Nöörilakki kivi on Isonevan ojan Rajakallion puolella, siirtolohkare, muutaman metrin korkuinen. Aika on kaivanut pienet luolan tapaset kiven molemmillen puolin. Poikasena, kun Äyvän kanssa retkeilimme kipasin aina harjalle, mutta alastulo olikin vaikeampaa. Kuitenkin on alas tultu, kuten tekstistäkin voi päätellä. Nyt taitaisi olla ylösmenokin vaikeaa. Kivellä on tarinoita kerrottavana, eräs sellainen, kun Niemos suutari tappeli sutta vastaan paljain käsin. Oli kertonut, että siinä kamppailussa toisen piti kuolla, sillä kertaa se oli susi, iso uros susi. Oli kertonut, ettei poikasten kannata lähteä siihen leikkiin, itse suutari, jopa Anselmi pappan mielestä oli ollut väkevä mies.
Jännittävä oli myös hiipiä kiveä kohti, ja muutaman kerran pääsimme yllättämään mäyrän, joka puikkasi kuin salama luolastaan vapaammille laitumille. Mäyrä oli outo elikko sen ajan poikaselle. Cokokin nuuski tarkasti luolat, taisivat olla modernimpia hajuja, joita sieltä löytyi. Jatkoimme matkaa Riuttaniemen Isonevalle, näkyi olevan luonnon tilassa. Suunnitelmissa tulla Alanevan kautta takaisin. Mutta stoppi oli ehdoton. En muistanut, ettei Isonevan oja jäädy koskaan. Nyt vielä kun vettä oli toista metriä puolen metrin liejun päällä, ei houkutellut ylityskokeiluihin. Venettä vaatinut.
Takaisin vain, Rajakallion kautta koukkasimme muutamat mäet ylös vetäen. Mukava kulttuurimatka tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti