Oudot jäljet 20.2.2020

 Tasaisen säännöllisesti ovat jäljet jonossa.

 Eivät varmaan tärkeitä, kun Cokokin on kääntänyt niille selkänsä.

Vielä tulosuuntaan.

Aamulenkki hienossa säässä, pakkasta kymmenisen astetta, melkein tyyntä, aurinko nousemassa. Tuttua reittiä Cokon kanssa astelimme. Huomasimme tiehen syntyneet oudot jäljet. Etäsisyys jäljestä jälkeen vajaa kymmenen metriä. Toki Cokokin sanoi, ettei minkään elukan jäljet. Yritin arvailla, mikä olisi tuohon kohtaan tietä tuollaisen jonon tehnyt. Pituus meidän kulkemana vajaa kilometri.
Unohdimme jäljet, kun nousimme Nutturan kankaalle, vielä oli tie aivan jäässä. Olin jo aikaisemmin meinannut kääntyä vanhalle vesijohto linjalle, jota Roikolan pojat käyttäneet ranganajo väylänä. Nyt  jonkin verran puskittunut. Ei ollut kuin hetki, niin olimme jo Pörkkiön aukealla, rajaoja oli täynnä vettä, eikä aikeissakaan jäätyä, mutta kyllä siitäkin selvittiin, Coko ainakin viisi kertaa harjoitteli yli menoa. Hieno lyhyt lenkki, jälleen taisi pituus jäädä hiukkasen alle viisi kilometriä.

Vahtikoira Coko 16.2.2020

Uskon, että eväät pysyvät tallessa, vaikka vähän kauempanakin piipahtaisin.

Cokon kanssa kiertelyä helmikuun puolenvälin paikkeilla. 16.2.2020

 Tuo "jänis" on sulapaikka täynnä olevassa ojassa. Yhtä gooli Koko olisi varmaan oikeastakin jäniksestä. Paikkana on Nutturankankaan ja Rantinevan välimaastoa, Oikealla näkyvä aukko on pumppuasemalta tuleva vesijohdon linja.

 Ollaan jo omassa metsässä, Houraatissa. Kahvitauko paikalla, ainakin minulla.

Paikat vaihtuu, tässä Sivukarin rantanäkymiä, jonkinlaisen aallonmurtajan keränyt jäistä joutesaan Pohjanlahti. Muuten aivan sula, kuin toukokuun loppupuolella.

Kiersimme Cokon kanssa Palonkankaan teitä, ei aikaakaan kun alkoi Järvelän talo vilkkua puiden lomasta. Teimme täyskäännöksen, ne kissat! Ihmettelimme järven reunavalleja, on ollut komea näky, kun vettä on ollut vallien yläreunoihin asti. Luonnon muovaamia esteitä veden kululle. Päätin pyrkiä ihmisten ilmoille vesijohtolinjaa pitkin, joka olikin selvä reitti. Mutta maasto hieman epätasaista, ja lumikin huomasi upottaa silloin tällöin. Kuvauspaussin pidimme neljän ojan risteyksessä, tai vähän risteyksen alapuolella, jossa jää jo kantavaa. Aukeille tulimme Nutturan ja Rantinevan väliselle osuudelle. Siitä  suoraan Pörkkiötä kohti.
Seuraavana aamuna Volkkarilla mastolle, josta Cokon kanssa kävelimme isoille montuille, odottelimme aamun valkenemista tekemällä pieniä kierroksia monttujen maastossa. Kun otsalampun sai sammuttaa palasimme omalle metsäpalstalle, siellä tutkiva kierros, mitä esim. Kemera toimenpiteet saaneet aikaan, hyvää, täytyy sanoa. Kahvittelin jo toisen kerran tänä aamuna, kokolle muutama ylimääräinen napu ja autolle. Kävimme vielä Kaija ja Coko Sivukarissa katsomassa Suomen talvea, hyvältä näytti.

Kierrettiin Surmapörkkiön kangas. 24.1.2020

 Nuutinpellon pää. Toisella puolen Hautalan Jaskan plantaashia.

 Tänne katoaa Pörkkiön oja maan alle.

 Jaska ei viimisiä rehuja syöttänyt, kun pisti elukat autoon.

 Uudelleen kaivautuu Pörkkiön oja maan alle!

 Jatkossa taitaa päästä avoimena entiseen Rantijärveen,sen halki Lohtajan jokeen asti. Noin kilometri tästä yhtyy Nutturan oja tähän viemäriin.

 Tässä jo vähän tyhjempi siilo.

Tuttu tien alku, joka päättyy umpeen kasvaneeseen puskikkoon. Tässtä oli ennen kulku Pörkkiöön!

Cokon kanssa teimme pienen tutustumisen lähiympäristöön, kiersimme Surmakankaan. Kangas on mielenkiintoinen paikka myös liepeiltään, muutamat kuvat tässä.

Coko elementissään! 19.1.2020

 Lumipyryssä puoli seitsemän aikaan aamulla 19.1.2020

Cokolle keli on juhlaa, saa mennä päättömästi käppi suussa pitkin tietä, jossa ei jäljen jälkeä häiritsemässä. Välistä voi vähän tehdä taideteoksiakin, mutta eiväthän ne pysy esillä kuin vähän aikaa. Viisi astetta pakkasta, pieni lumikerros, kova tuuli toi lunta vaakasuoraan, tahkia keli, oli laadukas sunnuntai aamun lenkki!

Osku, Evergrey`s Trabandt täytti kolmetoista vuotta 8 lokakuuta 2019

Komeita koiria! 6.10.2019

Petra ja Janne lähtivät lenkille Pörkkiöstä, Coko änkesi mukaan, ehkä pieni näpäytys Maxille, joka joutui jäämään autoon. Petran kameran satoa, komeita kuvia, komeista koirista.

Kyllä sitä nyt nukuttaa!

Cokolla on hyvät unen lahjat. Nukahtaminen tulee muutamassa sekunnissa ja sitten kroosataan!

Coko ei pettänyt tälläkään kertaa.18.1.2019

Toivottavasti on pitkäaikainen kapula Cokolla. Nyt tuntuu, että sen tärkein tehtävä on toimia kantokapulana,  jota on mukava pöllyytellä pitkin hankia. Pari kertaa on sipassu pientä makupalaa luun juuresta.

Kauan se kesti, ennen kuin tajusin, miksi Coko karttelee luuta sisällä. Se ei kuulu sen kulttuuriin. Niin paljon ristiriitaa vielä, ettei automaattinen tuonti käynnistynyt.
Ulkona alkoi valtava riehunta, osaa Coko nauttia lumesta ja omasta voimastaan. Hupanen koira!

Koira haluaa sitä, mihin se on tottunut.15.1.2019

Tämä facebookin profiili sopii hyvin kuvaamaan Cokon luonnetta.

 Aluksi pieniä esimerkkejä.   Aikoinaan käytiin polemiikkia sisähäkkien sopivuudesta koiraeläinten pitoon. Taisipa joku idealisti ehdottaa jopa käyttökieltoa niille.
No tuo ei kuulu asiaan.
Cokolla on käytössä sisähäkki, johon se saa mennä, josta saa tulla. Joskus, kun ei ole sopivaa ottaa koiraa mukaan esimerkiksi kauppareissulle, (harvoin) jätän Cokon häkkiin. Tälloin tietenkin suljen veräjän. Nyt voisi häkin kieltäjät vääntää pienen tipan silmäkulmaansa tai kiristellä hampaita pyhässä raivossa. Siitä vain.
No niin hypätään otsikkoon. Tulen kotiin, Coko hyppii ja tempoo häkissä hysteerisenä, vailla mitään kontrollia, haluten äkkiä, äkkiä ulos...... Ai jaa? Tulen kotiin, Coko vetää puolisikeitä unia häkissä, aukaisee toista silmäänsä raolleen, jatkaa unia.  Parilla napulla houkuttelen ulos. Kumpi noista vastaanotoista on se mitä tapahtuu?
 Vieläkään emme ole tarinan tarkoituksessa! Coko nuuskiin paikat, toinko mitään muita, ehkäpä koiran hajuja kiinteistöön, kun tämä rituaali on tehty, katoaa "isäntäänsä kaipaava" koira, arvata saattaa, takaisin häkkiin!

Kun haimme Cokon Jyväskylän Vaajakoskelta,  pentu laittoi heti nukkumaan auton perällä olevaan häkkiin. Kun lähdemme autolla vaikka tänään pihasta, Coko laittaa itsensä nukkumaan samaan häkkiin, herää kun sammutan auton moottorin joko kylällä tai kotona.
Koomisin on Cokon yöpaikka. Se on ensimmäisistä öistä lähtien nukkunut sängyn vieressä ruskealla patjallaan. Luulisi jo aika koiran haluavan oman huoneen, kun siihen mahdollisuus,  eihän meillä ole ovet kiinni öisin, paitsi ulos. Sillä olisi mahdollisuus valita paikkansa koko talosta, mutta ei kelpaa.Ahdas soppi seinän ja sängyn välissä on Cokon paikka.
Edellisessä päivityksessä ihmettelin  komean luun kelpaamattomuutta Cokolle? Luulin, ettei maku miellytä, ettei se osaa kaluta sitä jne...
Coko on tottunut siihen, ettei sisällä kalulta mitään, ei kenkiä ei tuolinjalkoja ei Gretch kitaraa ei Music Mania, ei mitään. Miksi sen pitäisi yhtä äkkiä kaluamaan tuollaista vähän sotkuista luuta vasta imuroidulla lattialla? En ole vielä viennyt luuta ulos, lupaan päivittää tänne miten analyysini kävi. Uskon, etten ole väärässä, ja luu saa kyytiä!

Noniin, pitihän sitän nyt kokeilla, ja luu todella sai kyytiä. Pitääpä huomenna yrittää kännykkäkameralla saada koira ja luu samaan kuvaan, vauhti vain on ongelma!

Vegaanista valaistumiseen. 12.1.2019

 Cokon ensimmäinen kohtaaminen luun kanssa ilman ohjaajan fyysistä tukea, nyt oli herkät hetket. 
0-5 sek.

 Toinen yritys 5-10 sek.

Kolmas yritys  10 ----- sek.

Coko on luullut olevansa vegaani! Harhaluulo on tullut sen kuivamuonapussien nimeämisen myötä. Kun Coko opppi muutaman sanan, puhuttiin - energia jahti vahdista-! Eihän tuo kertonut mitään. Sitten -kana riisi-.  Eihän Coko tiennyt mitä kanariisi tarkoittaa, sen aivoissa kypsyi määritelmä, -olen vegaani-! Näin meni lähes kolme vuotta! Kuinka ollakaan, alkoi vegaani buumi jopa polittisella tasolla, jolloin se alkoi vaikuttaa televison pääohjelmiin ja pää ohjelmistoihin varsinkin ylen kanavilla. Coko oli onnensa huipulla!
Mitään ei kestä ikuisesti, ei onnea varsinkaan. Tuli Cokon lemppari Petra käymään! Mutta voi hirvitys, Petralla oli valtava lihalta ja vaikka milltä haiseva luu mukanaan. Cokon arvomaailma nyrjähti kerralla syrjälleen. Jotain houkuttelevaa oli tuossa kammottavassa kapineessa, joka kaiken lisäksi majoittui Cokon pakohuoneeseen.  Aina välistä piti sitä käydä kurkkaamassa josko olisi häipynyt. Ei ollut, näytti majoittuneen pysyvästi Cokolle pyhään paikkaan.
Onneksi omistaja ohjaaja huomasi tämän ongelman, lähes ajoissa......
Koitti seuraava aamu. Toiveikkaana Coko lähti tutkimusmatkalle, olisiko ilmassa leijuva haju kammottavan esineen jälkihaikuja, kun se olisi kadonnut? Ei ollut kadonnut, näytti entistä pelottavammalta aamun kajossa.
Omistaja ohjaaja huomasi vihdoin, 'Coko on tosissaan, täytyy alkaa autta kaveria.
Omistaja ohjaaja mietti jo epätoivoista tekoa, pitäisikö hakea naksu! Kauhistuttava ajatus!

Koulutus vegaanista luunpurijaksi:
Tässä jos missään on ohjaajan ja koiran luottamus elintärkeää, ohjaajan tuki välttämätön.
Ohjaaja omistaja kertoo:
Cokon ollessa ulkona kannoin luun häkistä pois.  Otin Cokon sisälle. Nopsa näppisenä sain pannasta kiinni! Tämähän on kuin noudon opetusta vastahakoiselle koiralle! En käskenyt Cokoa puoltametriä lähemmäksi, pidimme pitkiä taukoja, jolloin Coko meni sohvalle lepäämään. Sitten kosketin luuta, se olisi ensimmäinen etappi. Se kävi aika näppärästi, ennenkuin huomasin Cokonhan sitä pitää koskettaa!? Eihän tästä niin helppoa tullutkaan. Otin puukon avuksi, ei, ei saa käsittää väärin. Silipasin luun pinnasta siihen jäänyttä palvilihaa pienen palasen. Vaikeaa oli, etten ryövännyt mehukasta paistia koiralta. Ojensin palasen kädenmitan päässä olevalle koiralle, ihme ja kumma, se söi sen. Ihme ja kumma, sen silmissä syttyi oivallusen valo! Tämähän on hyvää! Silipasin toisen palan. Sama juttu! Mutta kun koira on koira, ja looginen päättelykyky sitä sun tätä, eihän se raukka tajunut, mistä ne herkkupalat tulivat. Yritin näyttää ja selittää, turhaan.
Kaiversin puukolla muutamat herkut luun pinnalta niin, että ne jäivät luuhun kiinni.
Pakote:
Peruskoulutuksessa Cokolle on opetettu istuminen. Vieläpä niin, että siinä istut!
Otin tämän äärimmäisen keinon käyttöön. Kova henkien taistelu kävi välillämme, - Coko istunko? - - Minä, istut! -  Hiljalleen hivuutin luun koiraa kohti, kuin vastahakoista rakkia noutoon opettaen. Nyt voitti jo nooleus Cokossa, selvästi alkoi vapautuminen vegaaniuden vankilasta, alkoi valaistuksen aika!  Coko nykki muutamat suikaleet makeisiin suihin.
Ensimmäinen askel saavutettu.
Toisto on opintojen äiti, toistimme Cokon kanssa muutaman kerran edellä kerrotun opetusjakson, jonka lopussa annoin koiran nousta jopa seisomaan. Sitten kerron Cokolle, että kuvakin pitää ottaa. Luotin koiran uteliaisuuteen nyt, kun luuhun on lähemmin jo tutustuttu.
Jätin luun lattialle, trimmasin kännykän, käskin Cokon tutustumaan ilman ohjaajan tukea opetusvälineeseen. Kuvat kertonevat lopun.                                      (jatkuu)

Perhekoira Coko. 11.1.2019

Cokon parempi peti. Herra pitää petinsä siistinä, ei vedä peittoja ryttyyn, eikä muutenkaan jätä jälkiä oleskelustaan. Niitä koiria, joka hyvin harvoin tulee kuraisilla jaloilla sisään. Noo ei ainakaan nyt talvella, mutta ei kesälläkään. Siisti kotikoira, ja muutenkin kuin ajatus.
Tuota pitäisi vielä kouluttaa? Koiraa joka itse on hyvin taitava koluttaja.  Tällaisia talven mietteitä tammikuun yhdestoista, kun lämpötila nollassa ja länsituuli kolistelee ulkona.

Vuosi jolloin Coko täyttää kolme vuotta. 28.12.2018

Kuvastakin näkee, ettei Coko ole niin varma mitä tulee tehtyä vuonna kaksituhatta yhdeksäntoista!

Voisinhan hieman auttaa, Cokolla kommunikaatio perustuu enemmän sen hetken realiteetteihin. Muutos on jo se, että me molemmat vanhenemme. Cokosta tulee aikuinen uroskoira, meikäläinen menee vääjäämättä alamäkeä, välillä voi itse hieman laskua hillitä, mutta ajan kululle ei voi mitään.
  Cokosta ja sen kanssa puuhastelusta oli kuitenkin kysymys.
 Ehkä ulospäin näkyvin muutos on meidän eriytyminen omaksi hyväksi tiimiksi, Pahat saavat jäädä, siinä ohessa loppuu löysä neljän hengen tiimi. Aikansa kutakin.
Ehkä tämä uusi alku saa motiivin jälleen nousemaan, vie meidät kedoille ja pelloille heti keväästä asti. Jos kaikki lähtee rullaamaan ja kun lähtee, se pakollinen bh tulee suoritettua aikanaan. 
Kuitenkin klassinen tottiskoulutus on Cokon ja minun kohdalla ohi. Coko saa keskittyä tekemään sille mielekkäitä hommia, etsimään esineitä, olivat ne sitten peltojäljen päällä, tai muuten jossain piilossa.
Kaikkein tärkein tehtävä on oppia ymmärtämään edes hiukkasen tuota koiraa, voi olla, että sen pääkopassa on samanlaisia ajatuksia meikäläisestä. No eipäs inhimillistetä.
Vaikka emme mitään tavoittelisikaan, jo Cokon läsnäolo, sen hommien seuraileminen ja yhteistyö Cokon kanssa riittää minulle, riittää oikein hyvin!

Tilinpäätös tämän hetken Cokosta. 24.12.2018

Coko, komea koira, räjähtävän voimakas, vähän pelottava, hellyttävä, haluaa totella kaikella sen tietämyksellä, ei halua tehdä virheitä. Joskus keittää yli, mutta lauhtuu nopeasti, luotettava, rehellisyyden perikuva, koira, jota ei tarvitse kouluttaa, tasa-arvoinen kaveri, joka kuitenkin tietää paikkansa. Ei sisällä huonoja ominaisuuksia!

PAHAA UNTAKO VAIN? 11.12.2018

Tällaisen sepustuksen löysin vanhojen Pahojen aktiivi ajoilta, koetoimitsija kurssi (epävirallinen)

   PIELEEN

Kaksi jäljentekijää sairastunut yöllä vatsatautiin. Jäljellä olevat terveet haukkovat jo valmiiksi henkeä. Tiedossa hikinen urakka.
Kilpailusihteeri unohtaa koepaperit ja numerolaput miehensä autoon, joka menossa sorsastamaan Hailuotoon. Onneksi on kännykät.
Metsästysseuran kenneljaoston sihteeri ilmoittaa Himangan ajokokeiden varamaaston Houraatissa tulevan käyttöön. Siellä ovat avoimen luokan jäljet.
Kisojen ylitoimitsija ja voi ykkösen jäljentekijä kolaroivat lievästi voi kakkosen janan kohdalla.
Kaksi ajokoiraa ajaa jäniksen alokasluokan janojen poikki. Sade alkaa kuusineljäkymmentäviisi. 
Kenttämestarilta hukkuu panosrasia hakiessaan pudonnutta starttipistoolia kentän laidan ruohikosta.
Toimistoon ilmoittautuu kolme täysin outoa koiranohjaajaa koirineen avoimeen luokkaan maksukuitit mukana.
Ylitoimitsija alkaa tuntea outoa viehtymystä tukeviin puun oksiin.
Kello 8.30 saapuu sihteerin mies paperit ja numerolaput mukanaan. Kello 8.35 Metsästysseuran Kenneljaoston sihteeri ilmoittaa, että Himangan ajokokeiden Houraatin maastoon arvottu ajokoira ammuttu hirvenä klo 7.50. Avoimen luokan maasto on vapaa.
Klo 8.40 sade huuhtoo kahden ajokoiran ja yhden jäniksen jäljet alo luokan janoilta.
Klo 8.45 Ylitoimitsijan ja voi ykkösen jäljentekijän autojen joustopuskurit palautuvat ennalleen.
Klo 8.50 Lieasta  karannut kylärakki löytää kenttämestarin aseen ja panokset kentän laidan ruohikosta, koira ehti purra vain pistoolin muoviperän huonoon kuntoon. Panoksia ehti niellä vain neljä kappaletta. Ylitoimitsija ei katsele enää puita...
Kisat voivat alkaa!

Palkkioista jälleen 4.12.2018

Pitkäaikaisten empiiristen tutkimusten perusteella voin julkistaa tuloksista seuraavaa: Koiran palkkaaminen ruualla on taiteen laji, jonka harva hallitsee! En tarkoita etteikö kädet liiku, ja naksu naksu! Mutta mikä mättää? Koira ei ota näköjään "luonnollisesti" ohjaajan kädestä sitä herkkua! Tähän perustuen pitäisi ehkä opettaa ottamaan lennosta?! Humu runsaalla saalisvietillä varustettuna toimi aika hyvin kädestäkin ottajana, mutta Coko, kun Hän haluaisi tehoa siihen ottamiseen joutuisikin kääntämään pikkiriikkisen aggren puolelle, eikä tämä käy meidän kummankaan kulttuuriin. Olenkin huomannut, että Coko "helpottuu" silmin nähden, kun saa ottaa palkan vaikkapa maasta! Monta "mikäs nyt mättää" tilannetta voi välttää, kun seuraa tarkasti koiran "mikro" käyttäytymistä, joka voi olla sen kallon sisällä "makro" mitoissa olevaa toimintaa.... Kuisti juttu herätti kirjoittamaan tämän, se on malli esimerkki edellä kerrotusta.

Kirjoita viesti, @nimi...

Vaihteksi Cokon koulutusta. 26.11.2018

Edellisiin kuviin verrattuna hieman kevyempi kantamus.

Usein esiin otettu keino koiran koulutuksessa on, en tiedä, onko sillä mitään virallista nimeä, "vietinvaihto koulutus",  hieman köyhä sana ko. toiminnalle.  Olkoon nyt sana mikä on.
Tämähän on tuttua kauraa jo hamasta historiasta asti, kuitenkin sen käyttö jää usein liian vähälle, ehkä pelätään haittatekijöitä, tai sitten vain laiskuutta jää tekemättä.
Siitä mukava koulutus, että tehoaa koiran tehon nostoon, sekä auttaa hallinnan saavuttamisessa.

Miten? Tässä yksi sovelletus, Coko esimerkkikoirana.  Cokollahan on potentiaalia aggression kautta vastustaa kun sitä vastustetaan.  Tästä hyvänä esimerkkinä viimekesän talutin tappelut, jotka kasvoivat mittasuhteiltaan jopa liian suuriksi. Selitys yksinkertainen, koira ei tiennyt mitä tehdä!
Petra toi isänpäivä lahjaksi narusta tehdyn narupallon!  Cokon tapauksessa ihanteellinen väline. Patukka on parempi kappaleen lopussa kerrotulle menetelmälle.
Mutta tämä narupallo on nyt välineenä. Ensimmäinen tehtävä oli kanavoida Cokon kiinnostus taluttimesta narupalloon, (vastaisuudessa käytän sanaa pallo) Sehän ei aikaa vienyt kuin muutaman seuraamis askeleen verran.  Talutin ongelma, (joka jo muutenkin väistymässä) oli kanavoitu palloon! Turha sanoa, etteikö pallosta tullut uusi taistelu väline, tai olisi tullut!  Rauhan kautta se kyllä irtosi, mutta kuka jaksaa koiraa lepyttää minuutti kaupalla, eikä siitä mitään hyötyä saa.
Pallon on lähdettävä täydessä vietissä olevalta koiralta käskystä!  Järkikin sanoo, ettei edellinen irroituskonsti anna mitään pysyvää tulosta, no tuohan tuli jo sanottua.
Aloitin ilman viettiä "kiinni"   "irti" koulutuksen, vain palloon.... "kiinni" "irti". Vähitellen lisäsin ärsykettä, pienellä, valenykäisyllä, johon Coko reagoi heti. Siitä vain viettiä lisää "kiinni" "irti" niiden piti toimia.  Idea on se, että koiralta saa pallon irti, aivan lintukoiran tapaan, kun sen vietti on matalalla tai nollissa. Mutta eihän se ole mikään ongelma, ongelma on kiinni hetsautuneen koiran käskyttäminen niin, että se tehoaa.  Bonuksena tulee aika moinen hyppäys yleishallinnan saralla ylöspäin, ja tässä "liikkeessä" riittää harjoittelemista. Lopullinen päämäärä on koiran irtikäskyn tajuaminen, siinä voi antaa vajaa sekunnin ajatusrauhan, koska jos koira irroittaa samalla kun käsky tulee, on se kääntynyt hieman "sirkustempun" suuntaan, enkä usko, että on lopullinen totuus!! Tuo on vähän vaikea ymmärtää, mutta koiran ollessa edessä tekemässä työtä, sen tajuaa.

Nyt sitten koiraan, johon pitää saada lisää " virtaa"? Periaatteessa ei mitään eroa, ehkä rauhan kautta irroituksen opetuksen voi jopa jättää pois. Siirrytään suoraan hetsausvaiheeseen, jos koira irroittaa "sirkusmaisesti" lisätään patukkaan virtaa ja houkutusta. Niin tässä tapauksessa patukka tehokkaampi. Irroituksen jälkeen, heti pato vaiheeseen, Cokolla tässä vaiheessa rauha useimmiten parempi. Muutaman sekunnin patovaiheen jälkeen, koiralle uudelleen patukka, vietti ylös, irti! Nyt pieni seuraaminen käyttäen hyväksi patoa, ja se on siinä! 

Harkinnan varassa molemmissa tapauksissa on, antaako koiran kantaa saaliin pois? Jos saaliin kannon jälkeen tulee kun koira "omii" saaliin tulee uusi konflikti, kannattaa jättää ainakin alussa pois.

Silmät aukeaa, kun suu pysyy kiinni! 24.10.2018

Mitä kauemmin koirien kanssa puuhastelee, sitä tyhmemmäksi itsensä tuntee. Ehkä lievemmin, tajuaa, että on paljon mennyt sivu sellaista asiaa, jolla todellista merkitystä.
Halli, olen pohtinut usein sitä, miten täysi noviisi koiran kanssa, sai ison saksanpaimenkoiran aika hyvin hallintaa, jopa voisi tuon aika sanan jättää pois!
Miksi se hallinta ei ole ollut niin luontaista näiden lähihistoriassa olevien koirien kanssa? 
Paluu nykyisyyteen:
Minun Cokon hallinta oli täysin retuperällä tässä taannoin. Ehkä vaistomaisesti aloin toimia niin, että Cokon käyttäytyminen esim. kotona muuttui täysin. 
Mitä tapahtui?
- En ole potkinut, en lyönnyt, en karjunut koiralle, en....
          Nyt jälkiviisastelua.  Paavo Rapilan kurssilta jäi useille kurssilaisille osin ristiriitainen episodi mieleen. Se jopa aiheutti polemiikkia kurssilaisten keskuudessa. Kysyttäessä Paavolta onko hänen koirat kotikoiria, Paavo myönsi niiden olevan sekä koti, että häkkikoiria. No tässä ei mitään, mutta Patepa lohkaisi heti perään, " en puhu koskaan koirille kotona" !!! Ajattelin, "nyt Paavo et tiedä mistään"!
En ajatellut yhtään pitemmälle, mistä kysymys!
Koirat eivät puhu toisille, eihän tuota olisi kannattanut edes kirjoittaa. Kuitenkin niillä on laumajärjestys!
Minä höpötän koiralle jatkuvasti, minä annan koiralle käskyjä, minä kiellän koiraa, minä kiitän koiraa...
Hae Kinnunen nyt ne käskyt, joilla saat Cokon hallintaan?  Jos Coko olisi ihminen, voisin hakea ne käskyt, joilla voisi saada kaverin hallintaan, koska ihmisille on suotu puhekommunikaatio taito.
Mutta eihän se päde koiran kanssa!

Mikä pätee? Shokkivaikutus saadaan aikaan ei kurittamalla, eikä muullakaan fyysisellä tavalla.
Ensimmäinen ja ainakin Cokolle tehokkain tapa on, selventää sen kanssa tapahtuva kommunikointi.
Näin yksinkertaista, ja järkeen käypää tuon koiran kanssa. Selventämiseen kuuluu kaiken löpötyksen karsiminen. Onhan hehkutettu koiran koulutusessa ettei koiran tarvitse osata, kun EI  ja HYVÄ! Aivan oikein! Mutta miksi sitä turhaa löpinää ja turhaa moittimista, kiittämistä pitää harrastaa.
Luulemme, kun monisanaisesti lepertelemme "kyllä se on hyvä poika, hieno koira isin pikku mussukka jne...." Että nyt on koiramme taivaissa kun tulee kehu sanoja. Tai sitten " tuhma rakki, ei noin saa tehdä, hyi sesseä"  Kyllähän siellä vilahtaa ne hyvä ja ei sanakin, menettäen joka kerta enemmän tehoa.  Muuttuen vähitellen merkityksettömiksi, jos ei volyyme ole yli sadan hertsin.
Mutta ns. mykkäkoulu, sehän on älytön sana, koirahan pitää mykkäkoulua jatkuvasti, miksi ihmisen pitäisi siitä poiketa? (koira vinkuu, se on pennusta asti tuleva apu, mutta harvoin emä siihen puheella vastaa) Mutta me vastaamme, "mitä sää vingut? haluatko sää ulos? Mikä sulla on? Oo nyt hiliaa?) Ehkä hyvää harjoitusta tulevia oooppera rooleja varten??

Nyt on neljänkymmenen vuoden aikana opitun huonon tavan käätäminen täysin päälaelleen, mutta kun tuloksia tulee päivittäin, kyllä tämä tästä.  Silittämisen pois jättäminen ei kuulu hallinnan palauttamiseen. Sitä ehkä voi lisätä.
Mielestäni Coko alkaa olla kohta tasapainossa itsensä kanssa.

ps. Minähän keskeytin tämän hallintaan oton noin pariviikkoa sitten, koska en tajunut mikä tässä on takana, koira palasi nopeasti entiseen moodiin, mutta oli helppo nyt kääntää kunnon rauhalliseksi koiraksi, joka tietää, että kun käsky tulee se on hänelle tarkoitettu, ja niin, että siihen pitää reagoida.

Mielenkiintoinen tienhaara. 22.10.2018

Cokon hallinta on avainkysymys sen tulevaisuuden suunnitelmissa. On tienhaara, toinen vie normaali kotikoira,vähän kentällä käyntiä eteenpäin. Toinen on otanko koiran hallintaan pysyvästi,  ja teen osasta elämää aika tuskaista alkuvaiheessa.

Liian vähälle huomiolle jätetään (jankkaamista) koiran syvällinen hallinta.  En tarkoita, etteikö koiran kanssa voi elää ja kisailla lähes normaalisti, tälläkin lailla. Mutta montako koira tulee kentälle nätisti taluttimessa, ei alistetussa tilassa, vaan hallinnassa.  Miksi pitää se vähintään viisi-kymmenen minuuttia testata omaa hermorakennetta yrittäessä saada koira hallintaan? 
En usko, etteikö toisinkin voisi tehdä! Toki koirat ovat erilaisia, voi olla muutama joukossa, joka ei tarvitse sitä viittä-kymmentä minuuttia. Harvassa ovat, varsinkin nykyjalostuksen hedelmät. Vaarassa on koiralla, joka tulee kentälle "kiltisti" etteikö sillä ole sitten puutteita toimintakyvyssä tai alhainen yleisviettitaso.
Keskitytään tavalliseen, keskitason koiraan, jolla on syttymiskyky kohtuullisen herkässä. Tällainen koira ei kestä kuitenkaan ohjaajalta tulevaa hermostumista koiralle itsellekin vaativassa paikassa. Tällainen koira on hyvä saattaa hallintaan niin, että ruuti ja nalli ovat tallella, kun niitä tarvitaan.  Jälleen koirien eroihin, tässäkin ryhmässä on ääripäissä suuria eroja, eroja myös siinä, miten ne osoittavat sen, että ohjaajalta on mennyt hallinta tiukassa tilanteessa, siinä vaiheessa koiralla on ajatus ottaa ohjakset omiin käsiin, joko hillittömällä haukkumisella, kuuroutumisella, murinalla, nousemisella ohjaajaa vastaan jopa fyysisesti. Hallinnan tärkeyttä ei ikinä korosta tarpeeksi, onhan jo yhdellä koelajilla siihen viittaava nimi, tottelevaisuuskoe. Parempi kuin palveluskoirakoe, koska hallitsematonkin koira voi palvella!
Tämä päivä varmasti menee miettimisessä kumpaa tietä lähdetään Cokon kanssa, viikon hallintareeni suli kuin toukokuinen lumiukko muutaman päivän, kylläkin tietoiseen kokeiluun, pysyykö hallinta tallessa, kun palaan entiseen moodiin. Ei pysynyt, sen huomasi jo eilen tokotiimin harjoituksissa.

Niskalihasten vahvistelua. 19.10.2018

Humuhan siinä bodailee vuonna 2010!

Ei Coko halunut olla pekkaa pahempi vuonna 2018

Koiralla on tavattomasti voimaa, kun se valjastetaan käyttöön, kahdeksan kilon punnus ei tunnu pahemmin rasittavan koiran niskalihaksia, purulihaksista puhumattakaan.

On moninaiset vaikutukset. 24.9.2018

Hallinta ei ole kaikille koirille sama asia. Numan kanssa piti olla lähes tasa-arvoinen suhde saadakseen siitä tehot irti. Tosiasia vain, ettei kaikki koirat kestä, eivätkä tarvitse sataprosenttista hallintaa. Ei edes Coko. Mutta kun hallinta on kahdenkymmenen prosentin luokkaa, ja luotan siihen, että koira on nyt valmis kisakone, metsään menee.
Ihminen sokeutuu esim. auton valojen heikkenemiselle, tai silmälasien. Esimerkkejä lukemattomia. Koira osaa käyttää hyväkseen tätä hallinnan lipsumis sokeutta. Ei koiran loppuelämän tarvitse olla hallinnan kanssa painimista,  koira hallinnan  siinä, kuin käskystä istumisen tai noutamisen.  Toki pitää alussa olla skarppina ettei itse tuudittaudu helppoon "elämään".  Mutta äkkiä sen oppii. Dominanssi koiralla hallinnan pitää olla pikkutarkkaa puuhastelua.  Kaikki pitäisi huomioida,  varsinkin alussa.  Koira haluaa tulla takaisin siihen entiseen elämään, josta se on riistetty, vielä riistetty sen pyrkimys lauman ylärekisteriin, ei tarvitse ihmetellä, miksi se niin tekee.  Yksi käskyn tottelemattomuus vielä menee, mutta jo toisen lipsuminen, hälytyskellon soimaan!

Miksi se hallinta on niin tärkeä? Ei se ole jokaiselle koiralle eikä ohjaajalle, se on valinta kysymys. Miksi minä siitä puhun. Hallinan tutkiminen on tällä hetkellä minun "peltojälki" hobby. Aivan yhtä mielenkiintoinen projekti menossa kuin jos SM-kokeisiin reenaisi. Koska olosuhteet ovat ihanteelliset voin tehdä omaa tutkimusretkeä melkein laboratoriossa.

Havaintoja:  Koiran yleinen rauhoittuminen, sen lepohetket tulevat tehokkaiksi, kun ei tarvitse reagoida jokaiseen muutokseen. Ennen:  Lähdin sohvalta, koira lähti kiihtyen myös. Joku tuli meille, koiran tervehti ylitsevuotavasti, lähes neljänkymmenen kilon voimalla. Tässä kaksi esimerkkiä. Miten nyt?   Hassua, etten ole kieltänyt koiran perään tulosta!  Alku-aikoina kielsin vieraiden vastaan oton, ehkä pari kolme kertaa... Tänään esim. Heleena toi perunoita, kovalla tohinalla, koira seisoi välinpitämättömänä keittiön lattialla,  ilme oli se joka meinasi vetää tipan silmään, koira nautti omasta tilastaan!  Viikko sitten olisin joutunut roikkumaan pannassa kiinni, sehän olisi meidän suhdetta parantanut!
Tämä kaikki on tullut arkipäivän pienien toimintojen hallintaan saattamisella, ovet  yllättävän tärkeät, palkkioitten ajoitukset, asioihin puuttuminen, mieluummin ennen kuin mitään tapahtuu, esim. Coko näki kapulan pihalla, juuri kun se oli saamaisillaan, kielto.  Toisen kerran se näkee kapulan pihalla, kun se vilkaisee kapulaan, kielto! Näin edeten koira korjaa itse nopeasti huonoille teille johtavan ajatuksen reagoida käpinpaloihin. Tässä pitää olla todellinen nolla toleranssi. Mutta viikko poistaa suurimman osan halusta repiä käppejä pihalla.  Tämä  "liike" vaatii liikkeen sisällä kouluttamista, mutta kun yleishallinta kunnossa, on se lapsellisen helppoa, kuukausi sitten olisi ollut aivan turhaa kieltää Cokoa ottamasta käppejä pihalta,  sekunnin olisi kuunnellut, ja sitten rumba päälle.
Hienointa se,  ettei koira näytä kärsivän vähääkään tästä ettei saa riekkua käppien kanssa. Jokin purkutie pitää olla, se on nyt Cokolla pelkkä juoksu. Se on kuin vinttikoira painellessaan ketoja pitkin, uskon että koira on onnellinen. Ei se ollut onnellinen kun pyöri käppi suussa huutaen minuutti kaupalla pihalla.
Jossakin vaiheessa luulin, ettei tuota saa pois. Ei sitä olisi saanutkaan kieltämällä. Mutta "nurkantaka" koulutus puuttumalla koiran viettitoimintoihin pienemmillä toimenpiteillä, on lähes ainut tapa saada koira kunnolla käsiin.
Tärkeää on, että hallinta tehdään "nurkantaka" kouluttamisella. Esim. Koira ei pysy kokeessa maassa.  On riskialtista alkaa sitä kouluttamaan koulutuskentällä, voidaan mennä ojasta allikkoon. Mutta lähes täydellisen hallinan saattaminen koiralle poistaa usein tuollaiset ongelmat, koira pysyy maassa! Yhdeksänkymmentä prosenttia korjausliikkeistä kannattaa tehdä, ettei korjata sitä liikettä, vaan korjataan hallintaa. Sen jälkeen liikkeen opetus sujuu hetkessä.
Sitten "liikkeen sisällä hallinnan opetus" esimerkkinä kapulan riekuttaminen pihalla. Siinä koiralla  voidaan kayttää suoraa kouluttamista, kun se on ensin saatu hallintaa, samoin  jos tottunut vieraiden rajuun vastaan ottoon. Mutta kun hallinta kunnossa parikymmenen prosentin teho riittää tuloksen saamiseen. Ennen hallintaa oikeastaan mikään ei riitä!!
Vaikea uskoa, mutta palkkiona on rotumääritelmän mukainen, tasapainoinen, rauhallinen, valpas, itseensä ja ohjaajaan luottava saksanpaimenkoira.

Paimennus ja puru. 20.9.2018.

 Hyväntahtoisesti kiersi väsymättömästi leikkuria.

Ei vilkaissutkaan lavetin kimpussa äheltäviä jätkiä, vaikka ajoin aivan vierestä ringin.

Cokon dominanssin tullessa hallintaan, alkaa löytyä koira, jollaista ei tässä talossa ole ollut. Ja Kaksi viettiä ylitse muiden, vahva paimennus, ja ankara puru!

Tänä aamuna molemmat tulivat testattua.  Coko on aina viihtynyt ruohonleikkurin lähettyvillä, mutta sen olotilaa on sotkenut pakonomainen kapulain silppuaminen ja kantaminen. Nythän se on kiellettyä, koira voi keskittyä siihen tehtävään, johon sen vietit sitä ohjaa, paimennukseen. Oli  pysähdyttävän näköistä, miten koira suoritti tehtävää, pienintäkään herpaantumista ei tapahtunut, koko kedon leikkuun aikana. Häiriöinä toimi jätkät jotka ähelsivät perunapuimuria lavetilta.  Turha kysyä Cokolta, minkä nimisellä laitteella puimuri tuotiin.

Toinen testi aamulla, kun siivosin navettaa, kompastuin suojahihaan!
Pitihän sitä kokeilla, toki vain patukan asemasta, mutta mutta... Metri oli melkein liikaa, kun koira tuli hihaan kiinni, napakka paukahdus kun puru meni niin syvälle kuin mennä voi, ja heti oli lukko päällä. Onneksi tähän pätee liikkumattoman irroitus, suu aukeaa kuin noutajakoiralla, hmmm... noutajalla tuskin noin rauhallisesti. Kerran annoin koiran ottaa hihan vapaasti. Pelottava tapporavistelu, lukkopurulla lopetti tämän testin. Hieman kylmäsi se ankara voima mikä räjähti sekunniksi toimintaan.

Tässä mennään Coko. 17.9.2018

Tällaisesta ilmeestä pitäisi jo höperömmänkin päätellä, millainen kultakimpale täällä asustaa.

Tässä mennään, eikä yhtään liian aikaisin.  Kaksi koiraa on ollut dominanssikyvyssään ylitse muiden, hah... Kokojoe ja yllätys yllätys poikansa Unclenasse.

Kokojoe oli Kaijan koira, joten meikäläisen suhde ei ollut niin "pyhä" kuin esim. Cokon kanssa. Sen koulutus ei mennyt niin tunteisiin, saatoin keskittyä enemmän liikkeisiin. Noo, kyllä keskityttiin, tiedossa oli Mikkelissä SM-koe elokuussa,  Cokolla väljä seuraaminen, (huonot pohjat) koira Täyttäisi kohta seitsemän vuotta!  Lokakuussa aloitin työstämään seuraamista, kymmenen kuukautta säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Miten muistan noin tarkasti? Aamu ja iltanavetta! Kokollakin oli teräsniska, (suvi???)  taluttimesta ei mitään tehoa. Enkä oikein usko, että taluttimesta nykkiminen väljää koiraa tekee sen tiheämmäksi! Toki silloin ei imuttamisesta puhuttu mitään, ei makupaloista, ei palloista, koira seurautettiin!  Onneksi navetassa on kolme vapaata seinää. Muistan, että ensimmäiset kuukaudet pyyhkivät seinän puhtaaksi noin puolenmetrin korkeudelta parinkymmenen sentin levyisenä viivana. Siinä Koko seurasi myötäpäivään kaksi kolme kertaa joka aamu ja ilta. Vastapäivään koira sai mennä omia aikojaan takaisin. Kokosta tuli samalla navetassa asuva maitovasikka. ps. Kokojoe sai Mikkelin sm-istä toiselta kympin ja toiselta tuomarilta ysin. Silloin näytettiin kuin tokossa nyt lapuilla pisteen. Notta kyllä se hiveli.

Nassesta en jaksa edes kirjoittaa sen omapäisyydestä, sen verran, että en ymmärtänyt Nassen naukumista osoitukseksi "kaikki mulle ja äkkiä" vaatimuksista.

Nyt on Coko, paljon jämerämpi kuin nuo esihistorialliset koirat. Sen hallitsemattomuus alkoi varmaan jo aivan pentuna. Olihan se hauskaa, kun koiralla vietit jylläsivät. Jylläävät vieläkin. Mutta nyt oli viimeinen aika saattaa Coko ruotuun.  Korjaamiseen ei mitään ruudinkeksijää tarvitse. Motto: "koira tekee sen mitä minä haluan, juuri silloin kun haluan, juuri sillä vauhdilla, vauhdittomuudella kun haluan".  Voihan tuon sanoa yhdellä sanalla hallinta.  Mutta vaikka sana on vain yksi kahdeksankirjaiminen sana, sisältää se niin paljon, ettei aina tule sitä tajuttua. Tällä hetkellä hallinnan työstäminen on alkuvaiheessa, Coko onneksi on sitä sorttia, ettei ala ruikuttamaan, kun huomaa menettävänsä hallintaa vähitellen.

Hienoa on huomata, kuinka tarkkaavainen opinhaluinen ja fiksu koira paljastuu tuon mustan naaman takaa, kun koira huomaa , että elämässä on muutakin, kuin valta-aseman hakua, pienin askelin saavutettua jalansijan vahvistamista.  Puhutaan koiran oikeasta mielentilasta. Kyllä, mutta usein se liitetään siihen miten saadaan kun tullaan harjoituksiin koiralle oikea mielentila. Tylysti sanoisin, ei mitenkään, jos sitä ei löydy edes omalla pihalla, ei löydy myöskään harkoissa.
Mielentilan pitää tulla koiralle hallinnan, luottamukseen ohjaajan taitoihin, sekä ohjaajan luottamuksesta koiraan. Toisin sanoen hallintaan..  Kun koira on hallinnassa sillä on varmasti nenän käyttö paljon helpompaa, maneereiden korjaaminen helpompaa,  ennenkaikkea sen on keskityttävä ohjaajan toimintaan, koska hallinta on siirtynyt sinne!

Missä mennään Coko?

Ehkä Coko voisi kysyä samaa minulta? Koira jollaista ei ole ennen tässä taloudessa näkynyt, eikä kuulunut.  Normaalisti koulutksessa haetaan koiralta ptentiaalia, viettiä, potkua ym.... Tähän asti olen Cokoa sammutellut.  Tiedän, että määränsä jäärälläkin sammuttelussa, tarkkana kuin porkkana, milloin se kääntyy vastaan! 
Joskus olen kuvitellut, että olisi mukava ajaa jollakin kahden ja puolensadan hevosvoiman ratapyörällä mutkateitä.  Heti kättelyssä tiedän sen olevan tuhoon tuomittu, ehkä liikkeellä pääsisi, mutta sitten pyörän ominaisuudet ylittäisivät niin paljon kuskin taidot, ettei hommasta tulisi yhtään mitään.
Nyt minulla on tuollainen "ratapyörä" koirana. Onneksi olen "ajannut" rataa niin paljon, etten aivan kylmiltään Cokon kanssa seikkaile.
 Cokolla rajuuden lisäksi on ominaisuus....... "älä kouluta sille yhtään virhe liikettä, niitä on melkein mahdoton korjata".  Koira on niin ohjaaja keskeinen, että kun sille sanotaan ja neuvotaan jokin asia, se sitten on  "kiveen hakattu".  Ominaisuus, joka oiken käytettynä loistava etu palveluskoiralle, mutta virheellisesti työstettynä tettää  lähes loputtomasti töitä. 
Jos Coko tekee jonkin tehtävän väärin, vastauksen " miksi" voi kaivaa, joko lähmenneisyydestä, tai kaukaisemmista tapahtumista. 
Cokon rehellisyys on ollut pennusta asti yksi parhaita sen ominaisuuksia,  se ei ole lintsausherkkä koira. Eihän mikään koira tahallan tee ohjaajaa vastaan, mutta on eroja juuri siinä, "en minä nyt tuota kuuntele" eikä aina voi sanoa koulutuksen syyksi.  Joskus on voinut ajatella jonkin koiran kohdalla, että minä olisin parempi ohjaaja kuin tuo koira, no tämähän on höpö höpö ajatus. Cokon kohdalla ei tule edes pieneen mieleen tuollainen ajatus.

Coko halusi uimaan. 30.7.2018

 Cokon ilme oli näkemisen arvoinen, kun huomasi pääsevänsä uimaan.

 Siellä piti vähän pelleilläkin.

Coko on ollut ensimmäisestä vedessä käynnistä asti mestariuimari. Vesi elementti on sille ehkä sopvampi, kun kova maa.

Yli kolmeakymmentä pukkaa lämpöä, hiostavaa lämpöä. Mielikatumasta päätin antaa Cokolle mahdollisuuden uintireissuun. Tuttu montun ranta oli puhtaan oloinen, siitä meni Coko veteen kun vilikkälän  kiss... koira.  Varmaan koira oli koirien ekstaasissa, tulihan sille mieleen, nyt ei totella pois käskyä. Mutta kun koulutusta jonkin verran takana, tulihan se pois. Autolla annoin koiralle vapauden valita auton häkki tai vesi. Kolme kertaa tämän tein,  sitten vihdoin häkkiin, ilmastointi autossa täysille, ettei heti läkähdy, koska kuuma oli, oli niin kuuma tässä paikassa, etten varman montakertaa eläissäni ole tällaista kokenut.. Tämä kesä on ainutlaatuinen ainakin meikäläisen vuosikaarteissa, hieno kesä, toivottavasti ei jää ainoaksi.

Cokostako näyttelykoira? 28.7.2018

Ei tietenkään! Mutta ei näyttelytön koira kaikilta osin raakki ole. 

Cokolla on komea pää, sillä ilme on aina terävä.

Coko on maskuliininen erittäin voimakas uros, plussaa, että osaa käyttää myös sitä voimaansa.

 Ravi sillä on pitkä, nopea, ei lyö helposti laukalle, liikkuu voimakkaasti.

 Coko on tunteeton ilmaston vaihteluille, ei hetkahda pakkasesta, eikä helteestä. Aina on sata mittarissa.

Cokon ulkomuoto rajoittaa sen näytteymenestystä, kuvien alla on kehuja, jotka eivät liity ihanteelliseen näyttelykoiraan, vaan käyttökoiraan.

Koiran kehuminen! 30.7.2018

 Takana melko rankka harjoitusrupeama

Tällainen Coko oli puuhastelun jälkeen, olisipa ohjaajasta otettu kuva!

Sillä hetkellä, kun joutuu miettimään kehumisen aiheita omasta koirasta, on parempi siirtyä "tavallisten" koiranomistajien joukkoon.
Mutta kun voi esittää seuraavanlaisen sanajonon, voi vielä olla jonkinlainen koiraharrastaja!
Minulla on (Coko) mahtavan hyvä koira, nopea, tulinen, kestävä, uskollinen, tosikko, on / off,  salaman nopeasti käskyt vastaan ottava, varmasti myös kentän komein koira, nooohhhh.... on se, kun vertaa kontrastia ohjaajiin / koiriin.....
Kymmenen koiraa on saanut jonkinlaisen tuloksen menneitten vuosien saatossa. Siinä ohessa melkein sama määrä meillä asuneita koiria on antanut kontrastia koiran luonteista, siitä mitä koulutus niihin vaikuttaa, ja opettanut sen, että kouluttamaton saksanpaimenkoira on ilkeä riiviömäinen otus.. Saanee vähän liiotella.
Kuitenkin koiran koulutus on se, joka luo suhteen ohjaajan ja koiran välille. Ei se, että sohvalla syödään samasta kupista sipsejä ja popcorneja illat pitkät.
Jälkimmäisessä tapauksessa on vaarassa se, ettei koiraan tule minkäänlaista syvempää suhdetta. Koulutksella en tarkoita kisaan reenaamista, vaan kaikenlaista puuhastelua, jossa vaaditaan... vaaditaan koiralta ja ohjaajalta jotakin erityistä.
Nyt olemme Cokon kanssa otsikon mukaisessa tilanteessa.
Tuosta edellämainitusta koulutettujen luvusta Coko on ominaisuuksiltaan ylivertainen! En olisi uskonut, että jonkin verran koirien kanssa puuhastelut voi olla näin sokea ennen kuin tuli tosipaikka eteen.
Tosipaikka oli, koira pitää kouluttaa!   Nyt olikin käsissä koira, jonka ominaisuudet eivät anna mitään anteeksi, kaiken vähiten virheitä. Coko toteuttaa saamansa käskyn salaman nopeasti. Jos käskyssä on pienikin virhe, se toteuttaa senkin.
Ihmettelin miksi koira "nousee minua vastaan" taluttimessa kulkiessa?? Vastaus on hyvin yksinkertainen: Coko luulee, että minäkin haluan taistella sen kanssa taluttimesta! Tähän luuloon ei ole tarvinnut kuin puolenkymmentä käppivetokisaa Cokon kahden vuoden aikana. Olisi pitänyt tajuta kun kerran kentällä otin sinne kulkeutuneen kuusenkarahkan ja annoin Cokon ottaa siihen kiinni. Siltä kaatui kuppi nurin heti.
Sama oli taluttimen kanssa, sehän oiva kamppailu väline. Mutta esim. patukka, jonka koira kokee noutoesineeksi, se tulee kuin lintukoiran suussa, eikä siitä tarvitse tapella.
Joku kysyy, miksi et käytä auktoriteettia...... Silloin, kun kuppi on nurin, ei ole sellaista sanaa, kuin auktoriteetti!  Auktoriteetti on sellainen voima, joka ymmärtää ennakoida, lukea koiraa, tietää mitä tuleman pitää, ja puuttuu sillä  hetkellä asiaan. Näin vahvistetaan auktoriteettia, kertoi Coko minulle.  Ennakointi tarkoittaa aivan sekuntien ajoitusta, mieluummin alle sekunnin.  Mitä lyhyempi ennakointiaika sitä parempi. Käytännössä tapahtuu niin, että viedään koira sellaiseen paikkaan, jossa sen vietti on aikaisemmin  lauennut esim. taluttimeen. Nyt jos koira näyttää, että kohta paukahtaa, kaikki peliin OHJAAJA!  Ei kannata hyssytellä, pitää mennä henkisesti koiran yli, sekä fyysisesti, ilman kontaktia. Tarkoittaa kehon kielellä näyttää koiralle mahtavuutensa. Taas on sekunnin osista kyse, kun tulee se tärkein  HYVÄ!!!!   Auktoriteetti on sitä, että koira suhteellisen normaalissa tilassa tottelee. Mutta ei saa sirotella tuhkaa päälle, jos se  viettimoodin ollessa päällä ei kuule, eikä näe mitään.  Katsokaa suojelun irroitus liikkeitä, hyvät ohjaajat tietävän millilleen, milloin irroituskäsky pitää antaa, usein siihen ladataan kaikki. Jos se tulee väärään aikaan, on peli menetetty.
Tämähän on tuttua jo siitä, kun koira lyö leuat lukkoon esim. noutokapulaan. Siinä on ajoitus ollut pielessä. Koira näköjään voi sukkestoida itsensä tilaan jossa ohjaajaa ei ole....
Tänään tutkin Cokoa kentällä jo sillä silmällä, mitä siitä saisi kouluttamalla.  Auhhh...  Vaikka mitä, mutta sillä on käsittämättömän nopeat refleksit ottamaan vastaan myös ne virheliikkeet, virhekäskyt. ja virheelliset ajoitukset!  Siis KEHUTAAN KOIRAA, yllätys yllätys, kehutaan vähän myös ohjaajaa....