LUOKSETULO. 5.3.2018

Mitä! Aina vain luoksetulo! Se on tärkein liike koiran ja ohjaajan välisessä kommunikoinnissa.  Luoksetulo ei tarkoita, että koira "harkitsee" tulenko luokse, tai käy nostelemassa jalkaa taipaleella "ohjaajan" hoiviin. Ei, se tarkoittaa koiralla kaiken muun toiminnan keskeyttämistä ja voisi sanoa silmitöntä ryntäystä kutsujan luokse.
Helppoa kuin heinän teko? Kyllä kun siihen yhdistetään jokin sitä tukeva toiminta. Kokeissa koiran jättäminen yksin on se vahvistava toiminta. Kyllähän sieltä lähdetään kuin jänis haavalta. Tämä riittää pisteitten saamiseksi. Mutta, kun koira löytää mukavan haaskan, tai mukavan toisen koiran ja nyt kutsun saatuan ampuu ohjaajan luokse, on melkein hyvä. Erinomaiseksi tämä nousee, kun koira on näkymättömissä ohjaajalta, sieltä lähtee mistään muusta välittämättä, on tavoite saavutettu!

Miten sen saavuttaa? Minä olen koiralle niin mukava, että "Hän" suvaitsee tulla luokseni? Meillä on niin kova laumaside, että "Hän" ryntää luokseni"?  Koirani pelkää, jos ei lönkyttele luokseni? Kolmas vaihtoehto voi toimia vahingossa jonkun kerran. Kaksi ensimmäistä yhdistettynä on avainsana. Eihän voi muuta ollakaan. Kolmanteen vielä.  On tapauksia, että koira on  saanut "herätyksen" kieltäydyttyään kuuntelemasta luoksetulo käskyä, se on haettu reippaasti pois siihen paikkaan, mistä ohjaaja kutsui.
Epävarmuustekijöitä on tässä menetelmässä paljon, pahin niistä on, jos koiran onnistuu väistämään kiinniotto yritykset. Silloin on huonoa tiedossa. Niissä harvoissa tapauksissa kun tuo onnistunut, koiraan on pitänyt päästä kiinni heti, sehän edellyttää pakomahdollisuuksien eliminoimista. Ensimmäisellä kerralla voi onnistua, toista kertaa ei saa tulla!  Toinen, ehkä varmempi tapa, koira on pitkässä liinassa, saa pakotteen kutsun aikana, tulla! Tässä jo paremmat mahdollisuudet onnistua. Mutta  inflaatio seuraa jo toisen, kolmannen yrityksen jälkeen. Joten olisi satsattava siihen yhteen ainoaan tehokkaaseen suoritukseen.  Hmm.. riskit ovat aika suuret.
No mitä sitten??

Luovuttava ajatuksesta, minä olen niin kiva! Nakuna! Mutta kun minulla on tasku, minä olen kiva! Vaikka jossakin vaiheessa hallinta ei saa edellyttää taskua, luoksetulossa se ei pidä paikkansa. Mutta kun on ollut jonkin aikaa hyvä tasku, tulee ohjaajastakin väkisten koiralle HYVÄ!!
Omakohtaiset lääkkeet, mitä olen käyttänyt:  Coko ei ole ollut mikään laumassa viihtyvä koiramies. Pieninkin lipsahdus voisi saada sen tykkäämään omasta seurastaan enemmän kuin kanssa ihmisten ja onneksi koirien!
Mutta taskusta Coko tykkää!  Ehdoton lääke numero  yksi: Vain yksi kutsu! Ja sitten huomioita. Koira tulee valtavaa vauhtia toivottavasti ohjaajan eteen, taakse, sivulle, päälle, alle, kunhan tulee! Ohjaaja antaa surkean napun siinä vauhdissa, kun koira on vielä hurmoksissa omasta suorituksesta.  Napu katoaa kuin moolokin kitaan, seuraavalla kerralla koira voi muistaa, "hmm... antoiko se minulle mitään?" Mikä neuvoksi? Rauha!! Tekniikkaa: Koira tulee kuin ammuttu, ohjaaja on todella "liekeissä" tästä performanssita,  voi jopa lisätä omalla käytöksellä höyryä tulovauhtiin. Usein tässä vaiheessa ohjaaja on täpinöissä, aidosti!  Mutta, kun koira on hallinnassa tapahtuu alasajo rauhaan. Tasku sen tekee. Tasku ei tässä vaiheessa enää palkkaa silmitöntä luoksetuloa, vaan sen jälkeisen rauhan. Tämä palkkaaminen ei saa olla huitaisu.  Cokolle sopii se, kun syötän sille kolme-neljä napua yhteen kyytiin, sehän varastoi naput, tai nielee. Napuja antaessani juttelen koiralle mukavia, luomme yksinkertaisesti näkymätöntä lankaa väliimme!  Tämä "performassi" laskee Cokon rauhan tilaan! Uskomatonta, mutta totta! Ja luoksetulot ovat jo luokkaa...... Ehkä tärkein tekijä on koiran tilan laskeminen järkevälle tasolle, jolloin se vaistoaa ohjaajan tunteet, saa tyydytyksen napuista, ja unohtaa äskeisen rajun ponnistuksen. Hienosti vanhan aikaisesti sanottuan vaihtaa vietin. En tiedä, paljonko koirakohtaista, Cokolla toimii kuin junan vessa.

Joutilaan eläkeläisen projekteja. 1.3.2018

Sata pistettä tottelevaisuudessa, kaksisataa tokossa.  Ei mahdoton saavuttaa,  koska on siitä kokemusta. Enkä pidä itseäni minään koiraguruna.
Liikkeet ovat säännöstelty niin, että terve koira voi ne hyvin suorittaa kympin arvoisesti, joka liikkeen.  Liikkeitten lukumäärä ja kesto ovat vähäiset, joten harjoitteluun ei aikaa kulu merkittävästi.
Miksi sitten ei niitä täysiä suorituksia tule helpoilla liikkeillä ja  vielä löysillä arvosteluilla, jotka toki ovat useimmiten oikeaan osunneita?
 Helppoa kuin heinänteko on vastata edelliseen kysymykseen!
Tässä oikein lista miksi?  Yritän saada tämän listan tärkeysjärjestykseen. Tärkein ensin.

- Ohjaajan luottamus itseensä ja koiraansa!! Lyhyesti - itseluottamus -
- Ohjaajan onnistuminen saamaan koira itsensä näköiseksi! Tyytyväisyys koiran käyttäytymiseen!
- Ohjaajalla ja koiralla (kohta ensimmäinen) ylpeys suorituksista, nyt näytetään!
- Ohjaajan aito ilo liikkeen onnistumisesta, (sisäinen) .

Ei muuta tarvita, nuo neljä kattavat lähes kaiken. Miten nuo saavutetaan?

   - Luottamus koiraan ja itseensä ei tule puskista! Se pitää hankkia.  Miksi se luottamus katoaa kun tulee tosipaikka? Nyt sanon, harjoituksen puutetta, ei liike harkkojen, vaan itseluottamuksen harjoittelua niin, että minä ja koirani hallitsemme tilanteen kuin tilanteen. Siis, koiran kanssa sinne missä muita ihmisiä ja eläimiä. Niin usein, ettei koiraa tarvitse "valmistella" näihin kohtaamisiin. Eikä itseäkään. Tuo jälkimmäinen on niin tärkeä taito, että vaatiin oman lukunsa.

         - Mikä häiritsee heti näiden harjoitusten alkamisesta usein minuutteja, pahimmassa tapauksessa häiritsee koko ajan. Tämä häirintä on niin ohjaajaa ressaavaa, että voisi sanoa, peli on tällä kertaa pelattu!   Ei se ole koiran ryntäily fyysisesti, sivusta katsoen "koira pois käsistä" ei, kaikki alkaa koiran ääntelystä. Vinkumisesta, vonkumisesta, jopa huutamisesta. Se pudottaa ohjaajan itsetunnon nollille. Miksi? Häpeä! Kaikki katsoo, eipä saa Kinnunen koiraansa hiljaiseksi. Ei saa. Miten saisikaan, kun on opettanut sitä sen pienen iän näyttämään tunteensa vinkumisella, huutamisella!
Vinkuminen on koiralle synnynnäinen hengissä pysymisen taito. Jo emä opettaa pentulaatikossa, vingu pentu, sinut huomioidaan. Saat ruokaa. Usein se vietikkäin koira sitä ruokaa sitten saakin. Ja minä saan sen vietikkäimmän koiran pätevän valintani tuloksena. Näin hyvä, tätähän halusin!
Jalostus korostaa usein tätä "ongelmaa"  jalostetaan liian lyhytpinnaisia koiria, jotka toki näyttävät vietikkäiltä, ovatkin sitä, toivottavasti toimintakykykin samaa luokkaa. Mutta jalostuksella on se musta puoli, kun korostaa jotain ominaisuutta liikaa, on  se pois toisaalta. (toki lottovoitto koiriakin on, jos on)   Tällainen ylijalostettu koira on lähes toivoton tapaus saada hiljaiseksi. Tällaisen koiran hermorakenteessa on tapahtunut jotain korjaamatonta, sitä ei koulutus paikkaa.
Pakko on sulkea tällainen koira tästä jutusta pois.
Mutta nyt onkin kyse koirasta, joka pentuna toteutti luonnon antamaa tehtävää, vingu, saat maitoa. Kun koira vierotetaan emästä, luonnossa tapahtuu "pennun hiljeneminen" sehän syötäisiin heti, alkaessaan vinkua omia aikojaan saalisretkellä. Mutta, mutta... Koiran tullessa uuteen kotiin,   alkaakin se tie, jossa helposti vahvistetaan edellä mainittua ominaisuutta. Pitäsi olla päin vastoin, pitäisi totuttaa pentu siihen uskoon, ruoka tulee sata varmasti ilman vinkumista. Tai ei tule lainkaan, jos ilmaiseen vinkumisella olinpaikkansa olemattomalle viholliselle.  Koira jolla on heiman ylikorostunut saalisvietti, vaatii tarkan ylöspidon, ettei vahinkoja tapahdu. Tapahtuu,. mutta mikään ei ole korjaamaton, jos koiran hermorakenne on suht koht kunnossa. Mitä kauemmaksi edetään ennen korjaamista, sitä vaivalloisempi tie on edessä. Väittäisin, että tällainen korjausliike vaatii enemmän ohjaajalta, kuin kolmosluokan liikkeitten opettaminen, paljon enemmän. (jatkuu)


                                               EI VIELÄ MYÖHÄISTÄ.

Palataan voi luokan liikkeisiin, esim. liikkeestä maahan, ja luoksetulo.  Huolellisella koulutuksella ei tarvitse toistoja kuin muutaman, niin liike on hyvällä mallilla.  Parikymmentä toistoa on jo aika paljon, viisikymmentä paljon. Vaikka jakaisi viikolle tuon määrän.
Mutta vinkumisen poistamiseen ei tuollaiset määrät riitä! Karkeasti jaoteltuna projektissa on kaksi pämäärää, joiden molempien toteuttamisesta syntyy hyvä loppu tulos.
Ensin parannetaan oire! On utopistista ajatella, että voidaan päästä heti syvempään tervehtymiseen. Missä voidaan tehdä satoja toistoja? Siellä missä niitä virheitäkin on tehty! Hyvin tehokas paikka on ulko-ovi. Sen takana on vireälle koiralle houkutus joka riittää pitkälle hoidossa.  Oireen poistaminen on pelkkää "matematiikkaa" kielletään koiraa vinkumasta. Nyt pitää huomata, ja todentaa viimeistään, ettei vinkuminen ole hermosto peräistä, jos on, on turha jatkaa. Sen huomaa helposti muutaman toiston jälkeen. Koiran olemus ilme kertoo pajon. Hermostoperäinen  koira ei hetkeäkään kuuntele, eikä reagoi esto yrityksiin. Hiljaisuutta voi kestää hetken, mutta senkin hetken aikana koira latuautuu aina vain pahempaan padon purkuun, siis toivoton tapaus.
Väärälle tavalle oppinut koira alkaa hyvin nopeasti "miettiä" mistä kysymys?  Tällaista koiraa voidaan kieltää ja kehua, eikä se aiheuta koiralle patoutumaa, ennemmin poistaa sitä. Kun koira on hiljaa siitä asti, kun se tuotiin ovelle, sen voi päästää ulos, tai palkita hyvin sisällä. Ulos päästö pitää olla hyvin "nuiva" se ei saa ottaa sitä palkintona. Kun tämä neutraali harjoitus onnistuu parikymmentä kertaa peräkkäin, voidaan sitä vaikeuttaa. Hyvä keino on alkaa pukea itselle ulkotakkia päälle, jos haluaa ottaa pieniä askelia, myös lakin ottaminen hyllyltä on hyvä harjoitus. Pieninkin äännähdys koiralta... takki heti pois unohdetaan vähäksi aikaa koko juttu. Uusi yritys, uusi yritys, nyt ei kielletä suullisesti, mutta palkitaan suullisesti, jos koira kestää takin oton.  Tärkeää, että pienikin äännähdys lopettaa toiminnan. Tätäkin voi varioida, poistutaan koko eteisestä, jos koira äännähtää, tullaan takaisin, takki pois, takki päälle, siitä se lähtee. Jossakin vaiheessa voi koiraa palkita jopa napulla, jos homma hoituu ohjaajan mielestä hyvin! Kyllä koira vaistoaa ohjaajan aidon ilon.  Ulos päästäminen pitää olla hyvin "neutraali" jopa unelias tapahtuma. Näin lyhyesti selitettynä ensimmäinen päämäärä.
Kun tällainen projekti on meneillään, on siitä saatava hyöty maksimoitava. Nythän on oireeseen puututtu, alkaa lopullinen "parantaminen".  Rinnan harjoituksen vaikeuttamisen kanssa mennään vietin vaihdon kautta lopputulokseen. Harjoitusta on helppo vaikeuttaa kun nostetaan koiran viettiä ennen harjoitusta.  Vietin nosto lisää koiran kestävyyttä hallita itsensä kiihtyneessä mielentilassa. Teoriassa tapahtuu niin, että korkeaviettinen koira laskee viettinsä rauhan tasolle, saa vapautuksen nostaa vietin aluksi matalalle, vähitellen voidaan sitäkin kohottaa, mutta ei ole välttämätöntä. Koira siis käsketään ulos matalassa vietissä, se voi nostaa esim. pihalla, mutta mitään ryntäystä ei sallita. Eikä edes sitä, että koira päästyään vapaaksi räjähtää heti. Sitä se ei tee, jos ulospääsy on hallittu, koira ei pääse ulos ilman käskyä! Huom. ero - vapaa - toiminnalle. Tässä lyhyesti toinen osa. Se on enemmän jatkohoitoa, hyvin pajon riippuu koirastakin miten yksityiskohdat tulee suunnitella.

Muutama tärkeääkin tärkeämpi huomio: Koiran on oltava koko ajan hiljaa! Ei pienintäkään lipsumista, koska yksi inahdus kertautuu hyvin herkästi kahdeksi,  kolmeksi..... jne. Toiminta pitää keskeyttää heti, jos koira ei ole samalla aaltopituudella ohjaajan kanssa. Koiraa pitää voida kehua ilman sen vietin vähäistäkään nousua.  Ulosmeno ei ole vapautus, vaan käskystä ulos meno!  Kun kotona ulosmenot ovat täysin hiljaisia, otetaan sama juttu autoon nousussa. Vähitellen voidaan harjoituksiin lisätä vaikeutta esim. toinen koira...... Tärkeää, täysi hiljaisuus on oltava!

Tottelevaisuus, temppu, palottelu. 15.2.2018

Äärimmäinen tottelevaisuusliike meidän tasolla:  Coko soittaa jotain afro amerikkalaista rytmiä valitsemallaan rumpukäpillä, extaasissa, kuin Jimi aikoinaan extaasissa.  Olemme postinhaku reissulta tulossa. Minulta putoaa hanska.... Tehtävä. Cokon on hylättävä rumpukapula, tuotava hanska kapulan ohi minulle -.   Mitä korkeampi vietti rumpukapulaan sitä puhuttelevampi testi tulos on.  Nyt sitten otsikkoon. Tekeekö palottelu tästä "tempun"? Tuhoaako se sen tarkoituksen, joka on pyrkimys tottelevaisuuteen?  Vastaan itse, uskon että tiimillä sama vastaus:  Tuhoaa.  Liike tulee kuntoon, mutta koiran tottelevaisuus ohjaajaa kohtaan ei parane juuri lainkaan!

Oikea palkka oikeaan aikaan oikeasta paikasta. 9.2.2018

Coko on tottunut jo pennusta runsaaseen lahjontaan. Hyvä, ja huono.  Laiskana kouluttajana hyvä, virhe herkkyyden vuoksi huono.
Toimenpiteet. Palkkiot kymmenenteen osaan entisestä, kaikessa toiminnassa. Hyvänmielen palkkoja melkein nolla toleranssilla. Koulutuksessa ja muussakin toiminnassa palkkioiden ajoitus suurennuslasin alle. Jospa näitä vähän erittelisi:

Mitä vähempi koira saa palkkaa, sitä suurempi teho sillä on, silloin, kun se sitä saa.. Inflaatio refleksi!

Hyvänmielen palkkaa koira ei ymmärrä! Miksi se saa yhtä äkkiä napun mitään tekemättä. Mutta, tämä ei aivan ehdoton, koska koira vaistoaa ohjaajan superhyvän mielen, tullessaan vaikkapa kainaloon, siitä voisi palkata, ei välttämätöntä.

Ajoitukset, ajoitukset, ajoitukset!  Siinä se koulutuksen tehokkuuden perusta, perusta myös tehottomuudelle, ja koiran "opettamisen" epätoivotuille tavoille. Ehkä pahin on koiran kouluttautuminen manipuloinnin mestariksi, ilman, että ohjaaja sitä edes huomaa! Vähän ajan päästä koira käyttää kaikki keinonsa saadakseen sen palkkion. Toki keinoihin kuuluu myös tehtävän suorittaminen, mutta epätoivottavaa rönsyilyä tapahtuu runsaasti. Koira alkaa vaatia palkaa! Se tulee hiipien kuin varas yöllä, ohjaaja usein häviää tämän taiteilun! Tuloksena herkkupalan perään piipaava koira, jonka ärsytyskynnys on hyvin matala, kärsivällisyys nollilla, tehdyt työt alkavat tulla huolimattomasti huitaistuiksi, makupalat jopa menettää merkityksen, mutta aivan kuin ihminen, joka syö yhden leivoksen, syö toisen, syö kolmannen, nyt tulee yökki, syö neljännen, jne... koirankin palkkio menettää merkitystään, sitä vain pitää saada, vaikka ei nälkä olisi ollut moneen viikkoon. 
Korjaukset ovat mahdollista, mutta vaativat fanaattista paneutumista ajoituksiin, jopa ylivaatimusta koiralta, koska se on tottunut helppoon elämään. Toisin sanoen, koiran   palkkiot pitää tulla määrätyissä osioissa "hidastettuna" koiralta pitää vaatia lisää tehtäviä yhdenkään palkkion saamiseksi, tavoitteen pitää olla aina siinä, että koira tekee tehtävänsä, tehtävä sarjan ilman välipalkkioita.  Hyvin peruskoulutettu koira osaa liikkeet, oppii nopeasti, että liikkeitten jälkeen tulee palkkio, siinäkin on oltava tarkkana, ettei  se ala huitasemaan sarjaansa nopean palkan toivossa.  Koirissa on tässä suhteessa eroa, Cokolle tämä osio ei tuota niin paljon vaikeuksia, kiitos kuonon päälle opetetusta liikkeeitten loppu palkasta. Tämä siksi, että koiran pitää pudottaa kiihtymys, ylivietti, manipulointihalu salaman nopeasti nollille. Jotain on tullut tehtyä oikein, koska tämä on monessa kohti avain Cokon vietinvaihtoon, tai sen kykyyn vaihtaa viettiä, myrskystä tyveneen. 

Nämä tavoitteet vaativat palottelua ohjaajan päässä,  kun on oppinut huolimattomaan palkkaukseen, on sen korjaaminen ohjaajalle paljon vaativampi prosessi, kuin koiralle!

Kerettiläisyys koiran koulutuksessa jatkuu. 30.1.2018

      PAIKALLA OLO

Tämä liike on mysteerio monella tapaa. On koiria ja ohjaajia, jotka eivät tiedä ko. liikkeen vaikeudesta yhtään mitään, koira pelaa kuin kello. Ei kuitenkaan kerro, että sen muut liikkeet olisivat kunnossa, usein päin vastoin.
koira, jonka paikallaoloa joutuu reenaamaan erityisen paljon, saa usein harjoitusta siinä ohessa mihinkin liikkeisiin erityisen paljon, täytyyhän sessen sitten jotain oppiakin. 
En ole ollut hyvä paikallaolo kouluttaja, tai paremminkin kilpailija.  Halli ja Numa olivat paikka herkkiä, niihin ei voinut luottaa. Tämä epäluottamus poiki historian hämäristä haittajanan myöhempiinkin koiriin. En koskaan luottanut sataprosenttisesti koiran pysyvän paikalla. Vaikka Humukin pysyi joka kokeen elämänsä aikana.
Miten tämän voisi korjata. Miksi pitäisi korjata vanhan ohjaajan pääkoppaa? Miksi ei?

Konsti alkoi muhia flunssan tuomien ajatusten toistojen mukana.
Mitä koira eniten ressaa paikalla olossa? Hermostunutta ohjaajaa, joka on poistunut jättäen koiran katsomaan hänen peräänsä.... Katsomaan hänen peräänsä...... no joo, selkäänsä. Joku koira helpottuu, kun sen ja ohjaajan väliin tulee tiilestä, laudasta tai massalevystä, tai näiden yhdistelmästä rakennettu seinämä. Hmm....
Miksi näin pitää olla. Satavuotinen perinne! - käsky, koirat maahan!-  jätetään koirat! - Niimpä. Coko kokeilukappale ei joudukaan tähän ressiin, että ohjaaja pakenee jättäen koiran! Tai kyllä Coko jätetään, mutta ohjaaja poistuukin koiran taakse!  Nyt tulee luottamus peliin. Ensin opetan Cokon luottamaan siihen, ettei sen tarvitse kääntää aina rintamasuuntaa sinne, minne menen. Tämä on helppoa jopa lämpimässä tuvassa. Aloitetaan istumaliikkeestä. Nostan houkutusta asteittain koiralla, kuitenkin sen pitää pysyä alkuperäisessä asennossa. Tuttua, kyllä kyllä. Jatkan maassa olevalle koiralla. Poistunkin paikka käskyn jälkeen muutaman metrin koiran taakse.  Kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrin vahvistamaan koiran luottamusta siihen, ettei sen tarvitse kääntyä tarkkailemaan minua! Tärkeää on "paikka" käsky. Koska sitä kannattaa säänöistä huolimatta käyttää myös koeliikettä harjoitettaessa.  Varioin liikettä niin, että jätän koiran sivuun, molemmin puolin, viistoon jne... Mahdollisuus on varioida 360 asteen verran. Aluksi kuitenkin noin yhdeksääkymmentä astetta koiran takana. Pointti on, että koiran oppii makoilemaan rauhassa, levossa, olipa ohjaaja missä vain, eikä aina siellä edessä, johon koira on tottunut.  Tälle en hae patenttia, uskon, että moni käyttää ko. menetelmää.

Ruoka, saalis, hallinta. 29.1.2018

YKSIN HARJOITTELEVAN PÄIVÄKIRJA.

Cokosta on aika tehdä vähintään bh-kelpoinen koiramies!
En tarkoita bh-ssa tarvittavia liikkeitä, nehän kävellään läpi koiralla kuin koiralla. Ei, vaan hallinnan, saalisvietin ja ravinnonhankinta vietin tasapainottamista. Näyttäisi, ettei meistä Cokon kanssa ole  yhteisharjoituksiin, eikä niitä taida pilivin pimein ollakaan? Keinoja kuitenkin löytyy. Ruoka on hyvä häiriötekijä, se on hyvä palkkio siinä ohella.....
Ensimmäisissä reeneissä kannattaa käyttää apulaista, jonka nimi on -saalisvietti-.
Se saa toimia vastapainona ravinnonhankinta vietille, vaikka suuri sukulainen onkin.
Hallinnan koulutuksessa on  kyse koiralle tehtyjen vaihtoehtojen hallinnasta. Onnistunut hallinta on silloin, kun vaihtoehto -ohjaajan käsky- ylittää koiran valitseman ehdon.

  Teen alkuun pienen harjoitteen, jossa näen mihin päin Cokon kiinnostus suuntautuu. Tämän testin jälkeen tiedän miten toimin eteenpäin.
Testi:    Kaksi puoli täyttä  ruokakuppia näkyvälle paikalle noin viiden metrin päähän toisistaan. (vert. toko evl kiertohässäkkä)  Kuppien välistä menee kuviteltu linja äärettömyyksiin. Olen kopsutellut Cokon mielenkiinnon rikkipurtuun jalkapalloon, joka on pakollinen varuste  eteen menon opettamisessa! No, liikaa ei kannata koiraa innostaa, mieluummin liian vähän. Kuitenkin niin, että maalaiskoirakin tajuaa pallolle menon tärkeyden. Vien pallon kuviteltua janaa pitkin ruokakuppien välistä noin viiden-kymmen metrin päähän. Matkan joutuu ohjaaja arvioimaan. Koira voi istua odottamassa, kun palaan sen luokse. Ruokakupitkin olen viennyt koiran nähden paikoilleen.  Testin kulkua turha yksityiskohtaisesti turha selittää, koira joko menee pallolle, tai valitsee ruokakupeista jomman kumman tai molemmat...... hmm... Ei haittaa, koska kuuluu harjoitukseen. Mutta kun pallolle on koira "pyydetty", (tätä voi lukea ehkä joku muukin kuin minä) sen pitää mennä sinne, käytetään lisäpyytelyn muodossa hallintaa. Kun koira on pallolla, Cokon tapauksessa sen pitää mennä lepäämään pallon viereen. Analyysi: Jos pallo on osoittautunut ylivoimaiseksi, taiotaan jostain toinen saman lainen, vaihdetaan pallot ruokakuppien tilalle, toinen kupeista tietenkin pallon tilalle. Kun kyse kuivista napuista, voi kupit asettaa päällekäin, jää turha autolle tai muuhun suojaan ramppaaminen pois. Harjoituksissa tasapainoillaan aluksi kuppien ja pallojen kanssa. Aina on kuitenkin koiran toteltava menoa taka kohteelle.
Varsinainen teho saadaan nostamalla koiran pyrkimystä tavoitella sivulla olevia houkuttimia, oli ne ruokaa tai pallot. Mutta koskaan se ei saa päästä niihin kiinni, tai syömään.  Luulisin, ettei tästä harjoituksesta ole haittaa koiran viettivoiman pysymiselle, päinn vastoin. Pitää vain tietää, kumpaa koira vaatii, sytytystä vai sammutusta. 
Variointia: Sivuhoukuttimia voi siirtää lähemmäksi janaa, ei niin lähelle, etteikö koira mahdu välistä. Takahoukutinta voi viedä lähelle äärettömyyttä tai tuoda aivan sivuhoukuttimien linjalle. Mahdollisuuksissa mielikuvitus rajana, sulaisi  lumi äkkiä että pääsisi kokeilemaan. Toki voisi lumeen polut tallata,  mutta harkka kun on sulanmaan harjoitus, niin ei!
patenttihakemus on menossa.....


  jatkuu.....

Vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia. 29.12.2017

Cokolla, kuten usealla viriilillä nuorella miehellä on seikkailun ja haastamisen halu.   Haastetuksi kelpaa, vaikkapa koiran ruokkija, yösijan antaja.
Impulssiksi portaitten laaseminen, tai polkujen kolaaminen. Kyllähän maailmaan ääntä mahtuu ja hankeen koiranjälkiä. Kuitenkin alkoi hieman epäilyttää onko tuo nyt aivan viisasta. Ainahan kannattaa aiheen ilmaantuessa verestää ammoin käytettyjä etupäässä hyviä konsteja. Tässä tapauksessa pieni plagiointi Supermannynkin käyttämästä keinosta.
Sivuhuomautuksena sanoisin, joko Coko on harvinaisen älykäs koira (Petra ei tirsku) tai sitten arvioin alakanttiin koiraeläimen oppimiskykyä.
Homma hoitui seuraavasti: Menimme ulos, Coko ja minä. Luintakin satanut sopivasti, ettei tarvinnut lavastushommiin ryhtyä. Otin luudan, Coko räjähti heti! Käskin sen normaalilla kutsulla takaisin pikkukuistiin. Nyt koiraa en palkinnut. Jatkoin laasemista, menin hakemaan koiraa. Se istui rauhallisena odottaen. Palkitsin rauhallisen ulosmenon. Luuta käteen, Coko epäröi, mutta lyhyellä tulilangalla varustettu panos räjähti kuitenkin. Taas edellisen toistoa. Kolmannella kerralla Coko tuli itse kärsimään "rangaistuksen". Neljännellä kerralla painui soittokämpän tykö hankeen, josta löytyi oma kepakko pahoinpideltäväksi. Turha sanoa, että huudot, uhkailut, julmistelut vain kiihdyttävät koiraa entistä hurjempaan haastamiseen.
Toki pitää olla varuilla vielä muutamana lumisade päivänä, kun luudan käteen otan. Mukavinta asiassa oli, ettei koira, enkä minä ottanut kaapissa oloa rangaistuksena.
Otsikko, "vanha konsti parempi, kuin pussillinen uusia?" Niimpä, tätähän käytettiin paljon ylikuumenneitten koirien autosta ottamiseen. Mutta jokin uusi pidäke järjen käytölle, vei konstin romukoppaan, Manco taisi olla viimeinen johon "kaappia" käytettiin. Uskon, että huolellisella ohjaajan toiminnalla tulosta tulee yli aktiivisen koiran hillinnässä. Kaikki koirat ja ohjaajat eivät vaadi tällaisia konsteja.

Coko ei! 20.11.2017

Ei sanan käyttö on hyvin, hyvin koirakohtaista. Toisille se on välttämätön, toisille ei niinkkään. Humulle yritin, vähän onnistuinkin teknisesti opettamaan, ettei ei sanaa tarvita. Olen lueskellut noita Humun pentu ja varhaisajan päiväkirjoja, jossa pohdiskelen ei sanalle korvaavia toimintoja. Niitähän kyllä löytyy, Humulle se ei tuottanut vaikeuksia, paitsi! Nyt jälkeenpäin ajatellen, teinkö siinä karhunpalveluksen koiran hermorakenteelle, joka lähtökohtaisestikin oli saalispainotteinen, hektinen ja levoton kokonaisuus!? Totta kai tein. Humu olisi vaatinut selkeät ohjeet mitä ei saa tehdä. Paradoksi siinä, että se ei tehnyt epätoivottuja asioita. Yksi syy jatkuva positiivinen vahvistaminen. Olisi vain pitänyt tajuta, ettei koira tainnut olla oikein onnellinen? Siinä jossa minun olisi pitänyt vahvistaa, antaa selvät säännöt tehdä, olla tekemättä, jätinkin ratkaisuvallan Humulle. Ei siitä aina hyvää seurannut.
Coko on hieman eri luontonen. Se haluaa selvät neuvot elämällensä. Sille on selvää, kun käsken odottamaan, se odottaa. Mutta Coko on vallanhaluinen, toisin kuin Humu. Siksi sille pitää tehdä entistä selvemmäksi, kuka käskee, ketä pitää totella. "Tee temppu"! On helppo opettaa koiralle, varsinkin koiralle jota ei tarvitse narulla työntää. Mutta "Älä tee temppua" onkin paljon vaikeampi, agre ja saalis painotteiselle koiralla. Nyt tulee kehiin sana EI! Ehdoton ei! Lyhyt ei! Mutta, mutta! Jos noin, on hypätty ojasta allikkoon?!  Kyllä, oikea tapa tietenkin: "ei HYVÄ!" Tähän vaaditaan harjoitusta, taas harjoitusta.  Aluksi ehkä tarvitaan, "EI! hyvä" Tästä aletaan kääntämään suhdetta pienillä harjoituksilla, tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.  Olen huomannut, että Coko tarvitsee neuvojan, vaikka menee itse pää kolmantena jalkana seikkailuihin.  Bonuksena tulee levollinen koira, joka aluksi nukkuu hämmennystään pois, sen jälkeen alkaa nauttia kakkos-tai kolmos - tai  nelos paikasta laumassamme!

Hyvät pohjat, tai huonot? 1.11.2017

Ehkä liian vähän tulee kiinnitettyä huomiota näin amatöörinä sanaan, "hyvät pohjat"? Tarkemmalla mietinnällä se taitaa erottaa harrastelijan, osaajasta! Vieläkin tarkemmalla mietinnällä ilmenee, että kuulun ja olen aina kuulunut tuohon edellä mainittuun ryhmään.
Tämä ominaisuus kostautuu usein epävarmuutena, "no jos se sattumalta tekisi" jne...." Hyvät pohjat" eivät tarkoita, - otin sata kertaa eteenmenoa, - otin viisikymmentä kertaa hyppyä.... viime viikolla.- Ei todellakaan. Kovin tarkalla mietinnällä "hyvät pohjat" tarkoittavat koiralle toistettua toimintaa, joka alkaa muistuttaa jopa vietti päällä olevan koiran työskentelyä, mutta ei ole sitä. Yksi yksinkertaisimmista, "hyvistä pohjista" on koiran sivulla istuminen. Sitä on tehty pennusta asti, joten koira tekee sen vaistomaisesti. Kuitenkin tämäkin "hyvät pohjat" ei ole täydellinen ilman ohjaajan ja koiran keskinäistä konfliktin sietokykyä.  Esim. Polkaise koiran varpaille pari kertaa peräkkäin, kun se istuu sivulla! Puolittainen "hyvät pohjat" koira kääntää vietin päälle ja tulee hädissään vielä lähemmäksi!  Vajaasti koulutettu voi alkaa kartaa ohjaajaa. Mitä herkempi ja pintapuolisesti koulutettu liike, esim. nouto, koira heittää noutamisen herkästi muiden hommaksi, kun tulee konflikti ohjaajan kanssa. Peltojäljillä kun koira herkimmillään, tämä ilmenee pahimmillaan valejäljen ajamisena. Siksi olisikin tärkeä kuormittaa pellollakin koiraa kestämään ohjaajan ja itsensä väliset konfliktit.Sehän ei tule hetkessä, kouluttaminen, ei edes vuodessa. Turhaan ei puhuta pienestä patouttamisesta jäljellä, tämähän on yksi tie konfliktien sietoon.
Ennenkin tiedettiin jotakin.... Kun koira alkoi herkistyä narulle, etsittiin pitkä metsäpolun pätkä, jos kaveri mukana, hän polun päähän, ja houkuttelemaan koiraa tulemaan, ja ohjaaja tietenkin jarrutti parhaan taitonsa mukaan.  Molemmilta vaadittiin taitoa, ettei koira päässyt yliminä tilaan. Vähitellen avustajan rooli heikkeni ja ohjaaja saattoi alkaa häiritä koiraa jälkiliinalla. Kyllä tämäkin auttoi "hyvän pohjan" rakenteluun, tietenkin ei korvaa pennusta asti tehtyä työtä.
Milloin voi sanoa fh koirasta "hyvät pohjat"? (hieman liiotellaan) Ohjaaja vetää koiran väkisten pois jäljeltä, koira käy puraisemassa ohjaajaa,  menee takaisin jäljelle, aiheuttaen melkein sairaaloisen kuvan toiminnastaan!!!!
Tuossa yllä olevassa kuvan toiminnassa tapahtuu tuo ilmiö. Koira on täysin kuuro ohjaajan turhautumiselle, kun pitää ottaa sen suusta kaikki mitä tarjoaa. En tiedä, onko mitään enää keinoa, jolla tuo "hyvä pohja" murrettaisiin.  Toki ei tottis niin rakettitiedettä ole, että joka liikkeelle kannattaisi tehdä " hyvät pohjat" jos ne tekisi, se SM-mitalli olisi varmasti taskussa.

Pudonneitten muttereitten nostaja. 12.10.2017

Tässä on kaveri, jonka apu korvaamaton. Minulla on paha tapa pudotella muttereita, ja mitä nyt käsissä pitelen, kun kivilattialle putoaa, sen lopullinen sijoituspaikka voi olla aivan eri, mitä ajattelee. Mutta Coko on lahojomaton kaveri, siltä ei mutterit piiloon hypi. Se lähtee vartiopaikalta heti liikkeelle, nostaa erehtymättömän varmasti oikean esineen, toki teemme vaihtokaupan ruokanapun saa Coko. Ihmettelen, etten ole ennen hyödyntänyt koiria esim.  tällaisessa tehtävässä.

Mystistä. 8.10.2017

 Silmistä paistaa viisauden valo!

Taitaa sittenkin olla salamavalon ansiota....

Olen   muutaman kerran huomannut, että Coko tuo minulle esineen, jota olen jo vähän aikaa etsiskellyt ja kaipaillut. Pari arvokasta plektraa on pelastunut tämän ansiosta, puhumattakaan sukista ym... tarvikkeista. Tuohan se  tarpeetontakin kamaa,  olen päättänyt, että kaikki mitä tuo, on positiivista asiaa.  Haukkuminenkin jonkun tullessa, sehän on koiran virka, hyvin suuri apu monessa tapauksessa.
Yllä valokuviin lavastettu tapahtuma on tähän mennessä mystisin.
 - Olin ruuvihuoneessa,  otin siellä projektin edistymisestä aina silloin tällöin kuvia. Tähän en kelpuuta  kännykkää, vaan ihan oikean Nikon kameran. Mukava kämmeneen sopiva pehmustetulla laukulla varustettu näppäilijä. Ei mikään suurten tunnemyrskyjen kuvaaja. Lähdin tupaan päin, Cokon hain isosta häkistä.  Sitten normaalit iltatoimet, kahvia, tv-auki, facebuukki tietenkin ym.... Mutta minunhan pitäisi pistää kuvat koneelle, raportoida projektin edistymisestä. Otampa Coolpixin vinttiin.... Mihinkä sen jätin? Kaapin päälle varmaan... ei ollut!  Pengoin kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat.Vein jo varmasti vinttiin, vaikka en siellä ollut vielä käynyt.. Ei ollut!  Laitoin otsalampun päähäni, kävelin jäljet, joita pitkin olin tullut häkin kautta ruuvihuoneelta, täällä sen on pakko olla?! Ei ollut. Päässä  alkoi surrata, ei ole totta! Palasin takaisin, Kaija kielsi jyrkästi edes nähneensä kameraa. Joutuu keittämään uudet kahvit ajatusten kirkastamiseksi. Olin kollannut kaikki paikat kahteen kertaan, vintissäkin käynyt uudelleen vaikka tiesin, etten siellä ollut käynyt! Menin jääkaapille, Coko pyrki istumaan eteeni, ei siinä kaapin ja minun välissä paljoa tilaa ollut. Katsoin sitä ihmetellen, sillä oli se ilme! Ja suussa Nikon Coolpix! Meinasi vähän huipata....-

Kyyllä se kotona osaa....21.9.2017

Tuttu hokema, totta valitettavasti useimmissa tapauksissa. Valitettavasti ei tarkoita, että kun kotona osaa, vaan tuohon lauseeseen on ujutettu negatiivinen sävy koiran yleisestä osaamisesta, eikä turhaan!
Konkretiaa:
1. Koira oppii ohjaajan kehoituksesta välttämään jonkin toiminnan, saa tästä palkan. Hyvä!
2. Koiralle vahvistetaan toiminta palkaamalla sen toimimattomuus tilanteessa. Hyvä!
3. Koiralle annetaan pakote.  Hyvä!
    Laitetaan tästä nyt tosielämän tosi tv, päästään otsikon väittämän syvälliseen totuuteen.
- Cokon kanssa haemme postin, koira on irti. Pentuaikojen vaeltelut ovat mennyttä elämää, Coko on hyvin lähellä kulkeva koira, ei lähde paljoa yli kymmentä metriä missään vaiheessa. Hyvä! Tai no, määrätyssä mielessä hyvä?
Reitin varrella on mielenkiintoinen naapurin talo, jonka ohittavalla tiellä aukeaa koiralle aivan uusi jännittävä hajumaailma. Pihalla se vasta jännittävä olisikin. Mutta balanssi on tässä vaiheessa niin hyvä, että lyhyellä - ei!- kehoituksella koiran mieli muuttuu mennä tutkimaan, pysyy tiellä. Palkkio! Jee! Heti pitää yrittää uudelleen. - ei!- Palkkio!  Auttaa, kun koiralla on pieni reviirin säde, pysyy hallinnassa. Mutta nyt talikkomies sanoo: Tuo koira oppii saamaan lievän negatiivisen toiminnan kautta ruokaa!! Hui! Niimpä tekee. Haemme postin, siirrymme kohtaan kaksi.
Takaisin tullessa aloitan jo hyvissä ajoin koiran palkitsemisen tiellä kulkemisesta, helppoa kuin heinän teko, ei edes vilkuile naapurin pihalle. Näin!
Mutta voi kauhistus, nyt on siirryttävä kohtaan kolme, tai pitäisi siirtyä, mutta ei taida tällä kertaa onnistua.
Olemme vaiheessa, "kyllä se kotona tekee".
Seuraava on simultaatio:  Astelemme huolettomasti jälleen postinhaku reissulla, parilla napulla Coko pysyy raitilla, ei edes vilkaise naapurin pihalle, kyllä oppii.....Roope herra ilmestyy kuin tyhjästä, häntä vispaten, koko runko kutsuen Cokoa rikkomaan lakia, ja näyttämään, "kyllä me kotona...... OSATTIIN!"
Tässä olemme nyt viime vuosikymmeniä vaivanneen surkean tottistason syntylähteillä. Positiivinen vahvistaminen menettää merkityksensä tositilanteessa, sen opit katoaa kuin tuhka tuuleen. En väitä, etteikö silläkin onnistuisi kumota Roopen houkuttelevaisuus! (sivuhuomautus. Nyt on kyse Cokosta, viriilistä uroksesta, joka on nähnyt elämänsä aikana vain muutaman vieraan koiran. )   Harjoitus vaatisi hurjasti ennakkovalmisteluja, naapurit pitäisi valjastaa tähän performanssiin ainakin viitenä iltana viikossa, eihän siitä tulisi mitään. Otetaan kohdan kolme keinot esille: Pakote!
Se on sittenkin yllättävän tehokas. Muistettava: sähkö kielletty, piikkari kielletty. Mutta ei talutinta eikä liinaa ainakaan vielä ole kielletty, kai siitäkin on jokin lakiesitys valmistelussa. No niin, annetaan Roopen sauhuta, annetaan pakote ja palkkio Cokolle, kyllä lähtee....

Käsijarru päällä. 1.9.2017

Juolahti mieleen kerettiläinen ajatus! Koiraahan kehutaan suorituksen läpi viemisestä, OK! Mutta, mutta..... Cokolle on tullut esineiden nouto elämää suuremmaksi asiaksi, hyvin vähällä opettamisella. Mutta se itse on harjoitellut tämän osion  lukemattomilla toistoilla. Nyt minun rooliin: Kun koira kantaa kaiken unohtuneen materiaalin minulle, alkaa siinä joskus hermo pettää. Kuitenkin jokaisesta tuodusta esineestä annan koiralle vaihtarina makupalan.  Taskussa pitää olla, tai sitten joutuu hakemaan sieltä missä niitä on. No bonuksena tässä on tullut koiralle rauhallinen odottaminen esine suussa. Asiaan: Kuitenkin en ole mikään enkeli, kun koira keskeyttää jonkin mukavan harrasteen kenkä suussaan. Useimmiten taitaa mennä suhtautumiseni pakkasen puolelle. Nou hätä. Tämähän saakin koiran entistä enemmän ja intensiivisesti niitä tavaroita tuomaan, paljon tehokkaammin, kun ....hyvä isin mussukka kyllä se on ihana.... jne. Että mitä mieltä olette tästä, vähän tympeästä tavasta vahvistaa koiran suoritusta. Eikä tämä ole tarkoituksellista, kun vain joskus hermo menee. Ja KOIRA PARANEE!!!

Laumassa sen salaisuus. 7.6.2017

Tummu Lexi ja  Coko.

Kesä on nyt täällä! Jos ei muu, niin koirien kielet kertoo sen. Tänään otimme kesäloman kannalta tuvantakus nurmikolla. Ensin koirat veti hurjasti rinkiä, suoria, mutkia jopa kahdeksikkoja, vaihdellen takaa-ajettavaa, ettei aina tiennyt mistä kysymys.
Lämmin numikko houkutteli vaakasuoraan asentoon, sieltä olikin mukava seurailla vilistäviä jalkoja. Joskus suhahti pari kolmekymmentä kiloa ylitseni. Mutta tarkasti varoivat törmäämästä. Muutaman aikaa tuo kesti, olin jo melkein unessa kun havaitsin hiljaisuuden. Kolme koiraa roikotti kieltään metrin parin päässä makoillen. Mitäs tässä muuta kuin jatkamaan unia. Niin koiratkin.

Mitä teki Tummu?! 12.5.2017

Luota koiraan.....10.5.2017

Eilen värkkäilin ruuvihuoneessa jotakin joutavaa, tai ei joutavaa, tuunasin moottoripyörää! Huolellisena mekaanikkona jätin turvakot, (toukokuussa!) ruuvipenkin päälle. Kun tuli maiseman vaihto, oli toinen vain jäljellä. En edes viitsinyt huolestua, menimme koirien kanssa sisälle. Tänään käppäilin samoissa hommissa, nyt oli lauma lisääntynyt yhdellä. Aina silloin tällöin kuului ukkosen jyrähdyksiä muistuttavia ääniefektejä, kun kolme nelijalkaista suhahti jossain lähettyvillä ohi, keskustellen myös mennessään. Tovin siinä ruuvailin, kun lauma pelmahti ruuvihuoneeseen, Cokolla tietenkin turvakko suussa. Siisti luovutus, taasen tarkenee kädet!

Peltojälki kutsuu. 1.5.2017

Ketojen pinta alkaa olla ajettavassa kunnossa. Vielä vähän auringon paistetta, niin iltapäivällä varovasti voi aloittaa taidontarkistuksen viime vuodelta.  Uutuutena on action kamera jolla voi seurata koiran kulkua jäljella, ja katsella jälkeenpäin mitä siinä oikein tapahtui.
Uskoisin, että Cokolla ja minulla on luottamus kestänyt talven koettelemukset ja olemme valmiit ottamaan uuden askeleen fh-kokeen tuloksen suuntaan.
Kiinnostaisi myös se ipo etsintäkoe, täytyy vain keksiä jokin erottava tekijä fh-jälkeen. Mielenkiintoista!

https://www.youtube.com/watch?v=l9A4d70As6Y

Kolme koiraa videolla. 26.4.2017

Lintukoira. 22.4.2017

Cokolla ihmettemistä kun linnut pyrkii sisälle, samalla pienellä ottosella.

Cokon taideteos. 12.4.2017

Coko katselee, joko olisi aika vaihtaa työvälinettä?

Pieni lepotauko paikalla.

Poseerata kuitenkin jaksaa.

Lexikin ihmettelee, mitä se Coko on saanut aikaan!

Ehkä pään kallistelu auttaa....

Tässä taiteilija työvälineineen. Teos näkyy himmeästi taustalla.

Cokolla on pienestä asti ollut halu "piirrellä" hiekkaan ja talvella lumeen kuvioita suussaan pitämällä käpillä. Pieniä ja suurempia kuvioita. Tänään katsoin ihmetellen, mikä tai kuka on tehnyt pihalle lähes täydellisen pyöreän ympyrän, viisi-kuusi metriä halkasijaltaan. Pitihän siitä kuvia ottaa. Sitten menin lähempää katsomaan, onko joku turhautunut oven kolistelija saanut ispiraation, ei ollut. Vain Cokon jäljet kiersi ympyrää!!

Odotus ilman patoa. 8.4.2017

Palikat  kohdallaan.

Tällaista olen koiralta hakenut. Ehkä vielä nuo ylisaalisviettiset saaneet aikaan allergia reaktion toisenllaisesta toiminnasta. Koiran rajun käyttäytymisen keskeyttäminen, odotus ilman patoa, siihen pystyy Coko!  Tummun kanssa vetivät pientä lattiapainia ja muuta sellaista, käskyllä irti toiminnasta ja rauha! Rauha ilman patoa, vaikka henkeen otti riehuminen. 💛 heh.....

Koirien keväthuuma jatkuu, nyt Lexikin mukana. 28.3.2017

Koirat keväthuumassa. 26.3.2017

 Maassa on talvenjäljiltä kaiken laista haisteltavaa.

 Kaverukset lähdössä vaellukselle.

 Lyhyt oli retki.

 Cokolla joku hukassa.

 Hukassa oli isännän jarrut. Onneksi on Coko.

 Lexiä pistetään ojennukseen.

 Se oli tällainen päivä.

Coko viisaana katsoi, että Lexin pomottelu riittää.

Nyt kun pääsen jo liikkumaan, on koirillekin mukava järjestää nuuskimista ja muuta touhuamista. Kaikesta näkee, että Tummu ja Coko ovat "hieman " pitkästyneet talven mittaan.
Coko päätti, että laitetaan Lexille vähän suihtia.  Äkkiä tuli laumajärjestys kuntoon. Väsyttämällä!

Coko valokuvamallina. 22.3.2017

Löysin romulaatikosta Nikonin Cooplfixin  viimeksi otettu kuvia 2010. Laitoin muistikortin sisälle, kyllä laatu kännykkäkameran voittaa!

Kokeilun tulos. 22.3.2017

Cokon ensi reaktio, ja toinen ja kolmaskin imuriin oli, tuon minä syön, jos ei onnistu, syön imuroijankin. Sai melkoisen hepulin. Heräs mielenkiinto, voisiko koiran kesyttää imurille ilman kieltoja ja käskyjä.  Tässä se tulos on. Imuri on käynnissä, koira puoliunessa matolla!

Aforismi. 15.3.2017

 "Vain itseoppineet ovat todella oppineita, muut ovat opetettuja".

Aika hyvin on Juhani Orenius tiivistänyt olennaisen. 

Maatiaiskouluttaja pohtii. 13.3.2017

Epätoivotun toiminnan estäminen "positiivisella vahvistamisella" hieno lause, gurujen käyttämä. En vähääkään tiedä, miten gurut tämän lauseen esittämän ongelman päämäärään pääsevät.   Kerrompas tähän miten minä!
Varmuuden vuoksi kannattaa koiralle opettaa - ei - sanan tehokas totteleminen, jos ei ole aikaa ja mahdollisuuksia jonkin toisen tien kautta saada epätoivottu toiminta loppumaan.
Ei sanalla on se huuono puoli, ettei tahdo toimia silloin, kun koiran vietit ovat jo nousemassa. Toimii hyvin, jos koira esim. on ylittämässä vähän hyypehillään reviirin rajaa, silloin terävä - ei - toimii loistavasti, koska koira on siihen jo valmistautunut. Coko on pennusta asti ollut luuta, ja imurihullu. Vietti nousee sekunnin sadasosassa, kun vasta ajattelen luudan tai imurin hakemista. Useinhan se yhdistää kätevästi ennakkotapahtumat, roskia kaatunut lattialle, nyt se vie puukorin pois, sen alle on jäänyt roskia, kohta luuta tulee. Tai nyt se ottaa tuolit pöydän alta siirtää kiikkutuolin paikan, kohta tulee imuri. (näin kun koiran saisi oppimaan myös pk-liikkeet ei paljoa koulutuskenttä kuluisi, se motivaatio!!!)
Juolahti mieleen, miten herranen aika tuon voisi estää, ettei pulssi nouse, koira kiihdy, ja tuplaa seuraavaksi kerraksi vietin nousua?? Opetusta helpotti se, ettei Coko ollut päässyt niin pahaksi, että hyökkäsi heti kun näkee luudan, siis liikkumattoman luudan. Tätä vahvistin, vahvistan niin, että luuta voi olla häkin vieressä joutilaana, pieni ripe siitäkin tulee estoa.  - Tästä se lähti: Coko huomasi, nyt se otti luudan! Mutta kun luuta pysähtyikin heti, ja kehuin koiraa, sekä palkitsin, meni koira hämilleen. Nyt ei luuta vieläkään lähtenyt liikenteeseen vaan koira sai kehuja, ja palkkaa. Sitten luuta lähti liikenteeseen, koira sai kehuja ja palkkaa!! Näinhän se nopeasti eteni toivottuun päämäärään. Eihän tässä kaikki.  Hommaa pitää vahvistaa, nostaa koiran viettiä ennen luudan ottamista, että lähtökohdat ovat oikein epäedulliset. Tässä kannattaa olla tarkkana, ettei raja ylity. Mutta kerta kerran jälkeen koira kestää korkeammassa vietissä luudan ottamisen. Pientä estymisen poikasta on ilmassa havaittavissa, kun koira joutuu luopumaan ajatuksesta luudan tappamiseksi, mutta se tekee vain hyvää. Pölynimurilla tein samat jutut, nyt ei enää tarvitse puuttua mitenkään Cokon imuri käyttäytymiseen. Toki silloin tällöin kehun sitä ja heitän napun kun koira sattuu samaan huoneeseen.
Miksi se Ei sana sitten. Nuo kaksi esimerkkiä ovat helppoja. Luuta ja imuri käyttäytyvät samalla lailla aina.  Otetaan sellainen esimerkki, vieras tulee, koiralla on tapana tervehtiä yliystävälliseen tyyliin. Ei eikään ole paras mahdollinen estokeino, mutta hätätilassa käy, jos käy! Harjoitella voisi tämänkin kuten luudan ja imurin kanssa, mutta  kun kaikki vieraat ovat hieman erilaisia, pitäisi harjoitusvastustajia olla muutama. Toki sekin mahdollista. Toisen koiran luokse menevän koiran saa helpommin takaisin, kun jättää sen   - ei - sanan kotiin. Sekin vaatii jonkin verran harjoittelua, ei niin kauhian paljon.  Guruilla voi olla aivan eri systeemit, en ole niistä kuullut, enkä nähnyt niitä.

Nouto, nouto, nouto. 12.3. 2017

Tähän asti on Cokon "nouto" ollut vain luovutusta ja tavarain kantamista minulle. Näitä olen vahvistanut koko ajan. Kaikki on tehty täysin koiraa "lataamatta" tai kiihdyttämättä.  Luvutus on pomminvarma ajasta riippumaton. Ei aikeitakaan purra esinettä, vaikka vähän joutuisi odottamaan irti käskyä. Aamulla tuli mieleen, mitä jos sittenkin noutoa. Coko oli eteisessä, heitin tumpun keittiön lattialle, no sehän haki sen kuin vanhat tekijät ja toi eteen. Toki piti  testata miten kävisi, jos koira jää istumaan ja vien tumpun. Hyvin kävi! Oppiihan se koira opettamattakin, ei kai kukaan ole epäilytkään. Oppii paljon paremmin. Ehkä aikaa vie vähän kauemmin, mitäs  siitä.
ps. Tätä oppimista tapahtuu koiran elämässä koko ajan, kuten ihmisenkin. Miten sen ohjaa käytännön hyödyksi, on kiehtova osa koiraharrastuksesta. Onhan sekin mukavaa toistaa jotain liikettä käskyllä niin kauan, että koira sen tekee käskettäessä. Hyvä konsti tämäkin. Ei niin jännä, kuin tuo "nurkantakaa" kouluttaminen.

Koettelee kärsivällisyyttä. 22.2.2017

Mistähän tuokin löytynyt?

Jo pennusta asti Coko esitti varmaa syvää rauhallista otetta. Oli kyse pehmeästä tai vaikkapa metallista.  Hyödynnettävissä!  Tällaista olin hakenut jo pitkän aikaa. Nyt piti olla tarkkana, että ominaisuus vahvistuisi, eikä missään nimessä heikkenisi. Koiran vanhetessa siihen liittyi halu hakea sellaisia tavaroita, joihin joku on koskenut. ok. Hyvältä näyttää.  Kun koulutus on tapahtunut periaatteella - palkka vain luovutuksesta - pidosta on tullut ajasta riippumaton. Pidetään niin kauan kunnes toisin käsketään, - kunnes palkka tulee - ! Matsonin Pentti kirjoitti malmikoiran koulutuksen yhtenä kulmakivenä olevan ohjaajan täydellisesti hyväksymä suoritus koiralta. Olkoon koiran käytös mikä hyvänsä. Kyllähän se hermoja koettelee, ottaa koiran suusta mitä milloinkin, mutta koiran luottava katse siinä hetkellä saa pienen tuskastumisen unohtumaan salaman nopeasti. Hyötynäkökohtia: Pudotetun esineen (pudonneen esineen) nouto hyvin varma!  Kadonneen esineen nouto hyvin varma! Fh-jäljellä kapualan ilmaisu hyvin varma! Meidän omana harrastuksena alamme tehdä saksalaista esinekenttää kesällä!

LISÄYS EDELLISEEN:
Eilen illalla seisoskelin keittiössä jotakin puuhastelemassa kun tunsin koiran tökkäsyn. No en heti reagonut, tökkäs toisen kerran, samalla vähän vinkaisten. Coko patalappu suussa edessä odottamassa irroitusta. Sehän kehittyy!!