Viikonloppuna en koiria, omia koiria nähnyt kuin vilaukselta, joten siirrytään suoraan maanantaihin.
Tummulle otin istujätöt lähes kymmenen kertaa, paikkaehdollistaminen on nyt todistettu. Seuraava askel siirtyä pikkuhiljaa sen vaikutusalueelta pois. Periaate, mikään muu ei rituaalissa muutu, kun paikan häivyttäminen vähitellen. Muutamat kapulan pidot ja nostot otin, pidot eritoten, kun piti itselle todistaa että se viiden sekunnin pito on maailman helpoin liike!! Näin vain ei tuntunut olevan viikonlopun aloluokan koirille. Kaksi koiraa yhteensä molempien päivien saldosta sai täydet.
Pieni konseptin sekoaminen tapahtui alo ja avo luokkien välillä kun ehdin lukea kapulaan tulleet viestit. Olihan siellä mukana Riitankin viesti....Vai sellainen yhdistelmä. Elämme mielenkiintoisia aikoja....
maanantai 16. marraskuuta 2015
lauantai 14. marraskuuta 2015
Ei paha. 13.11.2015
Tummu ollut reenikavereille, eikä oikein paha ollut sopeuttaa Tummu kentän hämärään. Ehkä tällaisella kouluttamattomalla koiralla viisi minuuttia riittää jonkinlaiseen sopeutumiseen, kun muita koiria ei näköpiirissä. Sitä ei viitsi edes ajatella, menisikö viisi tuntia, jos olisi. En pidä mahdottomana etteikö Tummu sopeutuisi kenttäkoulutukseenkin vielä, vaatii vain sisäkoulutuksen viemistä ulos, ja kun on näin kylmää...... Vaikka Tummun reenikaverit ovat jo korkeasti koulutettuja luuli Tummu raukka, että hänkin jonkinlainen palveluskoira on. No osasihan mennä käskystä autoon.
torstai 12. marraskuuta 2015
Pelaamista noutokapulalla, ja videolla. 11.11.2015
Mieleen juolahti tuolla ulkokartanolla käppäillessä, että Tummu pääsee liian vähälllä kun saa nuuskutella omiaan tuntikaupalla värkkätessäni jotain joutavaa.
Päätin kokeilla, miten tuollainen "kaupunkilaislähtöinen" ymmärtää käskyjä joita se ei ikinä ole saanut. (kyllä on koira päässyt ketoon). Tehtävänä oli mennä hakekasan päälle joitain etsimään, jota siellä ei ole, sekä jatkaa etsintää perunapuimureiden välissä, pointina oli, että sielläkään ei ole viettipäämäärään johtavaa palkkaa, vaan se, että saanko minä Tummun syttymään.
Tällainen joutava kokeilu päättyi molemminpuoliseen euforiaan ja tyytyväisyyteen itseemme!
Harmittaa kun noin hyviä ominaisuuksia ei ole tullut kaivettua Tummusta esiin muutamaa vuotta sitten. Mutta kun se pistooliapina on olkapäillä.
Illalla värkkäsin Lumian kahden kirjan väliin, painoin video nappulaa, otimme Tummun kanssa noutoliikkeen. Vein kapulan ja Tummu toi. Kamera kuvasi kapulalle lähdön ja luovutuksen. Vaikka ei kisasuorituksesta kyse, olen tavattoman tyytyväinen Tummun olemukseen ja ilmeeseen, koiran ollessa lähtövalmiina ja koko luovutuksen ajan. En varonut yhtään omaa käytöstä luovutus tilanteessa hyvin uhkaava kumartuminen koiran ylle, mutta Tummu oli täysin luottavainen siihen mitä tuleman pitää.
On siinä sellaisia lapsellisen luottavan hyviä puolia paljon. Ne häivyttää pitkäksi aikaa negatiiviset mietteet koirasta, miksi ylipäätään pitäisi olla negatiivisia mietteitä? Jos jotakin kohtaan niin maailman laajuista saksanpaimenkoiran jalostusta kohtaan! Koira on juuri sellainen millaiseksi se on tekohetkestä ja sen jälkeen muokkaantunut, ja mikä pahinta muokattu.
Rispektiä Tummulle!
ps. Tämä lyhyt koulutusjakso todistaa jälleen kerran sen, kuinka sietämätön elukka kouluttamaton saksanpaimenkoira on!
Päätin kokeilla, miten tuollainen "kaupunkilaislähtöinen" ymmärtää käskyjä joita se ei ikinä ole saanut. (kyllä on koira päässyt ketoon). Tehtävänä oli mennä hakekasan päälle joitain etsimään, jota siellä ei ole, sekä jatkaa etsintää perunapuimureiden välissä, pointina oli, että sielläkään ei ole viettipäämäärään johtavaa palkkaa, vaan se, että saanko minä Tummun syttymään.
Tällainen joutava kokeilu päättyi molemminpuoliseen euforiaan ja tyytyväisyyteen itseemme!
Harmittaa kun noin hyviä ominaisuuksia ei ole tullut kaivettua Tummusta esiin muutamaa vuotta sitten. Mutta kun se pistooliapina on olkapäillä.
Illalla värkkäsin Lumian kahden kirjan väliin, painoin video nappulaa, otimme Tummun kanssa noutoliikkeen. Vein kapulan ja Tummu toi. Kamera kuvasi kapulalle lähdön ja luovutuksen. Vaikka ei kisasuorituksesta kyse, olen tavattoman tyytyväinen Tummun olemukseen ja ilmeeseen, koiran ollessa lähtövalmiina ja koko luovutuksen ajan. En varonut yhtään omaa käytöstä luovutus tilanteessa hyvin uhkaava kumartuminen koiran ylle, mutta Tummu oli täysin luottavainen siihen mitä tuleman pitää.
On siinä sellaisia lapsellisen luottavan hyviä puolia paljon. Ne häivyttää pitkäksi aikaa negatiiviset mietteet koirasta, miksi ylipäätään pitäisi olla negatiivisia mietteitä? Jos jotakin kohtaan niin maailman laajuista saksanpaimenkoiran jalostusta kohtaan! Koira on juuri sellainen millaiseksi se on tekohetkestä ja sen jälkeen muokkaantunut, ja mikä pahinta muokattu.
Rispektiä Tummulle!
ps. Tämä lyhyt koulutusjakso todistaa jälleen kerran sen, kuinka sietämätön elukka kouluttamaton saksanpaimenkoira on!
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Jotanin tarttui. 10.11.2015
Heti aamulla kokeilin liikkeestä istumista, viiden sarja meni putkeen, joten epäilys heräsi, mitä nyt on pielessä? Tietenkin tämä on vasta kymmenen prosenttia lopullisesta tuloksesta, nyt vaikutta paikka paljon, joka on lisäksi lähes häiriötön. Tummulle jopa tuulen humina on häiriö. Mukava haaste on viedä liike ulos!
Siinä takkaa kohentaessa tuli mieleen, mitä Tummu meinaa rautaiseta kohennuskäpistä. Ei ranstakka, vaan puolimetriä pitkä koukkupäinen metallitanko. Koiran ominaisuudet ovat jakautuneet omiin lohkoihinsa, Tummu joka haukkuu pienestä luudan kolahduksesta seinää vastaan, on yliherkkä lähes kaikelle, otti raudan suuhun kuin leivän palan! Ettei Tummua aivan maanrakoon, en ole nähnyt sen väistävän ketään ihmistä! Toki kääntää hieman yli innokkaaksi tapaamiset, mutta ei se pelkää. Kaksijakoinen Tummu jonka pään sisään olisi mukava päästä.
Sitten varsinainen pommi! Humu jonka ruokavalioon kuuluu vain, ja vain Samilta haettu koiranruoka, sekä sen sekaan varkain sekoitettu lihaseos, tämän se syö, makkaraa ei koskaan, juustoa jos se on Oltermannin määrättyä laatua, ja siivuttu läpinäkyväksi siivuiksi, sitä menee yksi siivu, jos Tummu syö vieressä oma osaansa. Riisipuuro kattilan nuoleminen on Humulle joulu. Puuronkeiton ajan se odottaa kärsivällisesti, ja hätäilee, kun siirrän puuron pilikumiin, - älä kaikkea hyvä ihminen siirrä - Siihen kuumaan kattilaan kylmää maitoa, kattila lattialle, uskoisin, ettei Tummulla ole asiaa lähestyä jäähtyvää astiaa! Niin asiaan. Söin päärynää, Humu tuli noolaamaan, joka ei kuulu sen kuvioihin. Ajattelin, uhrataan nyt yksi päärynän pala roskiksiin, leikkasin ja annoin Humulle! Kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin, Humppa söi melkein koko päärynän! Ei maailma niin paha paikka olekaan!
Siinä takkaa kohentaessa tuli mieleen, mitä Tummu meinaa rautaiseta kohennuskäpistä. Ei ranstakka, vaan puolimetriä pitkä koukkupäinen metallitanko. Koiran ominaisuudet ovat jakautuneet omiin lohkoihinsa, Tummu joka haukkuu pienestä luudan kolahduksesta seinää vastaan, on yliherkkä lähes kaikelle, otti raudan suuhun kuin leivän palan! Ettei Tummua aivan maanrakoon, en ole nähnyt sen väistävän ketään ihmistä! Toki kääntää hieman yli innokkaaksi tapaamiset, mutta ei se pelkää. Kaksijakoinen Tummu jonka pään sisään olisi mukava päästä.
Sitten varsinainen pommi! Humu jonka ruokavalioon kuuluu vain, ja vain Samilta haettu koiranruoka, sekä sen sekaan varkain sekoitettu lihaseos, tämän se syö, makkaraa ei koskaan, juustoa jos se on Oltermannin määrättyä laatua, ja siivuttu läpinäkyväksi siivuiksi, sitä menee yksi siivu, jos Tummu syö vieressä oma osaansa. Riisipuuro kattilan nuoleminen on Humulle joulu. Puuronkeiton ajan se odottaa kärsivällisesti, ja hätäilee, kun siirrän puuron pilikumiin, - älä kaikkea hyvä ihminen siirrä - Siihen kuumaan kattilaan kylmää maitoa, kattila lattialle, uskoisin, ettei Tummulla ole asiaa lähestyä jäähtyvää astiaa! Niin asiaan. Söin päärynää, Humu tuli noolaamaan, joka ei kuulu sen kuvioihin. Ajattelin, uhrataan nyt yksi päärynän pala roskiksiin, leikkasin ja annoin Humulle! Kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin, Humppa söi melkein koko päärynän! Ei maailma niin paha paikka olekaan!
maanantai 9. marraskuuta 2015
Jättöjen mystiikkaa. 9.11.2015
Muutama vuosi sitten spl tilastoi kokeistaan liikkeet joissa tulee eniten epäonnistumisia. Ylivoimainen ykkönen oli silloin - liikkeestä istuminen - 53% virheosuudella. Muiden liikkeitten epäonnistumiset liikkui kymmenen prosentin tienoilla.
Tällainen apina selässä nyt sitten Tummulle jättöjä viisaamaan.
Tutuilla rituaaleilla menimme Tummun kanssa liikkeestä istumista läpi. Taisi puolituntia vieräthtää. Lopetimme, kun neljä kertaa tuli onnistunut suoritus normaalista vauhdista, toivottavasti vartaloavut olisivat minimissä, näin ainakin kovasti yritin. Tällä menetelmällä mitä käytin, ei tosin vartaloapuja tarvita.
Huomenna on uusi koetus, jännä nähdä mitä tästä pikaopiskelusta Tummun kalloon jäi!
Tällainen apina selässä nyt sitten Tummulle jättöjä viisaamaan.
Tutuilla rituaaleilla menimme Tummun kanssa liikkeestä istumista läpi. Taisi puolituntia vieräthtää. Lopetimme, kun neljä kertaa tuli onnistunut suoritus normaalista vauhdista, toivottavasti vartaloavut olisivat minimissä, näin ainakin kovasti yritin. Tällä menetelmällä mitä käytin, ei tosin vartaloapuja tarvita.
Huomenna on uusi koetus, jännä nähdä mitä tästä pikaopiskelusta Tummun kalloon jäi!
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Vihdoin lepopäivä. 8.11.2015
Nythän olikin isäinpäivä, ja sehän tiesi Tummulle todellista lepopäivää, mitä nyt pikkusen vartiointia ja ilmaisuja,että jotain on taasen tulossa!
lauantai 7. marraskuuta 2015
Tänään lepopäivä. 7.11.2015
Huomenna on hyvät saumat tehdä vähän enemänkin tottista, siksi tänään melkein lepopäivä. Virkistelin Humulle käyttämiäni menetelmiä palkkauksella ohjaamisessa, Tummulla pitää olla kuitenkin talutin joka hetki käytettävissä, koska käytetty jne.... Tummu ei tee refleksimäisesti kuten Humu juuri sen takia, että siltä on puuttunut palkkiokoodi. Sitä taskullisella napuja herättelin Tummunkin aivokoppaan. Siinä missä Humu toimii vaistolla, joutuu Tummu vielä funtsaamaan mistä on kysymys. Kuitenkin pientä ahaa elämystä alkoi Tummun computerissa heräillä, ehkä siitä vielä tulee jouvukas koira?
perjantai 6. marraskuuta 2015
Sisäpiirin hommia. 6.11.2015
Tämän päivän harjoitukset teimme sisällä, Tummu ja Humu! Kapulaa otin Tummulle useita toistoja, vieden sen eri huoneisiin ja vähän piiloonkin. Näillä reissuilla ei ollut mitään vaikutusta luovutuksiin. Yhtä luottavaisesti Tummu istui edessä odottaen irti käskyä. Samoin Tein Humulla, Humulla joka vieläkin tuohoaa hanskan alle aikayksikön kun sillepäälle sattuu. Yhtä puhtaat oli kuin Tummullakin. Tummulla otin sitten ilman talutina ylipitkiä, ajallisesti seuraamisia, vähitellen alkaa perusasento löytyä. Se ei kuitenkaan ollut tämän päivän teema, vaan Tummun harjoituskestävyyden testaaminen.
Siinä missä Humu touhuaa sivulla jotain, on Tummu viileän rauhallinen ja helposti säädettävissä vuotamattomaksi steriilissä tilassa. Kuitenkaan ei saa tuudittautua liian hyvänolon tunteeseen, Outo paikka, siellä outoja tai tuttuja ihmisiä voi olla Tummulle ylittämätön asia. Jos sinniä riittää hivuttadun hiljaa pikkuliikkeitten kanssa tuonne Naapuria kohti, mukava tarkkailla, milloin alkaa Tummun ote herpaantua!
Siinä missä Humu touhuaa sivulla jotain, on Tummu viileän rauhallinen ja helposti säädettävissä vuotamattomaksi steriilissä tilassa. Kuitenkaan ei saa tuudittautua liian hyvänolon tunteeseen, Outo paikka, siellä outoja tai tuttuja ihmisiä voi olla Tummulle ylittämätön asia. Jos sinniä riittää hivuttadun hiljaa pikkuliikkeitten kanssa tuonne Naapuria kohti, mukava tarkkailla, milloin alkaa Tummun ote herpaantua!
torstai 5. marraskuuta 2015
Torstain tarinoita. 5.11.2015
Facebook on siitä hyvä, että se on rauhoittanut nämä blogit lähinnä omaan käyttöön, näitä ei enää lueta, moni ei edes tiedä, mikä blogi on. Nopeaa on muutos some rintamalla.
Miksi tänne jotku kirjoittaa? Itselleni tämä on oiva paikka laittaa asioita kronologiseen järjestykseen, pitää jonkinlaista päivä-harjoituskirjaa.
Miksi? Tätä pohdin, kun katselin Tummun toimintaa äsken pihalla. Se oli loogista, siinä oli selvä käyttäytymismalli. No, mutta nyt en enää muista, mikä se punainen lanka oli?
Siksi pitäisi rynnätä aina kuin aikaa on, tänne koneelle, kirjata huomiot ylös.
No nyt muistan. Otin mielijohteesta Tummun istumaan, tein jopa koulutusta ennakoivat rituaalit, hain taluttimen jne... Otin muutaman eteentulon. Ei palkkaa? Alkoi säälittää Tummu, mitäs nyt kun koira tekee hyvät työt, saa ehkä murahduksen palkaksi, jota minä luulen kiitokseksi!
Nuoren koiran, kun sille opetetaan liikkeet, on saatava palkka salaman nopeasti, joskus yllättäen, joskus jopa kesken liikkeen. (tämähän tuttua,) Silloin on kyse koiralle opetettavista uusista liikkeistä, ei taidon tarkistuksista. Tummulla tämä oli taidontarkistamista. Tummu on älykäs koira, pidin sillä "palkkiomoodia" yllä, menimme sisään siellä annoin vähän hyvää! Toimi! Tähän pitäisi pyrkiä kaikessa koulutuksessa, että koira joutuu tekemään pitkänkin työjanan, ennen kuin saa palkan. (koskee tietenkin koiraa joka osaa) Mutta tavaksi ei kannata ottaa "palkkaan vain harjoituksen lopussa". Koiran kuin koiran motivaatio voi lopahtaa jos on lopahtaakseen. Tietenkään työstä palkkautuva ei motivaatiotaan pudota. Hyvä on lahjoa harkkojen jälkeen, saa ohjaajakin hyvän mielen.
Pieniä niksejä, jotka kertoo missä mennään koulutuksen tasossa:
Laita koira sivulla maahan, siirry niin, että koira on oikealla puolella, anna käsky - istu - .
Tulkinta: Jos koira salamannopeasti siirtyy vasemmalle puolen istumaan, on se saanut paljon vartaloapuja ohjaajalta, on siis kilpailullisesti melko valmis, kun tietää jo rituaalin.
Jos koira istuu nopeasti oikealle puolen, osaa se istu käskyn erittäin hyvin. Kilpailullisesti tällainen käy esim. tokokokeeseen hyvin, pk-puolella ei tarvetta niin paljon esiinny. Jos koira hämmentyy, jatketaan koulutusta ja toistoja. Jos koira ei nouse lainkaan ylös, on koulutus jossain kohtaa mennyt pieleen, riippuen koiran ilmeestä, miten????
Seuraava testi:
Kävele pihalla koira on vapaana nuuskuttamassa. Pysähdy perusasentoon, (preussi) Jos koira tulee sivulle istumaan, on koulutus jo edennyt mukavasti, ja koira lukee vartaloasi kuin piru raamattua.
Tee seuraava koe, kun koira taasen nuuskuttelee, lähde kävelemään (ipokävelyä) rieppaasti eteenpäin. Jos koira tulee kontaktiin ja seuraa, on koulutus tässäkin tapauksessa hyvällä mallilla. Koirahan selvästi palkkaa itsensä työstä. Pitää muistaa, ettei koira ala hallita tilannetta, sillä on tapumusta tässätapauksessa niin tehdä.
Jos joskus saan pennun, luen nämä jutut läpi, vaikka hullulta tuntuu. Kun alkaa kirjoitella, tulee mieleen aivan erilailla asioita ja niksejä.
Outoa, että suurin osa näistä nikseistä minulle opetti SEIKO niminen koira!
Miksi tänne jotku kirjoittaa? Itselleni tämä on oiva paikka laittaa asioita kronologiseen järjestykseen, pitää jonkinlaista päivä-harjoituskirjaa.
Miksi? Tätä pohdin, kun katselin Tummun toimintaa äsken pihalla. Se oli loogista, siinä oli selvä käyttäytymismalli. No, mutta nyt en enää muista, mikä se punainen lanka oli?
Siksi pitäisi rynnätä aina kuin aikaa on, tänne koneelle, kirjata huomiot ylös.
No nyt muistan. Otin mielijohteesta Tummun istumaan, tein jopa koulutusta ennakoivat rituaalit, hain taluttimen jne... Otin muutaman eteentulon. Ei palkkaa? Alkoi säälittää Tummu, mitäs nyt kun koira tekee hyvät työt, saa ehkä murahduksen palkaksi, jota minä luulen kiitokseksi!
Nuoren koiran, kun sille opetetaan liikkeet, on saatava palkka salaman nopeasti, joskus yllättäen, joskus jopa kesken liikkeen. (tämähän tuttua,) Silloin on kyse koiralle opetettavista uusista liikkeistä, ei taidon tarkistuksista. Tummulla tämä oli taidontarkistamista. Tummu on älykäs koira, pidin sillä "palkkiomoodia" yllä, menimme sisään siellä annoin vähän hyvää! Toimi! Tähän pitäisi pyrkiä kaikessa koulutuksessa, että koira joutuu tekemään pitkänkin työjanan, ennen kuin saa palkan. (koskee tietenkin koiraa joka osaa) Mutta tavaksi ei kannata ottaa "palkkaan vain harjoituksen lopussa". Koiran kuin koiran motivaatio voi lopahtaa jos on lopahtaakseen. Tietenkään työstä palkkautuva ei motivaatiotaan pudota. Hyvä on lahjoa harkkojen jälkeen, saa ohjaajakin hyvän mielen.
Pieniä niksejä, jotka kertoo missä mennään koulutuksen tasossa:
Laita koira sivulla maahan, siirry niin, että koira on oikealla puolella, anna käsky - istu - .
Tulkinta: Jos koira salamannopeasti siirtyy vasemmalle puolen istumaan, on se saanut paljon vartaloapuja ohjaajalta, on siis kilpailullisesti melko valmis, kun tietää jo rituaalin.
Jos koira istuu nopeasti oikealle puolen, osaa se istu käskyn erittäin hyvin. Kilpailullisesti tällainen käy esim. tokokokeeseen hyvin, pk-puolella ei tarvetta niin paljon esiinny. Jos koira hämmentyy, jatketaan koulutusta ja toistoja. Jos koira ei nouse lainkaan ylös, on koulutus jossain kohtaa mennyt pieleen, riippuen koiran ilmeestä, miten????
Seuraava testi:
Kävele pihalla koira on vapaana nuuskuttamassa. Pysähdy perusasentoon, (preussi) Jos koira tulee sivulle istumaan, on koulutus jo edennyt mukavasti, ja koira lukee vartaloasi kuin piru raamattua.
Tee seuraava koe, kun koira taasen nuuskuttelee, lähde kävelemään (ipokävelyä) rieppaasti eteenpäin. Jos koira tulee kontaktiin ja seuraa, on koulutus tässäkin tapauksessa hyvällä mallilla. Koirahan selvästi palkkaa itsensä työstä. Pitää muistaa, ettei koira ala hallita tilannetta, sillä on tapumusta tässätapauksessa niin tehdä.
Jos joskus saan pennun, luen nämä jutut läpi, vaikka hullulta tuntuu. Kun alkaa kirjoitella, tulee mieleen aivan erilailla asioita ja niksejä.
Outoa, että suurin osa näistä nikseistä minulle opetti SEIKO niminen koira!
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Testit jatkukoon. 4.11.2015
Jälleen Tummun kanssa työn touhussa. Tummu saikin suunniteltua pitemmän loman, mutta kaikki hauskuus loppuu aikanaan, ei Tummu taida pahakseen panna, vaikka loppuikin.
Perusteita, perusteitten perään. Jos en tietäisi Tummun historiaa, ajattelisin siinä olevan huono oppinen koira. Mutta tässäkin nähdään, minkä väärin opit, sen korjaaminen vie tuhottomasti aikaa ja toistoja. Koiralla väärin opittu nousee pintaa usein paineen alla, sekin vielä!
Kaikkein vaikein korjattava on jokapäiväisessä käyttäytymisessä eteen tulevat asiat, esimerkiksi perusasennon suoruus, tiiviys, eteentulon epämääräisyys, sitten vielä tämän lisäksi, kun koiraa ei ole koodattu koulutskelpoiseksi, sen keskittymiskyky on paljon huonompi kuin koiran, jota pennusta asti on järjestelmälliseti koulutettu, vaadittu määrtyt rituaalit ja asennot.
Tässäkin siviilielämän erottaminen tottiksesta helpottaisi, mutta aina se ei onnistu. Siksi kannattaa jättää kaikki tällaiset "vaadittavat" liikkeet siihen hetkeen , kun itse on täysin keskittynyt tekemään töitä koiran kanssa.
Kuitenkin on kiehtovaa todeta Tummun edistyminen, tosin se tulee hyvin lyhyillä askelilla, melkein hiipien.
Tummussa näkeen senkin totuuden, älä vaadi koiralta sellaista, mitä se ei osaa.
Vielä, Tummulle pitää opettaa aivan alusta alkaen "refleksit". Sille on opetettu, kun pysähdyt annetaa käsky istu! Tummu istuu. Mutta kun jätät käskyn pois, eihän Tummu ymmärrä istua! Tyhmä koira? Päinvastoin, viisas koira!
Ja ettei aivan mutu hommaksi mene, otin Humun testiin. Siitä on varmaan ikuisuus, kun koira on ollut minun sivulla. Ei sille tarvinnut sanoa istu, eikä korjata asentoa, se on Humun lihasmuistissa niin lujassa, ettei lähde kulumallakaan. Uskon, että tällaiset perusasiat ovat pennulle kaikkein tärkeintä opetusmateriaalia, oma paikka sivulla, aina istumassa, josta käskystä maahan tai seisomaan. (miksi istumisesta seisomaan käsky on paljon vähemmän käytetty kuin maahan, ja kun sitä pitää esim. tokossa alkaa hiestää, tulee ongelmia, laitetaan perusopetukseen sivulla istuminen, maahanmeno, ylösnousu joko seisomaan tai istumaan, ylösnousu istumisesta seisomaan, seisomisesta istumaan ja maahan. Oho,, tuli vaihtoehtoja) Nämä asiat pennulle, niin paljon vähemmällä pääsee vanhenmmiten. Kyllä Tummu on hyvä opetusväline!
Perusteita, perusteitten perään. Jos en tietäisi Tummun historiaa, ajattelisin siinä olevan huono oppinen koira. Mutta tässäkin nähdään, minkä väärin opit, sen korjaaminen vie tuhottomasti aikaa ja toistoja. Koiralla väärin opittu nousee pintaa usein paineen alla, sekin vielä!
Kaikkein vaikein korjattava on jokapäiväisessä käyttäytymisessä eteen tulevat asiat, esimerkiksi perusasennon suoruus, tiiviys, eteentulon epämääräisyys, sitten vielä tämän lisäksi, kun koiraa ei ole koodattu koulutskelpoiseksi, sen keskittymiskyky on paljon huonompi kuin koiran, jota pennusta asti on järjestelmälliseti koulutettu, vaadittu määrtyt rituaalit ja asennot.
Tässäkin siviilielämän erottaminen tottiksesta helpottaisi, mutta aina se ei onnistu. Siksi kannattaa jättää kaikki tällaiset "vaadittavat" liikkeet siihen hetkeen , kun itse on täysin keskittynyt tekemään töitä koiran kanssa.
Kuitenkin on kiehtovaa todeta Tummun edistyminen, tosin se tulee hyvin lyhyillä askelilla, melkein hiipien.
Tummussa näkeen senkin totuuden, älä vaadi koiralta sellaista, mitä se ei osaa.
Vielä, Tummulle pitää opettaa aivan alusta alkaen "refleksit". Sille on opetettu, kun pysähdyt annetaa käsky istu! Tummu istuu. Mutta kun jätät käskyn pois, eihän Tummu ymmärrä istua! Tyhmä koira? Päinvastoin, viisas koira!
Ja ettei aivan mutu hommaksi mene, otin Humun testiin. Siitä on varmaan ikuisuus, kun koira on ollut minun sivulla. Ei sille tarvinnut sanoa istu, eikä korjata asentoa, se on Humun lihasmuistissa niin lujassa, ettei lähde kulumallakaan. Uskon, että tällaiset perusasiat ovat pennulle kaikkein tärkeintä opetusmateriaalia, oma paikka sivulla, aina istumassa, josta käskystä maahan tai seisomaan. (miksi istumisesta seisomaan käsky on paljon vähemmän käytetty kuin maahan, ja kun sitä pitää esim. tokossa alkaa hiestää, tulee ongelmia, laitetaan perusopetukseen sivulla istuminen, maahanmeno, ylösnousu joko seisomaan tai istumaan, ylösnousu istumisesta seisomaan, seisomisesta istumaan ja maahan. Oho,, tuli vaihtoehtoja) Nämä asiat pennulle, niin paljon vähemmällä pääsee vanhenmmiten. Kyllä Tummu on hyvä opetusväline!
tiistai 3. marraskuuta 2015
Strömsöö karttaa. 3.11.2015
Nyt kun Tummu olisi altis pienelle yhteispalaverille, narun yläpää alkaa köhiä ja kähiä niin, ettei motivaatio riitä ylimääräisiin ponnisteluihin. Tai riittäisi, mutta siitä ei mitään hyötyä olisi. Tummu on herkkävaistoinen koira, johon pätee kymmenen käskyn ensimmäinen käsky hyvin: " Älä harjoittele silloin, kun itse tai koirasi ette ole kunnossa".
Kuntoon tulon motivaatio on yllättävän helposti löydettävissä kuuntelemalla radio suomen musiikkitarjontaa, lukemalla iltanettilehtien muutamat jutut puolitiehen, katselemalla A-talkkia kaksi minuuttia, jopas potilas herkeää innokkaaseen sadatteluun, ja ilkeä flunssa on muisto vain!
Kuntoon tulon motivaatio on yllättävän helposti löydettävissä kuuntelemalla radio suomen musiikkitarjontaa, lukemalla iltanettilehtien muutamat jutut puolitiehen, katselemalla A-talkkia kaksi minuuttia, jopas potilas herkeää innokkaaseen sadatteluun, ja ilkeä flunssa on muisto vain!
perjantai 30. lokakuuta 2015
Pieni lataustauko, Tummu saa sulatella tätä alkusäikähdystä ensiviikon alkuun. 30.10.2015
Joku viisas on sanonut, että harjoitus / tauko on parasta tulokseen pyrkimisessä. Koira oppii viisikymmentä viisikymmentä porsenttia tällaisella jaksottelulla. Ehkä karrikoiden ajateltu, mutta totta juuri se toinen puoli. Voi olla, että vaikein, ainakin minulla on tajuta tauon merkitys ja hyödyllisyys. On tullut joskus lyötyä päätä seinää juuri tälla saralla. Jospa se vanhuus viisastuttaa?
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
Kentän valot. 28.10.2015
Tänään Tummu sai tutustua Houraatinmäen kenttään. Olihan meillä asiaakin, tarkistaa, riittääkö kuntoradan valot koirankoulutkseen. Hyvin valaisi koko kentän. Muutamat jätöt Tummulla tein, joten uusi kenttä Tummun osalta korkattu.
tiistai 27. lokakuuta 2015
Kohta kokoamisen aika. 27.10.2015.
Tummulle on yksi liike opetettu kerralla oikein, paikalla olo. Se on juuri sellainen kuin olla pitää. Koira on rauhallinen, tarkkailee ympäristöä jopa uneliaan oloisesti, ei odota, että tultaisi vapauttamaan. Kokeilin nyt navetan siivouksen yhteydessä miten on oppi pysynyt päässä. Ei mitään muutosta vuosien aikana. Joten paikallaolo testaukset päättyivät heti alkuunsa.
Olihan meillä aivan pystymetsästäkin opeteltava liike! Liikkeestä istuminen ja maahan meno. Näitähän ei nyky bh-ssa tarvinnut. Tummu on kuunteleva koira, joten sille ei kannata pahemmin vartaloliikkeillä liikkeitä opettaa, se on myös tarkka koira, ja lukee vartaloa kuin p-- raamattua. Joten käskystä istumaan, käskystä maahan tällä taktiikalla! Tietenkään en aloittanut sitä seuraamisen yhteydessä koska siinä on vaikea jättää apuja pois. Laitetaan käskyt niin Tummun päähän, että istuu vaikka lipputangon nokkaan kun käsketään. Nyt tarvitaan sitten niitä toistoja. Sekä "harjoituksen" paloittelua kymmeniin kertoihin päivässä. Näiden esivalmistelu kuului tämän päivän ohjelmaan.
- "kymmeniä kertoja - ? Juuri tämä kuvastaa vanhan koiran koulutusta, vaikka Tummu on todella oppivainen, siltä puuttuu pentuaikana ja siitä vähän vanhempana tapahtunut "lukemisen" oppiminen. En tarkoita ohjaajan lukemista, vaan oppimista opiskelemaan uusia asioita.
Tämähän on pentukauden tärkein anti koiralle, kun siitä kisakoiraa tehdään.
Olihan meillä aivan pystymetsästäkin opeteltava liike! Liikkeestä istuminen ja maahan meno. Näitähän ei nyky bh-ssa tarvinnut. Tummu on kuunteleva koira, joten sille ei kannata pahemmin vartaloliikkeillä liikkeitä opettaa, se on myös tarkka koira, ja lukee vartaloa kuin p-- raamattua. Joten käskystä istumaan, käskystä maahan tällä taktiikalla! Tietenkään en aloittanut sitä seuraamisen yhteydessä koska siinä on vaikea jättää apuja pois. Laitetaan käskyt niin Tummun päähän, että istuu vaikka lipputangon nokkaan kun käsketään. Nyt tarvitaan sitten niitä toistoja. Sekä "harjoituksen" paloittelua kymmeniin kertoihin päivässä. Näiden esivalmistelu kuului tämän päivän ohjelmaan.
- "kymmeniä kertoja - ? Juuri tämä kuvastaa vanhan koiran koulutusta, vaikka Tummu on todella oppivainen, siltä puuttuu pentuaikana ja siitä vähän vanhempana tapahtunut "lukemisen" oppiminen. En tarkoita ohjaajan lukemista, vaan oppimista opiskelemaan uusia asioita.
Tämähän on pentukauden tärkein anti koiralle, kun siitä kisakoiraa tehdään.
maanantai 26. lokakuuta 2015
Työpäivä. 26.10.2015
Arjen koittaessa akoi Tummulle uusi (ja minulle) treeniviikko. Viikon pohjat alla, antaa jonkinlaisen kuvan missä mennään. Tummu on vanha koira, joten on turha jäädä tuleen makaamaan, tai muuten tulee kylty.
Seuraamista en aiokkaan ottaa pääasiaksi näissä treeneissä, mielestäni terävät perusasennot paikkaavat paljon näitä junnaavia lönköttelyjä koira sivulla. Ja kun ajattelen kisatilannetta, useimmiten tuomari kertoo pitkät litaniat koiran käännöksistä rytmin vaihdoksista henkilörymä käyttäytymisestä jne... Sitten voi lohkaista, - arvosana tänään hyvä -. Se menee kisailijan korvien ohi, kun valuva vesi. Eikä sen tarvitsekaan muodostua elämää suuremmaksi asiaksi, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Mutta sitten kun koira kiertää hyppyesteen , tai jää seisomaan jätöissä onkin pistemenetykset lopputulokseen vaikuttavia jopa huolestuttavalla tavalla.
Mutta kumpaa me reenataan enemmän, seuraamista, sen parin pisteen takia tai varmoja jättöjä, noutoja tai hyppyjä?
Tällaiseen filosofiaan perustan Tummun treenaamisen. Nyt on muistettava, ettei meillä ole kisatavoitetta, mutta tavoitteena on saada kisakoiramainen mallikappale.
Päivän treeni oli tähän mennessä kovin ja kesti pisimpään. Perusasento reenillä aloitimme. Siitä eteentuloreeneihin. Sitten huomasin mukavan näköisen kalikan liiterin edessä, tuolla voisi kokeilla noutoa ulkona. Sisältä ulos tuotu harjoitus poikii aina pientä takapakkia, johon pitää varautua. Siksi aloitin noudon aivan yksinkertaisilla luovutus liikkeillä. Siitä vähitellen kapulaa kauemmaksi viemällä, ja vihdoin muutama heittonouto. Näillä eväillä voi Tummun noudon vahvistaa kisakuntoon pienellä työmäärällä, toistamalla helpompia tasoja mitä Tummu oikeasti osaa, varmistuu tämä yksi tärkeimmistä liikkeistä mitä koira tarvitsee. Älykkäällä koiralla kuulee, kun hammasrattaat päässä surraavat. Parikertaa Tummu jo pääsi korjaamaan minun mokani, ensimmäinen oli huolimaton kapulaan kiinniotto, siis tumpeloin kapulan maahan, mutta en ehtinyt kissaa sanoa, kun se oli uudelleen luovutusvalmiina. Toinen oli kun heitin kapulaa, räpsähti olkapäällä oleva talutin kunnolla Tummua päin naamaa. Pieni paheksuva vilkaisu oli palkkiona. Viimeisenä liikkeenä otin luoksetulon viivästettyyn narupalloon, Tummu ei siis tiennyt, että sellainen vempain tulisi esiin kun vetää täysiä kohti. Tietenkään ei otettu istumisia eikä sivulle menoja, vaan parinsekunnin purut. Toiset ja kolmannet purut palloon, hyvillä mielin lopetimme tämän työpäivän.
Työpäivän, joka oli lähellä Tummun tämänhetken maximi jaksamista reenien suhteen. Vedin reenin yhtäkyytiä, jakaminen pitemmälle ajalle olisi tietenkin mahdollistanut aikamäärän jatkamisen vaikka kaksinkertaiseksi. Mutta halusin nähdä Tummun jaksamistason, sitähän voi tarkkailla reenien jälkeen, vetäytyykö koira yksinäisyyteen, (silloin on mennyt vähän yli) makoileeko mukavan näköisenä omalla paikalla, se tila ihanne.
Miksiköhän kirjoitan itsestään selviä asioita? Siitä on lähes kymmenen vuotta, kun olen koiraa järjestelmällisesti reenannut, toki kaikki on muistissa, mutta kirjoittaminen selkiyttää asioita.
Seuraamista en aiokkaan ottaa pääasiaksi näissä treeneissä, mielestäni terävät perusasennot paikkaavat paljon näitä junnaavia lönköttelyjä koira sivulla. Ja kun ajattelen kisatilannetta, useimmiten tuomari kertoo pitkät litaniat koiran käännöksistä rytmin vaihdoksista henkilörymä käyttäytymisestä jne... Sitten voi lohkaista, - arvosana tänään hyvä -. Se menee kisailijan korvien ohi, kun valuva vesi. Eikä sen tarvitsekaan muodostua elämää suuremmaksi asiaksi, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Mutta sitten kun koira kiertää hyppyesteen , tai jää seisomaan jätöissä onkin pistemenetykset lopputulokseen vaikuttavia jopa huolestuttavalla tavalla.
Mutta kumpaa me reenataan enemmän, seuraamista, sen parin pisteen takia tai varmoja jättöjä, noutoja tai hyppyjä?
Tällaiseen filosofiaan perustan Tummun treenaamisen. Nyt on muistettava, ettei meillä ole kisatavoitetta, mutta tavoitteena on saada kisakoiramainen mallikappale.
Päivän treeni oli tähän mennessä kovin ja kesti pisimpään. Perusasento reenillä aloitimme. Siitä eteentuloreeneihin. Sitten huomasin mukavan näköisen kalikan liiterin edessä, tuolla voisi kokeilla noutoa ulkona. Sisältä ulos tuotu harjoitus poikii aina pientä takapakkia, johon pitää varautua. Siksi aloitin noudon aivan yksinkertaisilla luovutus liikkeillä. Siitä vähitellen kapulaa kauemmaksi viemällä, ja vihdoin muutama heittonouto. Näillä eväillä voi Tummun noudon vahvistaa kisakuntoon pienellä työmäärällä, toistamalla helpompia tasoja mitä Tummu oikeasti osaa, varmistuu tämä yksi tärkeimmistä liikkeistä mitä koira tarvitsee. Älykkäällä koiralla kuulee, kun hammasrattaat päässä surraavat. Parikertaa Tummu jo pääsi korjaamaan minun mokani, ensimmäinen oli huolimaton kapulaan kiinniotto, siis tumpeloin kapulan maahan, mutta en ehtinyt kissaa sanoa, kun se oli uudelleen luovutusvalmiina. Toinen oli kun heitin kapulaa, räpsähti olkapäällä oleva talutin kunnolla Tummua päin naamaa. Pieni paheksuva vilkaisu oli palkkiona. Viimeisenä liikkeenä otin luoksetulon viivästettyyn narupalloon, Tummu ei siis tiennyt, että sellainen vempain tulisi esiin kun vetää täysiä kohti. Tietenkään ei otettu istumisia eikä sivulle menoja, vaan parinsekunnin purut. Toiset ja kolmannet purut palloon, hyvillä mielin lopetimme tämän työpäivän.
Työpäivän, joka oli lähellä Tummun tämänhetken maximi jaksamista reenien suhteen. Vedin reenin yhtäkyytiä, jakaminen pitemmälle ajalle olisi tietenkin mahdollistanut aikamäärän jatkamisen vaikka kaksinkertaiseksi. Mutta halusin nähdä Tummun jaksamistason, sitähän voi tarkkailla reenien jälkeen, vetäytyykö koira yksinäisyyteen, (silloin on mennyt vähän yli) makoileeko mukavan näköisenä omalla paikalla, se tila ihanne.
Miksiköhän kirjoitan itsestään selviä asioita? Siitä on lähes kymmenen vuotta, kun olen koiraa järjestelmällisesti reenannut, toki kaikki on muistissa, mutta kirjoittaminen selkiyttää asioita.
Lepopäivä? 25.10.2015
Voisihan sitä siksi kutsua, kun ulkona ei harjoiteltu, eikä muutenkaan telmitty. Impulssin pieneen sisätreeniin antoi huolimattomasti tyhjennetty puukoppa, kun toista pientä satsia pesään laitoin. Oli jäänyt sopivan näköinen ja kokoinen laudanpätkä kopan pohjalle. Oli niin yksinäisen näköinen, että päätin sillekin jotain aktiviteettia löytää.
Joutilaan näköinen oli Tummukin. Kun ei telkkaristakaan mitään katsottavaa tullut, niinkuin arvata saattaa, äkkikelauksella; Koski - vain lehemää - ponsse - viidakon en muista - koitolla yöhön - jne.. jne... Oli helppo viettää laatuaikaa jälleen Tummun kanssa.
Jalostetaan hyvällä mallilla olevaa noutoa vielä paremmaksi. Niin teimme, Tummu nautti kun joutui kelaamaan huoneet läpi ennenkuin laudanpalanen löytyi. Luovutusten puhtaus sai minutkin niin hyvälle tuulelle, että kehuin Tummua! Tarkemmin ajatellen, Tummun mieliala oli varmaan koiran mielialalla mitattuna kymmenen plus! Uskon, että samoja lukemia molemmilla.
Noudon opettamiskeinoista voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta useimmat sivut olisivat paperin tuhlaamista.
Joutilaan näköinen oli Tummukin. Kun ei telkkaristakaan mitään katsottavaa tullut, niinkuin arvata saattaa, äkkikelauksella; Koski - vain lehemää - ponsse - viidakon en muista - koitolla yöhön - jne.. jne... Oli helppo viettää laatuaikaa jälleen Tummun kanssa.
Jalostetaan hyvällä mallilla olevaa noutoa vielä paremmaksi. Niin teimme, Tummu nautti kun joutui kelaamaan huoneet läpi ennenkuin laudanpalanen löytyi. Luovutusten puhtaus sai minutkin niin hyvälle tuulelle, että kehuin Tummua! Tarkemmin ajatellen, Tummun mieliala oli varmaan koiran mielialalla mitattuna kymmenen plus! Uskon, että samoja lukemia molemmilla.
Noudon opettamiskeinoista voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta useimmat sivut olisivat paperin tuhlaamista.
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Tänään pidämme lepopäivän. 25.10.2015.
lauantai 24. lokakuuta 2015
Jäljen läpi kävelyä ja väsyneenä tottistelua. 24.10.2015
Myyn ja Riikan hyvässä seurassa teimme iltapäiväharkkoja. Sain kunnian olla maalimiehenä Myylle, yritin jekuttaa koiraa menemällä muka oveliin piiloihin, ei onnistunut, löysi todella tehokkaasti ilman jäljestysapua. Haukkui niin että "vihaks" pisti. Jep! Peltojäljellä tekivät molemmat makupalattoman suorituksen, Myyllä äkkipysäyksissä vähän höystöä, Tummulla loppukapulan päällä. Pientä, Tummulla suurempaa haparointia kun ei niitä nameja ollutkaan. Mutta löysin yhden positiivisen asian, Tummu ajoi loppumakupalojen yli, näytti, että olisi alkanut mauton jälki kiinnostaa, jos jatkunut pitempään.
Tottistreenit otin kun harjoituskaverit olivat lähteneet.
Tummu oli jo valmiiksi kiihtynyt ja hieman väsyneessä tilassa. Pyrki kovaan kontaktiin. Miten sen estää, on aivan minun käytöksestä kiinni, olen todella tyytyväinen, että asia on näin päin. Jälleen sain huomata, kuinka herkästi koira lukee ohjaajaa, hakee koko ajan neuvoja häneltä.
Eteentuloja otin ilman käsi ohjausta, Siitä kymmenen pistettä Tummulle. Opettavainen reenisessio, kiitän mukana olleita!
perjantai 23. lokakuuta 2015
Hyvä tyttö! 23.10.2015
Tänään otin treeenit "hallissa". Sinne siirryimme remmivapaassa. Aloitin tiiviillä eteentulolla, eilisen kaltainen treeni. Vähitellen alan häivyttää käsien tasapainottavaa vaikutusta, uskon, että helppo tehtävä. Seuraavaksi perusasentojen kertausta, oikealle kiertäen. Käytin aluksi hallin seinäesteitä hyväksi, josta siirryin vapaaseen tilaan. Pieni hätäily vielä katsekontaktiin, mutta kun korjasin omaa katsettani, koira rauhoittui nopeasti suoraan perusasentoon. Seuraamisessa tein muutaman kontakti kokeilut, parempi pysyä matalalla profiililla, alkaa muuten nauraa ääneen.
Sitten juolahti mieleen, kun ehkä alo tokon liikkeet ovat mittarina, otetaan kapulan pito! Jätin koiran istumaan keskelle hallia, siirryin toisesta huoneesta etsimään jotain suuhun pantavaa, löytyi käyttämätön tunnistusnouto kapula. Käytännöllistä, jos kisaa, niitä löytyy aina järjestäjien pöydältä, ei tarvitse raahata mukana omaa. Menin koiran eteen kuten koe-ohje käskee, annoin käskystä kapulan koiralle, viisi sekuntia - irti. Siinä yksi valmis liike.
Vielä parit kunniakierrokset pysähtymisineen, sitten pieni tauko, narupalloa vähän aikaa, annoin koiralle jo mahdollisuuden taisteluun ennen pallon saantia, kaksi sekuntia ja irti. Lopetin ajoissa!
Otsikko Hyvä tyttö! Niin, pienenä välitilin päätöksenä tähän tulokseen tulin.
Hyvä tyttö siksi, että sen vietin nousun lukeminen on helppoa, sen sytyttäminen on helppoa, sen palkitseminen hyväksynnällä on helppoa, loppu leikki on helppoa!
Vielä, koira ei saa mitään ulkopuolista palkkiota harjoituksen aikana, ainut palkkio on minun hyväksyntä. Eikä sitä tarvinnut opetella, se tuli kuin tarjottimelta Hallin , Kokon Numan koulutus sessioista. Nyt kysyn itseltäni, makupalat..... mitä ne ovat?
Sitten juolahti mieleen, kun ehkä alo tokon liikkeet ovat mittarina, otetaan kapulan pito! Jätin koiran istumaan keskelle hallia, siirryin toisesta huoneesta etsimään jotain suuhun pantavaa, löytyi käyttämätön tunnistusnouto kapula. Käytännöllistä, jos kisaa, niitä löytyy aina järjestäjien pöydältä, ei tarvitse raahata mukana omaa. Menin koiran eteen kuten koe-ohje käskee, annoin käskystä kapulan koiralle, viisi sekuntia - irti. Siinä yksi valmis liike.
Vielä parit kunniakierrokset pysähtymisineen, sitten pieni tauko, narupalloa vähän aikaa, annoin koiralle jo mahdollisuuden taisteluun ennen pallon saantia, kaksi sekuntia ja irti. Lopetin ajoissa!
Otsikko Hyvä tyttö! Niin, pienenä välitilin päätöksenä tähän tulokseen tulin.
Hyvä tyttö siksi, että sen vietin nousun lukeminen on helppoa, sen sytyttäminen on helppoa, sen palkitseminen hyväksynnällä on helppoa, loppu leikki on helppoa!
Vielä, koira ei saa mitään ulkopuolista palkkiota harjoituksen aikana, ainut palkkio on minun hyväksyntä. Eikä sitä tarvinnut opetella, se tuli kuin tarjottimelta Hallin , Kokon Numan koulutus sessioista. Nyt kysyn itseltäni, makupalat..... mitä ne ovat?
Tiivis eteentulo. 22.10.2015
Perusasennon harjoitus alkaa tuottaa tuloksia. Vaikka vielä on hiomista siinä, että joudun itse liikaa huolehtimaan omasta käyttäytymisestä, asento ei tule luontaisesti. Huolellisella valmistelulla ja useilla virheettömillä toistoilla tämän ongelman pitäisi poistua.
Ajankuluksi otin toisen ongelman korjaamisen. (näitähän onneksi riittää, aika kuluu)
Luoksetulon epämääräisyys. Mikään ei oli niin pitkä ja hyvä, kuin koiran muisti. Tässä taasen yksi vahva peruste siihen EI KOSKAAN KÄYTETTYÄ KOIRAA!.
Vähän tästä koiran muistista, ja siitä miten se sitä käytää.
Tuolla vilahti jo Toporek menetelmä teknisten liikkeitten koulutuksessa. Sehän on teoriassa ja joskus käytännössäkin hyvä keino. Opetetaan nuorelle koiralle liikkeet "teknisesti hidastettuna" koira oppii puhtaat suoritukset oppii puhtaan luoksetulon, jossa tärkein on suora virheetön ohjaajan edessä olo ja sivulle siirtyminen? Hyvä, mutta kun tällainen harjoitus menetelmä opettaa sen luoksetulon puhtaan hitaaksikin. (hieman karrikoitu esimerkki) Entäs jos koira tehdään valmiiksi teknikoksi ja sitten sanotaan sille, nyt vauhti päälle. Jes sehän toimii! Harjoituksissa? Niimpä. Kisoissa kun ei voi enää "sanoa" koiralle, - nyt vauhti päälle - tapahtuu matkalaukkuuntuminen. Ei huono tämäkään, koska kyllä laukku pisteitä hankkii. Hmm...
Sama koskee kaikkea nuorelle koiralle annettua ja toistoilla höystettyä koulutusta. Nyt Tummun ongelmaan. Sille on opetettu juuri se tärkein, luoksetulo, onneksi vielä ripeä sellainen. Mutta jätetty puolitiehen, (tätähän näkee kisoissakin) Koiraa ei ole huolehdittu tulemaan oikealle kohdalle, on kuitenkin vaadittu niin lähelle, että saa taluttimen kiinni. Tämä hyvä taito kotikoiralle.
Mutta koira, joka pääsee tähän tilaan, on hämillään, tulee ohjaajan luokse, ohjaaja koukkaa hätäisesti pannasta, pujottaa lukon kiinni, se on siinä. Välistä voi jopa vaatia istumaan, noin puolen metrin päähän... vinoon.
Tässä lähtökohta Tummulla. Bh harkoissa annoin mennä tämänkin tuurilla, koska koiran eteentulo ja sivulle meno ei pahemmin pisteisiin vaikuta. Miksi se pitää sitten nyt saattaa kohdalleen. Ei pisteitten takia, koska mitä me niillä teemme, vaan hallinnan takia. Yksi perusjuttu on koiran vapaa käytös kun se kytketään. Ja kun koira kytketään, sen on oltava aina joko puhtaasti edessä, tai puhtaasti sivulla... Istumassa.
Yksi askel otetaan nyt Tummun kanssa eteenpäin, kun korjaan sen luoksetulon. Käytännössä en yhdistä korjaamista luoksetuloon, vaan enemmänkin asennon muuttamiseen läheisyydessäni. Puolenmetrin siirtymä riittää tähän koulutukseen. Ja nyt tulee uusi sana rauha sen pitää olla ehdoton tämän liikkeen palkkiona. Viitisen kertaa tein Tummulle hyvässä fiilingissä korjauksia, ja sitten sai tasapainoilla narupallon (ei hyvä palkkio mutta säätää tässä vaiheessa hyvin koiran kuumenemisen) kanssa kuinka korkealle noustaan.
Ajankuluksi otin toisen ongelman korjaamisen. (näitähän onneksi riittää, aika kuluu)
Luoksetulon epämääräisyys. Mikään ei oli niin pitkä ja hyvä, kuin koiran muisti. Tässä taasen yksi vahva peruste siihen EI KOSKAAN KÄYTETTYÄ KOIRAA!.
Vähän tästä koiran muistista, ja siitä miten se sitä käytää.
Tuolla vilahti jo Toporek menetelmä teknisten liikkeitten koulutuksessa. Sehän on teoriassa ja joskus käytännössäkin hyvä keino. Opetetaan nuorelle koiralle liikkeet "teknisesti hidastettuna" koira oppii puhtaat suoritukset oppii puhtaan luoksetulon, jossa tärkein on suora virheetön ohjaajan edessä olo ja sivulle siirtyminen? Hyvä, mutta kun tällainen harjoitus menetelmä opettaa sen luoksetulon puhtaan hitaaksikin. (hieman karrikoitu esimerkki) Entäs jos koira tehdään valmiiksi teknikoksi ja sitten sanotaan sille, nyt vauhti päälle. Jes sehän toimii! Harjoituksissa? Niimpä. Kisoissa kun ei voi enää "sanoa" koiralle, - nyt vauhti päälle - tapahtuu matkalaukkuuntuminen. Ei huono tämäkään, koska kyllä laukku pisteitä hankkii. Hmm...
Sama koskee kaikkea nuorelle koiralle annettua ja toistoilla höystettyä koulutusta. Nyt Tummun ongelmaan. Sille on opetettu juuri se tärkein, luoksetulo, onneksi vielä ripeä sellainen. Mutta jätetty puolitiehen, (tätähän näkee kisoissakin) Koiraa ei ole huolehdittu tulemaan oikealle kohdalle, on kuitenkin vaadittu niin lähelle, että saa taluttimen kiinni. Tämä hyvä taito kotikoiralle.
Mutta koira, joka pääsee tähän tilaan, on hämillään, tulee ohjaajan luokse, ohjaaja koukkaa hätäisesti pannasta, pujottaa lukon kiinni, se on siinä. Välistä voi jopa vaatia istumaan, noin puolen metrin päähän... vinoon.
Tässä lähtökohta Tummulla. Bh harkoissa annoin mennä tämänkin tuurilla, koska koiran eteentulo ja sivulle meno ei pahemmin pisteisiin vaikuta. Miksi se pitää sitten nyt saattaa kohdalleen. Ei pisteitten takia, koska mitä me niillä teemme, vaan hallinnan takia. Yksi perusjuttu on koiran vapaa käytös kun se kytketään. Ja kun koira kytketään, sen on oltava aina joko puhtaasti edessä, tai puhtaasti sivulla... Istumassa.
Yksi askel otetaan nyt Tummun kanssa eteenpäin, kun korjaan sen luoksetulon. Käytännössä en yhdistä korjaamista luoksetuloon, vaan enemmänkin asennon muuttamiseen läheisyydessäni. Puolenmetrin siirtymä riittää tähän koulutukseen. Ja nyt tulee uusi sana rauha sen pitää olla ehdoton tämän liikkeen palkkiona. Viitisen kertaa tein Tummulle hyvässä fiilingissä korjauksia, ja sitten sai tasapainoilla narupallon (ei hyvä palkkio mutta säätää tässä vaiheessa hyvin koiran kuumenemisen) kanssa kuinka korkealle noustaan.
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Pienin askelin. 21.10.2015
Lähes identtinen harjoitus kun eilen. Aikaa pidensin kuitenkin melkein puolella. Tummu oli jättänyt kalikkansa pihalle, joka olikin oiva houkutin harjoituksen ajan. Perusasento alkaa löytyä, hieman lisäsin vauhtia seuraamiseen, heti nousee kontakti ja vietti. Malttia malttia...... Koira alkaa palkita itseään jo työn aikana. Minun palkka työn jälkeen on tietenkin tervetullut, mutta ilmeestä päätellen ei välttämätön.
tiistai 20. lokakuuta 2015
Malttia malttia. 20.10.2015
Perusasentojen korjaaminen olisi pitänyt tehdä jo silloin bh-kokeeseen valmistautumisessa, mutta toisaalta, olisi jäänyt mukava projektin aihe käyttämättä.
Lääkkeet alkavat vähitellen löytyä, nyt on maltti valttia, etten mene liian nopeaa eteenpäin, Vanhan koiran koulutuksessa on hyvää se, ettei tarvitse pelätä Toporek efektiä, joka nuorella koiralla herkästi tulee, kun liian matalalla vietillä jatkuvasti hinkataan liiketekniikkaa sisään. Tummulla pysyy syttymiskynnys hyvin herkässä, toivoisin hieman kuminauhaa tekniikan ja vietin väliin, onhan se hauskaa kun aina on kipinä valmiina sitä tarvittaessa. Vieläkin malttia, loppupalkka on siinä hyvänä kontrollina, narupalloa juuri sen verran, että silmät alkavat palaa, kaksi sekuntia suussa, - irti - tätä muutaman kerran se on siinä. Jatkuu huomenna....
Lääkkeet alkavat vähitellen löytyä, nyt on maltti valttia, etten mene liian nopeaa eteenpäin, Vanhan koiran koulutuksessa on hyvää se, ettei tarvitse pelätä Toporek efektiä, joka nuorella koiralla herkästi tulee, kun liian matalalla vietillä jatkuvasti hinkataan liiketekniikkaa sisään. Tummulla pysyy syttymiskynnys hyvin herkässä, toivoisin hieman kuminauhaa tekniikan ja vietin väliin, onhan se hauskaa kun aina on kipinä valmiina sitä tarvittaessa. Vieläkin malttia, loppupalkka on siinä hyvänä kontrollina, narupalloa juuri sen verran, että silmät alkavat palaa, kaksi sekuntia suussa, - irti - tätä muutaman kerran se on siinä. Jatkuu huomenna....
maanantai 19. lokakuuta 2015
Perusasennon korjausta.
Vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia. Kokon ajalta periytynyt seinänvieri konsti käytössä. Tummulla näköjään vielä hoksottimet tallella. On koira, jota turha mekaanisesti alkaa muutella paikasta toiseen, kun pysähdys tulee, on koiran oltava suorassa, korjaamiseen ei Tummulla kannata ryhtyä. Eikä tämä ole ongelma, vielä kirkaasti "ajattelevalla" koiralla.
Noin viisi minuuttia kesti harjoitus, huonoa palkaa narupallolla, ei Tummun mieleen. Huomenna uusi vempain käyttöön. Palkka vai kun koko harjoitus on ohi. Nyt en käytä välipalkkaa, niin kauan kun asentoja ja koiran paikkoja korjataan. Samat löylyt huomenna.
Noin viisi minuuttia kesti harjoitus, huonoa palkaa narupallolla, ei Tummun mieleen. Huomenna uusi vempain käyttöön. Palkka vai kun koko harjoitus on ohi. Nyt en käytä välipalkkaa, niin kauan kun asentoja ja koiran paikkoja korjataan. Samat löylyt huomenna.
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Korkattu on. 17.10.2015
Kun nuin hyvin leikattu areena odottaa, turhaa sitä on lumen alle jättää. Tällaisessa tilassa täytyy ennakkovalmistelujen olla tarkkoja. Toista se, kun esim. Kokon kanssa reenattiin, rakennukselta kahvitauolle, siinä rakennusmiesten seassa muutamat liikkeet, koira häkkiin tai jäi pihalle.
Eiköhän se Tummunkin kanssa tasaannu. Ilman mitään houkuttimia tapahtui tämä ensikosketus tottismaailmaan. Parinvuoden tauko ei ole ainakaan Tummulle tehnyt hyvää. Muisti juuri ne puutteet, jotka havaitsin jo bh-seen valmistautuessa. Tummu on käynyt, valitettavasti, Jyväskylässä koirakoulussa pahimmoitten, tarkoituskin vain saada siviilitottista, istumisineen ja maahanmenoineen. Vähän seuraamista myöskin. Tämä tuli selville bh harjoituksissa, vinot kaukana tapahtuvat istumiset, hakee sieltä jonkinlaista katsekontaktia, kun korjausliike tapahtuu, pyrkiin takaisin, on kai saanut palkkiot vähän huolimattomasti. Vieläkin muistutan, ettei koiralle ole aiottukaan kisatottista, niin paljon vain, että pelaa kotona. Tämähän se pahin vaihtoehto on kun alkaa koiraa kisakuntoon laittaa. Nyt on niitä hammastahnatuubeja monta laatikollista täytettävänä.
Mutta tämä onkin juuri tarkoitus, tutkia, saako tällaisista pohjista enää minkanlaista tulosta.
Tummu täyttää helmikuussa kahdeksan, joten on siinä urakkaa, tai olisi jos pakonomainen tarve tuloksiin.
Yhden testin tein, kun Tumulla on nyt hallintakausi päällä, onko siitä tullut pelkkä matkalaukku.
Joopa joo. Vaikka patoamista en harrastanut, syttyi koira kuin salama, kun vähän tuluksia näytin.
Jatkossa ensimmäisenä perusasennon korjaus kello puoli yhdeksästä kello kuuteen. Nyt on otettava seinänvierustat käyttöön, Tummu on vähän tarkka tyttö, mekaanista korjaamista ei sille kannata tehdä.
Eiköhän se Tummunkin kanssa tasaannu. Ilman mitään houkuttimia tapahtui tämä ensikosketus tottismaailmaan. Parinvuoden tauko ei ole ainakaan Tummulle tehnyt hyvää. Muisti juuri ne puutteet, jotka havaitsin jo bh-seen valmistautuessa. Tummu on käynyt, valitettavasti, Jyväskylässä koirakoulussa pahimmoitten, tarkoituskin vain saada siviilitottista, istumisineen ja maahanmenoineen. Vähän seuraamista myöskin. Tämä tuli selville bh harjoituksissa, vinot kaukana tapahtuvat istumiset, hakee sieltä jonkinlaista katsekontaktia, kun korjausliike tapahtuu, pyrkiin takaisin, on kai saanut palkkiot vähän huolimattomasti. Vieläkin muistutan, ettei koiralle ole aiottukaan kisatottista, niin paljon vain, että pelaa kotona. Tämähän se pahin vaihtoehto on kun alkaa koiraa kisakuntoon laittaa. Nyt on niitä hammastahnatuubeja monta laatikollista täytettävänä.
Mutta tämä onkin juuri tarkoitus, tutkia, saako tällaisista pohjista enää minkanlaista tulosta.
Tummu täyttää helmikuussa kahdeksan, joten on siinä urakkaa, tai olisi jos pakonomainen tarve tuloksiin.
Yhden testin tein, kun Tumulla on nyt hallintakausi päällä, onko siitä tullut pelkkä matkalaukku.
Joopa joo. Vaikka patoamista en harrastanut, syttyi koira kuin salama, kun vähän tuluksia näytin.
Jatkossa ensimmäisenä perusasennon korjaus kello puoli yhdeksästä kello kuuteen. Nyt on otettava seinänvierustat käyttöön, Tummu on vähän tarkka tyttö, mekaanista korjaamista ei sille kannata tehdä.
Optimisti ei heitä kirveellä koiraa.... 17.10.2015
Pentukuumeen riivaama kirjoittelija ei saa rauhaa, millään. Ehkä tällainen pohdiskelu antaa kuitenkin apuja enmimpiin tuskiin.
Meillä on tiimi, johon kuuluvat Riikka, Minna ja Jenni. Jennillä Helka spn. Riikalla Myy spn. Minnalla Hertta rwn.
Tiimissä on keskusteltu livenä, sekä facebookin viesteillä koirankoulutuksesta, niiden luonne eroista, sekä missä on parannettavaa, missä on menty oikeaan suuntaa.
Hallinta: Se on noussut tänä syksynä tapetille. Oli vähällä etten ajatellut, miksi eivät laita koiriaan hallintaan, kunnes tulin kotiin!!!! - Mikäs siinä läähää, ai Tummu iliman muuta ulos, vaikka vasta tulit! - Oho jopas huutaa rumasti kuistin ovella. Äkkiä ovi auki, niin pääsee tuosta. Näin meillä koirat hallinnassa! Humu asia erikseen, vanhuuden viisaudella (oveluudella) pyörittelee koko porukkaa miten haluaa. Mutta sen päätöksen tein, Humu olkoon, sillä loppuu kilometrit mittarista hieman liiankin nopeaa, hallitkoon.
Tummu?
Tummu joutaa olla projektikoirana, josta teen havaintoja useita kertoja päivässä. Tämä havainnointi ei ole helppoa, koska koira herkästi vaistoaa "tapetilla olon". Mutta jos nyt katsottaisiin minun elettyjä kilometrejä, onhan sieltä täytynyt jotain käteen jäädä.
Tummulla on opetettu ovelle istuminen, jonka jatkumosta en ole enää aikoihin huolehtinut. Seura koira! Otetaampas taasen käyttöön. Kyllä se istui, mutta huuto sen mukaista. Tästä tulee mielenkiintoista. Se tiesin, etten pelkällä ovella saa mitään aikaseksi, menee liian kauan kitkeä tuo huuto pois. Sen päätin, että mitä Tummulle sanon, on ulos, tänne, hyvä.
Sitten aloin kiinnittää Tumuun huomiota, vaivavihkaa. (vaikeaa). Kaunis koira, joka tietää sen, ja se tietää senkin, että kun katsoo minua kosteilla silmillään, olen pelkää sulaa voita. Toimenpide: Katsoa saa, mutta en vastaa! Ei sitten missää tilanteessa. En ulos päästäessä, sisälle ottaessa, ruokaa antaessa, en missään vaiheessa. Muuten käsittelen koiraa kuten ennenkin, paitsi, jos rapsutan, käsken sen viereen täysin liikkumattomaksi, siinä ei kiehnätä, rapsutan, ja se on siinä.
MUUTOS, DRAMAATTINEN: Tummusta katosi kaikki uhoaminen. Ovella se on täysin korrekti, vaikka en sitä mitenkään erityisemmin opettanut. Ei ryntää, istuu, ja kun normaalisti menivät Humun kanssa kamalalla kiroilulla portaat alas, nyt ei mitään.
Helppoa kuin heinänteko?
Olisikin. Tämä käy minun luonnon päälle, vielä tällä hetkellä ajan alas Tumuun vähitellen noussutta hallintaa, vasta noin viikon päästä voin antaa sille tunnustuspalkkion toiminnasta, Miten se tapahtuu?
Alan kouluttaa vaikkapa tokon alokasluokan liikkeitä, nostelen sen viettiä, lasken sitä, kävelen teräslangalla!
Kuitenkin tämä projekti lähentää Tummua ja minua, nyt se tietää paikkansa, toki sillä vielä kehrää sisässä tavaton hämmennys mitä on tapahtunut, ihmisen näkökulmasta ei oikeastaan mitää, - pieni askel ihmiselle - suuri askel koiralle.
Meillä on tiimi, johon kuuluvat Riikka, Minna ja Jenni. Jennillä Helka spn. Riikalla Myy spn. Minnalla Hertta rwn.
Tiimissä on keskusteltu livenä, sekä facebookin viesteillä koirankoulutuksesta, niiden luonne eroista, sekä missä on parannettavaa, missä on menty oikeaan suuntaa.
Hallinta: Se on noussut tänä syksynä tapetille. Oli vähällä etten ajatellut, miksi eivät laita koiriaan hallintaan, kunnes tulin kotiin!!!! - Mikäs siinä läähää, ai Tummu iliman muuta ulos, vaikka vasta tulit! - Oho jopas huutaa rumasti kuistin ovella. Äkkiä ovi auki, niin pääsee tuosta. Näin meillä koirat hallinnassa! Humu asia erikseen, vanhuuden viisaudella (oveluudella) pyörittelee koko porukkaa miten haluaa. Mutta sen päätöksen tein, Humu olkoon, sillä loppuu kilometrit mittarista hieman liiankin nopeaa, hallitkoon.
Tummu?
Tummu joutaa olla projektikoirana, josta teen havaintoja useita kertoja päivässä. Tämä havainnointi ei ole helppoa, koska koira herkästi vaistoaa "tapetilla olon". Mutta jos nyt katsottaisiin minun elettyjä kilometrejä, onhan sieltä täytynyt jotain käteen jäädä.
Tummulla on opetettu ovelle istuminen, jonka jatkumosta en ole enää aikoihin huolehtinut. Seura koira! Otetaampas taasen käyttöön. Kyllä se istui, mutta huuto sen mukaista. Tästä tulee mielenkiintoista. Se tiesin, etten pelkällä ovella saa mitään aikaseksi, menee liian kauan kitkeä tuo huuto pois. Sen päätin, että mitä Tummulle sanon, on ulos, tänne, hyvä.
Sitten aloin kiinnittää Tumuun huomiota, vaivavihkaa. (vaikeaa). Kaunis koira, joka tietää sen, ja se tietää senkin, että kun katsoo minua kosteilla silmillään, olen pelkää sulaa voita. Toimenpide: Katsoa saa, mutta en vastaa! Ei sitten missää tilanteessa. En ulos päästäessä, sisälle ottaessa, ruokaa antaessa, en missään vaiheessa. Muuten käsittelen koiraa kuten ennenkin, paitsi, jos rapsutan, käsken sen viereen täysin liikkumattomaksi, siinä ei kiehnätä, rapsutan, ja se on siinä.
MUUTOS, DRAMAATTINEN: Tummusta katosi kaikki uhoaminen. Ovella se on täysin korrekti, vaikka en sitä mitenkään erityisemmin opettanut. Ei ryntää, istuu, ja kun normaalisti menivät Humun kanssa kamalalla kiroilulla portaat alas, nyt ei mitään.
Helppoa kuin heinänteko?
Olisikin. Tämä käy minun luonnon päälle, vielä tällä hetkellä ajan alas Tumuun vähitellen noussutta hallintaa, vasta noin viikon päästä voin antaa sille tunnustuspalkkion toiminnasta, Miten se tapahtuu?
Alan kouluttaa vaikkapa tokon alokasluokan liikkeitä, nostelen sen viettiä, lasken sitä, kävelen teräslangalla!
Kuitenkin tämä projekti lähentää Tummua ja minua, nyt se tietää paikkansa, toki sillä vielä kehrää sisässä tavaton hämmennys mitä on tapahtunut, ihmisen näkökulmasta ei oikeastaan mitää, - pieni askel ihmiselle - suuri askel koiralle.
torstai 18. kesäkuuta 2015
Toteutuu se sittenkin!
Pentu on nyt tähtäimessä. Vanhakin innostui vielä kokeilemaan, ovatko koirat, ohjaajat, menetelmät, vaatimukset ym. Jo niin kovia, ettei perässä pysy. Ja PAH !!!
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Lenkkikaveri Tummu! 13.3.2015
tiistai 3. helmikuuta 2015
Tummu tykkää lumesta, ei Humukaan sitä pahaksi pane.
Harvakseltaan tulee päivitettyä tätä blogia. Syy varmaan siinä, että kolmen eläkeläisen hommat ovat enimmäkseen lusmuilua ja hengissä pysymistä. Joskus tulee riemastuttua ja lähdettyä Tummun kanssa maisemia katselemaan. Humullakin olisi kova halu mukaan, mutta seuraava yö pelottaisi. Joten raukka saa kärsiä tietämättään miksi? En tiedä kummasta kärsii enemmän, jäädä kotiin, vai yöllä pakottavista jäsenistä. Olen ratkaissut tämän, että kotiin jäännin tuska pienempi paha.
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Pientä päivitystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)