tiistai 20. joulukuuta 2016

Vanhoja oppeja muistellen. 20.12.2016

Ylikonstaapeli Ilkka Hormila puhui aiemmassa artikkelissa muun muassa henkisen valmennuksen merkityksestä ja antoi viitteitä siitä, mihin hänen omat metodinsa pelastuskoirataitojen kouluttamisessa perustuvat. Tässä jutussa perehdytään tarkemmin näihin oppeihin ja miten ne ovat vuosien mittaan kehittyneet.
Hormila viittaa monesti hiljaiseen tietoon, jota hän nuorena koirapoliisina ammensi vanhemmilta kollegoiltaan. Tuolloin ei vielä tieteellisesti tutkittu eläinten käyttäytymistä ja oppimista samassa mittakaavassa kuin tänä päivänä, eikä ollut juurikaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Nykytieteen valossa moni näistä hiljaisen tiedon asioista on osoittautunut todeksi ja oikeaksi.
– Urani alussa vanhat miehet opettivat, että koiraa ei jätetä tarhaan vaan sen kanssa ollaan ja mennään joka paikkaan yhdessä, niin kotona kuin töissä. Koira piti myös kouluttaa niin, että sen voi ottaa mukaan mihin tahansa tilanteeseen. Tyypillisesti näin koulutetut ja pidetyt koirat pysyivätkin stressittöminä ja tasapainoisina ja ne pystyivät keskittymään työhönsä.
70-luvulla Helsingin koirapoliisit tekivät lyhyempää työvuoroa, koska vapaa-ajalla tapahtuva koiran hoito ja kouluttaminen laskettiin työajaksi. Tuohon aikaan Helsingin poliisilaitoksen koirapoliisit oli siirretty pois satamista kolmelle eri poliisialueelle omiksi koiraryhmikseen. Muutoksen yhteydessä tarvittiin myös uusia nuoria poliiseja koiranohjaajiksi.
– Tietenkin me nuoremmat olimme innokkaita ja erittäin aktiivisia niin koiriemme kouluttamisessa kuin myös niiden käyttämisessä erilaisissa työtehtävissä. Meillä oli aikaa kokeilla kaikenlaisia koulutusjuttuja, mutta usein palasimme jossain vaiheessa takaisin siihen, miten vanhemmat mestarit olivat opettaneet.
Koirakoulutuksen pimeä aika
Hormilan mukaan selkeä muutos koirankouluttamisessa tapahtui 80-luvulla, kun saksalaiset suojelukoiraopit rantautuivat Suomeen ja alettiin puhumaan koirakilpaurheilusta.
– Koirien kouluttamisessa sekä viranomais- että palveluskoirapuolella oli yksi tosi pimeä aika, joka on onneksi muuttunut radikaalisti. Ennen vanhaan palveluskoiratyö tuki viranomaisten käytännön työtä ja kilpailusäännöt oli tehty sen mukaisesti. Suojeluskoirakokeiden ja kansainvälisten sääntöjen myötä tapahtui suuri muutos, joka heijastui valitettavasti myös koirien käsittelyyn ja kouluttamiseen. En koskaan ymmärtänyt, mitä kovilla keinoilla ja pelolla ohjattu koira palvelee, joskin on myönnettävä, että myös itse sorruin joskus kyseenalaisiin koulutuskeinoihin, lähinnä tietämättömyyttäni sekä ymmärtämättömyyttäni.
– Yksi konkreettinen esimerkki on se, että välineiden ja joskus kovan pakon avulla koiran kuono pakotettiin alas, koska kilpailusäädökset näin vaativat. Kun pakote poistui, niin koirat jäljestivät paremmin, koska ne pystyivät kääntämään päätään ja haistelemaan kunnolla. Kyllä koira osaa hajuaistillaan löytää missä sitä haluttua hajua on parhaiten saatavilla. Myös koiran hengitystekniikka tulee huomioida, kun se etenee jäljellä.
– Kävin aikoinaan virkani puolesta seuraamassa eri koulutustapoja ympäri Eurooppaa. Useamman kerran oli pakko lähteä kesken pois, koska teki niin pahaa katsoa, miten koiria käsiteltiin. Se soti niin pahasti omaa ajatteluani vastaan. Eläinsuojelulakien tiukentumisen myötä onneksi esimerkiksi sähkön käyttö Saksassa ja Hollannissa on jäämässä toivottavasti pois. Suojelupuolen olen sittemmin jättänyt kokonaan myös tuomarointityössä.
– Siihen aikaan puhuttiin paljon vietistä, vaikka todellisuudessa se oli lähinnä negatiivisten stressitasojen nostamista puremisen, pelon ja tappelun kautta. Nykyisin ollaan onneksi tultu hyvää matkaa eteenpäin ja positiivisen vahvistamisen keinot ovat rantautuneet nyky-Suomeen hyvin.
– Vanhentunut johtajuusajattelu on tosin edelleen tiukassa. Kokeilin sitä aikoinaan yhden koiran kanssa ja meillä oli jatkuvasti ongelmia enkä voinut luottaa koiraan työssä. Seuraavan pennun kohdalla vaihdoin asennetta ja homma toimi ihan eri tavalla. Sen jälkeen totesin, että sillä tavalla en enää koskaan kouluta koiriani.
– Kyllä sain aikoinaan pitkiä katseita kun erehdyin kertomaan, että meillä koira on perheenjäsen ja nukkuu sängyssä, Hormila nauraa. – Toki on hyvä muistaa, että koira on koira eikä sitä pidä liikaa inhimillistää.
Takapakkeja ja edelläkävijöitä myös viranomaispuolella
Vanha perinne ja poliisikulttuuri on Hormilan mukaan niin kankeaa, että ei se muutu hetkessä.
– Kun eurooppalaiset suojelukoulutusmenetelmät rantautuivat, poliisissa mentiin kehityksessä taaksepäin. Nenä ja hajuaisti on kuitenkin se, millä koirat tekevät töitä ja auttavat yhteiskuntaa. Yksi poliisikoiran tärkeä tehtävä on puolustaa laumaansa tilanteesta ja paikasta riippumatta. Koiran roolia koiranohjaajan sekä myös muiden poliisien työturvallisuusvälineenä ei mielestäni pidä väheksyä, joskin poliisikäytössä tähän on olemassa muitakin apuvälineitä kuin koira.
– Useat kollegat ovat todenneet jälkeenpäin, että jos he olisivat käyttäneet nenätyöskentelyn harjoitteluun edes puolet siitä ajasta, mitä suojeluharjoitteluun kului, niin hyvänen aika miten paljon enemmän tuloksia olisi saatu aikaiseksi!
Nostan hattua Suomen rajavartiolaitokselle, joka on ollut edelläkävijä näissä asioissa viime vuosina. Heillä lähdettiin viemään eteenpäin pehmeiden arvojen kouluttamista ja toisaalta myös siirrettiin koulutuksen painopistettä nenäpuolelle, jossa tulokset oikeasti syntyvät. Rajavartiolaitos on tehnyt paljon yhteistyötä eläintenkouluttajien kanssa ja näyttänyt avoimesti, miten heillä koiria koulutetaan tänä päivänä.
Poliisi- ja rajakoirien koulutus aloitetaan normaalisti etsintä- ja jälkikoulutuksella sekä haun ilmaisuilla, varsinainen haku kytketään mukaan myöhemmin. Näin saadaan sekä stressitaso että kuonolinja pysymään alhaalla.
– Itse opetan niin, että koira haistelee välillä ilmasta, mutta menee pääsääntöisesti kuono alhaalla. Ilmaisut ja irroitukset opetetaan ensin, sitten vasta kytketään maalimiehen käyttö mukaan. Aloitan koiran hajuaistin aktivoimisen ja etsintämotivaation tietoisen kasvattamisen esine-etsinnän avulla. Ruuan käyttöön suhtaudun yleensä erittäin kriittisesti, toki jossakin tapauksessa saatan käyttää myös ruokaa apuna.
Jälleen kerran palataan vanhojen konkareitten oppeihin. Jo 1920-luvun koulutusraporteissa on mainittu, että koirille annettiin rikospaikalta talteen otettu lähtöhaju, jota annettiin tarvittaessa matkalla koiralle purkista lisää.
Rauhallista ja palkitsevaa etsintää
Hormilan koulutusmetodien mukaisesti ihminen ei ole koiralle palkinto, vaan koira löytää ensin halutun “hajusydämen”, ja palkinto tulee vasta sen jälkeen. Tällä tavoin koira pysyy rauhallisena ja stressittömämpänä ja oppii, että itse etsiminen voi olla palkitsevaa ja nautinnollista.
Monesti koulutuksissa näkee patoamista, eli palkitsemisen yhteydessä lähdetään nostattamaan koiraa. Lopputuloksena on usein virheitä tekevä, kiihtynyt ja huolimaton koira, jolla on kiire päästä suorituksen loppuun, koska se on oppinut, että kaikkein kiihottavin – ja koiran kannalta palkitsevin – vaihe tulee siellä. Kehittelimme poliisikoiralaitoksella neliportaisen koulutusmenetelmän. Siinä koko opetustapahtuma eli ketju on jaettu neljään eri vaiheeseen: valmisteleva vaihe, varsinainen oppimistapahtuma, palkkaus-ja tasaantumisvaihe sekä palauttava vaihe.
– Jos stressitaso on liian korkealla, niin mikään uusi oppi ei mene läpi. Koin tämän oman kantapään kautta kouluttaessani Flickania hajuerotteluun. Alussa käytin palkkiona hajustettua metallipalikkaa ja kaikki meni hyvin: koira oppi nopeasti ja teki huippusuorituksia. Lopulta sen stressitasot ja kiihko palikkaa kohtaan kasvoi niin suureksi, ettei se pystynyt enää keskittymään, vaan alkoi tekemään virheitä. Vaihdoimme metallipalikan tilalle hajupurkin, jonka sisällä oli hajustettu harso. Kun purkki löytyi, vaadin koiralta rauhoittumista ja palkitsin sen vasta sitten asettamalla metallipalikan tai pallon purkin päälle. Näin pysyimme molemmat rauhallisina ja tyytyväisinä.
 Niin sanotut makkaraharjoitukset ovat hyvä esimerkki siitä, miten kilpaileminen lähti ohjaamaan myös virkakoirien koulutusta jäljessä. Monien mielestä ainut oikea tapa kouluttaa jälkeä oli mennä pellolla ja laittaa makkaranpala jokaiseen askeleeseen. Koirat etenivät kuin imurit, mutta harvoin ne tiesivät, mitä ovat ajamassa. Kun lähdimme toteuttamaan ihmisen ominaishajua hyödyntävää ja rauhalliseen etsintään keskittyvää metodia, niin saimme aluksi paljon naureskelua ja pilkkaa kontollemme.
– Naureskelua syntyi myös silloin, kun 2000-luvun alussa aloitimme pienellä porukalla poliisikoiralaitoksen tunnistuskoirayksikössä kovan alustan jälkikoulutuksen. Meillä oli vesipullot mukana ja teimme paljain jaloin jälkiä asfaltille. Suunnittelimme koulutusta siltä kannalta, miten sitä voisi hyödyntää kadonneiden etsinnöissä sekä rikospaikoilla. Jouduimme treenaamaan salaa, Hormila muistelee huvittuneena. – Tähän pohjautuva tunnistusjälkimetodi on nykyisin yhtenä osana poliisikoiralaitoksen jälkikoulutusohjelmaa.
 Kun koiran opettaa hakemaan ja seuraamaan sitä omaa hajua, ollaan pelastuskoiratoiminnankin kannalta vahvoilla vesillä. Häiriöhajut eivät vaikuta tekemiseen niin paljoa ja jos tuuli tuokin sen oikean hajun tullessaan, niin sitten seurataan sitä. Näin myös jäljen tekeminen ja kaupunkioloissa harjoittelu helpottuu. Koira, joka on motivoitunut ja keskittynyt etsimiseen, näyttää tosi nopeasti ja selkeästi, jos se on ydinjäljeltä pois. Ohjaajan on tuolloin helpompi lukea koiraa ja antaa sille työtilaa. Tästä näkökulmasta aukeaa paremmin myös ajatus jälki/hakukoiran vaatimuksista ja eroista. Meidän tulee myös tiedostaa sekä hyväksyä se tosiseikka, ettei kaikista koirista vain ole työskentelemään siellä korkeimmalla tasolla.
Hormila haluaisi tiukentaa VIRTA-kokeen vaatimuksia entisestään. – Näen, että VIRTA on tietyllä tapaa taktinen koe, jossa katsotaan ensisijaisesti koirakon yhteentoimivuutta ja sitä, miten ohjaaja lukee koiraansa. Koiran kannalta on tärkeää todentaa sen nenänkäyttökyvyt: miten koira selviytyy jäljen ylösotosta, miten se seuraa jälkeä ja ennen kaikkea miten se pystyy keskittymään työntekoon. Toisaalta kokenut ohjaaja osaa tulkita pienimmänkin muutoksen koiransa käyttäytymisessä ja lähtee helposti paikkaamaan koiran kokemattomuutta omalla kyvyllään ohjata koiraa ja analysoida maastoa. Tulee muistaa, että tositilanteessa hajunkuva muuttuu entisestään, koska stressaantunut ja pelokas ihminen haisee ihan erilaiselle kuin yleensä, ruumiista puhumattakaan. Kokemattomalle koiralle haju saattaa olla niin voimakas, että se lähtee hajulta pois.
– VIRTA-kokeessa tulisi myös huomioida se, että tositilanteessa tahti on hidasta kävelyä ja koiran tulisi olla koko ajan ohjaajan näköpiirissä, jotta sen pieniäkin reaktioita voidaan seurata. Jos koira on kertaalleen kutsuttu pois hajulta, se ei välttämättä reagoi siihen enää uudelleen.
Tuloksellista koulutusta ASTA-kaavalla
Hormila tiivistää koulutusmetodinsa olennaisen ASTA-malliin. Ajattele. Suunnittele. Toteuta ja Analysoi.
– Ohjaajan tulisi tuntea oma koiransa ja suunnitella tekeminen etukäteen yhteistä tavoitetta parhaiten tukevalla tavalla. Harjoitukset tulee rakentaa suunnitelmallisesti ja vaiheittain ja jälkeenpäin miettiä, missä voisi seuraavalla kerralla parantaa ja miksi. Itse kouluttajana olen pyrkinyt suunnittelemaan jokaiselle koiralle yksilöllisen harjoituksen ja keskustellut aina ohjaajan kanssa, että mitä mieltä tämä on ja miten tämä tilanteen näkee. Jos joskus joudunkin sanomaan, että nyt tehdään näin, niin pyrin aina perustelemaan syyt.
– Pelastuskoirapuolella monet miettivät, millainen on tosietsintä ja harjoittelevat sen mukaisesti. Se on ihan hyvä, mutta se on taktista harjoittelua, jonka pohjalla pitäisi olla kunnolla tehty perusharjoittelu. Jos koiraa viedään treeneissä olosuhteisiin, joihin se ei olekaan vielä valmis, niin tulee ongelmia. Sitten helposti lähdetään auttamaan koiraa ja koira pahimmassa tapauksessa passivoituu. Tästä syystä suunnittelu ja analysointi on tärkeää.
Hormila listaa myös muuta koulutuksessa huomioitavaa:
Koiran oivalluttaminen. Tutkin sitä, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu oivalluksen hetkellä? Sehän on valtavan oppimisen maaperää. Lähdin soveltamaan oivalluttamista myös hajukoulutukseen, koska samalla tavalla koirakin oppii. Kun koiran saa oivaltamaan jotain, niin se on enemmän kuin pelkkää operanttia oppimista. Ja jos pystyt palkkaamaan juuri oivaltamisen hetkellä, niin silloin homma menee kaaliin niin että pamahtaa. Mieti, missä näitä oivalluksen hetkiä voisi treenien aikana tulla ja miten niitä voidaan koulutuksessa rakentaa?
Rutiinien rikkominen. Peruskoulutuksen jälkeen on tärkeää rikkoa rutiineja, jotta homma pysyy motivoivana ja mielenkiintoisena. Harjoittele eri tavoilla, eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa. Käytä maalimiehenä ja jäljentekijänä ei-koiraihmisiä, jotka eivät ajattele alitajuisesti koiran kannalta parasta tapaa liikkua jälkeä tehdessä.
Keep it simple. Ihmiset usein ajattelevat kouluttaessaan ihan liikaa tai liian vaikeasti. Vaikean, vaativan jäljen jälkeen tulee tehdä mahdollisimman pian palkitseva, kiva ja helppo jälki koiralle. Sen jälkeen tee monta helppoa, onnistunutta jälkiharjoitusta, vaikka lyhyitä jäljen ylösottoa, joista koira saa paljon palkkioita ja onnistumisen kokemuksia. Näin sen itsevarmuus ja motivaatio kasvaa ja samalla vahvistuu tekniikan lisäksi myös vuorovaikutus ja yhteistyö ohjaajan kanssa. Mieti mikä on sinun suhdelukusi jäljen ylösottoharjoittelun määrässä ajettuihin jälkiin?
– Tyypillinen virhe on se, että ihmiset harjoittelevat liian pitkillä jäljillä, jotka pitää ajaa loppuun saakka. Ei koira ymmärrä sitä, mitä loppu tarkoittaa, vaan oleellista on se, että koira löytää jäljen ja se palkataan siitä. Siinä vaiheessa, kun koira ajaa hyvin jälkeä, pitäisi jo lopettaa ja kehua koiraa, ikään kuin antaa pallo takaisin koiralle. Usein jo aktiivinen tekeminen itsessään on koiralle palkkio. Kun se saa vielä sosiaalista palkkaa ja hyvää tunnetta ohjaajaltaan, on se varmasti onnellinen sekä tyytyväinen.
Tottelevaisuus ja hallittavuus. Pelastus- ja poliisikoirapuolella monesti törmää myös sellaiseen ajatukseen, ettei työkoiran kanssa tarvita tottelevaisuutta. En ihan allekirjoita tätä, vaan puhun mielummin hallittavuudesta, jonka pitäisi kuulua pelastuskoiran ominaisuuksiin ihan automaattisesti. Tosietsinnässä ei ole varaa siihen, että koira tekee mitä sattuu ja karkaa muiden päälle. Tottelevaisuuskoulutus on lyhytaikainen työväline hallittavuuden aikaansaamiseksi ja kaiken perustana on koiran ja ohjaajan vuorovaikutus sekä molemminpuolinen luottamus.
Monille on piirtynyt tietty kuva päähän, miten jälkeä ajetaan.
–Koiramäellä videoitiin paljon harjoituksia ja analysoitiin niitä jälkeenpäin. Tästä olen saanut paljon hyvää palautetta omiltakin oppilailta. Jälkitilanteessa ohjaaja näkee yleensä vain koiran takaliston ja monet ovat väittäneet, ettei koira aja jälkeä, kunnes vasta videolta ovat nähneet asian toisin. Kouluttaja kuvaa sivusta ja näkee koiran sivuprofiilin, kehonkielen ja sen, missä kuono menee.
– Pitää muistaa, että jotkut koirat ovat sen tyyppisiä, että ne pitävät kuonoa ylempänä maan pinnasta ja haistelevat silti tehokkaasti. Koira muodostaa luontaisesti tietynlaisen kuvion ja oman haistelutekniikan, jota ei pidä mennä liikaa ohjaamaan tai rikkomaan. Jälleen kerran korostan sitä, että ohjaajan pitää tuntea oma koira ja sen tekniikka.
Hormila lohduttaa, että helppoa se ei ole aina ammattilaisellekaan.
– Kerran meidät hälytettiin etsimään vainajaa usean tunnin ajomatkan päähän. Hiekkakuoppa-alueelle saavuttuamme koirani meni rauhattomaksi saman tien ja ajattelin, että sillä on kakkahätä. Nostin takaluukun auki ja koira painoi suoraan metsään. Ihmettelin, mihin se katosi ja jonkin ajan kuluttua lähdin itse perään ja lopulta nousin mäen päälle, jonka laidalla koirani katsoi minua tyytyväisenä, sen jälkeen se katosi metsän siimekseen ja tuli taas takaisin. Sen käytös oli hyvin määrätietoista ja se teki luontaisesti ns. tiedottavan ilmaisun, mitä sille ei oltu opetettu, vaan olin opettanut sen ilmaisemaan haukkumalla löytönsä. Eipä aikaakaan, kun vainaja löytyi ihan vierestä. Jälkeenpäin analysoin, että olimme olleet tuulen alapuolella koko ajan.
– Se tehtävä opetti paljon: keskity koko ajan koiraan ja anna sille mahdollisuus käyttää hajuaistiaan. Jos en olisi luottanut koiraani, olisin todennäköisesti pyöritellyt karttaa koko yön ja etsinyt ihan väärältä oletetulta etsintäalueelta. Harmittelin kyllä, että oltaisiin me nyt vähän kauemmin voitu etsiä, kun kerta tänne asti ajettiin, Hormila nauraa.
Hormila koirineen on palkittu sankarikoiran arvonimellä sekä useilla palkinnoilla palveluskoira- sekä poliisikoirakilpailuissa. – Mitalit ovat kivoja muistoja, mutta eivät ne koiraa lämmitä. Paras palkinto ja hyvän olon tunne tulee koiran kanssa yhdessä tekemisestä ja onnistumisesta, tiiminä.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Seesteistä ajan kulutusta. 2.12.2016

Uskoisin, että Coko on jo nyt saavuttanut lakikorkeutensa? Iso komea uros siitä tulikin. Onhan se mukava, kun ei tarvitse vanhaa selkää rasittaa koiralle kumartelemalla.  Hyvän luontoinen koira on Coko. Toki se on vielä lapsellinen, vaikka ulkonäöstä ei sitä uskoisi. Humu on kingi, Tummu on tasavertainen leikkikaveri. Ovat vain niin isoja, että leikeistä tulee koko taloa järisyttäviä tapahtumia.  Coko on nopea oppinen, oikeastaan sitä ei tarvitse paljoa opettaa, sen luontaiset tavat ovat niin lähellä esim. pk liikkeitä.  Osaa koira olla mukava!

maanantai 7. marraskuuta 2016

Kyllä se nyt viäntää. 7.11.2016

 Koiran koulutus on suhteellisen helppoa hommaa, mutta koulutappas itsesi!
Jenni jo silloin, kun Tummun kanssa kävelin Pahojen kentällä huomautti vinosta asennosta, ei koiran vaan minun. Nyt Riikka samasta asiasta. Kiusllisesti olivat oikeassa, toki tuon on itsekin huomannut. Se miten siihen puuttuu onkin vaikeampi juttu.
Kun Ipo tuli Suomeen, tottis seuraaminen oli koiran poikittamista edessä. Siitä tuli pisteitä. Joten tämä meikäläisen vino asento olisi hyvä, kun aikaa siirrettäisiin parikymmentä vuotta takaisin päin.
Onneksi ajat ovat muuttuneet.
Oikeakätinen ihminen kulkee luonnostaan vasenpuoli edellä, selvimmin sen havaitsee nyrkkeilyssä. Kaipa ihminen suojaa voimakkaampaa kättään ja laittaa heikomman alttiiksi iskuille. Hankaluus on siinäkin, etten oikein tiedä kumpi kätinen olen?
Mutta, vuosikausia koiran kanssa asunut pk-  toko ihminen kulkeekin oikea puoli edellä! Tämä on väistämäntön tosiasia. Koira pitää nähdä, sitä pitää pystyä hallitsemaan molemmilla käsillä, kun koira vielä lukee ohjaajan vartaloa sentin tarkkudella on hetkessä tuloksena vinossa kulkeva ohjaaja, sekä poikittava koira. Minulla tämä korostuu, kun ohjaajan liikkeet muutenkin ovat rajoitettuja.
Tässä lyhyt alkulause edessä olevan ongelman korjaamiseen.
Piti heti alkaa tutkia mitä tapahtuu. Laitoin Cokon häkkiin ja kävelin keittiön poikki. Aivan ok... tähän ikään.... Sitten ajattelin Cokon vasemmalle sivulleni, kauhistus, oikean jalan askel piteni ainakin kymmenen senttiä, ja vasen alkoi jätättää. Kävelin kylkimyyryä oikea kylki edellä. Siihen kun kuvittelee koiran, sehän poikittaa, ja Riikan sanojen mukaan on auki peräpäästä... Raappasin Cokon häkistä, pakotin itseni kävelemään suorassa, ei vika olekaan ollut Cokossa. Mutta nyt on laitettava suuri painotus sanalle PAKOTIN!   Ei tästä helppoa tule, nyt jo kolottaa harteita pelkkä ajatuskin.  En varmaan yhden koiran aikana saa täydellistä kävelyä, eikä tarkoituskaan, yritetään kuitenkin... huohh....

maanantai 31. lokakuuta 2016

Vähän hätäillään. 31.10.2016

Seuraaminen.
Cokolle teen sen kahdessa eri muodossa.  
Alkeita on tietenkin tehty imuttamalla koira vapaana,  tämä on antanut sille viitteitä, että ohjaajan vasemmalla puolen on se paikka. Mutta lähinnä koiraa viihdyttävää ja kiihdyttävää ruokkimista se on ollut.
Toinen vaihe imuttamisessa oli tehdä asiasta juttu, joka alkaa ja päättyy. Se laittoikin koiran miettimään syntyjä syviä. Kun palkka vielä vaihteli kädestä toiseen joskus jopa molemmissa käsissä, meinasi koira mennä hieman ymmälle. Kun siihen vielä yhdistettiin liikkeestä istuminen Coko pikkuisen pää alkoi entistä enemmän mennä pyörälle.
Miten koira siihen vastasi? Odotetusti!  Hei äijä, ei tämä ole enää hauskaa, pistetään vähän rockia kenttään.
Nyt alkoi varsinainen kakkosvaihe:
Taikakalu! Coko kojoottiseuruuseen, aluksi napujakin oli jommassa kummassa, tai molemmissa käsissä, häipyen vähitellen tyhjiin. Nyt tehdään koiralle paikkaa, juuri sellaista paikkaa, ettei se tiedä, että toisenlaista olisikaan.
Kontaktista viis, vietti hieman keskitasoa korkeammalla, vaihtelevalla nopeudella, mikä tärkeintä, palkka tuleekin pitemmän session jälkeen palkkana, ei paikan näyttäjänä.
Tätä vaihetta vedetään niin kauan, että koira unissaankin pyrkii oikealle paikalle.
 Paluu ykkösvaiheeseen on lyhyt, muutamia vetoja joskus imuttamalla ja viettiä ylös nostamalla. Ykkösvaiheessa koira parikertaa meinasi todella pistää lekkeriksi, kakkosvaiheessa vain kerran löi liinat kiinni.
Jos liinain kiinnilyöntiin olisin reagoinut, työmäärä moninkertaistunut.
On niitä vaistomaisia oppeja vielä näköjään jäänyt kassaan iso kasa.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Koiran ei anneta tehdä virheitä. 30.10.2016

Pentu oppii istumaan oven eteen, ennen ulos menoa.  Tottelevaisuutta? Ei. Pentu ei tiedä vain toista tapaa. Sama pätee paikallaoloon, koira oppii nopeasti, kun se ei pääse kertaakaan karkaamaan, ettei toista tapaa ole. Tottelevaisuutta? Ei. Opittu tapa. Tosin voi seuraaminenkin olla opittu tapa, mutta siinä tapahtuu niin paljon erilaisia liikesuorituksia ja yllätyksiä, ettei sitä voi soveltaa käytänön asioihin kuten noita edellisiä. Muuten koiran pitäisi olla aina ohjaajan sivulla.

30.10.2016 Höh, kaikkea sitä höpisee, tottakai koiran voi opettaa seuraamaan niin, ettei se muusta tiedä, kuin sivulla olosta. Ei pitäisi unimielissä viisastella . Nythän on Cokolla se menossa!

Edellisissä päivityksissä on puhuttu lihasmuistista peltojäljellä, sinne se sopii hyvin, koska muuttuvia tekijöitä on vähän.
Ongelma tottelevaisuuskoulutuksessa on kun koira,  "näin on aina tehty" estetäänkin sitä tekemästä.
Esimerkki, Humu tönäisi pennelin joka istui, kun ei tiedä mistään muusta, ovelta ulos.  Siihen meni koko yhdeksän kuukauden "koulutus" koiralla välähti, näinhän voikin tehdä. No, toki esikoulusta se hyöty, että palautumisoppi tapahtui nopeasti, mutta ilman huolellista palauttamista ruotuun, koira olisi mennyt joka kerta suoraan ulos. (se siitä lihasmuistista) Paha paha, jos paikalla olo on reenattu samalla systeemillä (Humu) sattuisi jokin tilanne, jonka koira käsittäisi sille tarkoitetuksi, se lähtisi, eikä ymmärrä takuulla ohjaajan kuumenemista ja takaisin komentelua.
Oppi; Kannattaa muutaman kerran tällaiselle koiralle tehdä hallituja "virheitä" ne kun korjaa, on koiran oven edessä istuminen  ja paikkamakuu aika varmalla pohjalla.

Koiran ei anneta tehdä virheitä. 30.10.2016

Pentu oppii istumaan oven eteen, ennen ulos menoa.  Tottelevaisuutta? Ei. Pentu ei tiedä vain toista tapaa. Sama pätee paikallaoloon, koira oppii nopeasti, kun se ei pääse kertaakaan karkaamaan, ettei toista tapaa ole. Tottelevaisuutta? Ei. Opittu tapa. Tosin voi seuraaminenkin olla opittu tapa, mutta siinä tapahtuu niin paljon erilaisia liikesuorituksia ja yllätyksiä, ettei sitä voi soveltaa käytänön asioihin kuten noita edellisiä. Muuten koiran pitäisi olla aina ohjaajan sivulla. Edellisissä päivityksissä on puhuttu lihasmuistista peltojäljellä, sinne se sopii hyvin, koska muuttuvia tekijöitä on vähän.
Ongelma tottelevaisuuskoulutuksessa on kun koira,  "näin on aina tehty" estetäänkin sitä tekemästä.
Esimerkki, Humu tönäisi pennelin joka istui, kun ei tiedä mistään muusta, ovelta ulos.  Siihen meni koko yhdeksän kuukauden "koulutus" koiralla välähti, näinhän voikin tehdä. No, toki esikoulusta se hyöty, että palautumisoppi tapahtui nopeasti, mutta ilman huolellista palauttamista ruotuun, koira olisi mennyt joka kerta suoraan ulos. (se siitä lihasmuistista) Paha paha, jos paikalla olo on reenattu samalla systeemillä (Humu) sattuisi jokin tilanne, jonka koira käsittäisi sille tarkoitetuksi, se lähtisi, eikä ymmärrä takuulla ohjaajan kuumenemista ja takaisin komentelua.
Oppi; Kannattaa muutaman kerran tällaiselle koiralle tehdä hallituja "virheitä" ne kun korjaa, on koiran oven edessä istuminen  ja paikkamakuu aika varmalla pohjalla.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Selkenevää. 26.10.2016

Cokolla nyt vajaa neljäkymmentä jälkeä takana.  Aivan pentujäljestä aloitettiin, vähitellen on tullut mukaan pientää haastetta, peltopohjat ovat olleet alusta asti vaihtelevia, jälkiä ei ole tehty "golf viheriöille".
Coko on ensimmäinen koira, jonka olen "kouluttanut" järjestelmällisesti ajamaan syvällä nenällä pellolla olevaa jälkeä. Apuna on ollut joka jälkeen asetettu napu.
Tulosta on tullut, kertaakaan ei koira ole päätään pellosta nostanut, vaikka on sortunut ( harvinaista) pois jäljeltä.  Poikkeuksena kaksi jälkeä, joissa teknisen ongelman vuoksi ei ollut napuja. Tämäkin nostaminen tapahtui viime vaiheissa.
Näyttäisi, että nämä neljäkymmentä jälkeä riittävät alkuun koiran lihamuistin asettamiseen oikeaan uomaan.
-  Nyt sitten pohjaa tämän hetken tapahtumiin, ja siihen mitä tästä eteenpäin. Jäljenajon teoriaan en aio puuttua, se on lauma ja saalisperäistä viettiä, yksi koiran hengissäpysymisen edellytys.
Jäljen ajo on maasta nousevan hajun seuraamista, kun maata rikotaan esim. kengillä!
Miksi sitten napuja jäljelle. Aivan siksi, että saadaan nenä pysymään pellolla maan pinnassa. Jopa syntyjään maavainuinen alkaa joskus sitä nostella, kun jäljestä tulee joko liian helppo, tai vaikea. Tästä luontaisesta tavasta tulee koiralle äkkiä epätoivottava tapa!
Kaksi kva koira opetin jäljelle ilman makupaloja.   Seikolle vasta käytin vauhdin hiljentämiseen joskus kasaa  metsäjäljellä.
Humulle pellolla, mutta en metsässä.
Takaisin Cokoon.  Miten koiran saa ajamaan naputonta jälkeä, kun se on siihen totutettu? No se ei ole raketti  tiedettä.  Jokainen tämän tekee. Eri asia tiedämmekö miksi se onnistuu?
Tässäkin kannattaa mennä koiran ehdoilla. Coko alkaa tulla siihen pisteeseen, että  napujen alla oleva jälki alkaa haastamaan sitä!  - esimerkki: En huomaa tätä muutosta!!! Jatkan vaikka sataan jälkeen asti napujen kanssa --- teoriassa.... -  Mitä tapahtuu, näen sieluni silmin täysin ikävystyneen kyllästyneen koiran syövän pellolla napuja napujen perään, kävelevän, huom. kävelevän napulta toiselle.
On mahtava huomata, että koira tekee napujen poistosta luonnollisen tapahtuman, kiinnostumalla ja haastamalla itseään pelkän jäljen ajoon.
Teknisesti ei tietenkään heti poisteta kaikkia, kuten jokainen näin ajatteleekin, vaan tehdään se vähitellen, koiran taidot huomioon ottaen.
Turha sepustus siinä mielessä, että näinhän me teemme. Mutta parit Cokon reaktiot aukaisivat silmät sille, että niiden vähitellen poistaminen ei ole negatiivinen ilmiö koiralle, vaan positiivinen.....!!

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Lihasmuisti. 19.10.2016

Kauan, kauan on pohdituttanut peltojäljen paras opetustapa nuorelle koiralle myös vanhemmalle.
Häiritseviä tekijöitä on ollut ajatus, koira on hyvä silloin kun se ajaa heti pelkkää jälkeä. Hyvä, tämä toimii metsäjäljellä.
On todella harvinaista, että toimiiko pellolla loppuun asti. Miksi pitäisi riskeerata, kun voi rakentaa asian yksinkertaisesti ja helposti oikealle tolalle.
Askeleet pellolla, miksi koira niitä seuraa? Ehkä suurin vietti on laumavietti.  Jos lyhyen jäljen päähän jätetään useasti jokin palkkio, voipi ruuanhankintavietti herätä, tai jopa saalisvietti?
No, se että koira haluaa nopeasti jäljen päähän ei sovellu oikein hyvin peltojälki filosofiaan.
Ihanne on, että koira ilmaisee  jokaisen jäljenkävelijän kengistä lähteneen jäljen. Kaikki koirat eivät kiinnostu pelkästä kengän tekemästä hajusta, on koiria jotka kiinnostuvat aivan lopullisen taidon saavuttamiseen asti.
Mutta miten saada tämä keskikasti hyväksi peltojälki koiraksi. Tehdään koiran lihasmuistiin niin vahva tahtotila kuonon pysymiseksi jäljen päällä, että siitä tulee koiralle luonnollinen tila jossa koira voi käyttää omia viettejään ja nauttia siitä työskentelystä, sekä itsensä kuormittamisesta.
Tähän määränpäähän on keksitty hyvä keino. Palkitaan koira joka kerta kun se painaa kuonon lähelle jäljentekijän jälkeä! Palkitaan niin useasti, että siitä tulee koiralle refleksi, lihasmuistiin mennyt tila, tila jossa koira ei osaa muuta kuin mennä kuono maassa jäljen päällä.
Nyt se joka minua haitannut kun olen funtsannut tätä asiaan. Miten kun jäljen päällä ei olekaan palkkioita? Pari lausetta takaisin päin: Koira ei osaa enää ajaa jälken muuten kuin kuono maassa! Se on houkuteltu siihen lukemattomilla toistoilla, viidensadan askeleen jäljellä viidellä sadalla toistolla! Tämä on tehokas tapa saada koiran lihasmuisti pitämään kuono varmasti maassa.
Kun muisti on taatusti tehnyt tehtävänsä voidaan palkkiot vähitellen vähentää, lopulta poistaa kokonaan.
Jos koira näyttää nyt vahvan jäljenajon ei palkkioita tarvitse sinne sirotella. Mutta jos siitä tulee epävarma, huolimaton palataan alkuun.
Tässä näemme, että hyvän fh-koiran työstäminen vie aikaa vuosi on tässä prosessissa lyhyt pätkä!

torstai 13. lokakuuta 2016

Hallinta vs. hillintä. 13.10.2016

Hallinta ja hillintä, kaksi melkein saman kuuloista sanaa. Koirahommissa kuitenkin niillä on oma vahva merkityksensä.
Hillintä on lähinnä ylikierroksilla käyvän koiran rauhoittamista, ohjaajan omalla käytöksellä, sekä välttämällä tilanteita joissa koira saattaa lähteä ylikierroksille.
Kuitenkin on muistettava, että ylikerroksiakin tarvitaan, muuten koiran koneisto "nokeentuu".
Hallinta on saada koira tottelemaan ohjaajaa. Yksinkertaisesti.Tähän liittyy normaalit, koira ei karkaa ohjaajan otteesta, koira tulee pois sille mielenkiintoisesta tilanteesta käskyllä, koira tekee sille epämieluisatkin tehtävä ohjaajan vaatiessa.
Nykyaikana noin kirjoitettuna kuulostaa vanhanaikaiselta käskypolitiikalta.
Mutta eri asia onkin keinot, miten noihin kriteereihin päästään.
Hallinnan koulutuksessa ei saisi tapahtua virheitä. Koiran pitäisi olla aina hallinnassa, huom.. jos ei koulutus toista vaadi!
Hallinta parantaminen pitää aloittaa matalalta vaatimustasolta. Tähän kuuluvat esim. helpot toko-pk liikkeet. Istumiset, maassa olot, odottamiset, ehdottomat luoksetulot, ehdottoman ohjaajan määräämän reviirin pito jne.... Näillä päästään jo hyvään hallintaan, mutta se ei riitä!
Nämä toimivat neutraaleissa olosuhteissa, alhaisen häiriön tiloissa.  Aikaa myöten näiden toistolla päästään tosin lähes hyvään tasoon hallinnassa, tasoon,  jossa koira voi toimia vaikka koko elämänsä ajan.
Kuitenkin sataprosenttinen hallinta on jokaisen, tai pitäisi olla jokaisen koiranohjaajan se "vuoren huipulle pääsy".  
Perushallinnan saavuttanut koira kannattaa jalostaa vähitellen ärsykkeitä lisäämällä lähemmäksi sataa prosenttia.
Vielä tärkeämpää on saada täydelliseen hallintaan koira ja ohjaaja jotka sitä ovat jo hiukan menettäneet! Siksi, että koira alkaa kokeilla, liukuu, liukuu vähitellen pois käsistä.
Jos koiralla on esimerkiksi taipumus lähteä autojen perään, tulee tämä ominaisuus kitkeä hyvin "jyrkällä" koulutuksella. Eliminoidaan mahdollisuus lähteä perään, vaikka tilanteita tulisi tiheään. Ensimmäisenä eliminointi, sitten kielto, sen jälkeen hyväksyntä kun koira on totellut. Toistoja kymmeniä, satoja.
On tärkeää ettei koira opeteta harjoitustilanteessa kiihtymään autoista, koska kielto on silloin tehoton. Opetus tulee tapahtua alussa hyvin alhaisessa vietissä, niin että "koira kävelee" ajoneuvon perään. Tällöin se vielä kuulee EI... HYVÄ... käskyt.
Esim. Cokolla on kiitollinen hallinnan opeteustilanne,  vieroittaminen kepakoista.
Kuitenkin niin, että on huolehdittava siitä, ettei koiralle tule kepakko kauhua, (myös autovieroituksessa oltava tarkkana ettei koira ala pelkäämään tai vihaamaan autoa). Tätä "kepakkokauhua" lievitän antamalla koiran nuuskasta kiihottavaa esinettä, siitä palkkio. Mutta ei ottaa. Tällöin koira ei turhaudu niin helpolla koulutuksessa. Pk-koiralla pitää olla valmiudet ilmaista myös isompia kepakoita, jos tarve tulee.
Nyt menemme hallintaan jälleen. Cokon kepakkokoulutus ei tarkoita, että sen mielenkiinto kepakkoihin laimenisi! Sen on vain toteltava ohjaajan käskyä, olla ottamatta sitä suuhun. Mahdoton on valvoa, kun koira esim. on yksin ulkona, etteikö se käsittelisi ajankuluksi käppejä.. Eikä tämä ole tarkoituksenmukaistakaan, eikä korosta hallintaa, hallintaa on se, kun ohjaaja keskeyttää esiintulollaan koiran keppileikit, ensin käskyllä vähitellen jo omalla olemuksellaan.
Sitten ollaankin jo pitkällä!

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Melkein yhdeksän kuukautta. 5.10.2016


Cokon kehitysarviot koottuna tämän päivän tilanteeseen. Lihavoidut 5.10.2016.


1. Onko koira ahmatti?  Koira on ahmatti mutta hallittavissa. Arvio sama
2. Onko koira sytytettävä? Tulilankaa ei tarvita.
3. Onko koira kyltymätön? Ei meinaa luovuttaa edes käskemällä, jatkaa toimintaa esim. tuvassa
    käynnin jälkeen.  Tämä ominaisuus tuntuu vahvistuvan. 
4. Onko koira yhden ihmisen koira? On, tarkkana ettei ala puolustaa. Muuten erittäin sosiaalinen. Arvio sama

5. Onko koira vilkas? Pysynyt samana, ei erityisen vilkas, Sopivan vilkas. Arvio sama
6. Onko koira rohkea? Ei pelkää mitään.  Mörkökaudet alkavat olla ohi. Arvio sama
7. Onko koira laumaviettinen? Koira on itsenäinen, seuraa ohjaajaa mieluummin kuin laumaa. Arvio sama
8. Onko koira saalisviettinen? Tässä kohtaa tapahtunut koko ajan samaa kehitystä kuin tuossa
    edellisessä päivityksessä. Koira haastaa hurjasti, saaliin kanssa esim. muita koiria. Omistaa
    "rajusti" saaliin.  Saalis ja agressiovietti ovat korkeat.  Niitä ei saa vahvistaa pienimmässäkään määrin.


Kehitys menee toivottuun suuntaan, Coko suhtautuu hyvin neutraalisti toisiin koiriin ja ihmisiin. Kuvaus, ne ovat sille kuin ilmaa! Se on yhden ihmisen koira, mutta ei koe tarvetta puolustaa. Koulutuksessa pitää olla koko ajan "sordino" päällä, virhearviointeihin ei kannata mennä. Koiralla on niin vahvat saalis ja agressiovietti, että homma voi herkästi kiehua yli. 
Coko oppii hyvin vähäisenkin toiston kautta, on jo parempi muistinen kuin ohjaajansa. 
Cokolle ei on samalla hyvä! 
Hiomaton timantti, jonka voi pilata liian karkealla hiomaaineella. 



keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Otetaanpas takaisin. 22.6.2016

Nyt on aika päivittää Cokon kehitystä vähän pitemmän ajan jälkeen:

1. Onko koira ahmatti?  Koira on ahmatti mutta hallittavissa.
2. Onko koira sytytettävä? Tulilanka lyhenee koko ajan, määrätty toiminta räjäyttää heti.
3. Onko koira kyltymätön? Ei meinaa luovuttaa edes käskemällä, jatkaa toimintaa esim. tuvassa
    käynnin jälkeen.
4. Onko koira yhden ihmisen koira? On, tarkkana ettei ala puolustaa. Muuten erittäin sosiaalinen.
5. Onko koira vilkas? Pysynyt samana, ei erityisen vilkas, Sopivan vilkas.
6. Onko koira rohkea? Ei pelkää mitään.
7. Onko koira laumaviettinen? Koira on itsenäinen, seuraa ohjaajaa mieluummin kuin laumaa.
8. Onko koira saalisviettinen? Tässä kohtaa tapahtunut koko ajan samaa kehitystä kuin tuossa
    edellisessä päivityksessä. Koira haastaa hurjasti, saaliin kanssa esim. muita koiria. Omistaa
    "rajusti" saaliin.

   Kehitys on Cokolla jatkunut suotuisaan suuntaan. Koira on yhden käskyn koira. (ohjaajalle
   tiedoksi) Nyt on oltava tarkkana, että ohjaajakin pysyy yhden käskyn ohjaajana. Coko ei ole
   sylikoira. Se voi nukkua toisessakin huoneessa, vaikka muut koirat ovat ohjaajan jalkojen juu-
   ressa. Kehitys näyttää menevän siihen suuntaan, etteivät toiset koirat ole mitään maailman
   ihmeitä. Enemmänkin alkaa suhtautua välinpitämättöästi muihin koiriin. Tämä kehitys on toki
   vielä kesken.

Tässä 26 huhtikuuta tehty arvio.

1. Onko koira ahmatti?              - Koira on ahmatti. super ahmatti. 
2. Onko koiraa "sytytettävä?"      -   On sytytettävä.Jos oikea toiminta, ei!
3. Onko koira "kyltymätön?"        - Ainakin sitkeä, kun ottaa jonkun kohteen, ei hellitä. Super kyltym.
4. Onko koira yhden ihmisen koira?          - Näyttää leimaantuvan yhteen ihmiseen. Ok.
5. Onko koira vilkas?                                    - Ei erityisen vilkas.Sopivan vilkas
6. Onko koira rohkea?            - . On rohkea. Hullunrohkea.
7. Onko koira laumaviettinen?      - Koira on yhden ihmisen koira, itsenäinen koira. Jättää lauman.  Leimaa ohjaajaan.      Jota paimentaa. 
8. Onko koira saalisviettinen?        - Saalisvietti on keskitasoa, mutta jokin vastus, esimerkiksi lumen     laaseminen saa koiran raivon valtaan. Ei näe eikä kuule mitään. Yrittää ottaa kiinni ja pitää! . Koira     on enemmän pitävä kuin perään menevä. ok.  Vahvistuu käsitys vahvasta, itsenäisestä koirasta.           Nopea rauhoittuminen,  hyvä suhde muihin  omiin koiriin. KOVA.

Coko on nyt kolme kuukautta kymmenen päivää vanha.  Kaikki nuo vähän yli kahdenkuukauden iässä tehdyt huomiot pitävät. 
Rohkeus vahvistuu enemmän ja enemmän.  Jos mörkö näkyy, se on sekunnissa ohi. 
Sitten koiran tulevaisuuteen ja siihen mikä olisi sen paras käyttöalue. 
Cokosta olisi purukoiraksi ominaisuuksiensa puolesta.  Hakukoira on ehkä kauimpana sen vahvuuksista. Tarkka jäljestäjä voi olla kakkosvahvuus.  
Mutta harmi kun perällinen ei oikein syty tuohon puruhommaan. 
Mielenkiinnolla kyllä seuraan koiran reaktioita miten se käyttäytyy määrätyissä saalistilanteissa. 
Humu on hyvä vertailukohta ylikehittyneen saalisvietin, ja vähemmälle jääneen agren omistajana.  Humu puree mielellään, mutta kun se saa purtua, tuntuu, että siinä se viettipäämäärä oli! 
Kantaa kyllä hihaa, mutta jonkinlainen toimintakyvyn puute näkyy.  Saalisvietti ei riitä peittämään sitä, eikä aggressio tule tarpeeksi vahvana apuun. 
Cokolla on päinvastainen käyttäytyminen, puruun tulo on vahva, ja kun on kiinni, yrittääkin jatkaa painostusta saaliiseen päin! Vetäminen on rauhallista ja lujaa, jos saalis häviää, tapetaan se, ja tarjotaan uudelleen taisteltavaksi. Ulkona heitetyn patukan jälkeen lähtee vauhdilla, tekee tappohypyn, ärähtää juuri kun puree sen suuhunsa. Tapporavistelu, se on siinä. Ei ala mälväämään, joskus tuo, mutta homman itu näyttää olevan se kiinniotto ja ravistelu.  Kyllä pentua on mukava lukea!

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kapulaa. 3.10. 2016

Laiskana, (saa istua) aloitin kapulareenit Cokolla. Suu on kuin rotanloukku, auki kiinni, ei mitään välivaiheita. Mukavia huomioita siitä, miten koiran saisi pennusta asti paineistumaan kapulaan.

perjantai 30. syyskuuta 2016

Rauhaisaa koti-iltaa. 28.9.2016

 Pientä voimistelua ennen nukkumaan menoa. Liina on sama, jonka Coko sai pentuliinaksi Riitalta.
Pienen jumpan jälkeen maistuu uni. Coko on ominut tuon paikan iltanokosilleen.

Cokon tokokokeen korkkaus 15 joulukuuta. Kirjoitetun sanan vaikeus. 30.9.2016

Nyt kun tavoite on asetettu, alkaa jo lievästi suunniteltu pentu peruskoulutuksen jatkokurssi. Kentällä otin reviirin muodostumista liinan avulla.  Käytännössä tavattoman helppoa tajuta, kuinka ei sana on tarpeeton suurimmassa osassa koulutusta. Kuinka koiran huomion herättäminen ja toiminnan tätä kautta käynnistyminen, sen hyväksyminen on monta kertaa tehokkaampaa. Toki sanottava, että Coko on loisto oppilas.  Sillä on palikat kohdallaan, se leimaantumisaste paranee koko ajan, se osaa odottaa, ja syttyä.
Mukavalla mielellä eteenpäin!

torstai 22. syyskuuta 2016

Kyllä siitä jälkikoira kehkeytyy. 22.9.2016

Cokolla on nyt 25 jälkiharjoitusta takana, yhteensä noin 800 metriä. Tämä on ensimmäinen koira, jota olen malttanut harjoittaa "sordiino" päällä. Jokainen jälki mieluummin liian helppo ja lyhyt. Kuitenkin yritän jälki jäljeltä tehdä hieman haastavampaa tehtävää koiralle. Ensimmäinen sääntö, jokaiseen askeleeseen napu niin kauan, että koira alkaa varmasti tajuta myös sen poljetun maan merkityksen. Alusta asti jälki ei ole saanut seurata peltoon muodostuneita uria. Jäljen päässä aina stoppi, ja "kuosmaset". Neljänkymmenen viiden asteen kulmia teen, ne tuntuvat helpoilta senkin takia, että koira ei reagoi pellon uriin. Vauhdin pidän niin vakaana kuin ikinä osaan. Siihen auttaa kankainen jälkiliina. Kun vauhti ei kiihdy, koiran nenä pysyy  syvällä, ryntäilevä koira herkästi nostaa kuonon maasta. Tuulen olen valinnut, kun vain mahdollista takaa tulevaksi, tai sivusta.
Näillä eväillä alkaa rakentua hyvä jäkikoira, joka itse tietää mitä pitää tehdä. Annan sille alusta asti niin paljon painetta, että se on itsekään tietämättä siihen tottunut.
Nyt koira pienelle tauolle. Näitä olen pitänyt, kun jokin tavoite saavutettu, usein niin, että ennen taukoa on ollut se "vaativin jälki".

maanantai 12. syyskuuta 2016

Miehen tiellä. 12.9.2016

 Panta koirasta miehen tekee! Nyt on pentupannat heitetty muistojen laatikkoon, tässä Cokon ylpeyden aihe. Kuvassa pannan pää vielä tuunaamatta.
Silloin on kaikki hyvin, kun uuden pannan kanssa uni maistuu. Nyt pääkin tuunattu riippumasta.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Viralliset poseerauskuvat koirista. 7.9.2016


Evergrey`s Manota.  Humu. 12vuotta, 9 kuukautta. 

 Evergreys`s Gapri. Tummu. 8 vuotta. 8 kuukautta.
Evergrey`s Julle. Coko  7 kuukautta. 21 päivää.

Koirilla oli hyvä fiilinki, aurinko paistoi sopivasti, päätin ottaa muutamat poseeraukset. Fiilinki koostui siitä, että koirat putsasivat "täydellisiltä" peltojäljiltä mukavan välipala aterian!

tiistai 6. syyskuuta 2016

Jonkinlainen rohkeuskoe, tai sitten ei? 5.9.2016

 Coko on täysin kuuro tuolle hirmuiselle melulle?
Ilmavirta pöllytteli silloin tällöin turkkia.

Kylmäilmakuivuri peräkärryssä. Huutaa suoraa huutoa, hyvin epämiellyttävä mennä esim. käynnistämään tuosta stöpselistä. Koiran pitäisi pysyä laitteesta kaukana? Kun puhallin vielä vuotaa ilmaa ulospäin on ihmisjärjellä ajatellen luonnetestilaite mitä hirmuisin. Ei ole, koira ei koe tuota uhkana, eikä epämiellyttävänä.



Jonkinlainen rohkeuskoe, tai sitten ei? 5.9.2016

 Coko on täysin kuuro tuolle hirmuiselle melulle?
Ilmavirta pöllytteli silloin tällöin turkkia.

Kylmäilmakuivuri peräkärryssä. Huutaa suoraa huutoa, hyvin epämiellyttävä mennä esim. käynnistämään tuosta stöpselistä. Koiran pitäisi pysyä laitteesta kaukana? Kun puhallin vielä vuotaa ilmaa ulospäin on ihmisjärjellä ajatellen luonnetestilaite mitä hirmuisin. Ei ole, koira ei koe tuota uhkana, eikä epämiellyttävänä.


perjantai 2. syyskuuta 2016

Ikäkausia. 2.9.2016

Coko on nyt ihmisen iässä noin 4 ja puolivuotias. Ihmisälykkyydessä on se jäänyt jälkeen jo huimasti. Mutta vietit ja vaistot ovat paljon edellä, tietenkin mös fyysinen voima ja liikkuminen.
Koulutuksessa tuleekin tässä kohti paljon ajattelemisen aihetta? Mitä sille kannattaa opettaa esim. tottelevaisuuden osalta? Ei mitään muuta kuin toistojen kautta refleksi suorituksia, esim. ovelle istutaan,  luokse tullaan jne... Nämä koiran perusmuistiin.  Luokse kannattaa tulla, kun aina saa jotain mukavaa ja hengissäpysymisen vietti sitä vaatii. Samoin ovelle istuminen,  sehän ei ole luonnollinen tapa, mieluiten koira menisi heti aukaisusta ulos. Nyt se kuitenkin istuu, kun on aina istunut. Ja kun se kannattaa.
Mitä nämä höpinät?  Jälkipellolla koiranpentu on täysin viettiensä varassa, sitä ajaa eteenpäin ravinto jota se saa siitä tehtävästä. Mutta tämä eteenpäin meno ei ole helppoa, koiran on pidettävä itsensä ravinnon päällä nenän avulla, kun ravinnon alta tulee tuttua kengän hajua, oppii koira pian yhdistämään sen poluksi jota kannattaa seurata.  Mutta kun kyse neljä ja puolivuotiaasta ipanasta, ei keskittyminen riitä kovin vaikeaan tehtävään.
Olen monesti pohtinut, mikä on mennyt pieleen edellisillä koirilla, kun eivät pellolla ole olleet toivotunlaisia?  Coko on opettanut nyt sen, älä tee liian vaikeita jälkiä liian aikaisin. Mene aina koiran suorituskyvyn rajoissa, mieluummin hieman liian alhaalla kuin siinä rajalla. Kuitenkin niin, ettei junnaamista tapahdu.
Tässähän on kaksi elementtiä, jotka vaativat vähtellen jäljen vaikeuttamista, yllä mainituissa rajoissa.
Koira kehittyy hyvin nopeasti tässä iässä, ja tehdyt toistot tekevät koirasta pätevämmän jäljestäjän.
Näiden kahden kehityskäyrän huomioiminen on mielestäni perusedellytys, että koirasta kehittyy kelpo peltokoira.

torstai 1. syyskuuta 2016

Nyt tuntuu hullulta. 1.9.2016

Kuva otettu 23 päivä maaliskuuta, kaksi viikkoa pennun tulon jälkeen.

Kun pennunottoa harkittiin yksi suuri kanto oli kaskessa. Miten käytettynä taloon tullut, leikattu Tummu-narttu suhtautuu uuteen rääpäleeseen. Pistääkö nahoiksi ennenkuin ehtii silmää räpäyttää.
  Pitäisi pyytää Tummulta epäilyjä anteksi, samoin Humulltakin. Ovat olleet  mallikelpoisia kasvattajia Cokolle. Pakko sanoa, ettemme me ihmiset ole läheskään noiden tasolla siinä, miten pentuun pitää suhtautua. Ne ovat kasvattaneet Cokosta tasapainoisen nuorukaisen, tavattoman pitkällä kärsivällisyydellä, ovat viihdyttäneet sitä, samalla itseään iltakaudet kun en ole ollut oikein halukas "huomioimaan eläinten  lajinomaisia  tarpeita "... Tässä parin viikon ystävyys kuvana.

Cokon 228 päiväs synttärikuva. 31.8.2016

 Cokolla on mietteliäs katse, ja isot korvat.
Lepohetket ovat Cokolle tärkeitä, hyvin se nekin hallitsee.

maanantai 29. elokuuta 2016

Mikäs se tuo on? 29.8.2016

Kun katselin, miten voisin tehdä tuosta napukäpistä tukkeutumattoman, sattui silmiin yksinäisyyttä poteva suojahiha! Coko oli sopivasti pihalla, pitihän sitä, hmm... ei niin oikeaoppisesti testata. Heti ensimmmäinen puru meinas vetää överiksi, koira tuli niin agressiivisesti, että otti hihaan kiinni selkäpuolelta, toki päästin heti kantamaan. No, äkkiä kyllä tajusi mistä kiinni kannattaa ottaa. Pari hurjaa hyökkäystä, yhtään ei tarvinnut näytellä häviämistä, se vei hihan käsistä. Eipäs hätää laitetaan tumppu oikeaoppisesti käteen. Kolme kertaa annoin koiran hyökätä, kolmannella kerralla päätin ettei tällä hihalla taida kannattaa jatkaa, vaikka sitä on purrut Humu ja moni muu. Meins pistää vihaksi kun  käsivarsi joutui ruuvipenkkiin.
Tavattomalla voimalla Coko työtä teki, mutta ei ajanut kuitenkaan överiksi. Olisi siinä varjelukoiraa moneen lähtöön!

Sähäläämistä. 29.8.2016

Kun on mennäkseen pieleen, se menee. Laitoin Cokolle jäljen maunonmaalle, aivan sen tasoisen polun, kuin Cokolle nyt viime aikoina. Höystöt asetin napukäpillä, joksi koppasin pätkän lypsykoneen maitoputkea.  Jäljen teko oli näin helpompaa, vaikka vanhasta muistista joku napu lipsahti käpin ohikin.
Minna ja Jenni olivat häirönä.  Vein Cokon paalulle, se lähti haparoiden, koskaan ei tuollaista ole Cokolle tapahtunut, vaivaloisesti tuli ensimmäiseen mutka etappiin. Siinä söi ne kolme napua. Mutta haparointi jatkui, sanoin Cokolle, - nyt taitaa riittää..- Siinä olikin hämmästelemistä.
Päätin heti aamulla, kun luvattu myrsky antoi vielä hengähdystaikaa tehdä paikkaavan jäljen. Profiili jokseenkin samanlainen kuin illalla.
Coko söi paalulta naput, lähti epävarmasti liikkeelle. Ajoi hieman varmemmin kuin illalla, nyt jopa loppuun asti. Söi suunnanvaihto naput, ja jäljeltä pari kolme. Nyt alkoi olla ihmetys huipussaan kui ei kelpaa jälki, eikä edes jäljellä olevat naput. Haravoimme jälkea pari kertaa edes takaisin, ei mitään. Ajattelin jo, että myyrä olisi ehtinyt.... Eipäs auta täällä pellolla vanheta. otin loppupaaluna olleen napuputken mukaan nakkasin sen olalle, samalla alkoi virrata napuja kedolle, kahden jäljen verran. Kostea maa oli tukkinut sen niin, etten meinannut saada auki millään.
Coko on tottunut vielä täyteen höystöjälkeen, joten pelkkä jälki hämmensi sitä kovasti.
Tänään tei profiililtaan samanlaisen jäljen tuvan taakse, huolehdin siitä, että käppi pysyi auki. Coko huolehti siitä, että jälki ajettiin täydellisesti, eikä napuja jätetty peltoon.
Nyt pitää modifoda tuo käppi sellaiseksi, ettei kostea maa sitä tuki!

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Jälkikausi on meneillään. 21.8.2016

Kuukautta ennen otin varaslähdön Cokon jälkiharjoitteluun. Nyt on tehty kolme peltojälkeä. Pituudet noin kolmestakymmenestä kuuteenkymmeneen askeleeseen. Viimeinen jälki porrasteli hieman kylvökoneella kylvetyn ja maahan niitetyn kedon pinnalla. Aina portaan alaosaan laitoin pienen kasan, noin kolme-neljä napua. Huomaamatta koira vaihtoi suuntaa vinoon raitoja vasten. Ei tuntunut ongelmia olevan. Muutenkaan kertomiset jää vähiin, koska jäljet ovat helppoja, koira keskittyy niihin alusta loppuun, että hyvältä näyttää...

torstai 4. elokuuta 2016

Uiminen on Cokon juttu. 2.8.2016




Coko on omassa elementissään myös vedessä. Aion huolehtia siitä, että koira saa jatkossakin harrastaa tuota, johon se on hurahtanut kuin hullu golfiin.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Ensimmäinen uimareissu. 26.7.2016

 Tekniikka tuli kuntoon parilla uintiringillä
Näissä maisemissa kelpaa vilvoitella.
Hyvin onnistui veteenmeno ilman houkutintakin.
Kaukana kierteli Coko.
Taitaa olla ensimmäinen plontaus.
Tässäkin vielä haparointia.
Nyt on jo vauhti päällä.
Koko ajan Cokon uinti varmistui.
Tässä jo kuin vanhat tekijät.

Tällaisella ilmalla oli hyvä totuttaa Coko veden valtakuntaan. Monttujen komeissa maisemissa koira nautti ensimmäisistä uintireissuista. Pienintäkään epäröintiä veteen menossa, eikä siellä olossa ollut havaittavissa. Hyvä Coko!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Työn puutetta. 14.7.2016

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Cokon energialataus vaatii kunnon purkauskanavia, siis töitä. Peltojälki olkoon yksi kanava. Lenkkien pitäisi olla jo niin pitkiä, että aikaa kuluisi liikaa.
Tuumasta toimeen, onneksi Jari viimeisteli eilen muutaman hehtaarin pläntin ihanteelliseksi alustaksi jälkiharjoitteille.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kehitys kehittyy. 8.7.2016

Koko ajan Cokon kehitys kulkee kohti aikuista koiraa, jonka ominaisuudet tulisi olla niin tasapainossa, kuin mahdollista. Paljonko niitä pitäisi jo nyt muokata? Sehän on aina pennun kanssa se ikuinen kysymys? Jos nyt en luoksetuloa vahvista, jääkö se vajaaksi? Jos nyt en paikalla oloa vahvista, jääkö se vajaaksi? Jos nyt en seuraamista aloita, jääkö se vajaaksi? jne... jne.... Nämä ovat täysin mekaanisesti toteutettavia toimenpiteitä, pitäisikö niitä tehdä, siinäpäs pulma. Molemmat, et tee, tai teet ovat kuitenkin veteen piirrettyjä viivoja. Koirasta voi tulla aivan kelpo peli kummalla tavalla hyvänsä. Ehkä tärkein on miten ohjaaja reagoi koiraan, itseensä, ympäristöön. Paremminkin, miten ei reagoi! Ympäristöstä tulevat singanaalit ovat jopa herkemmin koiraan tarttuvia, kuin sen itse aiheuttamat.
Kaikkihan on koirakohtaista. Aloitin Mancon kanssa seuraamis harjoitukset seitsemän kuukautisena. Soitin heti Riitalle, "hae koirasi pois".  Vaikka Riitta ei silloin vielä kovin kokenut koiraihminen ollut, hän lipsuautti, "odota vuotiaaksi". Odotin, eikä Mancon seuraamisessa paljon petrattavaa ollut, sen kisauran  aikana.
Tässä pari täytekuvaa Pahojen kentältä.

Coko nautiskeli pienestä tihkusateesta, hajut veivät mennessä. En puuttunut.



sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tyytyväisyys taattu! 2.7.2016

Tässä vaiheessa pennun kehitykseen ei ohjaajalla ole paljoa nokan koputtamista, parasta antaa ympäristön toimia "kouluttajana".
Vaasan tokokoe oli juuri tuollainen opinahjo. Jätin auton "pahimpaan" paikkaan jossa hermostuneet kisailijat ottivat koiria autoista, laittoivat takaisin, ottivat uudelleen ulos, näinhän me kaikki teemme hermostuksissa! Koirat räksyttivät, ohjaajatkin välillä....
Ilma oli niin kuuma, että kaikki räppänät auki autossa, myös takaluukku. Seurasin muutaman tauon aikana Coko käyttätymistä "nurkan takaa" siitä tuo otsikko. Palkkoksi korrektista käytöksestä Coko sai treffata Varhaman Minna saksantuonnin kanssa. Melkein saman kokoinen oli nelikuinen! täysmusta uros.  Asaiallinen oli myös treffitapaaminen. Salmelan Timolla on samasta pentueesta musta uros, joka kuulemma vielä jytympi Minnan koiraa!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Tulipahan mieleen!! 29.6.2016

Tuohon edelliseen osioon vielä. Muistan usein käytetyn lauseen: "opeta koira leikkimään". Aivan oikein, pitäähän sellainen koira, joka ei osaa leikkiä siihen opettaa.
Mutta tässä on tainut mennä sekaisin puurot ja vellit! Koiralla, jolla on sisäsynnynnäinen taisteluhalu, on myös leikkimisen taito. Kun tällaista koiraa "opetetaan" leikkimään, ollaan hyvin äkkiä ojasta allikossa.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kas kummaa! 28.6.2016

Rapila näkyi tulleen samaan tulokseen kuin allekirjoittanut pennun ominaisuuksien huomioimisessa. Kirjoitti koestaneensa uudella tulokkaalla sen saalisviettiä ja puruominaisuuksia  tuloksella, kaikki patukoilla jne. tehtävät taisteluleikit pannaan äkkiä!
Koira kahdeksan kuukautta.
 No, nyt on helppo uskoa itseään, kun on vertaisryhmän tuki takana.
Kaikki vähääkään taisteluleikkeihin viittaavat ilmeet ja elkeet Cokon kanssa pannaan määrättömäksi ajaksi. Muuten tulee Etelä-Pohojalaisittain sanottuna rumihia!

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Antaa pennun kehittyä. 23.6.2016

Coko on nyt viisi kuukautta, kuusi päivää vanha. Vieläkin sen käyttäytyminen menee lyhyimmillään päivän sykleissä, joskus saattaa olla pitenpikin jakso samanlaista, mutta lyhyitä ovat. En pidä mitenkään tärkeänä puuttua näihin "omituisuuksiin". Esimerkkinä maanantaina koira on kuin jostain krypton planeetalta pudonnut. Haistelee jokaisen ruohonkorren, korvat ovat sillä tyystin poissa käytöstä, jne.... Tiistaina se pitää alle kymmenen metrin reviirin ohjaajaan, on terävänä, kuulee jokaisen käskyn ja kehoituksen.  jne.....
Ei kannata huolestua noista krypton päivistä.
Mutta kun tullaan vajaa vuoden ikään alkavat kaudet pidetä ja silloin kannattaa käyttää koulutuksessa hyödyksi näitä muutoksia. Krypton kausi hyvää jälkiharjoittelu aikaa, Tiistain ominaisuudet voidaan jalostaa pelkäksi tottelevaisuudeksi jne....

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Otetaanpas takaisin. 22.6.2016

Nyt on aika päivittää Cokon kehitystä vähän pitemmän ajan jälkeen:

1. Onko koira ahmatti?  Koira on ahmatti mutta hallittavissa.
2. Onko koira sytytettävä? Tulilanka lyhenee koko ajan, määrätty toiminta räjäyttää heti.
3. Onko koira kyltymätön? Ei meinaa luovuttaa edes käskemällä, jatkaa toimintaa esim. tuvassa
    käynnin jälkeen.
4. Onko koira yhden ihmisen koira? On, tarkkana ettei ala puolustaa. Muuten erittäin sosiaalinen.
5. Onko koira vilkas? Pysynyt samana, ei erityisen vilkas, Sopivan vilkas.
6. Onko koira rohkea? Ei pelkää mitään.
7. Onko koira laumaviettinen? Koira on itsenäinen, seuraa ohjaajaa mieluummin kuin laumaa.
8. Onko koira saalisviettinen? Tässä kohtaa tapahtunut koko ajan samaa kehitystä kuin tuossa
    edellisessä päivityksessä. Koira haastaa hurjasti, saaliin kanssa esim. muita koiria. Omistaa
    "rajusti" saaliin.

   Kehitys on Cokolla jatkunut suotuisaan suuntaan. Koira on yhden käskyn koira. (ohjaajalle
   tiedoksi) Nyt on oltava tarkkana, että ohjaajakin pysyy yhden käskyn ohjaajana. Coko ei ole
   sylikoira. Se voi nukkua toisessakin huoneessa, vaikka muut koirat ovat ohjaajan jalkojen juu-
   ressa. Kehitys näyttää menevän siihen suuntaan, etteivät toiset koirat ole mitään maailman
   ihmeitä. Enemmänkin alkaa suhtautua välinpitämättöästi muihin koiriin. Tämä kehitys on toki
   vielä kesken.

Tässä 26 huhtikuuta tehty arvio.

1. Onko koira ahmatti?              - Koira on ahmatti. super ahmatti. 
2. Onko koiraa "sytytettävä?"      -   On sytytettävä.Jos oikea toiminta, ei!
3. Onko koira "kyltymätön?"        - Ainakin sitkeä, kun ottaa jonkun kohteen, ei hellitä. Super kyltym.
4. Onko koira yhden ihmisen koira?          - Näyttää leimaantuvan yhteen ihmiseen. Ok.
5. Onko koira vilkas?                                    - Ei erityisen vilkas.Sopivan vilkas
6. Onko koira rohkea?            - . On rohkea. Hullunrohkea.
7. Onko koira laumaviettinen?      - Koira on yhden ihmisen koira, itsenäinen koira. Jättää lauman.  Leimaa ohjaajaan.      Jota paimentaa. 
8. Onko koira saalisviettinen?        - Saalisvietti on keskitasoa, mutta jokin vastus, esimerkiksi lumen     laaseminen saa koiran raivon valtaan. Ei näe eikä kuule mitään. Yrittää ottaa kiinni ja pitää! . Koira     on enemmän pitävä kuin perään menevä. ok.  Vahvistuu käsitys vahvasta, itsenäisestä koirasta.           Nopea rauhoittuminen,  hyvä suhde muihin  omiin koiriin. KOVA.

Coko on nyt kolme kuukautta kymmenen päivää vanha.  Kaikki nuo vähän yli kahdenkuukauden iässä tehdyt huomiot pitävät. 
Rohkeus vahvistuu enemmän ja enemmän.  Jos mörkö näkyy, se on sekunnissa ohi. 
Sitten koiran tulevaisuuteen ja siihen mikä olisi sen paras käyttöalue. 
Cokosta olisi purukoiraksi ominaisuuksiensa puolesta.  Hakukoira on ehkä kauimpana sen vahvuuksista. Tarkka jäljestäjä voi olla kakkosvahvuus.  
Mutta harmi kun perällinen ei oikein syty tuohon puruhommaan. 
Mielenkiinnolla kyllä seuraan koiran reaktioita miten se käyttäytyy määrätyissä saalistilanteissa. 
Humu on hyvä vertailukohta ylikehittyneen saalisvietin, ja vähemmälle jääneen agren omistajana.  Humu puree mielellään, mutta kun se saa purtua, tuntuu, että siinä se viettipäämäärä oli! 
Kantaa kyllä hihaa, mutta jonkinlainen toimintakyvyn puute näkyy.  Saalisvietti ei riitä peittämään sitä, eikä aggressio tule tarpeeksi vahvana apuun. 
Cokolla on päinvastainen käyttäytyminen, puruun tulo on vahva, ja kun on kiinni, yrittääkin jatkaa painostusta saaliiseen päin! Vetäminen on rauhallista ja lujaa, jos saalis häviää, tapetaan se, ja tarjotaan uudelleen taisteltavaksi. Ulkona heitetyn patukan jälkeen lähtee vauhdilla, tekee tappohypyn, ärähtää juuri kun puree sen suuhunsa. Tapporavistelu, se on siinä. Ei ala mälväämään, joskus tuo, mutta homman itu näyttää olevan se kiinniotto ja ravistelu.  Kyllä pentua on mukava lukea!

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Pitkästä aikaa kuvapäivitystä. 13.6.2016

 Tämän laupean kuvan laitoin faceen.
 Eihän tämäkään mikään hirviön kuva ole.
Coko on edestäpäin vanhanaikaisen näköinen!
Muutama otos Cokosta vajaa viisikuukautisena. Mustan vihakka nuoripoika siitä on tullut. Vakava ja tulinen, rauhallinen ja sopeutuva. Ehkä nyt vallitsevat luonteen piirteet.