Ensimmäinen uimareissu. 26.7.2016

 Tekniikka tuli kuntoon parilla uintiringillä

Näissä maisemissa kelpaa vilvoitella.

Hyvin onnistui veteenmeno ilman houkutintakin.

Kaukana kierteli Coko.

Taitaa olla ensimmäinen plontaus.

Tässäkin vielä haparointia.

Nyt on jo vauhti päällä.

Koko ajan Cokon uinti varmistui.

Tässä jo kuin vanhat tekijät.

Tällaisella ilmalla oli hyvä totuttaa Coko veden valtakuntaan. Monttujen komeissa maisemissa koira nautti ensimmäisistä uintireissuista. Pienintäkään epäröintiä veteen menossa, eikä siellä olossa ollut havaittavissa. Hyvä Coko!

Työn puutetta. 14.7.2016

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Cokon energialataus vaatii kunnon purkauskanavia, siis töitä. Peltojälki olkoon yksi kanava. Lenkkien pitäisi olla jo niin pitkiä, että aikaa kuluisi liikaa.
Tuumasta toimeen, onneksi Jari viimeisteli eilen muutaman hehtaarin pläntin ihanteelliseksi alustaksi jälkiharjoitteille.

Kehitys kehittyy. 8.7.2016

Koko ajan Cokon kehitys kulkee kohti aikuista koiraa, jonka ominaisuudet tulisi olla niin tasapainossa, kuin mahdollista. Paljonko niitä pitäisi jo nyt muokata? Sehän on aina pennun kanssa se ikuinen kysymys? Jos nyt en luoksetuloa vahvista, jääkö se vajaaksi? Jos nyt en paikalla oloa vahvista, jääkö se vajaaksi? Jos nyt en seuraamista aloita, jääkö se vajaaksi? jne... jne.... Nämä ovat täysin mekaanisesti toteutettavia toimenpiteitä, pitäisikö niitä tehdä, siinäpäs pulma. Molemmat, et tee, tai teet ovat kuitenkin veteen piirrettyjä viivoja. Koirasta voi tulla aivan kelpo peli kummalla tavalla hyvänsä. Ehkä tärkein on miten ohjaaja reagoi koiraan, itseensä, ympäristöön. Paremminkin, miten ei reagoi! Ympäristöstä tulevat singanaalit ovat jopa herkemmin koiraan tarttuvia, kuin sen itse aiheuttamat.
Kaikkihan on koirakohtaista. Aloitin Mancon kanssa seuraamis harjoitukset seitsemän kuukautisena. Soitin heti Riitalle, "hae koirasi pois".  Vaikka Riitta ei silloin vielä kovin kokenut koiraihminen ollut, hän lipsuautti, "odota vuotiaaksi". Odotin, eikä Mancon seuraamisessa paljon petrattavaa ollut, sen kisauran  aikana.

Tässä pari täytekuvaa Pahojen kentältä.

Coko nautiskeli pienestä tihkusateesta, hajut veivät mennessä. En puuttunut.

Tyytyväisyys taattu! 2.7.2016

Tässä vaiheessa pennun kehitykseen ei ohjaajalla ole paljoa nokan koputtamista, parasta antaa ympäristön toimia "kouluttajana".
Vaasan tokokoe oli juuri tuollainen opinahjo. Jätin auton "pahimpaan" paikkaan jossa hermostuneet kisailijat ottivat koiria autoista, laittoivat takaisin, ottivat uudelleen ulos, näinhän me kaikki teemme hermostuksissa! Koirat räksyttivät, ohjaajatkin välillä....
Ilma oli niin kuuma, että kaikki räppänät auki autossa, myös takaluukku. Seurasin muutaman tauon aikana Coko käyttätymistä "nurkan takaa" siitä tuo otsikko. Palkkoksi korrektista käytöksestä Coko sai treffata Varhaman Minna saksantuonnin kanssa. Melkein saman kokoinen oli nelikuinen! täysmusta uros.  Asaiallinen oli myös treffitapaaminen. Salmelan Timolla on samasta pentueesta musta uros, joka kuulemma vielä jytympi Minnan koiraa!

Tulipahan mieleen!! 29.6.2016

Tuohon edelliseen osioon vielä. Muistan usein käytetyn lauseen: "opeta koira leikkimään". Aivan oikein, pitäähän sellainen koira, joka ei osaa leikkiä siihen opettaa.
Mutta tässä on tainut mennä sekaisin puurot ja vellit! Koiralla, jolla on sisäsynnynnäinen taisteluhalu, on myös leikkimisen taito. Kun tällaista koiraa "opetetaan" leikkimään, ollaan hyvin äkkiä ojasta allikossa.

Kas kummaa! 28.6.2016

Rapila näkyi tulleen samaan tulokseen kuin allekirjoittanut pennun ominaisuuksien huomioimisessa. Kirjoitti koestaneensa uudella tulokkaalla sen saalisviettiä ja puruominaisuuksia  tuloksella, kaikki patukoilla jne. tehtävät taisteluleikit pannaan äkkiä!
Koira kahdeksan kuukautta.
 No, nyt on helppo uskoa itseään, kun on vertaisryhmän tuki takana.
Kaikki vähääkään taisteluleikkeihin viittaavat ilmeet ja elkeet Cokon kanssa pannaan määrättömäksi ajaksi. Muuten tulee Etelä-Pohojalaisittain sanottuna rumihia!

Antaa pennun kehittyä. 23.6.2016

Coko on nyt viisi kuukautta, kuusi päivää vanha. Vieläkin sen käyttäytyminen menee lyhyimmillään päivän sykleissä, joskus saattaa olla pitenpikin jakso samanlaista, mutta lyhyitä ovat. En pidä mitenkään tärkeänä puuttua näihin "omituisuuksiin". Esimerkkinä maanantaina koira on kuin jostain krypton planeetalta pudonnut. Haistelee jokaisen ruohonkorren, korvat ovat sillä tyystin poissa käytöstä, jne.... Tiistaina se pitää alle kymmenen metrin reviirin ohjaajaan, on terävänä, kuulee jokaisen käskyn ja kehoituksen.  jne.....
Ei kannata huolestua noista krypton päivistä.
Mutta kun tullaan vajaa vuoden ikään alkavat kaudet pidetä ja silloin kannattaa käyttää koulutuksessa hyödyksi näitä muutoksia. Krypton kausi hyvää jälkiharjoittelu aikaa, Tiistain ominaisuudet voidaan jalostaa pelkäksi tottelevaisuudeksi jne....

Otetaanpas takaisin. 22.6.2016

Nyt on aika päivittää Cokon kehitystä vähän pitemmän ajan jälkeen:

1. Onko koira ahmatti?  Koira on ahmatti mutta hallittavissa.
2. Onko koira sytytettävä? Tulilanka lyhenee koko ajan, määrätty toiminta räjäyttää heti.
3. Onko koira kyltymätön? Ei meinaa luovuttaa edes käskemällä, jatkaa toimintaa esim. tuvassa
    käynnin jälkeen.
4. Onko koira yhden ihmisen koira? On, tarkkana ettei ala puolustaa. Muuten erittäin sosiaalinen.
5. Onko koira vilkas? Pysynyt samana, ei erityisen vilkas, Sopivan vilkas.
6. Onko koira rohkea? Ei pelkää mitään.
7. Onko koira laumaviettinen? Koira on itsenäinen, seuraa ohjaajaa mieluummin kuin laumaa.
8. Onko koira saalisviettinen? Tässä kohtaa tapahtunut koko ajan samaa kehitystä kuin tuossa
    edellisessä päivityksessä. Koira haastaa hurjasti, saaliin kanssa esim. muita koiria. Omistaa
    "rajusti" saaliin.

   Kehitys on Cokolla jatkunut suotuisaan suuntaan. Koira on yhden käskyn koira. (ohjaajalle
   tiedoksi) Nyt on oltava tarkkana, että ohjaajakin pysyy yhden käskyn ohjaajana. Coko ei ole
   sylikoira. Se voi nukkua toisessakin huoneessa, vaikka muut koirat ovat ohjaajan jalkojen juu-
   ressa. Kehitys näyttää menevän siihen suuntaan, etteivät toiset koirat ole mitään maailman
   ihmeitä. Enemmänkin alkaa suhtautua välinpitämättöästi muihin koiriin. Tämä kehitys on toki
   vielä kesken.

Tässä 26 huhtikuuta tehty arvio.

1. Onko koira ahmatti?              - Koira on ahmatti. super ahmatti. 

2. Onko koiraa "sytytettävä?"      -   On sytytettävä.Jos oikea toiminta, ei!

3. Onko koira "kyltymätön?"        - Ainakin sitkeä, kun ottaa jonkun kohteen, ei hellitä. Super kyltym.

4. Onko koira yhden ihmisen koira?          - Näyttää leimaantuvan yhteen ihmiseen. Ok.

5. Onko koira vilkas?                                    - Ei erityisen vilkas.Sopivan vilkas. 

6. Onko koira rohkea?            - . On rohkea. Hullunrohkea.

7. Onko koira laumaviettinen?      - Koira on yhden ihmisen koira, itsenäinen koira. Jättää lauman.  Leimaa ohjaajaan.      Jota paimentaa. 

8. Onko koira saalisviettinen?        - Saalisvietti on keskitasoa, mutta jokin vastus, esimerkiksi lumen     laaseminen saa koiran raivon valtaan. Ei näe eikä kuule mitään. Yrittää ottaa kiinni ja pitää! . Koira     on enemmän pitävä kuin perään menevä. ok.  Vahvistuu käsitys vahvasta, itsenäisestä koirasta.           Nopea rauhoittuminen,  hyvä suhde muihin  omiin koiriin. KOVA.

Coko on nyt kolme kuukautta kymmenen päivää vanha.  Kaikki nuo vähän yli kahdenkuukauden iässä tehdyt huomiot pitävät. 

Rohkeus vahvistuu enemmän ja enemmän.  Jos mörkö näkyy, se on sekunnissa ohi. 

Sitten koiran tulevaisuuteen ja siihen mikä olisi sen paras käyttöalue. 

Cokosta olisi purukoiraksi ominaisuuksiensa puolesta.  Hakukoira on ehkä kauimpana sen vahvuuksista. Tarkka jäljestäjä voi olla kakkosvahvuus.  

Mutta harmi kun perällinen ei oikein syty tuohon puruhommaan. 

Mielenkiinnolla kyllä seuraan koiran reaktioita miten se käyttäytyy määrätyissä saalistilanteissa. 

Humu on hyvä vertailukohta ylikehittyneen saalisvietin, ja vähemmälle jääneen agren omistajana.  Humu puree mielellään, mutta kun se saa purtua, tuntuu, että siinä se viettipäämäärä oli! 

Kantaa kyllä hihaa, mutta jonkinlainen toimintakyvyn puute näkyy.  Saalisvietti ei riitä peittämään sitä, eikä aggressio tule tarpeeksi vahvana apuun. 

Cokolla on päinvastainen käyttäytyminen, puruun tulo on vahva, ja kun on kiinni, yrittääkin jatkaa painostusta saaliiseen päin! Vetäminen on rauhallista ja lujaa, jos saalis häviää, tapetaan se, ja tarjotaan uudelleen taisteltavaksi. Ulkona heitetyn patukan jälkeen lähtee vauhdilla, tekee tappohypyn, ärähtää juuri kun puree sen suuhunsa. Tapporavistelu, se on siinä. Ei ala mälväämään, joskus tuo, mutta homman itu näyttää olevan se kiinniotto ja ravistelu.  Kyllä pentua on mukava lukea!

Pitkästä aikaa kuvapäivitystä. 13.6.2016

 Tämän laupean kuvan laitoin faceen.

 Eihän tämäkään mikään hirviön kuva ole.

Coko on edestäpäin vanhanaikaisen näköinen!

Muutama otos Cokosta vajaa viisikuukautisena. Mustan vihakka nuoripoika siitä on tullut. Vakava ja tulinen, rauhallinen ja sopeutuva. Ehkä nyt vallitsevat luonteen piirteet. 

Ruokapalkka ja lupakoodi. 12.6.2016

Humulle koulutin liikkeet yhden koodin ruokapalkalla, muistona siitä vielä muutama arpi kädessä. Ehkä olisi kannattanut käyttää kahden laista koodia, mutta en silloin hoksannut tätä. Ehkä Humun patotaipumus ei olisi siitä edes hyötynyt?
Coko on siinä mielessä helppo tapaus, että sille käy molemmat. Rauhoittava, ja salaman nopea. Koira on hyvin sisäistänyt nämä kaksi elementtiä. Joskus hämmästyn kuinka hyvin! Näköjään, kun vanha hieman lipsuu, nuorukainen korjaa sen töppäyksen.  Koko ajan vahvistan  koodi riippuvuutta molemmissa tavoissa. Siinä on mukava valmennus sessio ennen tositoimiin ryhtymistä.

Maltti olisi valttia. 7.6.2016

Coko on nyt kymmentä päivää vaille viisi kuukautta. Pentu, jonka kehtityksen luulisi menevän tasaista viivaa päivästä päivähän. Ei mene! Jokainen päivä on erilainen.
Mutta otsikkoon. Coko on luontainen paimenkoira. Mielestäni kun en metsästä, paimenkoiran ominaisuudet sopivat minun koiralle parhaiten.  Tähän ominaisuuteen kuuluu nopea, joskus jopa koulutuksen edellä menevä oppiminen. Tekisi mieli kysyä Cokolta, "kuka sinulle tuon on opettanut".  Nopeaa oppimista edistää hyvä rauhan saavuttaminen. Jos vertaa Humuun, Humun rauha oli lähempänä patoutumista kuin rentoutumista.
Kun vain malttaisi pitää näpit irti koirasta vielä muutaman kuukauden, vaikeaa se on, erittäin vaikeaa....

Miten se nyt menikään? 29.5.2016

Tuure laukoi tässä tannoin kanakoiramiesten ja naisten aforismeja. Yksi oli ylitse muiden, kiteytti hyvin palveluskoirakoulutukseenkin hiipineen ongelman. Aforismi sanasta sanaa:

" Vietti ei koskaan saa mennä tottelevaisuuden, hallinnan yli"!

Se on hyvin sanottu. Eikä lainkaan tarkoita, etteikö viettiä pitäisi olla ja sitä hyödyntää, päin vastoin. Kun vietti on hallinnassa, sen hyötykäyttö on maksimaalista. Jos ei ole, tapahtuu toimintakyvyn menetys, aikalailla yhtä aikaa koiralta ja ohjaajalta.
Näin yksinkertainen totuus pakkaa unohtumaan meiltä jokaiselta.

Kyytiä tuli! 27.5.2016

Coko ja Hannan murrosikäinen pääsivät telmimisen makuun, kun tsekkasimme pajukosken tulevia kisoja varten. Hannan koira oli jo fyysinen ja nopea, antoi tulla täydeltä laidalta. Cokolta meinasi aluksi konseptit seota, annoimme niiden telmiä kovimmat höyryt pellolla, ennen kuin lähdimme jälkeä kävelemään. Kun metsään pääsimme, meillä oli kaksi hyvin käyttäytyvää koiranuorta, tutustumiset oli suoritettu koiramaisella tavalla voitiin keskittyä keväiseen metsämaastoon.
Coko, joka vielä kuukausi sitten vaelteli siellä sun täällä, kun lähdimme metsälenkeille, oli hyvin laumatietoisesti koko ajan tuntumassa. Samoin tietenkin Hannan koira!  Tällaista "koulutusta" lisää, niin hyvä tulee!
 Cokolle on yllättäen, tai ei nyt aivan yllättäen kehittynyt luonteenpiirre... tulisuus. Pitääpä alkaa välttää niitä tilanteita, joissa se pääsee kukoistamaan, tai muuten tulee tupenrapinat!

Monipuolinen valikoima. 24.5.2016

Pahojen kentällä oli vähän mutta hyviä koiria tiistai harkoissa. Pennut tulivat puolikuudelta, Paha ja Coko. Samalla reenasi Salla paikalla oloa koirallaan, ja Pietarsaaresta aussi teki liikkeitä. Sitten tuli makupala Cokolle ja Pahalle, hoffin pentu. Kaksitoista viikkoa! Ensin nämä veijarit uskottelivat sille, että tässä nyt kavereiden kanssa vähän leikitään! Kun huomasivat hoffin kestävän kovempaakin käsittelyä, alkoi tosi meininki. Kaksi vastaan yksi! Mutta mikä parempaa harjoittelua hallintaan, kun kutsua pentu siitä kasasta pois. Harjoitusvastustaja piti tästä lepotuokioita antavasta koulutuksesta, sai vähän hengähtää. Mutta ei malttanut olla motivoimatta näitä kahta mustaa aina vain hurjempiin otteluihin. Yllättävän hyvin Coko ja Paha tottelivat, hoffista puhumattakaan. Leimaantuminen alkaa Cokolla vahvistua päivä päivältä. Taisin olla turhaa huolissani. Ripaus pitää sekaan laittaa periaatetta " tänne, tai itketkö ja tulet" karrikoituna.  Coko on vielä toista mieltä, irtaantuu helposti muiden koirien seurasta. Jep!

Mukavaa totuttelua. 21.5.2015

Riikka ja Hänen koiransa kasvattaja vierailivat jälkipellolla keskiviikkona. Paha ja kaksi muuta tzekkiä sekä Coko saivat harrastella koiramaista ärripurria mielin määrin jälkien jälkeen.  Sopuisaa oli maaottelu. Kuitenkin selvä jako, Paha ja vieraileva pentu vastaan Coko. Hyväntahtoista valmennusta tulevaa elämää varten. Jäljet Cokolle multapeltoon, tuhina oi voimakkaampaa kuin nurmella, voi kuvitella mitä Cokon nenä keräsi jäljen aikana! Vesi maistui mahtavalta kun haistelu suoritettu. Tarkkaa ajoa jälleen.
Illalla sitten oli yhteistilaisuus koulun pihalla, Pahoilla oma pisteensä. Mukana Anjo herra, musta noutajaherra, Paha ja Coko. Pienen ja vähän isommat ihmiset saivat paijata koiria mielin määrin, Taasen hyvää valmennusta tulevaa elämää varten.
Pieni väliarvio: Cokolla on odottamisen taito!

Cokolle uusi probleema! 25.5.2016

 Nyt on Cokolla haastetta. Ydinluun sisään sullottu lelurääsy.

 Tummukin yrittää neuvoa.

 Ei tuosta kakarasta ole!

Aika tulee pitkäksi.

 Ydinluun sisään sullottu lelurätti on mukava haaste pennulle. Miten koira ymmärtäisi vetää sitä suoraan ulospäin? Toisella jalalla pitiäisi pitää luu paikallaan, ja ja.... Taitaa olla mahoton yhtälö?

Hyde alkaa löytyä. 15.5.2016

Siinä sitä viattomana katsotaan valokuvauskonetta!

Nyt kohta neljä kuukautta vanha on Coko poika.
Lelukoiran saa unohtaa tämän hurjimuksen titteleistä! Se katkaisija, jota en ole sinne ON puolelle vielä painanut painui vahingossa tänä aamuna päälle!  Taidan vakuuttaa tuon koiran suuresta summasta, on siinä sellainen kasa ominaisuuksia, notta huh huh.....

Olisiko tauon paikka? 12.5.2016

Nyt on päästy hyvään alkuun peltojälki harjoituksissa.  Kehitys  ollut toivotun suuntaista. Plussaa se, etteivät jäljet ole olleet steriilissä maastossa, vaan alusta ollut hyvin vaihtelevaa jopa vaikeaa.  Vielä ehkä viikon verran tilanne jatkuisi, ennenkuin kasvava nurmi tekee tehtävänsä. Tähän saumaan kannattaa tehdä vielä pari jälkeä. Kehitystä on tullut monella osa-alueella. Tärkein tärkein havainto,  koira ei vedä itseään niin piippuun kuin alussa, vaikka keskittyminen on yhtä intensiivistä.
Tässä vaiheessa olen aikaisemmin mennyt  liian nopeaa vauhtia ruuattomiin osuuksiin. Koirasta / koirista on tullut levottomia, kun  kuormitus on kasvanut.
Pikku hiljaa, pikku hiljaa.....

Lainalaisuuksia. 7.5.2016

Niinhän se menee Cokokin samaa rataa kuin edelliset pennut. Eikä tunnu oppi ojaan kaatuvan!
Päiväsellä kokeilin miten pätevät vanhat päätelmät maahanmenoon tällä vintiöllä.
Periaate, alusta asti, vain käsky - maahan - on impulssi.
Coko istumaan, käsi koiran eteen pystyyn, saa nähdä, että kädessä on makupala. Nyt tarvitaan hieman kärsivällisyyttä. Koska suoritus ei ole fyysisesti, eikä psyykkisesti ohjaajaa kuormittava, kannattaa kärsivällisyys. Cokolle toistin - maahan, maahan, maahan - niin kauan, että sen pää ehti kelata kaikki vaihtoehdot läpi, mitä tarkoitan! Mutta pystyssä oleva käsi piti koiran mielenkiinnon niin vireillä, ettei alkanut tarjoamaan mitään ihmeellisiä työsuorituksia, eikä tuota maahan käskyä tarvinnut toistaa kuin ehkä kymmenisen kertaa, niin jopas poika pisti makuulle. Nyt sai olla vikkelänä toinen käsi tarjotessaan koiralle jepin saattelemana makupalan. Pitäisikö mainita, että olimme molemmat lattialla hyvässä karmassa, ja yhteistyö haluisia.  Kun koira on siinä iässä, että oppi menee perille, toinen maahan meno ei tarvinnut enää kuin puolet edellisen toistosta. Eikä aikaakaan, kun Coko putosi ensimmäisestä käskystä ja taidontarkistuksessa iltapäivällä oli oppi mennyt perille.

Mitä siinä tapahtui: En käyttänyt fyysistä kontaktia. En ohjannut koiraa kädellä maahan, koska se kostaantuu tulevaisuudessa kun painetta luodaan kentällä. Tärkeä tekijä on pystyssä oleva käsi, jossa makupala, jota koira ei saa.  Se auttaa koiraa keskittymään ja kuuntelemaan. Kun toiminta tapahtuu, jää käsi pystyyn, palkkio tuleekin muualta. Tämä on aika hyvä konsti, sanoisin erinomainen!

Kolme plus ulkojäsen ovat lauma! 4.5.2016

Terapiaa parhaimmillaan on seurailla kolmen koiran puuhastelua näin leppoisana kevätaamuna. Toki siinä on sivilisaation tuomaa ristiriitaa, koirien käytös ei tietenkään ole villien esi-isien tapaista. Kuitenkin sitäkin vilahtaa esille aina silloin tällöin. Ehkä pennun reaktioissa vanhuksia kohtaan.. Sen eleet ovat varmasti vielä aitoja. Mutta osaavatko puolikoulutetut aikuiset niitä tulkita?
Ehkä pentu opettaa pikkuhiljaa, kunnes kasvaa itse isoksi, eikä tarvitse enää alkukantaisia refleksejä. Nyt niitä vielä on!
Miten minä kuulun laumaan, kun en hyppää kepakko suussa ympäri pihaa ja ärähdä siinä sivussa liian lähelle tulevalle kaverille?
Ehkä olen se Alfa, joka tarkkailee kivenpäältä populaansa puuttuen harvoin sen edesottamuksiin?
Ajattelin tuossa, vaikka en koskaan pennulle edes istumista opettaisi, nämä hetket korvaavat sen hankkimisen lisättynä tietenkin muihin hyviin hetkiin.
Kun Alfa katsoo, että nyt riittää, pieni vihje Cokolle, pysähtyy sen toiminta kuin narusta nykäistynä, ja muu lauma unohtuu samalla hetkellä.
Ihme nelikuinen, on saanut olla ja saa olla kuin pellossa, kuitenkin käytös jalostuu koko ajan juuri toivottuun suuntaan!

Peiliin katsomisen kirous. 2.5.2016

Tuttu fraasi, katso peiliin. Toki se pitää yleensä paikkansa, mutta ei aina! Ja liian syvällinen peiliin katsominen voi viedä itsetunnon niin nollille, että alkaa homma vi..ketuttaa! Ajatus tuli mieleen, kun tein Cokolle 5 / 7 jäljen. (kaksi jälkeä jäljellä vielä ennen taukoa) Jälki oli noin 30 askelta pitkä, kova tuuli. Ei tarvinnut katsoa peiliin, koska koira ei kaipaa minusta mitään muuta kuin että kävelen naru kädessä sen takia, koska kisoissakin näin tehdään. Minua ei ole pellolla! Kuitenkin meinasin saada sydärin, kun Humu ja Tummu räjähti hirveään haukkuun, Heleena kurvas pihalle hirviällä asuntoautolla, sieltä purkautuivat hälisten ulos! No säikähdys ei mennyt Cokolle asti, se ei kuullut eikä nähnyt mitään muuta, kuin haistoi jäljen ilman pienintäkään reagointia tapahtumaan. Ei yksikään minun koira olisi pysynyt keskittyneenä tilanteeseen, nyt tiedän, ettei se vika aina peilissä ole.

Jäljen ajon rasittavuus! 1.5.2016

Simahtaminen tuli välittömästi, vintille jaksoi kiivetä ja sitten  unien maille ajamaan jälkeä uudestaan.


Tällainen hihariehuminen ei vie koirasta puhtia lainkaan.

Oli hyvä sattuma, että tajusin Cokon selvästä merkistä toisen jäljen ajon jälkeen, että ei se niin läpihuuto juttu olekaan. Lepo suorituksen jälkeen on näköjään hyvin tärkeä asia. Nyt kun alkaisi tottistelemaan, taitaisivat molemmat kärsiä, vielä kärsisi koira ja ohjaajakin!

Naatiksi vetää. 30.4.2016

Vappuaaton kunniaksi tein Cokolle jäljen. Noin viisitoista askelta oli pituus, myötätuuleen. Käytin nyt namikäppiä ensimmäistä kertaa, selkää säästävä.  Coko napsi jokaisen Jahti Vahti palan väylältä. Ei edes Tummu jälkitarkastuksessa löytänyt jäämiä.
Vaikka jäljen ajo päälisinpuolin oli helpon näköistä, on Coko nukkunut pitkiä pätkiä iltapäivästä!

Humu pentuna, ja Seiko vanhana. 27.4.2016

 Humu ei tykännyt salamavalosta.

 Luonnonvalolla kyllä  poseerasi

 Aika lunki se oli nukkuissaan!

 Seiko pappa kymppivuotiaana.

Humu oli näköjään tukevampi pentuna.

Löytyi melkein samaa ikää oleva Humu pentu kuva kansioista. Keltainen on jo alkanut häipyä, Hyvän näköinen pentuhan Humu oli. Seikolla ikänsä mukainen ilme.

Aamumäikkää. 27.4.2016

 Pieni miettimis hetki.

 Tarttis tehä jotain...

 Tästä se alkaa..

Jospa vähän pöllyyttäisi.
Jännittäväksi homman teki vierestä tilannetta tarkkaileva Tummu.

Hassulta tuntuu kuvata koiranpentua jatkuvasti, mutta on mukava verrata esim. Humusta saman ikäisenä otettuja kuvia.

Mielenkiintoista! 26.4.2016

1. Onko koira ahmatti?              - Koira on ahmatti. super ahmatti. 

2. Onko koiraa "sytytettävä?"      -   On sytytettävä.Jos oikea toiminta, ei!

3. Onko koira "kyltymätön?"        - Ainakin sitkeä, kun ottaa jonkun kohteen, ei hellitä. Super kyltym.

4. Onko koira yhden ihmisen koira?          - Näyttää leimaantuvan yhteen ihmiseen. Ok.

5. Onko koira vilkas?                                    - Ei erityisen vilkas.Sopivan vilkas. 

6. Onko koira rohkea?            - . On rohkea. Hullunrohkea.

7. Onko koira laumaviettinen?      - Koira on yhden ihmisen koira, itsenäinen koira. Jättää lauman.  Leimaa ohjaajaan.      Jota paimentaa. 

8. Onko koira saalisviettinen?        - Saalisvietti on keskitasoa, mutta jokin vastus, esimerkiksi lumen     laaseminen saa koiran raivon valtaan. Ei näe eikä kuule mitään. Yrittää ottaa kiinni ja pitää! . Koira     on enemmän pitävä kuin perään menevä. ok.  Vahvistuu käsitys vahvasta, itsenäisestä koirasta.           Nopea rauhoittuminen,  hyvä suhde muihin  omiin koiriin. KOVA.

Coko on nyt kolme kuukautta kymmenen päivää vanha.  Kaikki nuo vähän yli kahdenkuukauden iässä tehdyt huomiot pitävät. 

Rohkeus vahvistuu enemmän ja enemmän.  Jos mörkö näkyy, se on sekunnissa ohi. 

Sitten koiran tulevaisuuteen ja siihen mikä olisi sen paras käyttöalue. 

Cokosta olisi purukoiraksi ominaisuuksiensa puolesta.  Hakukoira on ehkä kauimpana sen vahvuuksista. Tarkka jäljestäjä voi olla kakkosvahvuus.  

Mutta harmi kun perällinen ei oikein syty tuohon puruhommaan. 

Mielenkiinnolla kyllä seuraan koiran reaktioita miten se käyttäytyy määrätyissä saalistilanteissa. 

Humu on hyvä vertailukohta ylikehittyneen saalisvietin, ja vähemmälle jääneen agren omistajana.  Humu puree mielellään, mutta kun se saa purtua, tuntuu, että siinä se viettipäämäärä oli! 

Kantaa kyllä hihaa, mutta jonkinlainen toimintakyvyn puute näkyy.  Saalisvietti ei riitä peittämään sitä, eikä aggressio tule tarpeeksi vahvana apuun. 

Cokolla on päinvastainen käyttäytyminen, puruun tulo on vahva, ja kun on kiinni, yrittääkin jatkaa painostusta saaliiseen päin! Vetäminen on rauhallista ja lujaa, jos saalis häviää, tapetaan se, ja tarjotaan uudelleen taisteltavaksi. Ulkona heitetyn patukan jälkeen lähtee vauhdilla, tekee tappohypyn, ärähtää juuri kun puree sen suuhunsa. Tapporavistelu, se on siinä. Ei ala mälväämään, joskus tuo, mutta homman itu näyttää olevan se kiinniotto ja ravistelu.  Kyllä pentua on mukava lukea!

Seitsemän koiraa viikossa, häkki valmis, koppi vailla maalia. 22.4.2016

 Piällysmiehenä menettelee.

 Mutta moottorisaha tuottaa vielä vaikeuksia.

 Nuo korvat taitavat olla jo lopullisessa koossa!

Siihen pitäisi vielä maalit silipasta. Tietenkin punaista ja valkoista.

Otsikko seitsemän koiraa viikossa ei liioittele. Cokon mielialat vaihtelevat kuin murrosikäisellä flikalla. Se on hupanen seurata, miten kaava pitää paikkansa tässäkin pennussa. Kaikki kehitysversiot tulevat esille. On kapinallinen. On sylikoira. On puusta pudonnut ja vähän säikähtänyt. On kaivaja. On vaeltaja. On kuuro. On kaikenkuuleva ja unohtava On........
Pieniä esimerkkejä. Coko haluaa kadota. Hupsista, kuin maa niellyt. Cokolla on jokin paikka johon en toivoisi menevän, tietenkään en ole sanonut sitä sille. Ei ole paha arvata, missä se on ainakin kolme-neljä kertaa, ennenkuin huomaa, etten piittaa tuon taivaallista koiran vempuloinnista. Tosiasiassa tekisi mieli aidata koira tai se epätoivottu paikka Natolangalla.
Se vain kehittyy näin. Ja pelottavan ovelia, taitavia ja mukavia ominaisuuksia koira esittää näissä performansseissa.  Onneksi näin, koska nämä melkein yliluonnollisilta tuntuvat ominaisuudet on sitä kivijalkaa, johon koira rakentaa sen elukan joka pystyy vanhenpana melkein mihin vain.

Häkki ja koppi valmistuvat minusta huolimatta, vähitellen. 19.4.2016

Häkki on jo melkein valmis, koppikin siinä vaiheessa, että siitä näkee, jonkun tulevan, vaihtoehdot toisin vielä moninaiset, kottaraisen pönttö, hyyskä, ruumenkoppi jne.... Koirankoppi pitäisi tulla.
Coko kasvaa pellossa, päivittäin vaihtuu mielialat, teot ja tuntemukset. Joskus pitelemätön riiviö, seuraavana päivän "ihana puudeli".  Kuitenkin pohjalla on vankkaluonteinen, peloton ja rehellinen saksanpaimenkoira.  Leimaantuminen on tällähetkellä edistynyt! Koiira ei enää metsässä ole kuin pariminuuttia kadoksissa, sitten on havaittavissa jopa pientä etsimisen halua. Kun löytää, tulee vauhdilla, mutta jonkinlainen cooleus on koko ajan näkyvissä.
Treeneihin. Vaikka gurut kuinka painottaa, ettei koiralle saisi puhua kun niillä muutamilla ei, tänne, istu, maahan sanoilla, keskustelen Cokon kanssa päivittäin jopa politiikasta. Luonto vain ei anna periksi pitää pientä jääkautta koko ajan.
Mutta pieni ajatuksen poikanen on taustalla:
Reenikentälle en mene koskaan.... koskaan ilman treeniliiviä, siellä jätän  politiikan puhumisen ja keskityn oman heikkouteni karsimiseen.  Silloin koira ei saa muita käskyjä, kuin tuolla yllämainitut, sekä tärkeimpänä tietenkin HYVÄ sanan.
Metsään tai peltojäljelle, ei koskaan reeniliivi päällä.

Häkki, jälkireenit nukuttaa! 10.4.2016.

 Tässä koirille tilapäinen oleskelutila.

Onnistuneitten jälkireenien jälkeen nukuttaa..... nukuttaa..... nukuttaa....

Jonkinlainen purukone. 7.4.2016

 Cokolla on hyvä persoonatraineri.

 Tummu tarjoaa kuin pilkillä.

 Nyt ei enää hellitetä, joskus mennään seiniä pitkin, jalat irti maasta.

Kun kiinni saadaan, niin se on siinä.

No huh... Eihän siinä näin pitänyt käydä. Melkein vanhakin innostuu lajin vaihtoon, nyt olisi sellainen materiaali tulossa. Jos nyt kuitenkin pysytään Coko vähän maltillisimmissa touhuissa.
Tummun kanssa hyvää leukajumppaa, Tummun nopeat repäisyt eivät enää meinaa tehota. Sehän sitä rassaa.