lauantai 28. maaliskuuta 2020

Alanevan montulla jäille ei asiaa. 28.3.2020


Tuumasin Cokolle, jospa kevätpilkille..

Taitaa Coko pitää hulluna.

Varmaan jotku keplottelisi itsensä tuonne keskemmälle.

Ehkä siellä jää vielä kantaisikin, ehkä?

Tuttua reittiä postilaatikon kautta Nevahaan tielle. Näyttäisi, että tie on kärsinyt vaihtelevasta talvesta, ennestäänkin kapea ura on alkanut valua pohjoisen puolen ojaan. Eilen kun kävelin ketoa pitkin, tien pohjapuolta, huomasin veden syönneen aikamoisia luolia tien alle. Tietää suurta remonttia, jos kehitys jatkuu.
Palon putin ja vanhan kaivonpaikan kautta menimme Alanevalle johtavalle polulle. Monttu oli muuttunut sitten viime kerrasta, jolloin jäällä oli huoleton kävellä. Nyt jäälle ei edes pääsisi kastumatta. Niin se kevät tulee, vaikka tiedossa kylmempi jakso, joka antoi jo merkkejä tuulen kääntymisellä pohjoiseen. Heti  alkoi  kylmetä. Hiki tuli kuitenkin, kun nousimme pitkospuu reittiä kalliolle, pikkujyrkkää alas, sivussa oli jo niin paljon sulaa, ettei liukastumisvaaraa. Kotona olimme puoli kahdeksan maissa. Huomenna käännetään kellojen viisareita eteen päin tunnilla, joten voisi pieni hämäräkin vielä ehtiä matkalaisia saattelemaan.

Ei kommentteja: