Nyt on vahdittavana myös hanskat.
Eihän Cokoa todella väsytä?
Levon jälkeen alkaa kapulan ilmaisu maistua. Näin kaukaa Coko yleensä ilmaisee.
Siinähän se, viime syksyn jäljiltä, ei jäljiltä, vaan viime syksyltä.....
Varhain aamulla reppu pykälään, repussa termospullossa kahvia, ja yksi grilli makkara. Oikeaan kohtaan nautittuna kova rautais annos. Kasitien yli Koivistonperän tieltä, Hollaa pitkin Matinsuohon, siellä pieni metsälenkki, matka jatkui tuttua polkua. Alitimme isot linjat, ennen isoa aukiota näin Fiat romun josta Matti talvella puhui. Hyvin onnistui vapaa suunnistus kohdalleen. Vetinen oja haetti hieman ylityspaikkaa, löytyihän se. Muutama viikko sitten taivalsimme samoja reittejä Kuokkamaalle ja sieltä isoille montuille, nyt koukkasimme katselemaan millaista toimintaa montuilla on. Yksi kauhakuormaaja piti rokuulia. Pohjapuolen jyrkänteen reunaa kävelin takaisin Kuokkamaan tielle, jatkoimme matkaa mastolle, jossa evästys. Koirakentällä oli auto, joten päätimme kiertää Alanevan kautta kotiin. Koiviston reunaa Sainsalon tielle, pihalla oli mittareihin kertynyt kilometrejä yli 13 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti