Vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia. 29.12.2017

Cokolla, kuten usealla viriilillä nuorella miehellä on seikkailun ja haastamisen halu.   Haastetuksi kelpaa, vaikkapa koiran ruokkija, yösijan antaja.
Impulssiksi portaitten laaseminen, tai polkujen kolaaminen. Kyllähän maailmaan ääntä mahtuu ja hankeen koiranjälkiä. Kuitenkin alkoi hieman epäilyttää onko tuo nyt aivan viisasta. Ainahan kannattaa aiheen ilmaantuessa verestää ammoin käytettyjä etupäässä hyviä konsteja. Tässä tapauksessa pieni plagiointi Supermannynkin käyttämästä keinosta.
Sivuhuomautuksena sanoisin, joko Coko on harvinaisen älykäs koira (Petra ei tirsku) tai sitten arvioin alakanttiin koiraeläimen oppimiskykyä.
Homma hoitui seuraavasti: Menimme ulos, Coko ja minä. Luintakin satanut sopivasti, ettei tarvinnut lavastushommiin ryhtyä. Otin luudan, Coko räjähti heti! Käskin sen normaalilla kutsulla takaisin pikkukuistiin. Nyt koiraa en palkinnut. Jatkoin laasemista, menin hakemaan koiraa. Se istui rauhallisena odottaen. Palkitsin rauhallisen ulosmenon. Luuta käteen, Coko epäröi, mutta lyhyellä tulilangalla varustettu panos räjähti kuitenkin. Taas edellisen toistoa. Kolmannella kerralla Coko tuli itse kärsimään "rangaistuksen". Neljännellä kerralla painui soittokämpän tykö hankeen, josta löytyi oma kepakko pahoinpideltäväksi. Turha sanoa, että huudot, uhkailut, julmistelut vain kiihdyttävät koiraa entistä hurjempaan haastamiseen.
Toki pitää olla varuilla vielä muutamana lumisade päivänä, kun luudan käteen otan. Mukavinta asiassa oli, ettei koira, enkä minä ottanut kaapissa oloa rangaistuksena.
Otsikko, "vanha konsti parempi, kuin pussillinen uusia?" Niimpä, tätähän käytettiin paljon ylikuumenneitten koirien autosta ottamiseen. Mutta jokin uusi pidäke järjen käytölle, vei konstin romukoppaan, Manco taisi olla viimeinen johon "kaappia" käytettiin. Uskon, että huolellisella ohjaajan toiminnalla tulosta tulee yli aktiivisen koiran hillinnässä. Kaikki koirat ja ohjaajat eivät vaadi tällaisia konsteja.

Coko ei! 20.11.2017

Ei sanan käyttö on hyvin, hyvin koirakohtaista. Toisille se on välttämätön, toisille ei niinkkään. Humulle yritin, vähän onnistuinkin teknisesti opettamaan, ettei ei sanaa tarvita. Olen lueskellut noita Humun pentu ja varhaisajan päiväkirjoja, jossa pohdiskelen ei sanalle korvaavia toimintoja. Niitähän kyllä löytyy, Humulle se ei tuottanut vaikeuksia, paitsi! Nyt jälkeenpäin ajatellen, teinkö siinä karhunpalveluksen koiran hermorakenteelle, joka lähtökohtaisestikin oli saalispainotteinen, hektinen ja levoton kokonaisuus!? Totta kai tein. Humu olisi vaatinut selkeät ohjeet mitä ei saa tehdä. Paradoksi siinä, että se ei tehnyt epätoivottuja asioita. Yksi syy jatkuva positiivinen vahvistaminen. Olisi vain pitänyt tajuta, ettei koira tainnut olla oikein onnellinen? Siinä jossa minun olisi pitänyt vahvistaa, antaa selvät säännöt tehdä, olla tekemättä, jätinkin ratkaisuvallan Humulle. Ei siitä aina hyvää seurannut.
Coko on hieman eri luontonen. Se haluaa selvät neuvot elämällensä. Sille on selvää, kun käsken odottamaan, se odottaa. Mutta Coko on vallanhaluinen, toisin kuin Humu. Siksi sille pitää tehdä entistä selvemmäksi, kuka käskee, ketä pitää totella. "Tee temppu"! On helppo opettaa koiralle, varsinkin koiralle jota ei tarvitse narulla työntää. Mutta "Älä tee temppua" onkin paljon vaikeampi, agre ja saalis painotteiselle koiralla. Nyt tulee kehiin sana EI! Ehdoton ei! Lyhyt ei! Mutta, mutta! Jos noin, on hypätty ojasta allikkoon?!  Kyllä, oikea tapa tietenkin: "ei HYVÄ!" Tähän vaaditaan harjoitusta, taas harjoitusta.  Aluksi ehkä tarvitaan, "EI! hyvä" Tästä aletaan kääntämään suhdetta pienillä harjoituksilla, tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.  Olen huomannut, että Coko tarvitsee neuvojan, vaikka menee itse pää kolmantena jalkana seikkailuihin.  Bonuksena tulee levollinen koira, joka aluksi nukkuu hämmennystään pois, sen jälkeen alkaa nauttia kakkos-tai kolmos - tai  nelos paikasta laumassamme!

Hyvät pohjat, tai huonot? 1.11.2017

Ehkä liian vähän tulee kiinnitettyä huomiota näin amatöörinä sanaan, "hyvät pohjat"? Tarkemmalla mietinnällä se taitaa erottaa harrastelijan, osaajasta! Vieläkin tarkemmalla mietinnällä ilmenee, että kuulun ja olen aina kuulunut tuohon edellä mainittuun ryhmään.
Tämä ominaisuus kostautuu usein epävarmuutena, "no jos se sattumalta tekisi" jne...." Hyvät pohjat" eivät tarkoita, - otin sata kertaa eteenmenoa, - otin viisikymmentä kertaa hyppyä.... viime viikolla.- Ei todellakaan. Kovin tarkalla mietinnällä "hyvät pohjat" tarkoittavat koiralle toistettua toimintaa, joka alkaa muistuttaa jopa vietti päällä olevan koiran työskentelyä, mutta ei ole sitä. Yksi yksinkertaisimmista, "hyvistä pohjista" on koiran sivulla istuminen. Sitä on tehty pennusta asti, joten koira tekee sen vaistomaisesti. Kuitenkin tämäkin "hyvät pohjat" ei ole täydellinen ilman ohjaajan ja koiran keskinäistä konfliktin sietokykyä.  Esim. Polkaise koiran varpaille pari kertaa peräkkäin, kun se istuu sivulla! Puolittainen "hyvät pohjat" koira kääntää vietin päälle ja tulee hädissään vielä lähemmäksi!  Vajaasti koulutettu voi alkaa kartaa ohjaajaa. Mitä herkempi ja pintapuolisesti koulutettu liike, esim. nouto, koira heittää noutamisen herkästi muiden hommaksi, kun tulee konflikti ohjaajan kanssa. Peltojäljillä kun koira herkimmillään, tämä ilmenee pahimmillaan valejäljen ajamisena. Siksi olisikin tärkeä kuormittaa pellollakin koiraa kestämään ohjaajan ja itsensä väliset konfliktit.Sehän ei tule hetkessä, kouluttaminen, ei edes vuodessa. Turhaan ei puhuta pienestä patouttamisesta jäljellä, tämähän on yksi tie konfliktien sietoon.
Ennenkin tiedettiin jotakin.... Kun koira alkoi herkistyä narulle, etsittiin pitkä metsäpolun pätkä, jos kaveri mukana, hän polun päähän, ja houkuttelemaan koiraa tulemaan, ja ohjaaja tietenkin jarrutti parhaan taitonsa mukaan.  Molemmilta vaadittiin taitoa, ettei koira päässyt yliminä tilaan. Vähitellen avustajan rooli heikkeni ja ohjaaja saattoi alkaa häiritä koiraa jälkiliinalla. Kyllä tämäkin auttoi "hyvän pohjan" rakenteluun, tietenkin ei korvaa pennusta asti tehtyä työtä.
Milloin voi sanoa fh koirasta "hyvät pohjat"? (hieman liiotellaan) Ohjaaja vetää koiran väkisten pois jäljeltä, koira käy puraisemassa ohjaajaa,  menee takaisin jäljelle, aiheuttaen melkein sairaaloisen kuvan toiminnastaan!!!!
Tuossa yllä olevassa kuvan toiminnassa tapahtuu tuo ilmiö. Koira on täysin kuuro ohjaajan turhautumiselle, kun pitää ottaa sen suusta kaikki mitä tarjoaa. En tiedä, onko mitään enää keinoa, jolla tuo "hyvä pohja" murrettaisiin.  Toki ei tottis niin rakettitiedettä ole, että joka liikkeelle kannattaisi tehdä " hyvät pohjat" jos ne tekisi, se SM-mitalli olisi varmasti taskussa.

Pudonneitten muttereitten nostaja. 12.10.2017

Tässä on kaveri, jonka apu korvaamaton. Minulla on paha tapa pudotella muttereita, ja mitä nyt käsissä pitelen, kun kivilattialle putoaa, sen lopullinen sijoituspaikka voi olla aivan eri, mitä ajattelee. Mutta Coko on lahojomaton kaveri, siltä ei mutterit piiloon hypi. Se lähtee vartiopaikalta heti liikkeelle, nostaa erehtymättömän varmasti oikean esineen, toki teemme vaihtokaupan ruokanapun saa Coko. Ihmettelen, etten ole ennen hyödyntänyt koiria esim.  tällaisessa tehtävässä.

Mystistä. 8.10.2017

 Silmistä paistaa viisauden valo!

Taitaa sittenkin olla salamavalon ansiota....

Olen   muutaman kerran huomannut, että Coko tuo minulle esineen, jota olen jo vähän aikaa etsiskellyt ja kaipaillut. Pari arvokasta plektraa on pelastunut tämän ansiosta, puhumattakaan sukista ym... tarvikkeista. Tuohan se  tarpeetontakin kamaa,  olen päättänyt, että kaikki mitä tuo, on positiivista asiaa.  Haukkuminenkin jonkun tullessa, sehän on koiran virka, hyvin suuri apu monessa tapauksessa.
Yllä valokuviin lavastettu tapahtuma on tähän mennessä mystisin.
 - Olin ruuvihuoneessa,  otin siellä projektin edistymisestä aina silloin tällöin kuvia. Tähän en kelpuuta  kännykkää, vaan ihan oikean Nikon kameran. Mukava kämmeneen sopiva pehmustetulla laukulla varustettu näppäilijä. Ei mikään suurten tunnemyrskyjen kuvaaja. Lähdin tupaan päin, Cokon hain isosta häkistä.  Sitten normaalit iltatoimet, kahvia, tv-auki, facebuukki tietenkin ym.... Mutta minunhan pitäisi pistää kuvat koneelle, raportoida projektin edistymisestä. Otampa Coolpixin vinttiin.... Mihinkä sen jätin? Kaapin päälle varmaan... ei ollut!  Pengoin kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat.Vein jo varmasti vinttiin, vaikka en siellä ollut vielä käynyt.. Ei ollut!  Laitoin otsalampun päähäni, kävelin jäljet, joita pitkin olin tullut häkin kautta ruuvihuoneelta, täällä sen on pakko olla?! Ei ollut. Päässä  alkoi surrata, ei ole totta! Palasin takaisin, Kaija kielsi jyrkästi edes nähneensä kameraa. Joutuu keittämään uudet kahvit ajatusten kirkastamiseksi. Olin kollannut kaikki paikat kahteen kertaan, vintissäkin käynyt uudelleen vaikka tiesin, etten siellä ollut käynyt! Menin jääkaapille, Coko pyrki istumaan eteeni, ei siinä kaapin ja minun välissä paljoa tilaa ollut. Katsoin sitä ihmetellen, sillä oli se ilme! Ja suussa Nikon Coolpix! Meinasi vähän huipata....-

Kyyllä se kotona osaa....21.9.2017

Tuttu hokema, totta valitettavasti useimmissa tapauksissa. Valitettavasti ei tarkoita, että kun kotona osaa, vaan tuohon lauseeseen on ujutettu negatiivinen sävy koiran yleisestä osaamisesta, eikä turhaan!
Konkretiaa:
1. Koira oppii ohjaajan kehoituksesta välttämään jonkin toiminnan, saa tästä palkan. Hyvä!
2. Koiralle vahvistetaan toiminta palkaamalla sen toimimattomuus tilanteessa. Hyvä!
3. Koiralle annetaan pakote.  Hyvä!
    Laitetaan tästä nyt tosielämän tosi tv, päästään otsikon väittämän syvälliseen totuuteen.
- Cokon kanssa haemme postin, koira on irti. Pentuaikojen vaeltelut ovat mennyttä elämää, Coko on hyvin lähellä kulkeva koira, ei lähde paljoa yli kymmentä metriä missään vaiheessa. Hyvä! Tai no, määrätyssä mielessä hyvä?
Reitin varrella on mielenkiintoinen naapurin talo, jonka ohittavalla tiellä aukeaa koiralle aivan uusi jännittävä hajumaailma. Pihalla se vasta jännittävä olisikin. Mutta balanssi on tässä vaiheessa niin hyvä, että lyhyellä - ei!- kehoituksella koiran mieli muuttuu mennä tutkimaan, pysyy tiellä. Palkkio! Jee! Heti pitää yrittää uudelleen. - ei!- Palkkio!  Auttaa, kun koiralla on pieni reviirin säde, pysyy hallinnassa. Mutta nyt talikkomies sanoo: Tuo koira oppii saamaan lievän negatiivisen toiminnan kautta ruokaa!! Hui! Niimpä tekee. Haemme postin, siirrymme kohtaan kaksi.
Takaisin tullessa aloitan jo hyvissä ajoin koiran palkitsemisen tiellä kulkemisesta, helppoa kuin heinän teko, ei edes vilkuile naapurin pihalle. Näin!
Mutta voi kauhistus, nyt on siirryttävä kohtaan kolme, tai pitäisi siirtyä, mutta ei taida tällä kertaa onnistua.
Olemme vaiheessa, "kyllä se kotona tekee".
Seuraava on simultaatio:  Astelemme huolettomasti jälleen postinhaku reissulla, parilla napulla Coko pysyy raitilla, ei edes vilkaise naapurin pihalle, kyllä oppii.....Roope herra ilmestyy kuin tyhjästä, häntä vispaten, koko runko kutsuen Cokoa rikkomaan lakia, ja näyttämään, "kyllä me kotona...... OSATTIIN!"
Tässä olemme nyt viime vuosikymmeniä vaivanneen surkean tottistason syntylähteillä. Positiivinen vahvistaminen menettää merkityksensä tositilanteessa, sen opit katoaa kuin tuhka tuuleen. En väitä, etteikö silläkin onnistuisi kumota Roopen houkuttelevaisuus! (sivuhuomautus. Nyt on kyse Cokosta, viriilistä uroksesta, joka on nähnyt elämänsä aikana vain muutaman vieraan koiran. )   Harjoitus vaatisi hurjasti ennakkovalmisteluja, naapurit pitäisi valjastaa tähän performanssiin ainakin viitenä iltana viikossa, eihän siitä tulisi mitään. Otetaan kohdan kolme keinot esille: Pakote!
Se on sittenkin yllättävän tehokas. Muistettava: sähkö kielletty, piikkari kielletty. Mutta ei talutinta eikä liinaa ainakaan vielä ole kielletty, kai siitäkin on jokin lakiesitys valmistelussa. No niin, annetaan Roopen sauhuta, annetaan pakote ja palkkio Cokolle, kyllä lähtee....

Käsijarru päällä. 1.9.2017

Juolahti mieleen kerettiläinen ajatus! Koiraahan kehutaan suorituksen läpi viemisestä, OK! Mutta, mutta..... Cokolle on tullut esineiden nouto elämää suuremmaksi asiaksi, hyvin vähällä opettamisella. Mutta se itse on harjoitellut tämän osion  lukemattomilla toistoilla. Nyt minun rooliin: Kun koira kantaa kaiken unohtuneen materiaalin minulle, alkaa siinä joskus hermo pettää. Kuitenkin jokaisesta tuodusta esineestä annan koiralle vaihtarina makupalan.  Taskussa pitää olla, tai sitten joutuu hakemaan sieltä missä niitä on. No bonuksena tässä on tullut koiralle rauhallinen odottaminen esine suussa. Asiaan: Kuitenkin en ole mikään enkeli, kun koira keskeyttää jonkin mukavan harrasteen kenkä suussaan. Useimmiten taitaa mennä suhtautumiseni pakkasen puolelle. Nou hätä. Tämähän saakin koiran entistä enemmän ja intensiivisesti niitä tavaroita tuomaan, paljon tehokkaammin, kun ....hyvä isin mussukka kyllä se on ihana.... jne. Että mitä mieltä olette tästä, vähän tympeästä tavasta vahvistaa koiran suoritusta. Eikä tämä ole tarkoituksellista, kun vain joskus hermo menee. Ja KOIRA PARANEE!!!

Laumassa sen salaisuus. 7.6.2017

Tummu Lexi ja  Coko.

Kesä on nyt täällä! Jos ei muu, niin koirien kielet kertoo sen. Tänään otimme kesäloman kannalta tuvantakus nurmikolla. Ensin koirat veti hurjasti rinkiä, suoria, mutkia jopa kahdeksikkoja, vaihdellen takaa-ajettavaa, ettei aina tiennyt mistä kysymys.
Lämmin numikko houkutteli vaakasuoraan asentoon, sieltä olikin mukava seurailla vilistäviä jalkoja. Joskus suhahti pari kolmekymmentä kiloa ylitseni. Mutta tarkasti varoivat törmäämästä. Muutaman aikaa tuo kesti, olin jo melkein unessa kun havaitsin hiljaisuuden. Kolme koiraa roikotti kieltään metrin parin päässä makoillen. Mitäs tässä muuta kuin jatkamaan unia. Niin koiratkin.

Mitä teki Tummu?! 12.5.2017

Luota koiraan.....10.5.2017

Eilen värkkäilin ruuvihuoneessa jotakin joutavaa, tai ei joutavaa, tuunasin moottoripyörää! Huolellisena mekaanikkona jätin turvakot, (toukokuussa!) ruuvipenkin päälle. Kun tuli maiseman vaihto, oli toinen vain jäljellä. En edes viitsinyt huolestua, menimme koirien kanssa sisälle. Tänään käppäilin samoissa hommissa, nyt oli lauma lisääntynyt yhdellä. Aina silloin tällöin kuului ukkosen jyrähdyksiä muistuttavia ääniefektejä, kun kolme nelijalkaista suhahti jossain lähettyvillä ohi, keskustellen myös mennessään. Tovin siinä ruuvailin, kun lauma pelmahti ruuvihuoneeseen, Cokolla tietenkin turvakko suussa. Siisti luovutus, taasen tarkenee kädet!

Peltojälki kutsuu. 1.5.2017

Ketojen pinta alkaa olla ajettavassa kunnossa. Vielä vähän auringon paistetta, niin iltapäivällä varovasti voi aloittaa taidontarkistuksen viime vuodelta.  Uutuutena on action kamera jolla voi seurata koiran kulkua jäljella, ja katsella jälkeenpäin mitä siinä oikein tapahtui.
Uskoisin, että Cokolla ja minulla on luottamus kestänyt talven koettelemukset ja olemme valmiit ottamaan uuden askeleen fh-kokeen tuloksen suuntaan.
Kiinnostaisi myös se ipo etsintäkoe, täytyy vain keksiä jokin erottava tekijä fh-jälkeen. Mielenkiintoista!

https://www.youtube.com/watch?v=l9A4d70As6Y

Kolme koiraa videolla. 26.4.2017

Lintukoira. 22.4.2017

Cokolla ihmettemistä kun linnut pyrkii sisälle, samalla pienellä ottosella.

Cokon taideteos. 12.4.2017

Coko katselee, joko olisi aika vaihtaa työvälinettä?

Pieni lepotauko paikalla.

Poseerata kuitenkin jaksaa.

Lexikin ihmettelee, mitä se Coko on saanut aikaan!

Ehkä pään kallistelu auttaa....

Tässä taiteilija työvälineineen. Teos näkyy himmeästi taustalla.

Cokolla on pienestä asti ollut halu "piirrellä" hiekkaan ja talvella lumeen kuvioita suussaan pitämällä käpillä. Pieniä ja suurempia kuvioita. Tänään katsoin ihmetellen, mikä tai kuka on tehnyt pihalle lähes täydellisen pyöreän ympyrän, viisi-kuusi metriä halkasijaltaan. Pitihän siitä kuvia ottaa. Sitten menin lähempää katsomaan, onko joku turhautunut oven kolistelija saanut ispiraation, ei ollut. Vain Cokon jäljet kiersi ympyrää!!

Odotus ilman patoa. 8.4.2017

Palikat  kohdallaan.

Tällaista olen koiralta hakenut. Ehkä vielä nuo ylisaalisviettiset saaneet aikaan allergia reaktion toisenllaisesta toiminnasta. Koiran rajun käyttäytymisen keskeyttäminen, odotus ilman patoa, siihen pystyy Coko!  Tummun kanssa vetivät pientä lattiapainia ja muuta sellaista, käskyllä irti toiminnasta ja rauha! Rauha ilman patoa, vaikka henkeen otti riehuminen. 💛 heh.....

Koirien keväthuuma jatkuu, nyt Lexikin mukana. 28.3.2017

Koirat keväthuumassa. 26.3.2017

 Maassa on talvenjäljiltä kaiken laista haisteltavaa.

 Kaverukset lähdössä vaellukselle.

 Lyhyt oli retki.

 Cokolla joku hukassa.

 Hukassa oli isännän jarrut. Onneksi on Coko.

 Lexiä pistetään ojennukseen.

 Se oli tällainen päivä.

Coko viisaana katsoi, että Lexin pomottelu riittää.

Nyt kun pääsen jo liikkumaan, on koirillekin mukava järjestää nuuskimista ja muuta touhuamista. Kaikesta näkee, että Tummu ja Coko ovat "hieman " pitkästyneet talven mittaan.
Coko päätti, että laitetaan Lexille vähän suihtia.  Äkkiä tuli laumajärjestys kuntoon. Väsyttämällä!

Coko valokuvamallina. 22.3.2017

Löysin romulaatikosta Nikonin Cooplfixin  viimeksi otettu kuvia 2010. Laitoin muistikortin sisälle, kyllä laatu kännykkäkameran voittaa!

Kokeilun tulos. 22.3.2017

Cokon ensi reaktio, ja toinen ja kolmaskin imuriin oli, tuon minä syön, jos ei onnistu, syön imuroijankin. Sai melkoisen hepulin. Heräs mielenkiinto, voisiko koiran kesyttää imurille ilman kieltoja ja käskyjä.  Tässä se tulos on. Imuri on käynnissä, koira puoliunessa matolla!

Aforismi. 15.3.2017

 "Vain itseoppineet ovat todella oppineita, muut ovat opetettuja".

Aika hyvin on Juhani Orenius tiivistänyt olennaisen. 

Maatiaiskouluttaja pohtii. 13.3.2017

Epätoivotun toiminnan estäminen "positiivisella vahvistamisella" hieno lause, gurujen käyttämä. En vähääkään tiedä, miten gurut tämän lauseen esittämän ongelman päämäärään pääsevät.   Kerrompas tähän miten minä!
Varmuuden vuoksi kannattaa koiralle opettaa - ei - sanan tehokas totteleminen, jos ei ole aikaa ja mahdollisuuksia jonkin toisen tien kautta saada epätoivottu toiminta loppumaan.
Ei sanalla on se huuono puoli, ettei tahdo toimia silloin, kun koiran vietit ovat jo nousemassa. Toimii hyvin, jos koira esim. on ylittämässä vähän hyypehillään reviirin rajaa, silloin terävä - ei - toimii loistavasti, koska koira on siihen jo valmistautunut. Coko on pennusta asti ollut luuta, ja imurihullu. Vietti nousee sekunnin sadasosassa, kun vasta ajattelen luudan tai imurin hakemista. Useinhan se yhdistää kätevästi ennakkotapahtumat, roskia kaatunut lattialle, nyt se vie puukorin pois, sen alle on jäänyt roskia, kohta luuta tulee. Tai nyt se ottaa tuolit pöydän alta siirtää kiikkutuolin paikan, kohta tulee imuri. (näin kun koiran saisi oppimaan myös pk-liikkeet ei paljoa koulutuskenttä kuluisi, se motivaatio!!!)
Juolahti mieleen, miten herranen aika tuon voisi estää, ettei pulssi nouse, koira kiihdy, ja tuplaa seuraavaksi kerraksi vietin nousua?? Opetusta helpotti se, ettei Coko ollut päässyt niin pahaksi, että hyökkäsi heti kun näkee luudan, siis liikkumattoman luudan. Tätä vahvistin, vahvistan niin, että luuta voi olla häkin vieressä joutilaana, pieni ripe siitäkin tulee estoa.  - Tästä se lähti: Coko huomasi, nyt se otti luudan! Mutta kun luuta pysähtyikin heti, ja kehuin koiraa, sekä palkitsin, meni koira hämilleen. Nyt ei luuta vieläkään lähtenyt liikenteeseen vaan koira sai kehuja, ja palkkaa. Sitten luuta lähti liikenteeseen, koira sai kehuja ja palkkaa!! Näinhän se nopeasti eteni toivottuun päämäärään. Eihän tässä kaikki.  Hommaa pitää vahvistaa, nostaa koiran viettiä ennen luudan ottamista, että lähtökohdat ovat oikein epäedulliset. Tässä kannattaa olla tarkkana, ettei raja ylity. Mutta kerta kerran jälkeen koira kestää korkeammassa vietissä luudan ottamisen. Pientä estymisen poikasta on ilmassa havaittavissa, kun koira joutuu luopumaan ajatuksesta luudan tappamiseksi, mutta se tekee vain hyvää. Pölynimurilla tein samat jutut, nyt ei enää tarvitse puuttua mitenkään Cokon imuri käyttäytymiseen. Toki silloin tällöin kehun sitä ja heitän napun kun koira sattuu samaan huoneeseen.
Miksi se Ei sana sitten. Nuo kaksi esimerkkiä ovat helppoja. Luuta ja imuri käyttäytyvät samalla lailla aina.  Otetaan sellainen esimerkki, vieras tulee, koiralla on tapana tervehtiä yliystävälliseen tyyliin. Ei eikään ole paras mahdollinen estokeino, mutta hätätilassa käy, jos käy! Harjoitella voisi tämänkin kuten luudan ja imurin kanssa, mutta  kun kaikki vieraat ovat hieman erilaisia, pitäisi harjoitusvastustajia olla muutama. Toki sekin mahdollista. Toisen koiran luokse menevän koiran saa helpommin takaisin, kun jättää sen   - ei - sanan kotiin. Sekin vaatii jonkin verran harjoittelua, ei niin kauhian paljon.  Guruilla voi olla aivan eri systeemit, en ole niistä kuullut, enkä nähnyt niitä.

Nouto, nouto, nouto. 12.3. 2017

Tähän asti on Cokon "nouto" ollut vain luovutusta ja tavarain kantamista minulle. Näitä olen vahvistanut koko ajan. Kaikki on tehty täysin koiraa "lataamatta" tai kiihdyttämättä.  Luvutus on pomminvarma ajasta riippumaton. Ei aikeitakaan purra esinettä, vaikka vähän joutuisi odottamaan irti käskyä. Aamulla tuli mieleen, mitä jos sittenkin noutoa. Coko oli eteisessä, heitin tumpun keittiön lattialle, no sehän haki sen kuin vanhat tekijät ja toi eteen. Toki piti  testata miten kävisi, jos koira jää istumaan ja vien tumpun. Hyvin kävi! Oppiihan se koira opettamattakin, ei kai kukaan ole epäilytkään. Oppii paljon paremmin. Ehkä aikaa vie vähän kauemmin, mitäs  siitä.
ps. Tätä oppimista tapahtuu koiran elämässä koko ajan, kuten ihmisenkin. Miten sen ohjaa käytännön hyödyksi, on kiehtova osa koiraharrastuksesta. Onhan sekin mukavaa toistaa jotain liikettä käskyllä niin kauan, että koira sen tekee käskettäessä. Hyvä konsti tämäkin. Ei niin jännä, kuin tuo "nurkantakaa" kouluttaminen.

Koettelee kärsivällisyyttä. 22.2.2017

Mistähän tuokin löytynyt?

Jo pennusta asti Coko esitti varmaa syvää rauhallista otetta. Oli kyse pehmeästä tai vaikkapa metallista.  Hyödynnettävissä!  Tällaista olin hakenut jo pitkän aikaa. Nyt piti olla tarkkana, että ominaisuus vahvistuisi, eikä missään nimessä heikkenisi. Koiran vanhetessa siihen liittyi halu hakea sellaisia tavaroita, joihin joku on koskenut. ok. Hyvältä näyttää.  Kun koulutus on tapahtunut periaatteella - palkka vain luovutuksesta - pidosta on tullut ajasta riippumaton. Pidetään niin kauan kunnes toisin käsketään, - kunnes palkka tulee - ! Matsonin Pentti kirjoitti malmikoiran koulutuksen yhtenä kulmakivenä olevan ohjaajan täydellisesti hyväksymä suoritus koiralta. Olkoon koiran käytös mikä hyvänsä. Kyllähän se hermoja koettelee, ottaa koiran suusta mitä milloinkin, mutta koiran luottava katse siinä hetkellä saa pienen tuskastumisen unohtumaan salaman nopeasti. Hyötynäkökohtia: Pudotetun esineen (pudonneen esineen) nouto hyvin varma!  Kadonneen esineen nouto hyvin varma! Fh-jäljellä kapualan ilmaisu hyvin varma! Meidän omana harrastuksena alamme tehdä saksalaista esinekenttää kesällä!

LISÄYS EDELLISEEN:
Eilen illalla seisoskelin keittiössä jotakin puuhastelemassa kun tunsin koiran tökkäsyn. No en heti reagonut, tökkäs toisen kerran, samalla vähän vinkaisten. Coko patalappu suussa edessä odottamassa irroitusta. Sehän kehittyy!!

Tarttuuko toisesta koirasta? 21.2.2017

 Tällainen murjaani Coko oli pentuna.

 Ei se siitä miksikään ole muuttunut.

Kenkä sai olla rauhassa, mutta sai hammasta. 

Tässä vielä   "apinoidaan" Tummua.

Kun uusi koira tulee laumaan, herää monia kysymyksiä, tarttuuko pentuun vanhempien koirien vähemmän hyvät ominaisuudet? Harvemmin tulee ajateltua, entäs ne erittäin hyvät? Koiria seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että pentu näyttää jo tullessaan uuteen paikkaan pääsuunnat millainen se on aikuisena.  Edellytetään, että kasvuaikana on normaalit olosuhteet, ei pitkäaikaisia tressiä aiheuttavia ongelmia  oman lauman piiriissä eikä ympäristössä. Pentu apinoi kyllä joissakin vaiheissa muuta laumaa. Nyt pitää sanoa sana: - Koirakohtaista-  Cokon luonne on eristäytyvää tyyppiä, jolloin apinoiminen on tavallista vähäisempää.  Negatiiviset ominaisuudet: Tummulla on paha tapa vinkua esim. ruokakupilla, se ei ole patoamisen aiheuttamaa, vaan hermoista kai johtuvaa. Noin kymmenen kuukauden ikäisenä  Coko kiinostui tästä vinkumisesta, alkoi apinoida. Siinäpähän apinoi, ajattelin Nyt ensimmäisen isomman muurosiän lopulla, kun koiran vahvuudet alkavat ilmetä, on vinkuminen loppunut. Pentuna Coko pisti kyljelleen koisaamaan kun odotteli ruokaa. Nyt on tapa tullut takaisin. Olen kirjannut tähän blogiin pieniä testin poikasia Cokosta se ollessa muutaman kuukauden, noin kuukauden välein. Kauan poissa olevat piirteet alkavat loksahtaa testin osoittamiin lokeroihin.  Kynsin ja hampain yritän pitää itseni coolina koiran kehityvaiheita seuratessai. Kertaakaan en ole vielä alkanut hysteerisesti kirkumaan, vaikka likeltä liipannut....

Patoamisen pelko. 20.2.2017

Patoaminen on keino saada "moottoriin" varastoitunutta energiaa nopeasti ulos. Konekielellä, nostetaan puristussuhdetta, ennen kuin annetaan kipinän sytyttää ilman ja bensan seos. Voimaa tulee enemmmän ja nopeammin.
Samoin koiralla, nostetaan koiran halua tehdä määrätty suoritus pienen puristuksen noston jälkeen. Yksinkertaisin patoamisen muoto on käskeä koira maahan ruokakupille, katsoa, että kuola alkaa valua, ja antaa lupa syödä.   Hieman kehittyneempi, kun koira ja ohjaaja ovat jo harjoittaneet esim. tottista, koira on oppinut ohjaajan elekielestä ja olemuksesta, kohta  tapahtuu. Tietosesti tällaista voi harjoitella esimerkiksi koira sivulla, ohjaaja terävöittää itsensä ottamatta koiraan kontaktia. Koira jos kaikki kunnossa, huomaa äkkiä tapahtuneen, terävöityy ohjaajan vieressä, kun mitään mekaanista ei tapahdu, mutta tilanne jatkuu,  koira alkaa padota, odottaa mitä tuleman pitää.
Padon hyvä puoli on reipas suoritus sen lauetessa, näyttävä ja halukkaan näköinen koira.
Ongelmiakin on. Pintaviettisen koiran patoaminen ajautuu helposti yli. Ohjaaja ei  pysy mukana, alkaa kierre, koira patoaa itse itseään herkemmin ja herkemmin. Seuraus on koiran vuotaminen. Vuotamisesta tulee koiralle äkkiä paha tapa, koska jossain vaiheessa se saa singnaalin, hätäilemällä ja kiihtymällä lupa toimia tulee ohjaajalta herkemmin.
Cokolla vältän patoutumista tällä hetkellä järjestelmällisesti. Esim. ruokakupin se on saanut heti, kun ruoka on valmista, ilman rituaaleja.
Entäs sitten, kun pitää tehdä jokin estävä rituaali, eikä halua patouttaa. Esimerkiksi koiran on istuttava ulos mentäessä.  Päämäärä on koiralle mieluinen, joten patoaminen, kun sitä estetään pääsemästä heti päämäärään, on herkästi aktivoituva. Vaarana taasen ylikuumeneminen. Koira oppii toiston kautta, (aina ei tarvitse toistaa,) kun kerran päästää vuotavan koiran ulos, on varmaa, että koira oppi, seuraavallakin kerralla kannattaa vinkua.
Kotikutoisen kouluttajan konsti:  Siiretään patoaminen lievempään päämäärään. Tässä tapauksessa ruokaan. Coko tulee kuistiin, otan ruokapalan astiasta, Coko istuu, odottaen huom! ruokaa, eikä ulos pääsyä, (tämä on tehty pennusta asti) ruoka ei patouta koiraa läheskään niin, kuin odotus ulos pääsystä. Koiran refleksissä on tämä asia niin syvällä, ettei se edes ajattele ulospääsyä, kun istuu odottamassa ruokaa! Tummu ja Humu vainaa saivat mennä  siitä ohi miten vain, eikä Cokolla mitään vaikeutta, eikä tarvetta patoutua niiden ulos menosta.  Ruokapalkka tulee tietenkin luvan kanssa, on samalla koiralle merkki, saa mennä ulos. Toki bonuksena heitän koiran perään pari napua, tekee ulosmenon hallituksi, kun odottaa, milloin ne lentävät jalkoihin. Toimii kuin junan vessa.

Luoksetulo. 19.2.2017

Liukas alusta, pitkä valotusaika, hämärä saa kuvaan tällaisen luoksetulon!

Luoksetulo on toisille koirille luontaisempi tapahtuma, kuin heikomman laumavietin omaaville. Kotitekoinen kouluttaja käsittelee nyt Cokon, vähän heikomman laumavietin omaavan koiran luoksetuloa.
Pk- ja toko puolella arvostetaan nopeaa, loppuun asti hallittua luoksetuloa. Hyvän luoksetulon opetus antaakin eväät tällaisille suorituksille. Kuitenkin rituaalit mitä koira lopussa tekee,  voidaan paloitella, erillisinä osian, jos kisakoirasta kyse. Esim. Humulla vaadin rituaalit heti pentuvaiheessa, hyvä konsti sekin jolloin palotteluvaihe jäi pois.
Nyt on tavoite saada räjähtävä koiran siirtyminen kaukaakin ohjaajan hallintaan.  Luoksetulon ylivomaisesti tärkein hetki on, kun ohjaajan kutsun ääniaallot tavoittavat koiran korvat, tunkeutuvat tärykalvojen kautta vasaraan ja alaisimeen, välittäjävärähtelijäaineen kautta koiran aivojen hermokeskuksiin, jotka muuttavat ääniaallot koiran tajuttavaksi "sanaksi". Sillä ei ole merkitystä mikä tuo sana on. Sen on vain oltava vaikuttava "pommi" koiran tajunnassa. Toki jokin puolalainen "kryzuksokisteksuks" on jo hankala, yhtä tehoton on "aeiouyyääöö" vokaalipainotteinen äännähtely. Luoksetulon harjoittelu konsteja on kymmeniä, toiset hyviä, toiset vähemmän hyviä.
Coko kokeilukoiran kanssa tein tällaiset konstit.  Alkutilanne oli, että Coko kuuroutui vähitellen luoksetulokutsulle. Syynä nuoren koiran kiinnostus maailman houkutuksista vs. ohjaajan tylsän seuran vastineeksi.  Ohjaajalla tämän estämiseksi hyvin vähän välineitä,  tärkeimpänä mekaniikkana ruoka. Houkutuslelut voisi myös olla tehosteena, hankalaa!
Muutoksessa lähdin siitä - pommin- räjähdyksestä!  Jottei pommi kärsi inflaatiota, vain yksi luoksetuloa kohti. Tämä on ehdoton, vähintään viisikymmentä prosenttia oppimisesta.  - Pommiin - pitää ladata kaikki tunne koiraa kohtaa, välittää tunne koiralle, kun tulet tänne se on molemmille maailman tärkein ja palkitsevin asia. (täydellinen vastakohta ja tae varmaan epäonnistumiseen on ohjaajan äänen VIHAISUUS) Aluksi saattoi koira harkita puolikin minuuttia, lähtöä. Kuitenkin kun koira lähtee tulemaan, sen prosessorit jos välit kunnossa ohjaajan kanssa alkavat vaatia nopeampaa toimintaa jalkojen lihaksilta, tuloksena vauhdin paraneminen. Tähän ei ohjaaja saa puuttua alkuvaiheessa. Coko edistyi nopeasti. Tärkeä tehokeino on, vaikka koira olisi itse tullut aivan oven taakse ilman kutsumista, odottaa siinä,  heitetään - pommi!- Tässä koira on jo ohjaajan reviirillä, saa valtavan hyväolon tunteen ohjaajan käytöksestä, sekä omastaan, kun on heti toteuttanut palkkioon johtavan tehtävän. Opetusvaiheessa ruuallakin on merkitys, kuitenkin vähitellen vahvistuu lopulliseksi palkkioksi ohjaajan ja koiran saavuttama eufoorinen tila  yhteisen tavoitteen saavuttamisesta.

Kotitekoinen ei ala analysoida viettien merkitystä tässä, koiran kokonaisvaltainen toiminta on tärkeintä. Kaikkein tärkeintä on ohjaajan täydellinen hyväksyntä kun koira tulee luokse. Tulee se sitten minuutin tai sekunnin sisällä!

Yhden goun! Coko. 18.2.2017

 Tummu näyttää akkavaltaa.

 Täällä näytetään metsurin valtaa.

 Cokon lempipuuhaa.

Tummu enemmän velvollisuudesta mukana.

Vaikka kelit ovat ylemmän kuvan kantaiset, antoi hapenottokyky periksi lähteä pienenlle jäätikkö samoilulle. Tummu ja Coko mukana. Kedolla oli onneksi melkein kesäkelit, joten matka taittui mukavammasti kuin piikkipohjilla kovalla jäällä.  Tummu ja Coko pitivät omaa showtaan joskus lähellä, joskus kauempana.  Tulipa mieleen, olemmeko oppineet mitään, ennenkaikkea, päteekö kotitekoiset koulutuskonstit myös täällä avarassa maailmassa. Cokon olen opettanut yhden käskyn luoksetuloon, koirahan  oli aika nihkeä tulemaan, kun olisi ollut muutakin tekemistä. Jätin kutsun yhden käskyn varaan. Sisään otossa homma toimii täydellisesti. Nyt vähän jännitti, miten käy. Huusin goouu! huudon juuri silloin, kun Tummu selätteli urosta. Meinasi Tummu lentää kyljelleen, kun Coko lähti.  vasta muutaman metriä päässä kehuin koiraa. Vauhti oli niin kova, että annoin mennä ohi, jarrut päällä pysähtyi muutaman metrin päähän. Luoksetulo oli todella " vietikäs, voimakas, varma, maatavoittava jne.." Palkka oli ruhtinaallinen, bonuksena molemmin puolinen hyvänolon tunne. Kotitekoiset kunniaan!

Nimi on tärkeä!.17.2.2017

Tässä kuvassa Coko  menee poispäin, mutta luoksetulon suoritus tehostuu kun on hyvä nimi käytössä!  Pk-kokeissa  ei kutsuun saa  liittää koiran nimeä. Esim. Coko tänne!  Mutta, kun minä kutsun Cokoa huudan: Gouuu!  Siinä onkin tuomari huuli pyöreänä.

Pitkästä aikaa kuvasarja blogiin. 16.2.2017

 Kerran on estetty ei sanalla koiraa ottamasta vantutta, juuri kun oli kiinni menossa.

 Toisella kerralla saa ottaa, en estä sitä nousemasta seisomaan otto vaiheessa.

 Istumisen pitää tapahtua automaattisesti, (huom. tämä ei ole nouto) Koiran ilme kertoo, onnistuiko tai ei .

Tämä rituaali kertoo Cokolle, homma hanskassa, rauha maassa. Katse suunnattu jo luvan antavaan käteen.  Tämän ja ylemmän kuvan välillä on eroa rauhan tilassa. Ylempänä se on melkein täydellinen. alemmassa kuvassa rauhaa estää pieni patoutuminen, joka varmaan tekee vain hyvää koiralle.


Koska Cokosta en kisakoiraa värkkää, värkkään sille ominaisuuksia, jotka hyödyntävät ja viihdyttävät meidän yhteiseloa, samalla tosin pienenä toiveena päästä peltojälkeä harjoittelemaan, isona toiveena kisaaman. Bh siinä välissä ei aiheuta toimenpiteitä.

Kuvissa on menossa koiran esineen noston vahvistaminen. Esineen on noustava häiriötilassa, rauhallisessa tilassa, ohjaajan virheellisessä tilassa jne. Tässä markkeerataan jälkimmäistä. Koira on ottamassa käskystä esinettä, mutta kielto tulee juuri kun esine olisi suussa. Uudella yrityksellä koira saa viedä homman loppuun. Onnistumisen näkee hyvin luovutusilmeestä. Koira kesti loistavasti tämän harjoituksen. Patoaminen on myös yksin vahvistamisen muoto. Nuorelle koiralle en sitä vielä pahemmin harrasta, tämä käy hyvin harkasta.

Koiran muutos yhdessä yössä!. 15.2.2017

Coko on koira joka muuttuu ja muuttuu.

Cokolla on selvät aikakausien muutokset havaittavissa.  En muista, oliko Humu niin mustavalkoinen kehityskautenaan.  Koko ajan muutoksen ylöspäin nouseva käyrä nousee pienen aallonpohjan jälkeen korkeammalle, kun ennen aallonpohjaa.  Muutoksessa syvenee koiran suhde ohjaajaan ehkä eniten. Uskomaton muutos tapahtui noin viikko sitten,  koira oli pari päivää aivan ajopuuna, lastu laineilla. Kun nousu tapahtui se myös teki suuren harppauksen ylöspäin.  Koira näyttää kaikin puolin olevan tyytyväinen elämäänsä, sehän heijastuu kaikkeen.  Toki voi vielä tulla alamäkeä,  mutta sen jälkeen ollaan jo melkein pilvissä.

Hallin syntymäpäivä Humun läähätys. 8.2.2017

45 vuotta sitten syntyi Kälviän Karhulahdessa Arvo Salon kasvattina spu Jeppe. Halliksi kutsuttu. Tämä ei ole Halli vaan Humu, jonka ensimmäisen läähätyksen onnistuin nappaamaan kameran linssin kautta biteiksi. Aika noin kaksitoista ja puolivuotta sitten.

Tässä uusin tulokas, Petran Eg koira. Narttu joka tuli aamuyöstä Lohtajalle. Kuuluisana päivänä kotiutui!  Koira tuntee kutsumanimen LEXI!

Tarpeellinen. 5.2.2017

Koiran hyötykäyttö on sitä parasta käyttöä.  Se antaa tyydytyksen molemmille!

Humu 4.12.2003 --- 23.1.2017

Tässä "videossa" Humu näyttää mallia kolmetoistavuotis syntymäpäivänään nuoremmille, miten kapulaa pidetään.

Jouluna pitää olla ihimisittäin. 2.1.2017

 Nuori vetreä koira, alla vanhat herkästi kokoon menevät antiikkimatot. Hillintää vaatii joulunaika.

 Tällainen vävy Jannen tekemä logo tervehtii nyt meille tulijoita. Kyllähän logon koiratkin jo velvoittavat korrektiin käytökseen joulun aikana.

 Nätisti astelee Cokon takajalat mattoja pitkin, joskus hillitty pysähtyminenkin.

Kuusessa on uteliaalle koiralle ihmeteltävää. Kas kun on vielä ripustettu paraatipaikalle mukavia suuhun sopivia myttyjä, ei millään malta. Coko vain on niin herrasmiehen alku, että kantaa mytyn ohjaajalleen, siististi istuen vaihtaa sen pieneen aterian poikaseen. On se fiksu peli!