Cokon kylkeä koristaa rotumääritelmän vastainen valkoinen vauhtiviiva!
Tavanomaisen lenkin nykäsimme Cokon kanssa aamuhämärissä. Lähtö sattui siihen ajankohtaan, jolloin tuuli meitä erehdyttävästi vielä nukkui. Mutta Nevahaan tiellä oli tuttu meininki päällä. Pari päivää idästä puhaltanut oli palanut taas päivä järjestykseen, puhalteli lännen puolelta suoraan melkein koko aukean hyytävästi vastaan. Nutturan kangas antoi sitten mukavan suojan. Palon teitä kiertelimme, käymättä Rajakalliolla kertyi kuitenkin yli kuusi kilometriä, kun Helken peltojen poikki palasimme kotiin. Cokolla on ollut jo pitemmän aikaa tapana panna odottaessaan maahan, kun esim. räplään puhelinta. Nyt kuin vahingossa meni maahan ilmaisemansa käpin viereen. Siihen palkkio, ei se muuta tarvinnut, nyt mennään käpeillä maahan! Ihme itsekouluttaja Coko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti