Tämä kohta on ollut usein Cokon kiinnostuksen kohde.
Cokokin ihmettelee, mikä tuo on?
Kellot käännetty, valoisuuden pitäisi tulla tuntia myöhemmin. Sitä ei nyt enää huomaa, valosta oli heti kun lähdimme joskus nykyaikaa kello yli kuuden. Aluksi tuntui, että tuuli menee kaiken läpi, vaikka päällä täysi talvivarustus. Helken maitten poikki suojaan Rajakallion polulle, siitä kallion yli pikkujyrkkää, alas vieressä olevaa vähän loivempaa jyrkkää. Hiki alkoi tulla. Palonputin jälkeen on pieni hietamonttu, taisi muutama kuorma lähteä Pörkkiöönkin, olisiko peräti muuraus hiekaksi? Montun pohjalla oli joku pitänyt nuotiota, kun tuntui suojaiselta paikalta, aloin rättisulkeiset. Reppuun toinen toppa pusero. Samalla kahvit. Nyt tuntui kevyemmältä. Jatkoimme aatunmontun tietä vähän matkaa, kunnes poikkesimme pienemmille poluille. Mitä jos jatkamme Tarjan löytymis paikalle, kysyin Cokolta? Se oli myöntyväinen, joten vauhtia töppösiin. Olipas se muka pitkä pätkä, en ole jalan ennen tätä kulkenutkaan. Tuttu tienhaara oli lähes entisellään, siitä oikealle. Metsät on hakattu sitten -07 siltäkin harjulta, josta Tarjan auton avaimet Humu löysi. Paljon oli muuttunut maisema kolmessa vuodessa, kun viimeksi kävin. Hakkuukone muuttaja. Yritin muistella Humun reittiä, mutta se oli toivoton tehtävä. Ehkä kymmenen metrin säteellä pyörimme siinä, mistä Humu Tarjan löysi. Kyltti kai on otettu puusta pois, eikä Voi 1 merkkiäkään enään näkynyt. Vähän pettyneenä lähdimme poispäin. Löysimme oudon, noin puolentoista metrin korkeudelta katkaistun puun, jonka päähän oli kierretty pitkä pultti. Olisiko haukkarauta kohun muistoja? Suunnistimme Voi ykköselle. Matka oli kävellen yllättävän pitkä, kiertelimme vähän aikaa lähtöjanan maatossa, sitten jatkoimme Heinon monttujen päätä seuraillen eteenpäin. Kauriskin näyttäytyi pikaisesti edessäpäin, ei viihtynyt meidän seurassa. Opastekyltin sakaroihin ripustin repun, kahvittelin rinkeli kahvit! Cokolle runsas napukourallinen, ja vähän rinkeliäkin. Päätin panna vauhtia lopputaipaleeseen, se olikin hyvää kävellä pienen yöpakkasen jälkeen. Roikolan ja Helken maitten kautta kotiin. Melkein kymmenen kilometriä matkaa, aikaa kului runsaasti, kun haeskelimme kadonneita paikkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti