Eilisestä alkaen on Pörkkiön ja Nutturan välimaastossa tuprunut harmaata savua, tuttu näky silloin, kun vähennettiin kantokasoja uutispelloilta. Nyt asialla Mika. Päätimme Cokon kanssa ottaa ensimmäiseksi etapiksi palavat kantokasat. Hyvän näköistä hiiltymistä jo näkyvissä, vaikka tarkoitus ei ole hiilestää juurakoita, väkisin muutamat aina kovettuvat pinnaltaan hiileksi.
Eiköhän Mikan talosta koneet löydy vaikeitten tapausten monttuamiseen...
Jatkoimme matkaa, Palontietä kasitielle ja yli. Ampumaradalla kumosin kokeeksi ns. energia juomaa, saa nähdä vaikuttaako. Olli on tehnyt hiekkaan peltoa silmän kantamattomiin, oikaisimme vanhalle esinekentälle, jossa energiapuu kasa eturajalla. Maisemat täälläkin muuttuu hurjaa vauhtia, vajaa kymmenen vuotta sitten jatkuvassa käytössä olleesta esinekentästä muisto vain omassa mielessä. Isoille montuille oikeanpuoleista tietä kävelimme. Sielläkin oli tapahtunut, osa monttujen rannoista perkattu pajuista ja lepistä paljaiksi, parannus huomattava. Pienen kiertelyn jälkeen otimme suunnan kotia kohti, tunnelista merenpuolelle, suoraan Rajakallion yli, ja Helken maata kotiin. Selvä reitti päätti kaksi ja puolituntisen vähän yli kymmen kilometrisen tutustumis käynnin kasitien maan puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti