Vuosi jolloin Coko täyttää kolme vuotta. 28.12.2018

Kuvastakin näkee, ettei Coko ole niin varma mitä tulee tehtyä vuonna kaksituhatta yhdeksäntoista!

Voisinhan hieman auttaa, Cokolla kommunikaatio perustuu enemmän sen hetken realiteetteihin. Muutos on jo se, että me molemmat vanhenemme. Cokosta tulee aikuinen uroskoira, meikäläinen menee vääjäämättä alamäkeä, välillä voi itse hieman laskua hillitä, mutta ajan kululle ei voi mitään.
  Cokosta ja sen kanssa puuhastelusta oli kuitenkin kysymys.
 Ehkä ulospäin näkyvin muutos on meidän eriytyminen omaksi hyväksi tiimiksi, Pahat saavat jäädä, siinä ohessa loppuu löysä neljän hengen tiimi. Aikansa kutakin.
Ehkä tämä uusi alku saa motiivin jälleen nousemaan, vie meidät kedoille ja pelloille heti keväästä asti. Jos kaikki lähtee rullaamaan ja kun lähtee, se pakollinen bh tulee suoritettua aikanaan. 
Kuitenkin klassinen tottiskoulutus on Cokon ja minun kohdalla ohi. Coko saa keskittyä tekemään sille mielekkäitä hommia, etsimään esineitä, olivat ne sitten peltojäljen päällä, tai muuten jossain piilossa.
Kaikkein tärkein tehtävä on oppia ymmärtämään edes hiukkasen tuota koiraa, voi olla, että sen pääkopassa on samanlaisia ajatuksia meikäläisestä. No eipäs inhimillistetä.
Vaikka emme mitään tavoittelisikaan, jo Cokon läsnäolo, sen hommien seuraileminen ja yhteistyö Cokon kanssa riittää minulle, riittää oikein hyvin!

Tilinpäätös tämän hetken Cokosta. 24.12.2018

Coko, komea koira, räjähtävän voimakas, vähän pelottava, hellyttävä, haluaa totella kaikella sen tietämyksellä, ei halua tehdä virheitä. Joskus keittää yli, mutta lauhtuu nopeasti, luotettava, rehellisyyden perikuva, koira, jota ei tarvitse kouluttaa, tasa-arvoinen kaveri, joka kuitenkin tietää paikkansa. Ei sisällä huonoja ominaisuuksia!

PAHAA UNTAKO VAIN? 11.12.2018

Tällaisen sepustuksen löysin vanhojen Pahojen aktiivi ajoilta, koetoimitsija kurssi (epävirallinen)

   PIELEEN

Kaksi jäljentekijää sairastunut yöllä vatsatautiin. Jäljellä olevat terveet haukkovat jo valmiiksi henkeä. Tiedossa hikinen urakka.
Kilpailusihteeri unohtaa koepaperit ja numerolaput miehensä autoon, joka menossa sorsastamaan Hailuotoon. Onneksi on kännykät.
Metsästysseuran kenneljaoston sihteeri ilmoittaa Himangan ajokokeiden varamaaston Houraatissa tulevan käyttöön. Siellä ovat avoimen luokan jäljet.
Kisojen ylitoimitsija ja voi ykkösen jäljentekijä kolaroivat lievästi voi kakkosen janan kohdalla.
Kaksi ajokoiraa ajaa jäniksen alokasluokan janojen poikki. Sade alkaa kuusineljäkymmentäviisi. 
Kenttämestarilta hukkuu panosrasia hakiessaan pudonnutta starttipistoolia kentän laidan ruohikosta.
Toimistoon ilmoittautuu kolme täysin outoa koiranohjaajaa koirineen avoimeen luokkaan maksukuitit mukana.
Ylitoimitsija alkaa tuntea outoa viehtymystä tukeviin puun oksiin.
Kello 8.30 saapuu sihteerin mies paperit ja numerolaput mukanaan. Kello 8.35 Metsästysseuran Kenneljaoston sihteeri ilmoittaa, että Himangan ajokokeiden Houraatin maastoon arvottu ajokoira ammuttu hirvenä klo 7.50. Avoimen luokan maasto on vapaa.
Klo 8.40 sade huuhtoo kahden ajokoiran ja yhden jäniksen jäljet alo luokan janoilta.
Klo 8.45 Ylitoimitsijan ja voi ykkösen jäljentekijän autojen joustopuskurit palautuvat ennalleen.
Klo 8.50 Lieasta  karannut kylärakki löytää kenttämestarin aseen ja panokset kentän laidan ruohikosta, koira ehti purra vain pistoolin muoviperän huonoon kuntoon. Panoksia ehti niellä vain neljä kappaletta. Ylitoimitsija ei katsele enää puita...
Kisat voivat alkaa!

Palkkioista jälleen 4.12.2018

Pitkäaikaisten empiiristen tutkimusten perusteella voin julkistaa tuloksista seuraavaa: Koiran palkkaaminen ruualla on taiteen laji, jonka harva hallitsee! En tarkoita etteikö kädet liiku, ja naksu naksu! Mutta mikä mättää? Koira ei ota näköjään "luonnollisesti" ohjaajan kädestä sitä herkkua! Tähän perustuen pitäisi ehkä opettaa ottamaan lennosta?! Humu runsaalla saalisvietillä varustettuna toimi aika hyvin kädestäkin ottajana, mutta Coko, kun Hän haluaisi tehoa siihen ottamiseen joutuisikin kääntämään pikkiriikkisen aggren puolelle, eikä tämä käy meidän kummankaan kulttuuriin. Olenkin huomannut, että Coko "helpottuu" silmin nähden, kun saa ottaa palkan vaikkapa maasta! Monta "mikäs nyt mättää" tilannetta voi välttää, kun seuraa tarkasti koiran "mikro" käyttäytymistä, joka voi olla sen kallon sisällä "makro" mitoissa olevaa toimintaa.... Kuisti juttu herätti kirjoittamaan tämän, se on malli esimerkki edellä kerrotusta.

Kirjoita viesti, @nimi...

Vaihteksi Cokon koulutusta. 26.11.2018

Edellisiin kuviin verrattuna hieman kevyempi kantamus.

Usein esiin otettu keino koiran koulutuksessa on, en tiedä, onko sillä mitään virallista nimeä, "vietinvaihto koulutus",  hieman köyhä sana ko. toiminnalle.  Olkoon nyt sana mikä on.
Tämähän on tuttua kauraa jo hamasta historiasta asti, kuitenkin sen käyttö jää usein liian vähälle, ehkä pelätään haittatekijöitä, tai sitten vain laiskuutta jää tekemättä.
Siitä mukava koulutus, että tehoaa koiran tehon nostoon, sekä auttaa hallinnan saavuttamisessa.

Miten? Tässä yksi sovelletus, Coko esimerkkikoirana.  Cokollahan on potentiaalia aggression kautta vastustaa kun sitä vastustetaan.  Tästä hyvänä esimerkkinä viimekesän talutin tappelut, jotka kasvoivat mittasuhteiltaan jopa liian suuriksi. Selitys yksinkertainen, koira ei tiennyt mitä tehdä!
Petra toi isänpäivä lahjaksi narusta tehdyn narupallon!  Cokon tapauksessa ihanteellinen väline. Patukka on parempi kappaleen lopussa kerrotulle menetelmälle.
Mutta tämä narupallo on nyt välineenä. Ensimmäinen tehtävä oli kanavoida Cokon kiinnostus taluttimesta narupalloon, (vastaisuudessa käytän sanaa pallo) Sehän ei aikaa vienyt kuin muutaman seuraamis askeleen verran.  Talutin ongelma, (joka jo muutenkin väistymässä) oli kanavoitu palloon! Turha sanoa, etteikö pallosta tullut uusi taistelu väline, tai olisi tullut!  Rauhan kautta se kyllä irtosi, mutta kuka jaksaa koiraa lepyttää minuutti kaupalla, eikä siitä mitään hyötyä saa.
Pallon on lähdettävä täydessä vietissä olevalta koiralta käskystä!  Järkikin sanoo, ettei edellinen irroituskonsti anna mitään pysyvää tulosta, no tuohan tuli jo sanottua.
Aloitin ilman viettiä "kiinni"   "irti" koulutuksen, vain palloon.... "kiinni" "irti". Vähitellen lisäsin ärsykettä, pienellä, valenykäisyllä, johon Coko reagoi heti. Siitä vain viettiä lisää "kiinni" "irti" niiden piti toimia.  Idea on se, että koiralta saa pallon irti, aivan lintukoiran tapaan, kun sen vietti on matalalla tai nollissa. Mutta eihän se ole mikään ongelma, ongelma on kiinni hetsautuneen koiran käskyttäminen niin, että se tehoaa.  Bonuksena tulee aika moinen hyppäys yleishallinnan saralla ylöspäin, ja tässä "liikkeessä" riittää harjoittelemista. Lopullinen päämäärä on koiran irtikäskyn tajuaminen, siinä voi antaa vajaa sekunnin ajatusrauhan, koska jos koira irroittaa samalla kun käsky tulee, on se kääntynyt hieman "sirkustempun" suuntaan, enkä usko, että on lopullinen totuus!! Tuo on vähän vaikea ymmärtää, mutta koiran ollessa edessä tekemässä työtä, sen tajuaa.

Nyt sitten koiraan, johon pitää saada lisää " virtaa"? Periaatteessa ei mitään eroa, ehkä rauhan kautta irroituksen opetuksen voi jopa jättää pois. Siirrytään suoraan hetsausvaiheeseen, jos koira irroittaa "sirkusmaisesti" lisätään patukkaan virtaa ja houkutusta. Niin tässä tapauksessa patukka tehokkaampi. Irroituksen jälkeen, heti pato vaiheeseen, Cokolla tässä vaiheessa rauha useimmiten parempi. Muutaman sekunnin patovaiheen jälkeen, koiralle uudelleen patukka, vietti ylös, irti! Nyt pieni seuraaminen käyttäen hyväksi patoa, ja se on siinä! 

Harkinnan varassa molemmissa tapauksissa on, antaako koiran kantaa saaliin pois? Jos saaliin kannon jälkeen tulee kun koira "omii" saaliin tulee uusi konflikti, kannattaa jättää ainakin alussa pois.

Silmät aukeaa, kun suu pysyy kiinni! 24.10.2018

Mitä kauemmin koirien kanssa puuhastelee, sitä tyhmemmäksi itsensä tuntee. Ehkä lievemmin, tajuaa, että on paljon mennyt sivu sellaista asiaa, jolla todellista merkitystä.
Halli, olen pohtinut usein sitä, miten täysi noviisi koiran kanssa, sai ison saksanpaimenkoiran aika hyvin hallintaa, jopa voisi tuon aika sanan jättää pois!
Miksi se hallinta ei ole ollut niin luontaista näiden lähihistoriassa olevien koirien kanssa? 
Paluu nykyisyyteen:
Minun Cokon hallinta oli täysin retuperällä tässä taannoin. Ehkä vaistomaisesti aloin toimia niin, että Cokon käyttäytyminen esim. kotona muuttui täysin. 
Mitä tapahtui?
- En ole potkinut, en lyönnyt, en karjunut koiralle, en....
          Nyt jälkiviisastelua.  Paavo Rapilan kurssilta jäi useille kurssilaisille osin ristiriitainen episodi mieleen. Se jopa aiheutti polemiikkia kurssilaisten keskuudessa. Kysyttäessä Paavolta onko hänen koirat kotikoiria, Paavo myönsi niiden olevan sekä koti, että häkkikoiria. No tässä ei mitään, mutta Patepa lohkaisi heti perään, " en puhu koskaan koirille kotona" !!! Ajattelin, "nyt Paavo et tiedä mistään"!
En ajatellut yhtään pitemmälle, mistä kysymys!
Koirat eivät puhu toisille, eihän tuota olisi kannattanut edes kirjoittaa. Kuitenkin niillä on laumajärjestys!
Minä höpötän koiralle jatkuvasti, minä annan koiralle käskyjä, minä kiellän koiraa, minä kiitän koiraa...
Hae Kinnunen nyt ne käskyt, joilla saat Cokon hallintaan?  Jos Coko olisi ihminen, voisin hakea ne käskyt, joilla voisi saada kaverin hallintaan, koska ihmisille on suotu puhekommunikaatio taito.
Mutta eihän se päde koiran kanssa!

Mikä pätee? Shokkivaikutus saadaan aikaan ei kurittamalla, eikä muullakaan fyysisellä tavalla.
Ensimmäinen ja ainakin Cokolle tehokkain tapa on, selventää sen kanssa tapahtuva kommunikointi.
Näin yksinkertaista, ja järkeen käypää tuon koiran kanssa. Selventämiseen kuuluu kaiken löpötyksen karsiminen. Onhan hehkutettu koiran koulutusessa ettei koiran tarvitse osata, kun EI  ja HYVÄ! Aivan oikein! Mutta miksi sitä turhaa löpinää ja turhaa moittimista, kiittämistä pitää harrastaa.
Luulemme, kun monisanaisesti lepertelemme "kyllä se on hyvä poika, hieno koira isin pikku mussukka jne...." Että nyt on koiramme taivaissa kun tulee kehu sanoja. Tai sitten " tuhma rakki, ei noin saa tehdä, hyi sesseä"  Kyllähän siellä vilahtaa ne hyvä ja ei sanakin, menettäen joka kerta enemmän tehoa.  Muuttuen vähitellen merkityksettömiksi, jos ei volyyme ole yli sadan hertsin.
Mutta ns. mykkäkoulu, sehän on älytön sana, koirahan pitää mykkäkoulua jatkuvasti, miksi ihmisen pitäisi siitä poiketa? (koira vinkuu, se on pennusta asti tuleva apu, mutta harvoin emä siihen puheella vastaa) Mutta me vastaamme, "mitä sää vingut? haluatko sää ulos? Mikä sulla on? Oo nyt hiliaa?) Ehkä hyvää harjoitusta tulevia oooppera rooleja varten??

Nyt on neljänkymmenen vuoden aikana opitun huonon tavan käätäminen täysin päälaelleen, mutta kun tuloksia tulee päivittäin, kyllä tämä tästä.  Silittämisen pois jättäminen ei kuulu hallinnan palauttamiseen. Sitä ehkä voi lisätä.
Mielestäni Coko alkaa olla kohta tasapainossa itsensä kanssa.

ps. Minähän keskeytin tämän hallintaan oton noin pariviikkoa sitten, koska en tajunut mikä tässä on takana, koira palasi nopeasti entiseen moodiin, mutta oli helppo nyt kääntää kunnon rauhalliseksi koiraksi, joka tietää, että kun käsky tulee se on hänelle tarkoitettu, ja niin, että siihen pitää reagoida.

Mielenkiintoinen tienhaara. 22.10.2018

Cokon hallinta on avainkysymys sen tulevaisuuden suunnitelmissa. On tienhaara, toinen vie normaali kotikoira,vähän kentällä käyntiä eteenpäin. Toinen on otanko koiran hallintaan pysyvästi,  ja teen osasta elämää aika tuskaista alkuvaiheessa.

Liian vähälle huomiolle jätetään (jankkaamista) koiran syvällinen hallinta.  En tarkoita, etteikö koiran kanssa voi elää ja kisailla lähes normaalisti, tälläkin lailla. Mutta montako koira tulee kentälle nätisti taluttimessa, ei alistetussa tilassa, vaan hallinnassa.  Miksi pitää se vähintään viisi-kymmenen minuuttia testata omaa hermorakennetta yrittäessä saada koira hallintaan? 
En usko, etteikö toisinkin voisi tehdä! Toki koirat ovat erilaisia, voi olla muutama joukossa, joka ei tarvitse sitä viittä-kymmentä minuuttia. Harvassa ovat, varsinkin nykyjalostuksen hedelmät. Vaarassa on koiralla, joka tulee kentälle "kiltisti" etteikö sillä ole sitten puutteita toimintakyvyssä tai alhainen yleisviettitaso.
Keskitytään tavalliseen, keskitason koiraan, jolla on syttymiskyky kohtuullisen herkässä. Tällainen koira ei kestä kuitenkaan ohjaajalta tulevaa hermostumista koiralle itsellekin vaativassa paikassa. Tällainen koira on hyvä saattaa hallintaan niin, että ruuti ja nalli ovat tallella, kun niitä tarvitaan.  Jälleen koirien eroihin, tässäkin ryhmässä on ääripäissä suuria eroja, eroja myös siinä, miten ne osoittavat sen, että ohjaajalta on mennyt hallinta tiukassa tilanteessa, siinä vaiheessa koiralla on ajatus ottaa ohjakset omiin käsiin, joko hillittömällä haukkumisella, kuuroutumisella, murinalla, nousemisella ohjaajaa vastaan jopa fyysisesti. Hallinnan tärkeyttä ei ikinä korosta tarpeeksi, onhan jo yhdellä koelajilla siihen viittaava nimi, tottelevaisuuskoe. Parempi kuin palveluskoirakoe, koska hallitsematonkin koira voi palvella!
Tämä päivä varmasti menee miettimisessä kumpaa tietä lähdetään Cokon kanssa, viikon hallintareeni suli kuin toukokuinen lumiukko muutaman päivän, kylläkin tietoiseen kokeiluun, pysyykö hallinta tallessa, kun palaan entiseen moodiin. Ei pysynyt, sen huomasi jo eilen tokotiimin harjoituksissa.

Niskalihasten vahvistelua. 19.10.2018

Humuhan siinä bodailee vuonna 2010!

Ei Coko halunut olla pekkaa pahempi vuonna 2018

Koiralla on tavattomasti voimaa, kun se valjastetaan käyttöön, kahdeksan kilon punnus ei tunnu pahemmin rasittavan koiran niskalihaksia, purulihaksista puhumattakaan.

On moninaiset vaikutukset. 24.9.2018

Hallinta ei ole kaikille koirille sama asia. Numan kanssa piti olla lähes tasa-arvoinen suhde saadakseen siitä tehot irti. Tosiasia vain, ettei kaikki koirat kestä, eivätkä tarvitse sataprosenttista hallintaa. Ei edes Coko. Mutta kun hallinta on kahdenkymmenen prosentin luokkaa, ja luotan siihen, että koira on nyt valmis kisakone, metsään menee.
Ihminen sokeutuu esim. auton valojen heikkenemiselle, tai silmälasien. Esimerkkejä lukemattomia. Koira osaa käyttää hyväkseen tätä hallinnan lipsumis sokeutta. Ei koiran loppuelämän tarvitse olla hallinnan kanssa painimista,  koira hallinnan  siinä, kuin käskystä istumisen tai noutamisen.  Toki pitää alussa olla skarppina ettei itse tuudittaudu helppoon "elämään".  Mutta äkkiä sen oppii. Dominanssi koiralla hallinnan pitää olla pikkutarkkaa puuhastelua.  Kaikki pitäisi huomioida,  varsinkin alussa.  Koira haluaa tulla takaisin siihen entiseen elämään, josta se on riistetty, vielä riistetty sen pyrkimys lauman ylärekisteriin, ei tarvitse ihmetellä, miksi se niin tekee.  Yksi käskyn tottelemattomuus vielä menee, mutta jo toisen lipsuminen, hälytyskellon soimaan!

Miksi se hallinta on niin tärkeä? Ei se ole jokaiselle koiralle eikä ohjaajalle, se on valinta kysymys. Miksi minä siitä puhun. Hallinan tutkiminen on tällä hetkellä minun "peltojälki" hobby. Aivan yhtä mielenkiintoinen projekti menossa kuin jos SM-kokeisiin reenaisi. Koska olosuhteet ovat ihanteelliset voin tehdä omaa tutkimusretkeä melkein laboratoriossa.

Havaintoja:  Koiran yleinen rauhoittuminen, sen lepohetket tulevat tehokkaiksi, kun ei tarvitse reagoida jokaiseen muutokseen. Ennen:  Lähdin sohvalta, koira lähti kiihtyen myös. Joku tuli meille, koiran tervehti ylitsevuotavasti, lähes neljänkymmenen kilon voimalla. Tässä kaksi esimerkkiä. Miten nyt?   Hassua, etten ole kieltänyt koiran perään tulosta!  Alku-aikoina kielsin vieraiden vastaan oton, ehkä pari kolme kertaa... Tänään esim. Heleena toi perunoita, kovalla tohinalla, koira seisoi välinpitämättömänä keittiön lattialla,  ilme oli se joka meinasi vetää tipan silmään, koira nautti omasta tilastaan!  Viikko sitten olisin joutunut roikkumaan pannassa kiinni, sehän olisi meidän suhdetta parantanut!
Tämä kaikki on tullut arkipäivän pienien toimintojen hallintaan saattamisella, ovet  yllättävän tärkeät, palkkioitten ajoitukset, asioihin puuttuminen, mieluummin ennen kuin mitään tapahtuu, esim. Coko näki kapulan pihalla, juuri kun se oli saamaisillaan, kielto.  Toisen kerran se näkee kapulan pihalla, kun se vilkaisee kapulaan, kielto! Näin edeten koira korjaa itse nopeasti huonoille teille johtavan ajatuksen reagoida käpinpaloihin. Tässä pitää olla todellinen nolla toleranssi. Mutta viikko poistaa suurimman osan halusta repiä käppejä pihalla.  Tämä  "liike" vaatii liikkeen sisällä kouluttamista, mutta kun yleishallinta kunnossa, on se lapsellisen helppoa, kuukausi sitten olisi ollut aivan turhaa kieltää Cokoa ottamasta käppejä pihalta,  sekunnin olisi kuunnellut, ja sitten rumba päälle.
Hienointa se,  ettei koira näytä kärsivän vähääkään tästä ettei saa riekkua käppien kanssa. Jokin purkutie pitää olla, se on nyt Cokolla pelkkä juoksu. Se on kuin vinttikoira painellessaan ketoja pitkin, uskon että koira on onnellinen. Ei se ollut onnellinen kun pyöri käppi suussa huutaen minuutti kaupalla pihalla.
Jossakin vaiheessa luulin, ettei tuota saa pois. Ei sitä olisi saanutkaan kieltämällä. Mutta "nurkantaka" koulutus puuttumalla koiran viettitoimintoihin pienemmillä toimenpiteillä, on lähes ainut tapa saada koira kunnolla käsiin.
Tärkeää on, että hallinta tehdään "nurkantaka" kouluttamisella. Esim. Koira ei pysy kokeessa maassa.  On riskialtista alkaa sitä kouluttamaan koulutuskentällä, voidaan mennä ojasta allikkoon. Mutta lähes täydellisen hallinan saattaminen koiralle poistaa usein tuollaiset ongelmat, koira pysyy maassa! Yhdeksänkymmentä prosenttia korjausliikkeistä kannattaa tehdä, ettei korjata sitä liikettä, vaan korjataan hallintaa. Sen jälkeen liikkeen opetus sujuu hetkessä.
Sitten "liikkeen sisällä hallinnan opetus" esimerkkinä kapulan riekuttaminen pihalla. Siinä koiralla  voidaan kayttää suoraa kouluttamista, kun se on ensin saatu hallintaa, samoin  jos tottunut vieraiden rajuun vastaan ottoon. Mutta kun hallinta kunnossa parikymmenen prosentin teho riittää tuloksen saamiseen. Ennen hallintaa oikeastaan mikään ei riitä!!
Vaikea uskoa, mutta palkkiona on rotumääritelmän mukainen, tasapainoinen, rauhallinen, valpas, itseensä ja ohjaajaan luottava saksanpaimenkoira.

Paimennus ja puru. 20.9.2018.

 Hyväntahtoisesti kiersi väsymättömästi leikkuria.

Ei vilkaissutkaan lavetin kimpussa äheltäviä jätkiä, vaikka ajoin aivan vierestä ringin.

Cokon dominanssin tullessa hallintaan, alkaa löytyä koira, jollaista ei tässä talossa ole ollut. Ja Kaksi viettiä ylitse muiden, vahva paimennus, ja ankara puru!

Tänä aamuna molemmat tulivat testattua.  Coko on aina viihtynyt ruohonleikkurin lähettyvillä, mutta sen olotilaa on sotkenut pakonomainen kapulain silppuaminen ja kantaminen. Nythän se on kiellettyä, koira voi keskittyä siihen tehtävään, johon sen vietit sitä ohjaa, paimennukseen. Oli  pysähdyttävän näköistä, miten koira suoritti tehtävää, pienintäkään herpaantumista ei tapahtunut, koko kedon leikkuun aikana. Häiriöinä toimi jätkät jotka ähelsivät perunapuimuria lavetilta.  Turha kysyä Cokolta, minkä nimisellä laitteella puimuri tuotiin.

Toinen testi aamulla, kun siivosin navettaa, kompastuin suojahihaan!
Pitihän sitä kokeilla, toki vain patukan asemasta, mutta mutta... Metri oli melkein liikaa, kun koira tuli hihaan kiinni, napakka paukahdus kun puru meni niin syvälle kuin mennä voi, ja heti oli lukko päällä. Onneksi tähän pätee liikkumattoman irroitus, suu aukeaa kuin noutajakoiralla, hmmm... noutajalla tuskin noin rauhallisesti. Kerran annoin koiran ottaa hihan vapaasti. Pelottava tapporavistelu, lukkopurulla lopetti tämän testin. Hieman kylmäsi se ankara voima mikä räjähti sekunniksi toimintaan.

Tässä mennään Coko. 17.9.2018

Tällaisesta ilmeestä pitäisi jo höperömmänkin päätellä, millainen kultakimpale täällä asustaa.

Tässä mennään, eikä yhtään liian aikaisin.  Kaksi koiraa on ollut dominanssikyvyssään ylitse muiden, hah... Kokojoe ja yllätys yllätys poikansa Unclenasse.

Kokojoe oli Kaijan koira, joten meikäläisen suhde ei ollut niin "pyhä" kuin esim. Cokon kanssa. Sen koulutus ei mennyt niin tunteisiin, saatoin keskittyä enemmän liikkeisiin. Noo, kyllä keskityttiin, tiedossa oli Mikkelissä SM-koe elokuussa,  Cokolla väljä seuraaminen, (huonot pohjat) koira Täyttäisi kohta seitsemän vuotta!  Lokakuussa aloitin työstämään seuraamista, kymmenen kuukautta säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Miten muistan noin tarkasti? Aamu ja iltanavetta! Kokollakin oli teräsniska, (suvi???)  taluttimesta ei mitään tehoa. Enkä oikein usko, että taluttimesta nykkiminen väljää koiraa tekee sen tiheämmäksi! Toki silloin ei imuttamisesta puhuttu mitään, ei makupaloista, ei palloista, koira seurautettiin!  Onneksi navetassa on kolme vapaata seinää. Muistan, että ensimmäiset kuukaudet pyyhkivät seinän puhtaaksi noin puolenmetrin korkeudelta parinkymmenen sentin levyisenä viivana. Siinä Koko seurasi myötäpäivään kaksi kolme kertaa joka aamu ja ilta. Vastapäivään koira sai mennä omia aikojaan takaisin. Kokosta tuli samalla navetassa asuva maitovasikka. ps. Kokojoe sai Mikkelin sm-istä toiselta kympin ja toiselta tuomarilta ysin. Silloin näytettiin kuin tokossa nyt lapuilla pisteen. Notta kyllä se hiveli.

Nassesta en jaksa edes kirjoittaa sen omapäisyydestä, sen verran, että en ymmärtänyt Nassen naukumista osoitukseksi "kaikki mulle ja äkkiä" vaatimuksista.

Nyt on Coko, paljon jämerämpi kuin nuo esihistorialliset koirat. Sen hallitsemattomuus alkoi varmaan jo aivan pentuna. Olihan se hauskaa, kun koiralla vietit jylläsivät. Jylläävät vieläkin. Mutta nyt oli viimeinen aika saattaa Coko ruotuun.  Korjaamiseen ei mitään ruudinkeksijää tarvitse. Motto: "koira tekee sen mitä minä haluan, juuri silloin kun haluan, juuri sillä vauhdilla, vauhdittomuudella kun haluan".  Voihan tuon sanoa yhdellä sanalla hallinta.  Mutta vaikka sana on vain yksi kahdeksankirjaiminen sana, sisältää se niin paljon, ettei aina tule sitä tajuttua. Tällä hetkellä hallinnan työstäminen on alkuvaiheessa, Coko onneksi on sitä sorttia, ettei ala ruikuttamaan, kun huomaa menettävänsä hallintaa vähitellen.

Hienoa on huomata, kuinka tarkkaavainen opinhaluinen ja fiksu koira paljastuu tuon mustan naaman takaa, kun koira huomaa , että elämässä on muutakin, kuin valta-aseman hakua, pienin askelin saavutettua jalansijan vahvistamista.  Puhutaan koiran oikeasta mielentilasta. Kyllä, mutta usein se liitetään siihen miten saadaan kun tullaan harjoituksiin koiralle oikea mielentila. Tylysti sanoisin, ei mitenkään, jos sitä ei löydy edes omalla pihalla, ei löydy myöskään harkoissa.
Mielentilan pitää tulla koiralle hallinnan, luottamukseen ohjaajan taitoihin, sekä ohjaajan luottamuksesta koiraan. Toisin sanoen hallintaan..  Kun koira on hallinnassa sillä on varmasti nenän käyttö paljon helpompaa, maneereiden korjaaminen helpompaa,  ennenkaikkea sen on keskityttävä ohjaajan toimintaan, koska hallinta on siirtynyt sinne!

Missä mennään Coko?

Ehkä Coko voisi kysyä samaa minulta? Koira jollaista ei ole ennen tässä taloudessa näkynyt, eikä kuulunut.  Normaalisti koulutksessa haetaan koiralta ptentiaalia, viettiä, potkua ym.... Tähän asti olen Cokoa sammutellut.  Tiedän, että määränsä jäärälläkin sammuttelussa, tarkkana kuin porkkana, milloin se kääntyy vastaan! 
Joskus olen kuvitellut, että olisi mukava ajaa jollakin kahden ja puolensadan hevosvoiman ratapyörällä mutkateitä.  Heti kättelyssä tiedän sen olevan tuhoon tuomittu, ehkä liikkeellä pääsisi, mutta sitten pyörän ominaisuudet ylittäisivät niin paljon kuskin taidot, ettei hommasta tulisi yhtään mitään.
Nyt minulla on tuollainen "ratapyörä" koirana. Onneksi olen "ajannut" rataa niin paljon, etten aivan kylmiltään Cokon kanssa seikkaile.
 Cokolla rajuuden lisäksi on ominaisuus....... "älä kouluta sille yhtään virhe liikettä, niitä on melkein mahdoton korjata".  Koira on niin ohjaaja keskeinen, että kun sille sanotaan ja neuvotaan jokin asia, se sitten on  "kiveen hakattu".  Ominaisuus, joka oiken käytettynä loistava etu palveluskoiralle, mutta virheellisesti työstettynä tettää  lähes loputtomasti töitä. 
Jos Coko tekee jonkin tehtävän väärin, vastauksen " miksi" voi kaivaa, joko lähmenneisyydestä, tai kaukaisemmista tapahtumista. 
Cokon rehellisyys on ollut pennusta asti yksi parhaita sen ominaisuuksia,  se ei ole lintsausherkkä koira. Eihän mikään koira tahallan tee ohjaajaa vastaan, mutta on eroja juuri siinä, "en minä nyt tuota kuuntele" eikä aina voi sanoa koulutuksen syyksi.  Joskus on voinut ajatella jonkin koiran kohdalla, että minä olisin parempi ohjaaja kuin tuo koira, no tämähän on höpö höpö ajatus. Cokon kohdalla ei tule edes pieneen mieleen tuollainen ajatus.

Coko halusi uimaan. 30.7.2018

 Cokon ilme oli näkemisen arvoinen, kun huomasi pääsevänsä uimaan.

 Siellä piti vähän pelleilläkin.

Coko on ollut ensimmäisestä vedessä käynnistä asti mestariuimari. Vesi elementti on sille ehkä sopvampi, kun kova maa.

Yli kolmeakymmentä pukkaa lämpöä, hiostavaa lämpöä. Mielikatumasta päätin antaa Cokolle mahdollisuuden uintireissuun. Tuttu montun ranta oli puhtaan oloinen, siitä meni Coko veteen kun vilikkälän  kiss... koira.  Varmaan koira oli koirien ekstaasissa, tulihan sille mieleen, nyt ei totella pois käskyä. Mutta kun koulutusta jonkin verran takana, tulihan se pois. Autolla annoin koiralle vapauden valita auton häkki tai vesi. Kolme kertaa tämän tein,  sitten vihdoin häkkiin, ilmastointi autossa täysille, ettei heti läkähdy, koska kuuma oli, oli niin kuuma tässä paikassa, etten varman montakertaa eläissäni ole tällaista kokenut.. Tämä kesä on ainutlaatuinen ainakin meikäläisen vuosikaarteissa, hieno kesä, toivottavasti ei jää ainoaksi.

Cokostako näyttelykoira? 28.7.2018

Ei tietenkään! Mutta ei näyttelytön koira kaikilta osin raakki ole. 

Cokolla on komea pää, sillä ilme on aina terävä.

Coko on maskuliininen erittäin voimakas uros, plussaa, että osaa käyttää myös sitä voimaansa.

 Ravi sillä on pitkä, nopea, ei lyö helposti laukalle, liikkuu voimakkaasti.

 Coko on tunteeton ilmaston vaihteluille, ei hetkahda pakkasesta, eikä helteestä. Aina on sata mittarissa.

Cokon ulkomuoto rajoittaa sen näytteymenestystä, kuvien alla on kehuja, jotka eivät liity ihanteelliseen näyttelykoiraan, vaan käyttökoiraan.

Koiran kehuminen! 30.7.2018

 Takana melko rankka harjoitusrupeama

Tällainen Coko oli puuhastelun jälkeen, olisipa ohjaajasta otettu kuva!

Sillä hetkellä, kun joutuu miettimään kehumisen aiheita omasta koirasta, on parempi siirtyä "tavallisten" koiranomistajien joukkoon.
Mutta kun voi esittää seuraavanlaisen sanajonon, voi vielä olla jonkinlainen koiraharrastaja!
Minulla on (Coko) mahtavan hyvä koira, nopea, tulinen, kestävä, uskollinen, tosikko, on / off,  salaman nopeasti käskyt vastaan ottava, varmasti myös kentän komein koira, nooohhhh.... on se, kun vertaa kontrastia ohjaajiin / koiriin.....
Kymmenen koiraa on saanut jonkinlaisen tuloksen menneitten vuosien saatossa. Siinä ohessa melkein sama määrä meillä asuneita koiria on antanut kontrastia koiran luonteista, siitä mitä koulutus niihin vaikuttaa, ja opettanut sen, että kouluttamaton saksanpaimenkoira on ilkeä riiviömäinen otus.. Saanee vähän liiotella.
Kuitenkin koiran koulutus on se, joka luo suhteen ohjaajan ja koiran välille. Ei se, että sohvalla syödään samasta kupista sipsejä ja popcorneja illat pitkät.
Jälkimmäisessä tapauksessa on vaarassa se, ettei koiraan tule minkäänlaista syvempää suhdetta. Koulutksella en tarkoita kisaan reenaamista, vaan kaikenlaista puuhastelua, jossa vaaditaan... vaaditaan koiralta ja ohjaajalta jotakin erityistä.
Nyt olemme Cokon kanssa otsikon mukaisessa tilanteessa.
Tuosta edellämainitusta koulutettujen luvusta Coko on ominaisuuksiltaan ylivertainen! En olisi uskonut, että jonkin verran koirien kanssa puuhastelut voi olla näin sokea ennen kuin tuli tosipaikka eteen.
Tosipaikka oli, koira pitää kouluttaa!   Nyt olikin käsissä koira, jonka ominaisuudet eivät anna mitään anteeksi, kaiken vähiten virheitä. Coko toteuttaa saamansa käskyn salaman nopeasti. Jos käskyssä on pienikin virhe, se toteuttaa senkin.
Ihmettelin miksi koira "nousee minua vastaan" taluttimessa kulkiessa?? Vastaus on hyvin yksinkertainen: Coko luulee, että minäkin haluan taistella sen kanssa taluttimesta! Tähän luuloon ei ole tarvinnut kuin puolenkymmentä käppivetokisaa Cokon kahden vuoden aikana. Olisi pitänyt tajuta kun kerran kentällä otin sinne kulkeutuneen kuusenkarahkan ja annoin Cokon ottaa siihen kiinni. Siltä kaatui kuppi nurin heti.
Sama oli taluttimen kanssa, sehän oiva kamppailu väline. Mutta esim. patukka, jonka koira kokee noutoesineeksi, se tulee kuin lintukoiran suussa, eikä siitä tarvitse tapella.
Joku kysyy, miksi et käytä auktoriteettia...... Silloin, kun kuppi on nurin, ei ole sellaista sanaa, kuin auktoriteetti!  Auktoriteetti on sellainen voima, joka ymmärtää ennakoida, lukea koiraa, tietää mitä tuleman pitää, ja puuttuu sillä  hetkellä asiaan. Näin vahvistetaan auktoriteettia, kertoi Coko minulle.  Ennakointi tarkoittaa aivan sekuntien ajoitusta, mieluummin alle sekunnin.  Mitä lyhyempi ennakointiaika sitä parempi. Käytännössä tapahtuu niin, että viedään koira sellaiseen paikkaan, jossa sen vietti on aikaisemmin  lauennut esim. taluttimeen. Nyt jos koira näyttää, että kohta paukahtaa, kaikki peliin OHJAAJA!  Ei kannata hyssytellä, pitää mennä henkisesti koiran yli, sekä fyysisesti, ilman kontaktia. Tarkoittaa kehon kielellä näyttää koiralle mahtavuutensa. Taas on sekunnin osista kyse, kun tulee se tärkein  HYVÄ!!!!   Auktoriteetti on sitä, että koira suhteellisen normaalissa tilassa tottelee. Mutta ei saa sirotella tuhkaa päälle, jos se  viettimoodin ollessa päällä ei kuule, eikä näe mitään.  Katsokaa suojelun irroitus liikkeitä, hyvät ohjaajat tietävän millilleen, milloin irroituskäsky pitää antaa, usein siihen ladataan kaikki. Jos se tulee väärään aikaan, on peli menetetty.
Tämähän on tuttua jo siitä, kun koira lyö leuat lukkoon esim. noutokapulaan. Siinä on ajoitus ollut pielessä. Koira näköjään voi sukkestoida itsensä tilaan jossa ohjaajaa ei ole....
Tänään tutkin Cokoa kentällä jo sillä silmällä, mitä siitä saisi kouluttamalla.  Auhhh...  Vaikka mitä, mutta sillä on käsittämättömän nopeat refleksit ottamaan vastaan myös ne virheliikkeet, virhekäskyt. ja virheelliset ajoitukset!  Siis KEHUTAAN KOIRAA, yllätys yllätys, kehutaan vähän myös ohjaajaa....

Tummun aika tuli. 21.5.2018

 TUMMU  EG Gapri  22.1 2008 -- 21.5.2018 

Jos joku olisi parikuukautta sitten sanonut, että Tummua ei ole kesäkuun koittaessa, olisin pitänyt sanojaa vähän.....
Mutta päiviä ei lasketa koirillekaan matemaattisella kaavalla, kun aika tulee se tulee.
Koira jolla on kaksi persoonaa, ärsyttävä ja hellyttävä, jättää syvän jäljen kun sitä ei enää ole. Tummun terävyys oli joskus sietämätöntä, en vieläkään tiedä mikä sen laukaisi. Koskaan se ei "vaahtoamisen" lisäksi edes koskettanut kohdetta jolle antoi tulla kaiket äänivaransa. Eikä se näyttänyt pelko reaktiota tilanteissa, haukkua vain piti. Haukkua piti, vaikka tulija oli Tummulle tuttu, turvallinen, toivottu, oli se  koira tai ihminen.
Mutta pinnistelemällä ajattelemalla tuo on koiran tehtävä, aloin ymmärtää, ettei Tummu itsekään reaktioille mitään voi. Nyt tarkemmin ajatellen, mikäs parempi koira lukottomaan taloon, kuin Tummu!
Sitten se pitkä lista Tummun hyvistä puolista. Tummu ei ärhennellyt muille koirille, kun pääsi niiden kanssa vapaaksi. Oli Oskulle täydellinen "daami" samoin kun tuli taloon,  Humulle. Cokoon suhtautuminen oli heti luontevaa. Ihmisvarma Tummu oli, kun sai vieraat vastaanotettua, oli kaikki sen jälkeen hyvin.
Kävelin Tummulle BH,n muutama vuosi sitten, aikomus oli tehdä siitä eläkeläisen kisa koira. Ensimmäiset paukut, Tummun ollessa turistina kentällä kisoissa ilmoittivat, että kisahaaveet saa jättää. No fh? Niin paljon tuo laukauspelko kolautti, etten saanut minkäänlaista motivatiota kolulutella Tummua peltojäljelle.Toki sitä harrastettiin kotitarpeiksi, eikä Tummua siinäkään voinut moittia. Ei se helppoa ole koirasta luopuminen koskaan, tuntuu, että iän myötä aina vain raskaammaksi tulee nämä koirien poistumiset. - kuoltuaan koira tapansa parantaa - voi sopia joihonkin rakkikoiriin, joita vilisi kylillä silloin, kun  sanonta keksittiin. Mutta saksanpaimenkoira ei ole rakkikoira, se tulee läheiseksi ystäväksi, joskus läheisemmäksi kuin ihmisystävät.

Mieti, mieti?....5.5.2018

Cokolla on noin alokasluokan tasoinen odottaminen käskystä.
Tuli asiaa alas vintiltä,  Cokolle huolimaton käsky eii.... jäihän se siihen. Noin minuutin kuluttua kuului rapinaa, kun koira hiippaili epäröiden alas portaita.
Jumaa... Ei voi olla totta! Nyt komentoääni päälle...... mieti kinnunen mieti, aikaa pari sekuntia... compuutteri kävi täysillä kaksi sekuntia ja lähdimme yläkertaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tätä kirjoittaa tyytyväinen, neljäkymmentäkuusi vuotta opiskellut koirailija, eihän siinä kauaa mennytkään.

LUOKSETULO. 5.3.2018

Mitä! Aina vain luoksetulo! Se on tärkein liike koiran ja ohjaajan välisessä kommunikoinnissa.  Luoksetulo ei tarkoita, että koira "harkitsee" tulenko luokse, tai käy nostelemassa jalkaa taipaleella "ohjaajan" hoiviin. Ei, se tarkoittaa koiralla kaiken muun toiminnan keskeyttämistä ja voisi sanoa silmitöntä ryntäystä kutsujan luokse.
Helppoa kuin heinän teko? Kyllä kun siihen yhdistetään jokin sitä tukeva toiminta. Kokeissa koiran jättäminen yksin on se vahvistava toiminta. Kyllähän sieltä lähdetään kuin jänis haavalta. Tämä riittää pisteitten saamiseksi. Mutta, kun koira löytää mukavan haaskan, tai mukavan toisen koiran ja nyt kutsun saatuan ampuu ohjaajan luokse, on melkein hyvä. Erinomaiseksi tämä nousee, kun koira on näkymättömissä ohjaajalta, sieltä lähtee mistään muusta välittämättä, on tavoite saavutettu!

Miten sen saavuttaa? Minä olen koiralle niin mukava, että "Hän" suvaitsee tulla luokseni? Meillä on niin kova laumaside, että "Hän" ryntää luokseni"?  Koirani pelkää, jos ei lönkyttele luokseni? Kolmas vaihtoehto voi toimia vahingossa jonkun kerran. Kaksi ensimmäistä yhdistettynä on avainsana. Eihän voi muuta ollakaan. Kolmanteen vielä.  On tapauksia, että koira on  saanut "herätyksen" kieltäydyttyään kuuntelemasta luoksetulo käskyä, se on haettu reippaasti pois siihen paikkaan, mistä ohjaaja kutsui.
Epävarmuustekijöitä on tässä menetelmässä paljon, pahin niistä on, jos koiran onnistuu väistämään kiinniotto yritykset. Silloin on huonoa tiedossa. Niissä harvoissa tapauksissa kun tuo onnistunut, koiraan on pitänyt päästä kiinni heti, sehän edellyttää pakomahdollisuuksien eliminoimista. Ensimmäisellä kerralla voi onnistua, toista kertaa ei saa tulla!  Toinen, ehkä varmempi tapa, koira on pitkässä liinassa, saa pakotteen kutsun aikana, tulla! Tässä jo paremmat mahdollisuudet onnistua. Mutta  inflaatio seuraa jo toisen, kolmannen yrityksen jälkeen. Joten olisi satsattava siihen yhteen ainoaan tehokkaaseen suoritukseen.  Hmm.. riskit ovat aika suuret.
No mitä sitten??

Luovuttava ajatuksesta, minä olen niin kiva! Nakuna! Mutta kun minulla on tasku, minä olen kiva! Vaikka jossakin vaiheessa hallinta ei saa edellyttää taskua, luoksetulossa se ei pidä paikkansa. Mutta kun on ollut jonkin aikaa hyvä tasku, tulee ohjaajastakin väkisten koiralle HYVÄ!!
Omakohtaiset lääkkeet, mitä olen käyttänyt:  Coko ei ole ollut mikään laumassa viihtyvä koiramies. Pieninkin lipsahdus voisi saada sen tykkäämään omasta seurastaan enemmän kuin kanssa ihmisten ja onneksi koirien!
Mutta taskusta Coko tykkää!  Ehdoton lääke numero  yksi: Vain yksi kutsu! Ja sitten huomioita. Koira tulee valtavaa vauhtia toivottavasti ohjaajan eteen, taakse, sivulle, päälle, alle, kunhan tulee! Ohjaaja antaa surkean napun siinä vauhdissa, kun koira on vielä hurmoksissa omasta suorituksesta.  Napu katoaa kuin moolokin kitaan, seuraavalla kerralla koira voi muistaa, "hmm... antoiko se minulle mitään?" Mikä neuvoksi? Rauha!! Tekniikkaa: Koira tulee kuin ammuttu, ohjaaja on todella "liekeissä" tästä performanssita,  voi jopa lisätä omalla käytöksellä höyryä tulovauhtiin. Usein tässä vaiheessa ohjaaja on täpinöissä, aidosti!  Mutta, kun koira on hallinnassa tapahtuu alasajo rauhaan. Tasku sen tekee. Tasku ei tässä vaiheessa enää palkkaa silmitöntä luoksetuloa, vaan sen jälkeisen rauhan. Tämä palkkaaminen ei saa olla huitaisu.  Cokolle sopii se, kun syötän sille kolme-neljä napua yhteen kyytiin, sehän varastoi naput, tai nielee. Napuja antaessani juttelen koiralle mukavia, luomme yksinkertaisesti näkymätöntä lankaa väliimme!  Tämä "performassi" laskee Cokon rauhan tilaan! Uskomatonta, mutta totta! Ja luoksetulot ovat jo luokkaa...... Ehkä tärkein tekijä on koiran tilan laskeminen järkevälle tasolle, jolloin se vaistoaa ohjaajan tunteet, saa tyydytyksen napuista, ja unohtaa äskeisen rajun ponnistuksen. Hienosti vanhan aikaisesti sanottuan vaihtaa vietin. En tiedä, paljonko koirakohtaista, Cokolla toimii kuin junan vessa.

Joutilaan eläkeläisen projekteja. 1.3.2018

Sata pistettä tottelevaisuudessa, kaksisataa tokossa.  Ei mahdoton saavuttaa,  koska on siitä kokemusta. Enkä pidä itseäni minään koiraguruna.
Liikkeet ovat säännöstelty niin, että terve koira voi ne hyvin suorittaa kympin arvoisesti, joka liikkeen.  Liikkeitten lukumäärä ja kesto ovat vähäiset, joten harjoitteluun ei aikaa kulu merkittävästi.
Miksi sitten ei niitä täysiä suorituksia tule helpoilla liikkeillä ja  vielä löysillä arvosteluilla, jotka toki ovat useimmiten oikeaan osunneita?
 Helppoa kuin heinänteko on vastata edelliseen kysymykseen!
Tässä oikein lista miksi?  Yritän saada tämän listan tärkeysjärjestykseen. Tärkein ensin.

- Ohjaajan luottamus itseensä ja koiraansa!! Lyhyesti - itseluottamus -
- Ohjaajan onnistuminen saamaan koira itsensä näköiseksi! Tyytyväisyys koiran käyttäytymiseen!
- Ohjaajalla ja koiralla (kohta ensimmäinen) ylpeys suorituksista, nyt näytetään!
- Ohjaajan aito ilo liikkeen onnistumisesta, (sisäinen) .

Ei muuta tarvita, nuo neljä kattavat lähes kaiken. Miten nuo saavutetaan?

   - Luottamus koiraan ja itseensä ei tule puskista! Se pitää hankkia.  Miksi se luottamus katoaa kun tulee tosipaikka? Nyt sanon, harjoituksen puutetta, ei liike harkkojen, vaan itseluottamuksen harjoittelua niin, että minä ja koirani hallitsemme tilanteen kuin tilanteen. Siis, koiran kanssa sinne missä muita ihmisiä ja eläimiä. Niin usein, ettei koiraa tarvitse "valmistella" näihin kohtaamisiin. Eikä itseäkään. Tuo jälkimmäinen on niin tärkeä taito, että vaatiin oman lukunsa.

         - Mikä häiritsee heti näiden harjoitusten alkamisesta usein minuutteja, pahimmassa tapauksessa häiritsee koko ajan. Tämä häirintä on niin ohjaajaa ressaavaa, että voisi sanoa, peli on tällä kertaa pelattu!   Ei se ole koiran ryntäily fyysisesti, sivusta katsoen "koira pois käsistä" ei, kaikki alkaa koiran ääntelystä. Vinkumisesta, vonkumisesta, jopa huutamisesta. Se pudottaa ohjaajan itsetunnon nollille. Miksi? Häpeä! Kaikki katsoo, eipä saa Kinnunen koiraansa hiljaiseksi. Ei saa. Miten saisikaan, kun on opettanut sitä sen pienen iän näyttämään tunteensa vinkumisella, huutamisella!
Vinkuminen on koiralle synnynnäinen hengissä pysymisen taito. Jo emä opettaa pentulaatikossa, vingu pentu, sinut huomioidaan. Saat ruokaa. Usein se vietikkäin koira sitä ruokaa sitten saakin. Ja minä saan sen vietikkäimmän koiran pätevän valintani tuloksena. Näin hyvä, tätähän halusin!
Jalostus korostaa usein tätä "ongelmaa"  jalostetaan liian lyhytpinnaisia koiria, jotka toki näyttävät vietikkäiltä, ovatkin sitä, toivottavasti toimintakykykin samaa luokkaa. Mutta jalostuksella on se musta puoli, kun korostaa jotain ominaisuutta liikaa, on  se pois toisaalta. (toki lottovoitto koiriakin on, jos on)   Tällainen ylijalostettu koira on lähes toivoton tapaus saada hiljaiseksi. Tällaisen koiran hermorakenteessa on tapahtunut jotain korjaamatonta, sitä ei koulutus paikkaa.
Pakko on sulkea tällainen koira tästä jutusta pois.
Mutta nyt onkin kyse koirasta, joka pentuna toteutti luonnon antamaa tehtävää, vingu, saat maitoa. Kun koira vierotetaan emästä, luonnossa tapahtuu "pennun hiljeneminen" sehän syötäisiin heti, alkaessaan vinkua omia aikojaan saalisretkellä. Mutta, mutta... Koiran tullessa uuteen kotiin,   alkaakin se tie, jossa helposti vahvistetaan edellä mainittua ominaisuutta. Pitäsi olla päin vastoin, pitäisi totuttaa pentu siihen uskoon, ruoka tulee sata varmasti ilman vinkumista. Tai ei tule lainkaan, jos ilmaiseen vinkumisella olinpaikkansa olemattomalle viholliselle.  Koira jolla on heiman ylikorostunut saalisvietti, vaatii tarkan ylöspidon, ettei vahinkoja tapahdu. Tapahtuu,. mutta mikään ei ole korjaamaton, jos koiran hermorakenne on suht koht kunnossa. Mitä kauemmaksi edetään ennen korjaamista, sitä vaivalloisempi tie on edessä. Väittäisin, että tällainen korjausliike vaatii enemmän ohjaajalta, kuin kolmosluokan liikkeitten opettaminen, paljon enemmän. (jatkuu)


                                               EI VIELÄ MYÖHÄISTÄ.

Palataan voi luokan liikkeisiin, esim. liikkeestä maahan, ja luoksetulo.  Huolellisella koulutuksella ei tarvitse toistoja kuin muutaman, niin liike on hyvällä mallilla.  Parikymmentä toistoa on jo aika paljon, viisikymmentä paljon. Vaikka jakaisi viikolle tuon määrän.
Mutta vinkumisen poistamiseen ei tuollaiset määrät riitä! Karkeasti jaoteltuna projektissa on kaksi pämäärää, joiden molempien toteuttamisesta syntyy hyvä loppu tulos.
Ensin parannetaan oire! On utopistista ajatella, että voidaan päästä heti syvempään tervehtymiseen. Missä voidaan tehdä satoja toistoja? Siellä missä niitä virheitäkin on tehty! Hyvin tehokas paikka on ulko-ovi. Sen takana on vireälle koiralle houkutus joka riittää pitkälle hoidossa.  Oireen poistaminen on pelkkää "matematiikkaa" kielletään koiraa vinkumasta. Nyt pitää huomata, ja todentaa viimeistään, ettei vinkuminen ole hermosto peräistä, jos on, on turha jatkaa. Sen huomaa helposti muutaman toiston jälkeen. Koiran olemus ilme kertoo pajon. Hermostoperäinen  koira ei hetkeäkään kuuntele, eikä reagoi esto yrityksiin. Hiljaisuutta voi kestää hetken, mutta senkin hetken aikana koira latuautuu aina vain pahempaan padon purkuun, siis toivoton tapaus.
Väärälle tavalle oppinut koira alkaa hyvin nopeasti "miettiä" mistä kysymys?  Tällaista koiraa voidaan kieltää ja kehua, eikä se aiheuta koiralle patoutumaa, ennemmin poistaa sitä. Kun koira on hiljaa siitä asti, kun se tuotiin ovelle, sen voi päästää ulos, tai palkita hyvin sisällä. Ulos päästö pitää olla hyvin "nuiva" se ei saa ottaa sitä palkintona. Kun tämä neutraali harjoitus onnistuu parikymmentä kertaa peräkkäin, voidaan sitä vaikeuttaa. Hyvä keino on alkaa pukea itselle ulkotakkia päälle, jos haluaa ottaa pieniä askelia, myös lakin ottaminen hyllyltä on hyvä harjoitus. Pieninkin äännähdys koiralta... takki heti pois unohdetaan vähäksi aikaa koko juttu. Uusi yritys, uusi yritys, nyt ei kielletä suullisesti, mutta palkitaan suullisesti, jos koira kestää takin oton.  Tärkeää, että pienikin äännähdys lopettaa toiminnan. Tätäkin voi varioida, poistutaan koko eteisestä, jos koira äännähtää, tullaan takaisin, takki pois, takki päälle, siitä se lähtee. Jossakin vaiheessa voi koiraa palkita jopa napulla, jos homma hoituu ohjaajan mielestä hyvin! Kyllä koira vaistoaa ohjaajan aidon ilon.  Ulos päästäminen pitää olla hyvin "neutraali" jopa unelias tapahtuma. Näin lyhyesti selitettynä ensimmäinen päämäärä.
Kun tällainen projekti on meneillään, on siitä saatava hyöty maksimoitava. Nythän on oireeseen puututtu, alkaa lopullinen "parantaminen".  Rinnan harjoituksen vaikeuttamisen kanssa mennään vietin vaihdon kautta lopputulokseen. Harjoitusta on helppo vaikeuttaa kun nostetaan koiran viettiä ennen harjoitusta.  Vietin nosto lisää koiran kestävyyttä hallita itsensä kiihtyneessä mielentilassa. Teoriassa tapahtuu niin, että korkeaviettinen koira laskee viettinsä rauhan tasolle, saa vapautuksen nostaa vietin aluksi matalalle, vähitellen voidaan sitäkin kohottaa, mutta ei ole välttämätöntä. Koira siis käsketään ulos matalassa vietissä, se voi nostaa esim. pihalla, mutta mitään ryntäystä ei sallita. Eikä edes sitä, että koira päästyään vapaaksi räjähtää heti. Sitä se ei tee, jos ulospääsy on hallittu, koira ei pääse ulos ilman käskyä! Huom. ero - vapaa - toiminnalle. Tässä lyhyesti toinen osa. Se on enemmän jatkohoitoa, hyvin pajon riippuu koirastakin miten yksityiskohdat tulee suunnitella.

Muutama tärkeääkin tärkeämpi huomio: Koiran on oltava koko ajan hiljaa! Ei pienintäkään lipsumista, koska yksi inahdus kertautuu hyvin herkästi kahdeksi,  kolmeksi..... jne. Toiminta pitää keskeyttää heti, jos koira ei ole samalla aaltopituudella ohjaajan kanssa. Koiraa pitää voida kehua ilman sen vietin vähäistäkään nousua.  Ulosmeno ei ole vapautus, vaan käskystä ulos meno!  Kun kotona ulosmenot ovat täysin hiljaisia, otetaan sama juttu autoon nousussa. Vähitellen voidaan harjoituksiin lisätä vaikeutta esim. toinen koira...... Tärkeää, täysi hiljaisuus on oltava!

Tottelevaisuus, temppu, palottelu. 15.2.2018

Äärimmäinen tottelevaisuusliike meidän tasolla:  Coko soittaa jotain afro amerikkalaista rytmiä valitsemallaan rumpukäpillä, extaasissa, kuin Jimi aikoinaan extaasissa.  Olemme postinhaku reissulta tulossa. Minulta putoaa hanska.... Tehtävä. Cokon on hylättävä rumpukapula, tuotava hanska kapulan ohi minulle -.   Mitä korkeampi vietti rumpukapulaan sitä puhuttelevampi testi tulos on.  Nyt sitten otsikkoon. Tekeekö palottelu tästä "tempun"? Tuhoaako se sen tarkoituksen, joka on pyrkimys tottelevaisuuteen?  Vastaan itse, uskon että tiimillä sama vastaus:  Tuhoaa.  Liike tulee kuntoon, mutta koiran tottelevaisuus ohjaajaa kohtaan ei parane juuri lainkaan!

Oikea palkka oikeaan aikaan oikeasta paikasta. 9.2.2018

Coko on tottunut jo pennusta runsaaseen lahjontaan. Hyvä, ja huono.  Laiskana kouluttajana hyvä, virhe herkkyyden vuoksi huono.
Toimenpiteet. Palkkiot kymmenenteen osaan entisestä, kaikessa toiminnassa. Hyvänmielen palkkoja melkein nolla toleranssilla. Koulutuksessa ja muussakin toiminnassa palkkioiden ajoitus suurennuslasin alle. Jospa näitä vähän erittelisi:

Mitä vähempi koira saa palkkaa, sitä suurempi teho sillä on, silloin, kun se sitä saa.. Inflaatio refleksi!

Hyvänmielen palkkaa koira ei ymmärrä! Miksi se saa yhtä äkkiä napun mitään tekemättä. Mutta, tämä ei aivan ehdoton, koska koira vaistoaa ohjaajan superhyvän mielen, tullessaan vaikkapa kainaloon, siitä voisi palkata, ei välttämätöntä.

Ajoitukset, ajoitukset, ajoitukset!  Siinä se koulutuksen tehokkuuden perusta, perusta myös tehottomuudelle, ja koiran "opettamisen" epätoivotuille tavoille. Ehkä pahin on koiran kouluttautuminen manipuloinnin mestariksi, ilman, että ohjaaja sitä edes huomaa! Vähän ajan päästä koira käyttää kaikki keinonsa saadakseen sen palkkion. Toki keinoihin kuuluu myös tehtävän suorittaminen, mutta epätoivottavaa rönsyilyä tapahtuu runsaasti. Koira alkaa vaatia palkaa! Se tulee hiipien kuin varas yöllä, ohjaaja usein häviää tämän taiteilun! Tuloksena herkkupalan perään piipaava koira, jonka ärsytyskynnys on hyvin matala, kärsivällisyys nollilla, tehdyt työt alkavat tulla huolimattomasti huitaistuiksi, makupalat jopa menettää merkityksen, mutta aivan kuin ihminen, joka syö yhden leivoksen, syö toisen, syö kolmannen, nyt tulee yökki, syö neljännen, jne... koirankin palkkio menettää merkitystään, sitä vain pitää saada, vaikka ei nälkä olisi ollut moneen viikkoon. 
Korjaukset ovat mahdollista, mutta vaativat fanaattista paneutumista ajoituksiin, jopa ylivaatimusta koiralta, koska se on tottunut helppoon elämään. Toisin sanoen, koiran   palkkiot pitää tulla määrätyissä osioissa "hidastettuna" koiralta pitää vaatia lisää tehtäviä yhdenkään palkkion saamiseksi, tavoitteen pitää olla aina siinä, että koira tekee tehtävänsä, tehtävä sarjan ilman välipalkkioita.  Hyvin peruskoulutettu koira osaa liikkeet, oppii nopeasti, että liikkeitten jälkeen tulee palkkio, siinäkin on oltava tarkkana, ettei  se ala huitasemaan sarjaansa nopean palkan toivossa.  Koirissa on tässä suhteessa eroa, Cokolle tämä osio ei tuota niin paljon vaikeuksia, kiitos kuonon päälle opetetusta liikkeeitten loppu palkasta. Tämä siksi, että koiran pitää pudottaa kiihtymys, ylivietti, manipulointihalu salaman nopeasti nollille. Jotain on tullut tehtyä oikein, koska tämä on monessa kohti avain Cokon vietinvaihtoon, tai sen kykyyn vaihtaa viettiä, myrskystä tyveneen. 

Nämä tavoitteet vaativat palottelua ohjaajan päässä,  kun on oppinut huolimattomaan palkkaukseen, on sen korjaaminen ohjaajalle paljon vaativampi prosessi, kuin koiralle!

Kerettiläisyys koiran koulutuksessa jatkuu. 30.1.2018

      PAIKALLA OLO

Tämä liike on mysteerio monella tapaa. On koiria ja ohjaajia, jotka eivät tiedä ko. liikkeen vaikeudesta yhtään mitään, koira pelaa kuin kello. Ei kuitenkaan kerro, että sen muut liikkeet olisivat kunnossa, usein päin vastoin.
koira, jonka paikallaoloa joutuu reenaamaan erityisen paljon, saa usein harjoitusta siinä ohessa mihinkin liikkeisiin erityisen paljon, täytyyhän sessen sitten jotain oppiakin. 
En ole ollut hyvä paikallaolo kouluttaja, tai paremminkin kilpailija.  Halli ja Numa olivat paikka herkkiä, niihin ei voinut luottaa. Tämä epäluottamus poiki historian hämäristä haittajanan myöhempiinkin koiriin. En koskaan luottanut sataprosenttisesti koiran pysyvän paikalla. Vaikka Humukin pysyi joka kokeen elämänsä aikana.
Miten tämän voisi korjata. Miksi pitäisi korjata vanhan ohjaajan pääkoppaa? Miksi ei?

Konsti alkoi muhia flunssan tuomien ajatusten toistojen mukana.
Mitä koira eniten ressaa paikalla olossa? Hermostunutta ohjaajaa, joka on poistunut jättäen koiran katsomaan hänen peräänsä.... Katsomaan hänen peräänsä...... no joo, selkäänsä. Joku koira helpottuu, kun sen ja ohjaajan väliin tulee tiilestä, laudasta tai massalevystä, tai näiden yhdistelmästä rakennettu seinämä. Hmm....
Miksi näin pitää olla. Satavuotinen perinne! - käsky, koirat maahan!-  jätetään koirat! - Niimpä. Coko kokeilukappale ei joudukaan tähän ressiin, että ohjaaja pakenee jättäen koiran! Tai kyllä Coko jätetään, mutta ohjaaja poistuukin koiran taakse!  Nyt tulee luottamus peliin. Ensin opetan Cokon luottamaan siihen, ettei sen tarvitse kääntää aina rintamasuuntaa sinne, minne menen. Tämä on helppoa jopa lämpimässä tuvassa. Aloitetaan istumaliikkeestä. Nostan houkutusta asteittain koiralla, kuitenkin sen pitää pysyä alkuperäisessä asennossa. Tuttua, kyllä kyllä. Jatkan maassa olevalle koiralla. Poistunkin paikka käskyn jälkeen muutaman metrin koiran taakse.  Kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrin vahvistamaan koiran luottamusta siihen, ettei sen tarvitse kääntyä tarkkailemaan minua! Tärkeää on "paikka" käsky. Koska sitä kannattaa säänöistä huolimatta käyttää myös koeliikettä harjoitettaessa.  Varioin liikettä niin, että jätän koiran sivuun, molemmin puolin, viistoon jne... Mahdollisuus on varioida 360 asteen verran. Aluksi kuitenkin noin yhdeksääkymmentä astetta koiran takana. Pointti on, että koiran oppii makoilemaan rauhassa, levossa, olipa ohjaaja missä vain, eikä aina siellä edessä, johon koira on tottunut.  Tälle en hae patenttia, uskon, että moni käyttää ko. menetelmää.

Ruoka, saalis, hallinta. 29.1.2018

YKSIN HARJOITTELEVAN PÄIVÄKIRJA.

Cokosta on aika tehdä vähintään bh-kelpoinen koiramies!
En tarkoita bh-ssa tarvittavia liikkeitä, nehän kävellään läpi koiralla kuin koiralla. Ei, vaan hallinnan, saalisvietin ja ravinnonhankinta vietin tasapainottamista. Näyttäisi, ettei meistä Cokon kanssa ole  yhteisharjoituksiin, eikä niitä taida pilivin pimein ollakaan? Keinoja kuitenkin löytyy. Ruoka on hyvä häiriötekijä, se on hyvä palkkio siinä ohella.....
Ensimmäisissä reeneissä kannattaa käyttää apulaista, jonka nimi on -saalisvietti-.
Se saa toimia vastapainona ravinnonhankinta vietille, vaikka suuri sukulainen onkin.
Hallinnan koulutuksessa on  kyse koiralle tehtyjen vaihtoehtojen hallinnasta. Onnistunut hallinta on silloin, kun vaihtoehto -ohjaajan käsky- ylittää koiran valitseman ehdon.

  Teen alkuun pienen harjoitteen, jossa näen mihin päin Cokon kiinnostus suuntautuu. Tämän testin jälkeen tiedän miten toimin eteenpäin.
Testi:    Kaksi puoli täyttä  ruokakuppia näkyvälle paikalle noin viiden metrin päähän toisistaan. (vert. toko evl kiertohässäkkä)  Kuppien välistä menee kuviteltu linja äärettömyyksiin. Olen kopsutellut Cokon mielenkiinnon rikkipurtuun jalkapalloon, joka on pakollinen varuste  eteen menon opettamisessa! No, liikaa ei kannata koiraa innostaa, mieluummin liian vähän. Kuitenkin niin, että maalaiskoirakin tajuaa pallolle menon tärkeyden. Vien pallon kuviteltua janaa pitkin ruokakuppien välistä noin viiden-kymmen metrin päähän. Matkan joutuu ohjaaja arvioimaan. Koira voi istua odottamassa, kun palaan sen luokse. Ruokakupitkin olen viennyt koiran nähden paikoilleen.  Testin kulkua turha yksityiskohtaisesti turha selittää, koira joko menee pallolle, tai valitsee ruokakupeista jomman kumman tai molemmat...... hmm... Ei haittaa, koska kuuluu harjoitukseen. Mutta kun pallolle on koira "pyydetty", (tätä voi lukea ehkä joku muukin kuin minä) sen pitää mennä sinne, käytetään lisäpyytelyn muodossa hallintaa. Kun koira on pallolla, Cokon tapauksessa sen pitää mennä lepäämään pallon viereen. Analyysi: Jos pallo on osoittautunut ylivoimaiseksi, taiotaan jostain toinen saman lainen, vaihdetaan pallot ruokakuppien tilalle, toinen kupeista tietenkin pallon tilalle. Kun kyse kuivista napuista, voi kupit asettaa päällekäin, jää turha autolle tai muuhun suojaan ramppaaminen pois. Harjoituksissa tasapainoillaan aluksi kuppien ja pallojen kanssa. Aina on kuitenkin koiran toteltava menoa taka kohteelle.
Varsinainen teho saadaan nostamalla koiran pyrkimystä tavoitella sivulla olevia houkuttimia, oli ne ruokaa tai pallot. Mutta koskaan se ei saa päästä niihin kiinni, tai syömään.  Luulisin, ettei tästä harjoituksesta ole haittaa koiran viettivoiman pysymiselle, päinn vastoin. Pitää vain tietää, kumpaa koira vaatii, sytytystä vai sammutusta. 
Variointia: Sivuhoukuttimia voi siirtää lähemmäksi janaa, ei niin lähelle, etteikö koira mahdu välistä. Takahoukutinta voi viedä lähelle äärettömyyttä tai tuoda aivan sivuhoukuttimien linjalle. Mahdollisuuksissa mielikuvitus rajana, sulaisi  lumi äkkiä että pääsisi kokeilemaan. Toki voisi lumeen polut tallata,  mutta harkka kun on sulanmaan harjoitus, niin ei!
patenttihakemus on menossa.....


  jatkuu.....