ottaa yhden sen lempileluista, alkaa haastaa Humua laittaa päänsä Hummerin selänpäälle, siitä se show alkaa. Rähinää painimista, painimista rähinää, välillä vähän nuuskitaan, sitten jatketaan. Tuntikin voi olla lyhyt aika.
Tuohan aivan hassun näköstä hommaa? Onko lelu Tummulla osoittamassa sen vaarattomuutta, osittain. Mutta yksinkertainen syy, kun tarkemmin seurailin hommaa, niin aivan arkipäiväinen syy löytyi.... Tummu raukka yrittää tarjota sitä lelua Humulle kisailtavaksi, Humun jokin, ehkä auktoriteetti, tai sen menettämisen pelko estää sitä ottamasta siihen kiinni, yksi syy myös, kun joskus Humu on erehtynyt koppaamaan edessä heiluvaan leluun, Tummun tosikkomainen vanhanpiian luonto ei annakaan ottaa alussa rauhallisesti, vaan suuttuu silmittömästi, eihän Humu turhaan halua tappelua aloittaa, kun minäkin vielä katselen.
Asa ja Nasse, äiti ja poika olivat tässä asiassa mestareita, saattoivat puolikin tuntia vetää kapulavetoa, välillä vähän löysäten ja leväten. Joskus niinkin, että toinen oli häkissä, toinen ulkopuolella, jompikumpi tarjosi käpin häkin verkon läpi, sitten alkoi veto. Tämän leikin kielsin, kun aina jomman kumman ikenet verillä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti