Eilisen kalliolta pikaisen alastulon innoittamana palasimme, meinasin sanoa "rikospaikalle" vaikka eihän mitään rikosta tapahtunut kun mahalaskuja harjoittelimme Cokon kanssa pikkujyrkässä.
Aamu oli jälleen kuin lehmän henkäys, pimeässä aloitimme lenkin. Ei kauaa kestänyt, kun sai pistää patterilampun, tai onko tuo akkulampun sammuksiin. Sulamista tapahtuu jatkuvasti, palonkankaan tie vetinen, sitkeä jää lähtee vauhdilla höyryksi ilmaan, ja pieniksi puroiksi maastoon. Mutta, jos nyt tulisi muutaman asteen pakkanen, luistimet mukaan Nutturanmältä lähtien. Reitti oli selvä, menenmme katsomaan Pikkujyrkkää! Lähinnä valokuvaus mielessä. Pienen kiertoliikkeen tehtyämme tulimme jyrkän juurelle. Kamera on hyödytön antamaan mittasuhteita, näkeehän noista vähän tuota rakennetta. Näin katsottuna toivoton yritys oli lähteä penkkaan pitkin alas, kun se vielä eilen oli jäinen. Louhikosta saa jonkinlaisen kuvan. Cokolla mieli ylös, ei kuitenkaan lähtenyt yrittämään. En minäkään, vaikka pito oli eri luokkaa kuin eilen. Sellainen kummajainen Cokolle jäi, ettei halua viittä - kuuttameriä kauemmaksi etääntyä meikäläisestä, ja on erittäin tarkka, mitä teen. Hyvä koira! Nousimme kallion itäistä puolta Houraatin mäkeä kohti. Pieni lenkki kalliolla, takaisin suunta Houraatiin. Ulointa lenkkiä alas, Helken metsän kohdalta Pörkkiön aukealle. Kanervikko on mielenkiintoinen lenkkialusta, pettävää jäärahkaa, joka kantaa ja ei kanna. Ei taida olla asiaa, kun sulaa lopullisesi, vähään aikan tulle reitille. On niin paljon vettä varastoitunut maahan, että saapaat vaatisi. Loppu olikin Cokon "pesemistä" Mikan nurmen sängellä, vähän täytyi pyyhettäkin käyttää, kun kotiin päästiin. Settemän kilometriä pyöritystä, hyvä lenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti