Facebook on siitä hyvä, että se on rauhoittanut nämä blogit lähinnä omaan käyttöön, näitä ei enää lueta, moni ei edes tiedä, mikä blogi on. Nopeaa on muutos some rintamalla.
Miksi tänne jotku kirjoittaa? Itselleni tämä on oiva paikka laittaa asioita kronologiseen järjestykseen, pitää jonkinlaista päivä-harjoituskirjaa.
Miksi? Tätä pohdin, kun katselin Tummun toimintaa äsken pihalla. Se oli loogista, siinä oli selvä käyttäytymismalli. No, mutta nyt en enää muista, mikä se punainen lanka oli?
Siksi pitäisi rynnätä aina kuin aikaa on, tänne koneelle, kirjata huomiot ylös.
No nyt muistan. Otin mielijohteesta Tummun istumaan, tein jopa koulutusta ennakoivat rituaalit, hain taluttimen jne... Otin muutaman eteentulon. Ei palkkaa? Alkoi säälittää Tummu, mitäs nyt kun koira tekee hyvät työt, saa ehkä murahduksen palkaksi, jota minä luulen kiitokseksi!
Nuoren koiran, kun sille opetetaan liikkeet, on saatava palkka salaman nopeasti, joskus yllättäen, joskus jopa kesken liikkeen. (tämähän tuttua,) Silloin on kyse koiralle opetettavista uusista liikkeistä, ei taidon tarkistuksista. Tummulla tämä oli taidontarkistamista. Tummu on älykäs koira, pidin sillä "palkkiomoodia" yllä, menimme sisään siellä annoin vähän hyvää! Toimi! Tähän pitäisi pyrkiä kaikessa koulutuksessa, että koira joutuu tekemään pitkänkin työjanan, ennen kuin saa palkan. (koskee tietenkin koiraa joka osaa) Mutta tavaksi ei kannata ottaa "palkkaan vain harjoituksen lopussa". Koiran kuin koiran motivaatio voi lopahtaa jos on lopahtaakseen. Tietenkään työstä palkkautuva ei motivaatiotaan pudota. Hyvä on lahjoa harkkojen jälkeen, saa ohjaajakin hyvän mielen.
Pieniä niksejä, jotka kertoo missä mennään koulutuksen tasossa:
Laita koira sivulla maahan, siirry niin, että koira on oikealla puolella, anna käsky - istu - .
Tulkinta: Jos koira salamannopeasti siirtyy vasemmalle puolen istumaan, on se saanut paljon vartaloapuja ohjaajalta, on siis kilpailullisesti melko valmis, kun tietää jo rituaalin.
Jos koira istuu nopeasti oikealle puolen, osaa se istu käskyn erittäin hyvin. Kilpailullisesti tällainen käy esim. tokokokeeseen hyvin, pk-puolella ei tarvetta niin paljon esiinny. Jos koira hämmentyy, jatketaan koulutusta ja toistoja. Jos koira ei nouse lainkaan ylös, on koulutus jossain kohtaa mennyt pieleen, riippuen koiran ilmeestä, miten????
Seuraava testi:
Kävele pihalla koira on vapaana nuuskuttamassa. Pysähdy perusasentoon, (preussi) Jos koira tulee sivulle istumaan, on koulutus jo edennyt mukavasti, ja koira lukee vartaloasi kuin piru raamattua.
Tee seuraava koe, kun koira taasen nuuskuttelee, lähde kävelemään (ipokävelyä) rieppaasti eteenpäin. Jos koira tulee kontaktiin ja seuraa, on koulutus tässäkin tapauksessa hyvällä mallilla. Koirahan selvästi palkkaa itsensä työstä. Pitää muistaa, ettei koira ala hallita tilannetta, sillä on tapumusta tässätapauksessa niin tehdä.
Jos joskus saan pennun, luen nämä jutut läpi, vaikka hullulta tuntuu. Kun alkaa kirjoitella, tulee mieleen aivan erilailla asioita ja niksejä.
Outoa, että suurin osa näistä nikseistä minulle opetti SEIKO niminen koira!
torstai 5. marraskuuta 2015
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Testit jatkukoon. 4.11.2015
Jälleen Tummun kanssa työn touhussa. Tummu saikin suunniteltua pitemmän loman, mutta kaikki hauskuus loppuu aikanaan, ei Tummu taida pahakseen panna, vaikka loppuikin.
Perusteita, perusteitten perään. Jos en tietäisi Tummun historiaa, ajattelisin siinä olevan huono oppinen koira. Mutta tässäkin nähdään, minkä väärin opit, sen korjaaminen vie tuhottomasti aikaa ja toistoja. Koiralla väärin opittu nousee pintaa usein paineen alla, sekin vielä!
Kaikkein vaikein korjattava on jokapäiväisessä käyttäytymisessä eteen tulevat asiat, esimerkiksi perusasennon suoruus, tiiviys, eteentulon epämääräisyys, sitten vielä tämän lisäksi, kun koiraa ei ole koodattu koulutskelpoiseksi, sen keskittymiskyky on paljon huonompi kuin koiran, jota pennusta asti on järjestelmälliseti koulutettu, vaadittu määrtyt rituaalit ja asennot.
Tässäkin siviilielämän erottaminen tottiksesta helpottaisi, mutta aina se ei onnistu. Siksi kannattaa jättää kaikki tällaiset "vaadittavat" liikkeet siihen hetkeen , kun itse on täysin keskittynyt tekemään töitä koiran kanssa.
Kuitenkin on kiehtovaa todeta Tummun edistyminen, tosin se tulee hyvin lyhyillä askelilla, melkein hiipien.
Tummussa näkeen senkin totuuden, älä vaadi koiralta sellaista, mitä se ei osaa.
Vielä, Tummulle pitää opettaa aivan alusta alkaen "refleksit". Sille on opetettu, kun pysähdyt annetaa käsky istu! Tummu istuu. Mutta kun jätät käskyn pois, eihän Tummu ymmärrä istua! Tyhmä koira? Päinvastoin, viisas koira!
Ja ettei aivan mutu hommaksi mene, otin Humun testiin. Siitä on varmaan ikuisuus, kun koira on ollut minun sivulla. Ei sille tarvinnut sanoa istu, eikä korjata asentoa, se on Humun lihasmuistissa niin lujassa, ettei lähde kulumallakaan. Uskon, että tällaiset perusasiat ovat pennulle kaikkein tärkeintä opetusmateriaalia, oma paikka sivulla, aina istumassa, josta käskystä maahan tai seisomaan. (miksi istumisesta seisomaan käsky on paljon vähemmän käytetty kuin maahan, ja kun sitä pitää esim. tokossa alkaa hiestää, tulee ongelmia, laitetaan perusopetukseen sivulla istuminen, maahanmeno, ylösnousu joko seisomaan tai istumaan, ylösnousu istumisesta seisomaan, seisomisesta istumaan ja maahan. Oho,, tuli vaihtoehtoja) Nämä asiat pennulle, niin paljon vähemmällä pääsee vanhenmmiten. Kyllä Tummu on hyvä opetusväline!
Perusteita, perusteitten perään. Jos en tietäisi Tummun historiaa, ajattelisin siinä olevan huono oppinen koira. Mutta tässäkin nähdään, minkä väärin opit, sen korjaaminen vie tuhottomasti aikaa ja toistoja. Koiralla väärin opittu nousee pintaa usein paineen alla, sekin vielä!
Kaikkein vaikein korjattava on jokapäiväisessä käyttäytymisessä eteen tulevat asiat, esimerkiksi perusasennon suoruus, tiiviys, eteentulon epämääräisyys, sitten vielä tämän lisäksi, kun koiraa ei ole koodattu koulutskelpoiseksi, sen keskittymiskyky on paljon huonompi kuin koiran, jota pennusta asti on järjestelmälliseti koulutettu, vaadittu määrtyt rituaalit ja asennot.
Tässäkin siviilielämän erottaminen tottiksesta helpottaisi, mutta aina se ei onnistu. Siksi kannattaa jättää kaikki tällaiset "vaadittavat" liikkeet siihen hetkeen , kun itse on täysin keskittynyt tekemään töitä koiran kanssa.
Kuitenkin on kiehtovaa todeta Tummun edistyminen, tosin se tulee hyvin lyhyillä askelilla, melkein hiipien.
Tummussa näkeen senkin totuuden, älä vaadi koiralta sellaista, mitä se ei osaa.
Vielä, Tummulle pitää opettaa aivan alusta alkaen "refleksit". Sille on opetettu, kun pysähdyt annetaa käsky istu! Tummu istuu. Mutta kun jätät käskyn pois, eihän Tummu ymmärrä istua! Tyhmä koira? Päinvastoin, viisas koira!
Ja ettei aivan mutu hommaksi mene, otin Humun testiin. Siitä on varmaan ikuisuus, kun koira on ollut minun sivulla. Ei sille tarvinnut sanoa istu, eikä korjata asentoa, se on Humun lihasmuistissa niin lujassa, ettei lähde kulumallakaan. Uskon, että tällaiset perusasiat ovat pennulle kaikkein tärkeintä opetusmateriaalia, oma paikka sivulla, aina istumassa, josta käskystä maahan tai seisomaan. (miksi istumisesta seisomaan käsky on paljon vähemmän käytetty kuin maahan, ja kun sitä pitää esim. tokossa alkaa hiestää, tulee ongelmia, laitetaan perusopetukseen sivulla istuminen, maahanmeno, ylösnousu joko seisomaan tai istumaan, ylösnousu istumisesta seisomaan, seisomisesta istumaan ja maahan. Oho,, tuli vaihtoehtoja) Nämä asiat pennulle, niin paljon vähemmällä pääsee vanhenmmiten. Kyllä Tummu on hyvä opetusväline!
tiistai 3. marraskuuta 2015
Strömsöö karttaa. 3.11.2015
Nyt kun Tummu olisi altis pienelle yhteispalaverille, narun yläpää alkaa köhiä ja kähiä niin, ettei motivaatio riitä ylimääräisiin ponnisteluihin. Tai riittäisi, mutta siitä ei mitään hyötyä olisi. Tummu on herkkävaistoinen koira, johon pätee kymmenen käskyn ensimmäinen käsky hyvin: " Älä harjoittele silloin, kun itse tai koirasi ette ole kunnossa".
Kuntoon tulon motivaatio on yllättävän helposti löydettävissä kuuntelemalla radio suomen musiikkitarjontaa, lukemalla iltanettilehtien muutamat jutut puolitiehen, katselemalla A-talkkia kaksi minuuttia, jopas potilas herkeää innokkaaseen sadatteluun, ja ilkeä flunssa on muisto vain!
Kuntoon tulon motivaatio on yllättävän helposti löydettävissä kuuntelemalla radio suomen musiikkitarjontaa, lukemalla iltanettilehtien muutamat jutut puolitiehen, katselemalla A-talkkia kaksi minuuttia, jopas potilas herkeää innokkaaseen sadatteluun, ja ilkeä flunssa on muisto vain!
perjantai 30. lokakuuta 2015
Pieni lataustauko, Tummu saa sulatella tätä alkusäikähdystä ensiviikon alkuun. 30.10.2015
Joku viisas on sanonut, että harjoitus / tauko on parasta tulokseen pyrkimisessä. Koira oppii viisikymmentä viisikymmentä porsenttia tällaisella jaksottelulla. Ehkä karrikoiden ajateltu, mutta totta juuri se toinen puoli. Voi olla, että vaikein, ainakin minulla on tajuta tauon merkitys ja hyödyllisyys. On tullut joskus lyötyä päätä seinää juuri tälla saralla. Jospa se vanhuus viisastuttaa?
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
Kentän valot. 28.10.2015
Tänään Tummu sai tutustua Houraatinmäen kenttään. Olihan meillä asiaakin, tarkistaa, riittääkö kuntoradan valot koirankoulutkseen. Hyvin valaisi koko kentän. Muutamat jätöt Tummulla tein, joten uusi kenttä Tummun osalta korkattu.
tiistai 27. lokakuuta 2015
Kohta kokoamisen aika. 27.10.2015.
Tummulle on yksi liike opetettu kerralla oikein, paikalla olo. Se on juuri sellainen kuin olla pitää. Koira on rauhallinen, tarkkailee ympäristöä jopa uneliaan oloisesti, ei odota, että tultaisi vapauttamaan. Kokeilin nyt navetan siivouksen yhteydessä miten on oppi pysynyt päässä. Ei mitään muutosta vuosien aikana. Joten paikallaolo testaukset päättyivät heti alkuunsa.
Olihan meillä aivan pystymetsästäkin opeteltava liike! Liikkeestä istuminen ja maahan meno. Näitähän ei nyky bh-ssa tarvinnut. Tummu on kuunteleva koira, joten sille ei kannata pahemmin vartaloliikkeillä liikkeitä opettaa, se on myös tarkka koira, ja lukee vartaloa kuin p-- raamattua. Joten käskystä istumaan, käskystä maahan tällä taktiikalla! Tietenkään en aloittanut sitä seuraamisen yhteydessä koska siinä on vaikea jättää apuja pois. Laitetaan käskyt niin Tummun päähän, että istuu vaikka lipputangon nokkaan kun käsketään. Nyt tarvitaan sitten niitä toistoja. Sekä "harjoituksen" paloittelua kymmeniin kertoihin päivässä. Näiden esivalmistelu kuului tämän päivän ohjelmaan.
- "kymmeniä kertoja - ? Juuri tämä kuvastaa vanhan koiran koulutusta, vaikka Tummu on todella oppivainen, siltä puuttuu pentuaikana ja siitä vähän vanhempana tapahtunut "lukemisen" oppiminen. En tarkoita ohjaajan lukemista, vaan oppimista opiskelemaan uusia asioita.
Tämähän on pentukauden tärkein anti koiralle, kun siitä kisakoiraa tehdään.
Olihan meillä aivan pystymetsästäkin opeteltava liike! Liikkeestä istuminen ja maahan meno. Näitähän ei nyky bh-ssa tarvinnut. Tummu on kuunteleva koira, joten sille ei kannata pahemmin vartaloliikkeillä liikkeitä opettaa, se on myös tarkka koira, ja lukee vartaloa kuin p-- raamattua. Joten käskystä istumaan, käskystä maahan tällä taktiikalla! Tietenkään en aloittanut sitä seuraamisen yhteydessä koska siinä on vaikea jättää apuja pois. Laitetaan käskyt niin Tummun päähän, että istuu vaikka lipputangon nokkaan kun käsketään. Nyt tarvitaan sitten niitä toistoja. Sekä "harjoituksen" paloittelua kymmeniin kertoihin päivässä. Näiden esivalmistelu kuului tämän päivän ohjelmaan.
- "kymmeniä kertoja - ? Juuri tämä kuvastaa vanhan koiran koulutusta, vaikka Tummu on todella oppivainen, siltä puuttuu pentuaikana ja siitä vähän vanhempana tapahtunut "lukemisen" oppiminen. En tarkoita ohjaajan lukemista, vaan oppimista opiskelemaan uusia asioita.
Tämähän on pentukauden tärkein anti koiralle, kun siitä kisakoiraa tehdään.
maanantai 26. lokakuuta 2015
Työpäivä. 26.10.2015
Arjen koittaessa akoi Tummulle uusi (ja minulle) treeniviikko. Viikon pohjat alla, antaa jonkinlaisen kuvan missä mennään. Tummu on vanha koira, joten on turha jäädä tuleen makaamaan, tai muuten tulee kylty.
Seuraamista en aiokkaan ottaa pääasiaksi näissä treeneissä, mielestäni terävät perusasennot paikkaavat paljon näitä junnaavia lönköttelyjä koira sivulla. Ja kun ajattelen kisatilannetta, useimmiten tuomari kertoo pitkät litaniat koiran käännöksistä rytmin vaihdoksista henkilörymä käyttäytymisestä jne... Sitten voi lohkaista, - arvosana tänään hyvä -. Se menee kisailijan korvien ohi, kun valuva vesi. Eikä sen tarvitsekaan muodostua elämää suuremmaksi asiaksi, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Mutta sitten kun koira kiertää hyppyesteen , tai jää seisomaan jätöissä onkin pistemenetykset lopputulokseen vaikuttavia jopa huolestuttavalla tavalla.
Mutta kumpaa me reenataan enemmän, seuraamista, sen parin pisteen takia tai varmoja jättöjä, noutoja tai hyppyjä?
Tällaiseen filosofiaan perustan Tummun treenaamisen. Nyt on muistettava, ettei meillä ole kisatavoitetta, mutta tavoitteena on saada kisakoiramainen mallikappale.
Päivän treeni oli tähän mennessä kovin ja kesti pisimpään. Perusasento reenillä aloitimme. Siitä eteentuloreeneihin. Sitten huomasin mukavan näköisen kalikan liiterin edessä, tuolla voisi kokeilla noutoa ulkona. Sisältä ulos tuotu harjoitus poikii aina pientä takapakkia, johon pitää varautua. Siksi aloitin noudon aivan yksinkertaisilla luovutus liikkeillä. Siitä vähitellen kapulaa kauemmaksi viemällä, ja vihdoin muutama heittonouto. Näillä eväillä voi Tummun noudon vahvistaa kisakuntoon pienellä työmäärällä, toistamalla helpompia tasoja mitä Tummu oikeasti osaa, varmistuu tämä yksi tärkeimmistä liikkeistä mitä koira tarvitsee. Älykkäällä koiralla kuulee, kun hammasrattaat päässä surraavat. Parikertaa Tummu jo pääsi korjaamaan minun mokani, ensimmäinen oli huolimaton kapulaan kiinniotto, siis tumpeloin kapulan maahan, mutta en ehtinyt kissaa sanoa, kun se oli uudelleen luovutusvalmiina. Toinen oli kun heitin kapulaa, räpsähti olkapäällä oleva talutin kunnolla Tummua päin naamaa. Pieni paheksuva vilkaisu oli palkkiona. Viimeisenä liikkeenä otin luoksetulon viivästettyyn narupalloon, Tummu ei siis tiennyt, että sellainen vempain tulisi esiin kun vetää täysiä kohti. Tietenkään ei otettu istumisia eikä sivulle menoja, vaan parinsekunnin purut. Toiset ja kolmannet purut palloon, hyvillä mielin lopetimme tämän työpäivän.
Työpäivän, joka oli lähellä Tummun tämänhetken maximi jaksamista reenien suhteen. Vedin reenin yhtäkyytiä, jakaminen pitemmälle ajalle olisi tietenkin mahdollistanut aikamäärän jatkamisen vaikka kaksinkertaiseksi. Mutta halusin nähdä Tummun jaksamistason, sitähän voi tarkkailla reenien jälkeen, vetäytyykö koira yksinäisyyteen, (silloin on mennyt vähän yli) makoileeko mukavan näköisenä omalla paikalla, se tila ihanne.
Miksiköhän kirjoitan itsestään selviä asioita? Siitä on lähes kymmenen vuotta, kun olen koiraa järjestelmällisesti reenannut, toki kaikki on muistissa, mutta kirjoittaminen selkiyttää asioita.
Seuraamista en aiokkaan ottaa pääasiaksi näissä treeneissä, mielestäni terävät perusasennot paikkaavat paljon näitä junnaavia lönköttelyjä koira sivulla. Ja kun ajattelen kisatilannetta, useimmiten tuomari kertoo pitkät litaniat koiran käännöksistä rytmin vaihdoksista henkilörymä käyttäytymisestä jne... Sitten voi lohkaista, - arvosana tänään hyvä -. Se menee kisailijan korvien ohi, kun valuva vesi. Eikä sen tarvitsekaan muodostua elämää suuremmaksi asiaksi, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Mutta sitten kun koira kiertää hyppyesteen , tai jää seisomaan jätöissä onkin pistemenetykset lopputulokseen vaikuttavia jopa huolestuttavalla tavalla.
Mutta kumpaa me reenataan enemmän, seuraamista, sen parin pisteen takia tai varmoja jättöjä, noutoja tai hyppyjä?
Tällaiseen filosofiaan perustan Tummun treenaamisen. Nyt on muistettava, ettei meillä ole kisatavoitetta, mutta tavoitteena on saada kisakoiramainen mallikappale.
Päivän treeni oli tähän mennessä kovin ja kesti pisimpään. Perusasento reenillä aloitimme. Siitä eteentuloreeneihin. Sitten huomasin mukavan näköisen kalikan liiterin edessä, tuolla voisi kokeilla noutoa ulkona. Sisältä ulos tuotu harjoitus poikii aina pientä takapakkia, johon pitää varautua. Siksi aloitin noudon aivan yksinkertaisilla luovutus liikkeillä. Siitä vähitellen kapulaa kauemmaksi viemällä, ja vihdoin muutama heittonouto. Näillä eväillä voi Tummun noudon vahvistaa kisakuntoon pienellä työmäärällä, toistamalla helpompia tasoja mitä Tummu oikeasti osaa, varmistuu tämä yksi tärkeimmistä liikkeistä mitä koira tarvitsee. Älykkäällä koiralla kuulee, kun hammasrattaat päässä surraavat. Parikertaa Tummu jo pääsi korjaamaan minun mokani, ensimmäinen oli huolimaton kapulaan kiinniotto, siis tumpeloin kapulan maahan, mutta en ehtinyt kissaa sanoa, kun se oli uudelleen luovutusvalmiina. Toinen oli kun heitin kapulaa, räpsähti olkapäällä oleva talutin kunnolla Tummua päin naamaa. Pieni paheksuva vilkaisu oli palkkiona. Viimeisenä liikkeenä otin luoksetulon viivästettyyn narupalloon, Tummu ei siis tiennyt, että sellainen vempain tulisi esiin kun vetää täysiä kohti. Tietenkään ei otettu istumisia eikä sivulle menoja, vaan parinsekunnin purut. Toiset ja kolmannet purut palloon, hyvillä mielin lopetimme tämän työpäivän.
Työpäivän, joka oli lähellä Tummun tämänhetken maximi jaksamista reenien suhteen. Vedin reenin yhtäkyytiä, jakaminen pitemmälle ajalle olisi tietenkin mahdollistanut aikamäärän jatkamisen vaikka kaksinkertaiseksi. Mutta halusin nähdä Tummun jaksamistason, sitähän voi tarkkailla reenien jälkeen, vetäytyykö koira yksinäisyyteen, (silloin on mennyt vähän yli) makoileeko mukavan näköisenä omalla paikalla, se tila ihanne.
Miksiköhän kirjoitan itsestään selviä asioita? Siitä on lähes kymmenen vuotta, kun olen koiraa järjestelmällisesti reenannut, toki kaikki on muistissa, mutta kirjoittaminen selkiyttää asioita.
Lepopäivä? 25.10.2015
Voisihan sitä siksi kutsua, kun ulkona ei harjoiteltu, eikä muutenkaan telmitty. Impulssin pieneen sisätreeniin antoi huolimattomasti tyhjennetty puukoppa, kun toista pientä satsia pesään laitoin. Oli jäänyt sopivan näköinen ja kokoinen laudanpätkä kopan pohjalle. Oli niin yksinäisen näköinen, että päätin sillekin jotain aktiviteettia löytää.
Joutilaan näköinen oli Tummukin. Kun ei telkkaristakaan mitään katsottavaa tullut, niinkuin arvata saattaa, äkkikelauksella; Koski - vain lehemää - ponsse - viidakon en muista - koitolla yöhön - jne.. jne... Oli helppo viettää laatuaikaa jälleen Tummun kanssa.
Jalostetaan hyvällä mallilla olevaa noutoa vielä paremmaksi. Niin teimme, Tummu nautti kun joutui kelaamaan huoneet läpi ennenkuin laudanpalanen löytyi. Luovutusten puhtaus sai minutkin niin hyvälle tuulelle, että kehuin Tummua! Tarkemmin ajatellen, Tummun mieliala oli varmaan koiran mielialalla mitattuna kymmenen plus! Uskon, että samoja lukemia molemmilla.
Noudon opettamiskeinoista voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta useimmat sivut olisivat paperin tuhlaamista.
Joutilaan näköinen oli Tummukin. Kun ei telkkaristakaan mitään katsottavaa tullut, niinkuin arvata saattaa, äkkikelauksella; Koski - vain lehemää - ponsse - viidakon en muista - koitolla yöhön - jne.. jne... Oli helppo viettää laatuaikaa jälleen Tummun kanssa.
Jalostetaan hyvällä mallilla olevaa noutoa vielä paremmaksi. Niin teimme, Tummu nautti kun joutui kelaamaan huoneet läpi ennenkuin laudanpalanen löytyi. Luovutusten puhtaus sai minutkin niin hyvälle tuulelle, että kehuin Tummua! Tarkemmin ajatellen, Tummun mieliala oli varmaan koiran mielialalla mitattuna kymmenen plus! Uskon, että samoja lukemia molemmilla.
Noudon opettamiskeinoista voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta useimmat sivut olisivat paperin tuhlaamista.
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Tänään pidämme lepopäivän. 25.10.2015.
lauantai 24. lokakuuta 2015
Jäljen läpi kävelyä ja väsyneenä tottistelua. 24.10.2015
Myyn ja Riikan hyvässä seurassa teimme iltapäiväharkkoja. Sain kunnian olla maalimiehenä Myylle, yritin jekuttaa koiraa menemällä muka oveliin piiloihin, ei onnistunut, löysi todella tehokkaasti ilman jäljestysapua. Haukkui niin että "vihaks" pisti. Jep! Peltojäljellä tekivät molemmat makupalattoman suorituksen, Myyllä äkkipysäyksissä vähän höystöä, Tummulla loppukapulan päällä. Pientä, Tummulla suurempaa haparointia kun ei niitä nameja ollutkaan. Mutta löysin yhden positiivisen asian, Tummu ajoi loppumakupalojen yli, näytti, että olisi alkanut mauton jälki kiinnostaa, jos jatkunut pitempään.
Tottistreenit otin kun harjoituskaverit olivat lähteneet.
Tummu oli jo valmiiksi kiihtynyt ja hieman väsyneessä tilassa. Pyrki kovaan kontaktiin. Miten sen estää, on aivan minun käytöksestä kiinni, olen todella tyytyväinen, että asia on näin päin. Jälleen sain huomata, kuinka herkästi koira lukee ohjaajaa, hakee koko ajan neuvoja häneltä.
Eteentuloja otin ilman käsi ohjausta, Siitä kymmenen pistettä Tummulle. Opettavainen reenisessio, kiitän mukana olleita!
perjantai 23. lokakuuta 2015
Hyvä tyttö! 23.10.2015
Tänään otin treeenit "hallissa". Sinne siirryimme remmivapaassa. Aloitin tiiviillä eteentulolla, eilisen kaltainen treeni. Vähitellen alan häivyttää käsien tasapainottavaa vaikutusta, uskon, että helppo tehtävä. Seuraavaksi perusasentojen kertausta, oikealle kiertäen. Käytin aluksi hallin seinäesteitä hyväksi, josta siirryin vapaaseen tilaan. Pieni hätäily vielä katsekontaktiin, mutta kun korjasin omaa katsettani, koira rauhoittui nopeasti suoraan perusasentoon. Seuraamisessa tein muutaman kontakti kokeilut, parempi pysyä matalalla profiililla, alkaa muuten nauraa ääneen.
Sitten juolahti mieleen, kun ehkä alo tokon liikkeet ovat mittarina, otetaan kapulan pito! Jätin koiran istumaan keskelle hallia, siirryin toisesta huoneesta etsimään jotain suuhun pantavaa, löytyi käyttämätön tunnistusnouto kapula. Käytännöllistä, jos kisaa, niitä löytyy aina järjestäjien pöydältä, ei tarvitse raahata mukana omaa. Menin koiran eteen kuten koe-ohje käskee, annoin käskystä kapulan koiralle, viisi sekuntia - irti. Siinä yksi valmis liike.
Vielä parit kunniakierrokset pysähtymisineen, sitten pieni tauko, narupalloa vähän aikaa, annoin koiralle jo mahdollisuuden taisteluun ennen pallon saantia, kaksi sekuntia ja irti. Lopetin ajoissa!
Otsikko Hyvä tyttö! Niin, pienenä välitilin päätöksenä tähän tulokseen tulin.
Hyvä tyttö siksi, että sen vietin nousun lukeminen on helppoa, sen sytyttäminen on helppoa, sen palkitseminen hyväksynnällä on helppoa, loppu leikki on helppoa!
Vielä, koira ei saa mitään ulkopuolista palkkiota harjoituksen aikana, ainut palkkio on minun hyväksyntä. Eikä sitä tarvinnut opetella, se tuli kuin tarjottimelta Hallin , Kokon Numan koulutus sessioista. Nyt kysyn itseltäni, makupalat..... mitä ne ovat?
Sitten juolahti mieleen, kun ehkä alo tokon liikkeet ovat mittarina, otetaan kapulan pito! Jätin koiran istumaan keskelle hallia, siirryin toisesta huoneesta etsimään jotain suuhun pantavaa, löytyi käyttämätön tunnistusnouto kapula. Käytännöllistä, jos kisaa, niitä löytyy aina järjestäjien pöydältä, ei tarvitse raahata mukana omaa. Menin koiran eteen kuten koe-ohje käskee, annoin käskystä kapulan koiralle, viisi sekuntia - irti. Siinä yksi valmis liike.
Vielä parit kunniakierrokset pysähtymisineen, sitten pieni tauko, narupalloa vähän aikaa, annoin koiralle jo mahdollisuuden taisteluun ennen pallon saantia, kaksi sekuntia ja irti. Lopetin ajoissa!
Otsikko Hyvä tyttö! Niin, pienenä välitilin päätöksenä tähän tulokseen tulin.
Hyvä tyttö siksi, että sen vietin nousun lukeminen on helppoa, sen sytyttäminen on helppoa, sen palkitseminen hyväksynnällä on helppoa, loppu leikki on helppoa!
Vielä, koira ei saa mitään ulkopuolista palkkiota harjoituksen aikana, ainut palkkio on minun hyväksyntä. Eikä sitä tarvinnut opetella, se tuli kuin tarjottimelta Hallin , Kokon Numan koulutus sessioista. Nyt kysyn itseltäni, makupalat..... mitä ne ovat?
Tiivis eteentulo. 22.10.2015
Perusasennon harjoitus alkaa tuottaa tuloksia. Vaikka vielä on hiomista siinä, että joudun itse liikaa huolehtimaan omasta käyttäytymisestä, asento ei tule luontaisesti. Huolellisella valmistelulla ja useilla virheettömillä toistoilla tämän ongelman pitäisi poistua.
Ajankuluksi otin toisen ongelman korjaamisen. (näitähän onneksi riittää, aika kuluu)
Luoksetulon epämääräisyys. Mikään ei oli niin pitkä ja hyvä, kuin koiran muisti. Tässä taasen yksi vahva peruste siihen EI KOSKAAN KÄYTETTYÄ KOIRAA!.
Vähän tästä koiran muistista, ja siitä miten se sitä käytää.
Tuolla vilahti jo Toporek menetelmä teknisten liikkeitten koulutuksessa. Sehän on teoriassa ja joskus käytännössäkin hyvä keino. Opetetaan nuorelle koiralle liikkeet "teknisesti hidastettuna" koira oppii puhtaat suoritukset oppii puhtaan luoksetulon, jossa tärkein on suora virheetön ohjaajan edessä olo ja sivulle siirtyminen? Hyvä, mutta kun tällainen harjoitus menetelmä opettaa sen luoksetulon puhtaan hitaaksikin. (hieman karrikoitu esimerkki) Entäs jos koira tehdään valmiiksi teknikoksi ja sitten sanotaan sille, nyt vauhti päälle. Jes sehän toimii! Harjoituksissa? Niimpä. Kisoissa kun ei voi enää "sanoa" koiralle, - nyt vauhti päälle - tapahtuu matkalaukkuuntuminen. Ei huono tämäkään, koska kyllä laukku pisteitä hankkii. Hmm...
Sama koskee kaikkea nuorelle koiralle annettua ja toistoilla höystettyä koulutusta. Nyt Tummun ongelmaan. Sille on opetettu juuri se tärkein, luoksetulo, onneksi vielä ripeä sellainen. Mutta jätetty puolitiehen, (tätähän näkee kisoissakin) Koiraa ei ole huolehdittu tulemaan oikealle kohdalle, on kuitenkin vaadittu niin lähelle, että saa taluttimen kiinni. Tämä hyvä taito kotikoiralle.
Mutta koira, joka pääsee tähän tilaan, on hämillään, tulee ohjaajan luokse, ohjaaja koukkaa hätäisesti pannasta, pujottaa lukon kiinni, se on siinä. Välistä voi jopa vaatia istumaan, noin puolen metrin päähän... vinoon.
Tässä lähtökohta Tummulla. Bh harkoissa annoin mennä tämänkin tuurilla, koska koiran eteentulo ja sivulle meno ei pahemmin pisteisiin vaikuta. Miksi se pitää sitten nyt saattaa kohdalleen. Ei pisteitten takia, koska mitä me niillä teemme, vaan hallinnan takia. Yksi perusjuttu on koiran vapaa käytös kun se kytketään. Ja kun koira kytketään, sen on oltava aina joko puhtaasti edessä, tai puhtaasti sivulla... Istumassa.
Yksi askel otetaan nyt Tummun kanssa eteenpäin, kun korjaan sen luoksetulon. Käytännössä en yhdistä korjaamista luoksetuloon, vaan enemmänkin asennon muuttamiseen läheisyydessäni. Puolenmetrin siirtymä riittää tähän koulutukseen. Ja nyt tulee uusi sana rauha sen pitää olla ehdoton tämän liikkeen palkkiona. Viitisen kertaa tein Tummulle hyvässä fiilingissä korjauksia, ja sitten sai tasapainoilla narupallon (ei hyvä palkkio mutta säätää tässä vaiheessa hyvin koiran kuumenemisen) kanssa kuinka korkealle noustaan.
Ajankuluksi otin toisen ongelman korjaamisen. (näitähän onneksi riittää, aika kuluu)
Luoksetulon epämääräisyys. Mikään ei oli niin pitkä ja hyvä, kuin koiran muisti. Tässä taasen yksi vahva peruste siihen EI KOSKAAN KÄYTETTYÄ KOIRAA!.
Vähän tästä koiran muistista, ja siitä miten se sitä käytää.
Tuolla vilahti jo Toporek menetelmä teknisten liikkeitten koulutuksessa. Sehän on teoriassa ja joskus käytännössäkin hyvä keino. Opetetaan nuorelle koiralle liikkeet "teknisesti hidastettuna" koira oppii puhtaat suoritukset oppii puhtaan luoksetulon, jossa tärkein on suora virheetön ohjaajan edessä olo ja sivulle siirtyminen? Hyvä, mutta kun tällainen harjoitus menetelmä opettaa sen luoksetulon puhtaan hitaaksikin. (hieman karrikoitu esimerkki) Entäs jos koira tehdään valmiiksi teknikoksi ja sitten sanotaan sille, nyt vauhti päälle. Jes sehän toimii! Harjoituksissa? Niimpä. Kisoissa kun ei voi enää "sanoa" koiralle, - nyt vauhti päälle - tapahtuu matkalaukkuuntuminen. Ei huono tämäkään, koska kyllä laukku pisteitä hankkii. Hmm...
Sama koskee kaikkea nuorelle koiralle annettua ja toistoilla höystettyä koulutusta. Nyt Tummun ongelmaan. Sille on opetettu juuri se tärkein, luoksetulo, onneksi vielä ripeä sellainen. Mutta jätetty puolitiehen, (tätähän näkee kisoissakin) Koiraa ei ole huolehdittu tulemaan oikealle kohdalle, on kuitenkin vaadittu niin lähelle, että saa taluttimen kiinni. Tämä hyvä taito kotikoiralle.
Mutta koira, joka pääsee tähän tilaan, on hämillään, tulee ohjaajan luokse, ohjaaja koukkaa hätäisesti pannasta, pujottaa lukon kiinni, se on siinä. Välistä voi jopa vaatia istumaan, noin puolen metrin päähän... vinoon.
Tässä lähtökohta Tummulla. Bh harkoissa annoin mennä tämänkin tuurilla, koska koiran eteentulo ja sivulle meno ei pahemmin pisteisiin vaikuta. Miksi se pitää sitten nyt saattaa kohdalleen. Ei pisteitten takia, koska mitä me niillä teemme, vaan hallinnan takia. Yksi perusjuttu on koiran vapaa käytös kun se kytketään. Ja kun koira kytketään, sen on oltava aina joko puhtaasti edessä, tai puhtaasti sivulla... Istumassa.
Yksi askel otetaan nyt Tummun kanssa eteenpäin, kun korjaan sen luoksetulon. Käytännössä en yhdistä korjaamista luoksetuloon, vaan enemmänkin asennon muuttamiseen läheisyydessäni. Puolenmetrin siirtymä riittää tähän koulutukseen. Ja nyt tulee uusi sana rauha sen pitää olla ehdoton tämän liikkeen palkkiona. Viitisen kertaa tein Tummulle hyvässä fiilingissä korjauksia, ja sitten sai tasapainoilla narupallon (ei hyvä palkkio mutta säätää tässä vaiheessa hyvin koiran kuumenemisen) kanssa kuinka korkealle noustaan.
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Pienin askelin. 21.10.2015
Lähes identtinen harjoitus kun eilen. Aikaa pidensin kuitenkin melkein puolella. Tummu oli jättänyt kalikkansa pihalle, joka olikin oiva houkutin harjoituksen ajan. Perusasento alkaa löytyä, hieman lisäsin vauhtia seuraamiseen, heti nousee kontakti ja vietti. Malttia malttia...... Koira alkaa palkita itseään jo työn aikana. Minun palkka työn jälkeen on tietenkin tervetullut, mutta ilmeestä päätellen ei välttämätön.
tiistai 20. lokakuuta 2015
Malttia malttia. 20.10.2015
Perusasentojen korjaaminen olisi pitänyt tehdä jo silloin bh-kokeeseen valmistautumisessa, mutta toisaalta, olisi jäänyt mukava projektin aihe käyttämättä.
Lääkkeet alkavat vähitellen löytyä, nyt on maltti valttia, etten mene liian nopeaa eteenpäin, Vanhan koiran koulutuksessa on hyvää se, ettei tarvitse pelätä Toporek efektiä, joka nuorella koiralla herkästi tulee, kun liian matalalla vietillä jatkuvasti hinkataan liiketekniikkaa sisään. Tummulla pysyy syttymiskynnys hyvin herkässä, toivoisin hieman kuminauhaa tekniikan ja vietin väliin, onhan se hauskaa kun aina on kipinä valmiina sitä tarvittaessa. Vieläkin malttia, loppupalkka on siinä hyvänä kontrollina, narupalloa juuri sen verran, että silmät alkavat palaa, kaksi sekuntia suussa, - irti - tätä muutaman kerran se on siinä. Jatkuu huomenna....
Lääkkeet alkavat vähitellen löytyä, nyt on maltti valttia, etten mene liian nopeaa eteenpäin, Vanhan koiran koulutuksessa on hyvää se, ettei tarvitse pelätä Toporek efektiä, joka nuorella koiralla herkästi tulee, kun liian matalalla vietillä jatkuvasti hinkataan liiketekniikkaa sisään. Tummulla pysyy syttymiskynnys hyvin herkässä, toivoisin hieman kuminauhaa tekniikan ja vietin väliin, onhan se hauskaa kun aina on kipinä valmiina sitä tarvittaessa. Vieläkin malttia, loppupalkka on siinä hyvänä kontrollina, narupalloa juuri sen verran, että silmät alkavat palaa, kaksi sekuntia suussa, - irti - tätä muutaman kerran se on siinä. Jatkuu huomenna....
maanantai 19. lokakuuta 2015
Perusasennon korjausta.
Vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia. Kokon ajalta periytynyt seinänvieri konsti käytössä. Tummulla näköjään vielä hoksottimet tallella. On koira, jota turha mekaanisesti alkaa muutella paikasta toiseen, kun pysähdys tulee, on koiran oltava suorassa, korjaamiseen ei Tummulla kannata ryhtyä. Eikä tämä ole ongelma, vielä kirkaasti "ajattelevalla" koiralla.
Noin viisi minuuttia kesti harjoitus, huonoa palkaa narupallolla, ei Tummun mieleen. Huomenna uusi vempain käyttöön. Palkka vai kun koko harjoitus on ohi. Nyt en käytä välipalkkaa, niin kauan kun asentoja ja koiran paikkoja korjataan. Samat löylyt huomenna.
Noin viisi minuuttia kesti harjoitus, huonoa palkaa narupallolla, ei Tummun mieleen. Huomenna uusi vempain käyttöön. Palkka vai kun koko harjoitus on ohi. Nyt en käytä välipalkkaa, niin kauan kun asentoja ja koiran paikkoja korjataan. Samat löylyt huomenna.
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Korkattu on. 17.10.2015
Kun nuin hyvin leikattu areena odottaa, turhaa sitä on lumen alle jättää. Tällaisessa tilassa täytyy ennakkovalmistelujen olla tarkkoja. Toista se, kun esim. Kokon kanssa reenattiin, rakennukselta kahvitauolle, siinä rakennusmiesten seassa muutamat liikkeet, koira häkkiin tai jäi pihalle.
Eiköhän se Tummunkin kanssa tasaannu. Ilman mitään houkuttimia tapahtui tämä ensikosketus tottismaailmaan. Parinvuoden tauko ei ole ainakaan Tummulle tehnyt hyvää. Muisti juuri ne puutteet, jotka havaitsin jo bh-seen valmistautuessa. Tummu on käynyt, valitettavasti, Jyväskylässä koirakoulussa pahimmoitten, tarkoituskin vain saada siviilitottista, istumisineen ja maahanmenoineen. Vähän seuraamista myöskin. Tämä tuli selville bh harjoituksissa, vinot kaukana tapahtuvat istumiset, hakee sieltä jonkinlaista katsekontaktia, kun korjausliike tapahtuu, pyrkiin takaisin, on kai saanut palkkiot vähän huolimattomasti. Vieläkin muistutan, ettei koiralle ole aiottukaan kisatottista, niin paljon vain, että pelaa kotona. Tämähän se pahin vaihtoehto on kun alkaa koiraa kisakuntoon laittaa. Nyt on niitä hammastahnatuubeja monta laatikollista täytettävänä.
Mutta tämä onkin juuri tarkoitus, tutkia, saako tällaisista pohjista enää minkanlaista tulosta.
Tummu täyttää helmikuussa kahdeksan, joten on siinä urakkaa, tai olisi jos pakonomainen tarve tuloksiin.
Yhden testin tein, kun Tumulla on nyt hallintakausi päällä, onko siitä tullut pelkkä matkalaukku.
Joopa joo. Vaikka patoamista en harrastanut, syttyi koira kuin salama, kun vähän tuluksia näytin.
Jatkossa ensimmäisenä perusasennon korjaus kello puoli yhdeksästä kello kuuteen. Nyt on otettava seinänvierustat käyttöön, Tummu on vähän tarkka tyttö, mekaanista korjaamista ei sille kannata tehdä.
Eiköhän se Tummunkin kanssa tasaannu. Ilman mitään houkuttimia tapahtui tämä ensikosketus tottismaailmaan. Parinvuoden tauko ei ole ainakaan Tummulle tehnyt hyvää. Muisti juuri ne puutteet, jotka havaitsin jo bh-seen valmistautuessa. Tummu on käynyt, valitettavasti, Jyväskylässä koirakoulussa pahimmoitten, tarkoituskin vain saada siviilitottista, istumisineen ja maahanmenoineen. Vähän seuraamista myöskin. Tämä tuli selville bh harjoituksissa, vinot kaukana tapahtuvat istumiset, hakee sieltä jonkinlaista katsekontaktia, kun korjausliike tapahtuu, pyrkiin takaisin, on kai saanut palkkiot vähän huolimattomasti. Vieläkin muistutan, ettei koiralle ole aiottukaan kisatottista, niin paljon vain, että pelaa kotona. Tämähän se pahin vaihtoehto on kun alkaa koiraa kisakuntoon laittaa. Nyt on niitä hammastahnatuubeja monta laatikollista täytettävänä.
Mutta tämä onkin juuri tarkoitus, tutkia, saako tällaisista pohjista enää minkanlaista tulosta.
Tummu täyttää helmikuussa kahdeksan, joten on siinä urakkaa, tai olisi jos pakonomainen tarve tuloksiin.
Yhden testin tein, kun Tumulla on nyt hallintakausi päällä, onko siitä tullut pelkkä matkalaukku.
Joopa joo. Vaikka patoamista en harrastanut, syttyi koira kuin salama, kun vähän tuluksia näytin.
Jatkossa ensimmäisenä perusasennon korjaus kello puoli yhdeksästä kello kuuteen. Nyt on otettava seinänvierustat käyttöön, Tummu on vähän tarkka tyttö, mekaanista korjaamista ei sille kannata tehdä.
Optimisti ei heitä kirveellä koiraa.... 17.10.2015
Pentukuumeen riivaama kirjoittelija ei saa rauhaa, millään. Ehkä tällainen pohdiskelu antaa kuitenkin apuja enmimpiin tuskiin.
Meillä on tiimi, johon kuuluvat Riikka, Minna ja Jenni. Jennillä Helka spn. Riikalla Myy spn. Minnalla Hertta rwn.
Tiimissä on keskusteltu livenä, sekä facebookin viesteillä koirankoulutuksesta, niiden luonne eroista, sekä missä on parannettavaa, missä on menty oikeaan suuntaa.
Hallinta: Se on noussut tänä syksynä tapetille. Oli vähällä etten ajatellut, miksi eivät laita koiriaan hallintaan, kunnes tulin kotiin!!!! - Mikäs siinä läähää, ai Tummu iliman muuta ulos, vaikka vasta tulit! - Oho jopas huutaa rumasti kuistin ovella. Äkkiä ovi auki, niin pääsee tuosta. Näin meillä koirat hallinnassa! Humu asia erikseen, vanhuuden viisaudella (oveluudella) pyörittelee koko porukkaa miten haluaa. Mutta sen päätöksen tein, Humu olkoon, sillä loppuu kilometrit mittarista hieman liiankin nopeaa, hallitkoon.
Tummu?
Tummu joutaa olla projektikoirana, josta teen havaintoja useita kertoja päivässä. Tämä havainnointi ei ole helppoa, koska koira herkästi vaistoaa "tapetilla olon". Mutta jos nyt katsottaisiin minun elettyjä kilometrejä, onhan sieltä täytynyt jotain käteen jäädä.
Tummulla on opetettu ovelle istuminen, jonka jatkumosta en ole enää aikoihin huolehtinut. Seura koira! Otetaampas taasen käyttöön. Kyllä se istui, mutta huuto sen mukaista. Tästä tulee mielenkiintoista. Se tiesin, etten pelkällä ovella saa mitään aikaseksi, menee liian kauan kitkeä tuo huuto pois. Sen päätin, että mitä Tummulle sanon, on ulos, tänne, hyvä.
Sitten aloin kiinnittää Tumuun huomiota, vaivavihkaa. (vaikeaa). Kaunis koira, joka tietää sen, ja se tietää senkin, että kun katsoo minua kosteilla silmillään, olen pelkää sulaa voita. Toimenpide: Katsoa saa, mutta en vastaa! Ei sitten missää tilanteessa. En ulos päästäessä, sisälle ottaessa, ruokaa antaessa, en missään vaiheessa. Muuten käsittelen koiraa kuten ennenkin, paitsi, jos rapsutan, käsken sen viereen täysin liikkumattomaksi, siinä ei kiehnätä, rapsutan, ja se on siinä.
MUUTOS, DRAMAATTINEN: Tummusta katosi kaikki uhoaminen. Ovella se on täysin korrekti, vaikka en sitä mitenkään erityisemmin opettanut. Ei ryntää, istuu, ja kun normaalisti menivät Humun kanssa kamalalla kiroilulla portaat alas, nyt ei mitään.
Helppoa kuin heinänteko?
Olisikin. Tämä käy minun luonnon päälle, vielä tällä hetkellä ajan alas Tumuun vähitellen noussutta hallintaa, vasta noin viikon päästä voin antaa sille tunnustuspalkkion toiminnasta, Miten se tapahtuu?
Alan kouluttaa vaikkapa tokon alokasluokan liikkeitä, nostelen sen viettiä, lasken sitä, kävelen teräslangalla!
Kuitenkin tämä projekti lähentää Tummua ja minua, nyt se tietää paikkansa, toki sillä vielä kehrää sisässä tavaton hämmennys mitä on tapahtunut, ihmisen näkökulmasta ei oikeastaan mitää, - pieni askel ihmiselle - suuri askel koiralle.
Meillä on tiimi, johon kuuluvat Riikka, Minna ja Jenni. Jennillä Helka spn. Riikalla Myy spn. Minnalla Hertta rwn.
Tiimissä on keskusteltu livenä, sekä facebookin viesteillä koirankoulutuksesta, niiden luonne eroista, sekä missä on parannettavaa, missä on menty oikeaan suuntaa.
Hallinta: Se on noussut tänä syksynä tapetille. Oli vähällä etten ajatellut, miksi eivät laita koiriaan hallintaan, kunnes tulin kotiin!!!! - Mikäs siinä läähää, ai Tummu iliman muuta ulos, vaikka vasta tulit! - Oho jopas huutaa rumasti kuistin ovella. Äkkiä ovi auki, niin pääsee tuosta. Näin meillä koirat hallinnassa! Humu asia erikseen, vanhuuden viisaudella (oveluudella) pyörittelee koko porukkaa miten haluaa. Mutta sen päätöksen tein, Humu olkoon, sillä loppuu kilometrit mittarista hieman liiankin nopeaa, hallitkoon.
Tummu?
Tummu joutaa olla projektikoirana, josta teen havaintoja useita kertoja päivässä. Tämä havainnointi ei ole helppoa, koska koira herkästi vaistoaa "tapetilla olon". Mutta jos nyt katsottaisiin minun elettyjä kilometrejä, onhan sieltä täytynyt jotain käteen jäädä.
Tummulla on opetettu ovelle istuminen, jonka jatkumosta en ole enää aikoihin huolehtinut. Seura koira! Otetaampas taasen käyttöön. Kyllä se istui, mutta huuto sen mukaista. Tästä tulee mielenkiintoista. Se tiesin, etten pelkällä ovella saa mitään aikaseksi, menee liian kauan kitkeä tuo huuto pois. Sen päätin, että mitä Tummulle sanon, on ulos, tänne, hyvä.
Sitten aloin kiinnittää Tumuun huomiota, vaivavihkaa. (vaikeaa). Kaunis koira, joka tietää sen, ja se tietää senkin, että kun katsoo minua kosteilla silmillään, olen pelkää sulaa voita. Toimenpide: Katsoa saa, mutta en vastaa! Ei sitten missää tilanteessa. En ulos päästäessä, sisälle ottaessa, ruokaa antaessa, en missään vaiheessa. Muuten käsittelen koiraa kuten ennenkin, paitsi, jos rapsutan, käsken sen viereen täysin liikkumattomaksi, siinä ei kiehnätä, rapsutan, ja se on siinä.
MUUTOS, DRAMAATTINEN: Tummusta katosi kaikki uhoaminen. Ovella se on täysin korrekti, vaikka en sitä mitenkään erityisemmin opettanut. Ei ryntää, istuu, ja kun normaalisti menivät Humun kanssa kamalalla kiroilulla portaat alas, nyt ei mitään.
Helppoa kuin heinänteko?
Olisikin. Tämä käy minun luonnon päälle, vielä tällä hetkellä ajan alas Tumuun vähitellen noussutta hallintaa, vasta noin viikon päästä voin antaa sille tunnustuspalkkion toiminnasta, Miten se tapahtuu?
Alan kouluttaa vaikkapa tokon alokasluokan liikkeitä, nostelen sen viettiä, lasken sitä, kävelen teräslangalla!
Kuitenkin tämä projekti lähentää Tummua ja minua, nyt se tietää paikkansa, toki sillä vielä kehrää sisässä tavaton hämmennys mitä on tapahtunut, ihmisen näkökulmasta ei oikeastaan mitää, - pieni askel ihmiselle - suuri askel koiralle.
torstai 18. kesäkuuta 2015
Toteutuu se sittenkin!
Pentu on nyt tähtäimessä. Vanhakin innostui vielä kokeilemaan, ovatko koirat, ohjaajat, menetelmät, vaatimukset ym. Jo niin kovia, ettei perässä pysy. Ja PAH !!!
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Lenkkikaveri Tummu! 13.3.2015
tiistai 3. helmikuuta 2015
Tummu tykkää lumesta, ei Humukaan sitä pahaksi pane.
Harvakseltaan tulee päivitettyä tätä blogia. Syy varmaan siinä, että kolmen eläkeläisen hommat ovat enimmäkseen lusmuilua ja hengissä pysymistä. Joskus tulee riemastuttua ja lähdettyä Tummun kanssa maisemia katselemaan. Humullakin olisi kova halu mukaan, mutta seuraava yö pelottaisi. Joten raukka saa kärsiä tietämättään miksi? En tiedä kummasta kärsii enemmän, jäädä kotiin, vai yöllä pakottavista jäsenistä. Olen ratkaissut tämän, että kotiin jäännin tuska pienempi paha.
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Pientä päivitystä.
torstai 27. helmikuuta 2014
Persoona Traineri
Tummu ja Humu ovat saaneet henkilökohtaista valmennusta liikunnan saralla. Valmentajana väsymätön Osku! Kuulin kyllä, että Oskarikin olisi naatti kun kotiin pääsee. Koirien ohjelma on sellainen, että Osku ja Tummu treenaavat aamupäivän, Humu ja Tummu iltapäivän. Ja todelliset irrottelut tapahtuu, kun kaikki kolme ovat liikenteessä. Outo ilmiö pisti silmääni. Kun Tummu ja Osku tai Tummu ja Humu ovat ulkona, näyttä Tummu olevan pomo? Mutta kun kaikki ovat ulkona, alkaa Oskun ja Humun tavanomainen keskustelu jota joku voisi luulla hirveäksi rähinäksi, (jota se onkin) Tummu ei osaa kohdistaa rähinän kohdetta jompaan kumpaan urokseen, vaan luulee, että sille rähistään. Tämä aiheuttaa usein sen, että Tummu menee seisomaan keskelle peltoa, josta kuikuilee poikien touhuja!
lauantai 8. helmikuuta 2014
SPU JEPPE 42 v.
Neljäkymmentä kaksi vuotta sitten syntyi saksanpaimenkoira uros Jeppe. Koira sai heti kutsumanimen Halli. Halli oli ensimmäinen rotukoira meidän tilalla. Kolmivuotiaaksi eli kuin pellossa, sen jälkeen pientä koulutus puuhastelua, niin että siitä tuli oiken mukava ja tottelevainen koira. Aina silloin tällöin kehtasi tottistella maksimipisteet joko tokossa tai pk-tottelevaisuudessa. Maaston puolella ohjaaja saa katsoa peiliin, YK-ssa (etsintäkoe) Halli saavutti tuloksiakin, mutta poika Kokojoe tuli sitten kuvioihin mukaan, Halli sai jäädä enemmän hupikoiraksi.
Miksi Halli tuossa pysyy? Koska sille oli sanottu, että nyt otetaan kuva. Koirahan oli minun, mutta Kaija tottisteli sillä Haukkulassa pienen aamutreenin jälkeen 98.5 pistettä. Toki jäi Hallin maksimista 1.5p.
Kokojoe, Hallin poika tuli taloon viisiviikkoisena! (kuvassa) Kasvattajalle sattuneen traagisen onnettomuuden seurauksena.
Kokojoe oli parina ensimmäisenä vuotena lähes mahdoton hallittava, kova, vilkas, fyysinen ja erittäin utelias pakkaus. Voi sanoa, kultakimpale.
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
maanantai 10. joulukuuta 2012
lauantai 1. syyskuuta 2012
Hienoja kokemuksia
Humun kanssa lähdimme Kalajoelle Rannikon Rakkien kolmosen jälkikokeeseen. Pohjana kahdeksan vuoden ikä koiralla, viimeiset viisi vuotta tyhjäkäyntiä, pientä kaasutusta esim. viime syksynä Kaustisilla ajoimme maastot, ja sitä ennen heinäkuussa alo tokossa yritimme.
Humu on selästä kipeä, mutta sen hurja luonto ei tunnusta sitä.
Ajattelin, että käydään kävelemässä jäljet koska Kalajoen maastot eivät aiheuta ylitsepääsemättömiä esteitä. Visusti olin varonut harjotteita sitten viime kesän.
Janalla Humu oli vähän hmm.. tunnelmissa, mutta kun jälki löytyi, ajo sujui kuin peltojäljellä. Ykkös kapulan koira otti suuhun sen näköisenä, että tämän pitää riittää, ja minä hölmö tokaisen: " Eikös sitä pitäis maahan mennä?" Samalla kai Humun ilmeestä näin, tulipas möläys. Ei Humu maahan mennyt, vaan jatkoi jäljestämistä, kuitenkin aivan eri fiilingillä kuin tähän asti. Siinä tuli minullekin sellainen olo, nyt ei taida seuraavat kapulat "löytyä". Näin kävi. Jälkeä ajoi - ihan hyvin - piikit ja kaikki. Ehkä neljännellä kapulalla alkoi olla Humukin sen verran kypsä, että katsoi parhaaksi vääntäytyä kipeällä selällä maahan.
Pidimme pitkän tauon söin vähäsiä marjoja, Humu makoili siinä. Siitä jatkettiin, seuraavalla kapulalla sama tahti jatkui. Kuutonen jäi jotenkin huomaamatta, mitäs siitä.
Summa tästä, kaikki vaikuttaa kaikkeen, Humu pystyi ajamaan jälkeä hyvin, mutta joko ikä tai kipeä selkä estää nenän käyttöä tarkemmassa nuuskimisessa. Esinekentällä koiralle ei mitään halua etsiä niin tarkasti, että olisi löytänyt hanskoja. Risteili kyllä.
Opetus: Koira on monimutkainen otus, kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kun terveys petää, ei homma mene kuin Strömsöössä.
Humu on selästä kipeä, mutta sen hurja luonto ei tunnusta sitä.
Ajattelin, että käydään kävelemässä jäljet koska Kalajoen maastot eivät aiheuta ylitsepääsemättömiä esteitä. Visusti olin varonut harjotteita sitten viime kesän.
Janalla Humu oli vähän hmm.. tunnelmissa, mutta kun jälki löytyi, ajo sujui kuin peltojäljellä. Ykkös kapulan koira otti suuhun sen näköisenä, että tämän pitää riittää, ja minä hölmö tokaisen: " Eikös sitä pitäis maahan mennä?" Samalla kai Humun ilmeestä näin, tulipas möläys. Ei Humu maahan mennyt, vaan jatkoi jäljestämistä, kuitenkin aivan eri fiilingillä kuin tähän asti. Siinä tuli minullekin sellainen olo, nyt ei taida seuraavat kapulat "löytyä". Näin kävi. Jälkeä ajoi - ihan hyvin - piikit ja kaikki. Ehkä neljännellä kapulalla alkoi olla Humukin sen verran kypsä, että katsoi parhaaksi vääntäytyä kipeällä selällä maahan.
Pidimme pitkän tauon söin vähäsiä marjoja, Humu makoili siinä. Siitä jatkettiin, seuraavalla kapulalla sama tahti jatkui. Kuutonen jäi jotenkin huomaamatta, mitäs siitä.
Summa tästä, kaikki vaikuttaa kaikkeen, Humu pystyi ajamaan jälkeä hyvin, mutta joko ikä tai kipeä selkä estää nenän käyttöä tarkemmassa nuuskimisessa. Esinekentällä koiralle ei mitään halua etsiä niin tarkasti, että olisi löytänyt hanskoja. Risteili kyllä.
Opetus: Koira on monimutkainen otus, kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kun terveys petää, ei homma mene kuin Strömsöössä.
maanantai 27. elokuuta 2012
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)