Sunnuntai retkelle ilman otsalamppua, kertoo, kevään harppovan pitkillä asekelilla kesää kohti. Mutta tuuli, vaikka lounaasta puhalsi, osaiksi olla kiukkuisen kylmää. Jälleen sunnuntain kunniaksi reppu selkään eväiden kera. Ei anaa rauhaa vesitie. Sitä haeskelimme Cokon kanssa retken alkuun, näyttäisi, että olemme oikealla tiellä vesitien löytymisessä! Palonkankaalla kiertelimme, sattui löytymään suunnistajien rastipöytä. Hyödynsin sitä hörppäisemällä kahvit. Oli vielä sopivasti tuulen suojassa pienen montun pohjalla. Rajakallion yli läntistä reittiä. Tunnelista kasitien ali. Ampumaradan maastosta löytyi oiva evästysleiri. Patongin palan haukkasin, pari korkillista kahvia kyytipoikana. Cokolle napuja. Päätimme suunnistaa kotiin reittiä, jota käytimme muutama viikko sitten. Mäeltäpäin tienpohjan löytyminen olikin hieman haasteellista. Kunnialla selvisimme Koiviston aukealle, loppu olikin vaeltamista pellolla! Seisemän kilometrin tuulinen, mutta antoisa lenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti