Kipeä etelätuuli jatkui, siksi lähimmän metsän suojaan, joka tälläkin kerralla Rajakallioille menevä kuntoradan pisto melkein Roikolan pellolle. Keli oli muuten hyvä. Tuulikin unohtui kun kiipesimme kallion yli loivimmasta kohtaa. Houraatissa tunnelissa läpi, tutustuminen ampumaradan koillisen puoleiseen osaan alkoi. Uusi lahtiliiteri olikin isompi, mitä maantielle näytti. Jatkoimme haulikkoradoille, sieltä pienen lammen rantaan, jonka ainoassa saaressa pieni punainen mökki. Eivät kutsuneet sisälle, otin parit kuvat ja häivyimme häiritsemästä. Takaisin tunneliin, koirakentän parkkipaikalta paluumatkalle. Rajakallion läntistä reittiä yli, pitkospuita kävelin huvikseni, vaikka vieressä hyväkulkuinen kuntoradan pohja. Niin Cokokin päätti, tuota pitää kokeilla, kävelimme yhdessä lankkujen loppuun. Jälleen Cokon itseopiskelu näytti kykynsä. Laitoimme hieman "kaasua" matkan vauhdittamiseksi, kevyeltä meno maistui. Yllättäen seitsemänkilometriä ylittyi, vaikka tähtäimessa noin viisi kuusi km. Niin se matka taittuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti