Lenkille ilman suurempia päämääriä. Kuten moottoripyöräilyssä, nytkin ratkaisi se, mistä tuulee matkan suunnan. Myötäiselle lähdimme. Postilaatikolta kasitietä kohti, Mikan ketoa Kokkolaan päin. Lumet sulanneet, joten Cokolla kuin tarjottimella talven antimet kedon reunassa. Kolme! muovipulloa, yksi lasipullo, suikale roiskeläppää olivat koiran ilmaisut. Toki itsekin tarkkailin koko ajan ketoa, en ehtinyt nähdä näistä mitään, ennen kuin Coko ne ilmaisi. Alkaa olla valmis tähänkin työhön. Kasitien yli entisen koirakentän risteyksestä. Ollin peltoa jo kerran kuljetulle, umpeen kasvaneelle tienpohjalle. Teema kehittyi risuja väistellessä. Millainen mahtaa olla merkitty vaellusreitti, jonka alkupään huomasin kun viimeksi ampumaradalla kuljeksin. Alkumatkan merkit on naulattu murskaamolle menevän sähkölinjan pylväisiin, mutta katoavat sitten tyysti. Mikäs tuolla keskellä Ollin peltoa on. Merkki nökötti orpona tietämättä mihin kulkijan opastaa, koska seuraavaa merkkiä, ei näkynyt. Tämähän rikkoi räikeästi kansainvälistä sopimusta merkittyjen reittien merkitsemisestä. Nyt piti ottaa harmaat käyttöön, sumea logiikalla päättelin, tuonne kun lähtee, täytyy jonkinlaisen osviitan tulla vastaan! Tulihan se, muutaman sadan metrin päästä pientä metsäpolkua kun kuljimme. Merkkiä paremmin näkyivät talven säävaihtelun yllättämän, ja hiihtonsa kesken jättäneen hihtäjän hyvän näköiset metsäsukset. Tuumasin palanderin yrittäneen laskua Hollankalliolta, jota ei enää edes ole, tarkempi tutkimus osoitti, etteivät sivakot sovellu mutkamäkeen, suoraan mäkeen, sen paremmin luisteluunkaan. Siis perinteiseen soveltuvat vankat hankisukset. Jälleen jatkoimme matkaa, summassa... Vasemmalle ilmestyi iso aukio, tiesin, että aukion takana olevaa kangasta kutsutaan Karhukankaaksi, olisiko tämä pelto Karhumaa? Pellon raivaus näkyi jatkuvan toisella laidalla tehdynmaan lisäämiseksi. Ajattelin, Kuokkamaalle on täältäkin varmaan kulku, seuraava metsätie joka tulee poikittain eteemme on sellainen? Melkein aukion nurkkaa hipoen tie kulkikin. Kehoitin Cokoa kääntymään oikealle. Aivan oiken, jokasuuntaan laajentunut Haltineinon kuokkamaa alkoi pikottaa puiden välistä. Kuokalta pääsee tietä pitkin myös vastapäiseltä "rannalta". Tietä vähän matkaa risteykseen, Jälleen oikealle, ojaa seuraten tulimme vanhalle junavaunulle, emme poikenneet montuilla, vaan tepastelimme ampumaradan kautta kasitien tunneliin. Jotku valmistautuivat kasa-ammunta suoritukseen, emme häirinneet heitä. Tunnelia toiselle puolen, tien viertä tulimme alas Helken maalle josta tuttua reittiä kotiin. Kaksi ja puolituntia meni saada kymppi täyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti