Maaliskuun puolenvälin sää vaihtelee lähes tunneittain. Iltayöstä maa valkoisena lumesta, aamulle siitä ei tietoakaan. Tuuli lännestä kovana. Jälleen Cokon kanssa vesitien kimppuun. Sateliittikuva paljasti umpeen menneen väylän pätkiä. Paikan päällä totesin, näinhän sen on mentävä. Löytyikin tunnistettava pätkä, ja vielä Aukustin ja Hannan kaivamien ojien välistä. Viitisenkymmentä metriä menimme tätä tien paikkaa, ei makiaa mahan täydeltä. Rajakalliolle nousimme lovimman itäisen reitin kautta. Lumet ovat sulaneet, kuntoradan kohta sinnittelee vielä osittain jäisenä. Puolestavälistä Houraatin reittiä käännyimme läntiselle ylitykselle, Sitä ei tänä talvena käytetty, kun lumi alkoi vähetä. Palon tielle koukkasimme vähän pakkia Isollenevalle päin ottaein. Kotiin Jaskan peltotien, ja Mikan ketojen poikki, Helken jouhtiäes pellolle, onneksi oli vielä jäässä, etteivät kengät pahemmin likaantuneet. Pikkusta vaille kuusi kilometriä tuli matkaa, loppumatkan aukealla tuuli tuli jäätävänä melkein pohjoisesta! Onneksi oli myötätuuli, melkein riitti, kun nosti jalat ylös.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti